Näin on tänään jo saatu tämäkin treeniviikko paketoitua, ja ihan nätti siitä tuli, vaikka treenejä ei viikonlopulle enää olekaan luvassa:
Maanantai: jalat. Kesto: 0:56min.
Tiistai: lepo.
Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:02.
Torstai: selkä, hauikset, takaolkapäät. Kesto: 0:53min.
Perjantai: jalat. Kesto: 1:04min.
Lauantai & sunnuntai: lepo.
 |
| Näkyyhän mun villasukat varmasti kuvassa myös tässä kun omanlaistani alataljaa teen? |
Tämän viikon sai pakettiin tosiaan jo tässä vaiheessa, kun huomenna aikaisin aamulla starttaa bussi kohti eteläisempää Suomea, jossa tulenkin viettämään aikaa aina maanantai-illalle asti. Nämä tulevat kolme päivää ovat siis treenittömiä päiviä, enkä kykene myöskään normaalisti sunnuntaina tätä päivittämään. Nyt on olevinaan aikaa vielä. Eihän tässä ole enää kuin kaikki pakkaamatta..
Viikko on mennyt hienolla fiiliksellä aina tähän päivän aamuun asti. Tämän päivän treeni tuntui jotenkin todella raskaalta. Veikkaan, että sieltä kolkuttelee kevyt viikko, mikä onkin seuraavaksi edessä. Hieman epäselvää mulle on nyt se, että miten se pidetään, kun treenikiertokin on sen kahdeksan päivää normaalilla kaavalla, ja nyt sitäkään ei ole sellaisenaan edessä. Taidan kuitenkin pitää sen jotenkin kalenteriviikkomaisesti. Ensi viikolta tulee myös muutenkin puuttumaan treeni tai kaksi ja loput ajattelin toteuttaa tekemällä puolet normaaleista toistomääristä, pudottamatta käytettäviä painoja. Eli itselleni varsin normaaliin tapaan. Totaalilepoviikkoa ei ole tarvetta pitää, kun kroppa tuntuu edelleen pelittävän hienosti. Sellaisenhan pidin viimeksi, kun olin ihan tuhannen muussina. :D Se kyllä auttoikin hienosti ja ehdottomasti pidän taas, kun tuntuu, että tarvitsee.
 |
| Vatsoja pallolla. |
 |
| Itsetehtyjä lohkoperunoita parhauskasvisten kanssa. Ja raejuuston. Parhausraejuuston. |
 |
| Riisiä, riisinuudelia, porkkanaraastetta. Puolikas keitetty parsakaali. Ylimitoitettu määrä raejuustoa (oho). Käyrää kurkkua ja puolalaista tomaattia. |
Ah, peili. :) En tulisi enää toimeen ilman! Ei voi enää tehdä kotitreeniä, ei se ole enää sama asia nyt kun on tottunut salin isoihin peileihin joista voi pällistellä itteensä ihan urakalla. Tosin ei siellä viitsi mahalihoja etsiskellä, se pitää edelleen tehdä kotona piilossa katseilta. ;)
Hehee, joo en mäkään lähtisi mahalihoja etsimään julkisilla paikoilla. :D Mutta peili on kyllä ihan must! Mun mielestä on tärkeää nähdä miten liike menee, sillä kovin herkästi se menee eri tavalla kuin sen tahtoisi menevän, vaikka luulisikin tekevänsä oikein.
Hihii! Mäkin olen eteläisessä Suomessa reissulla ;)
Peili on kyllä mulle tosi tärkeä salilla et voi tarkkailla tekniikkaa!
Eteläinen Suomi on selkeästi houkutellut ihmisiä nyt viime aikoina! ;)
Jep, tekniikan tarkistamiseen se peili on tärkeä! Turhan moni kuvittelee, että salilla ne peilit on sitä varten, että itseään rakastavat bodarit saisivat itseään ihailla niistä. Pyh pah!
Hei. Täällä kirjoittelee eräs, joka haluaisi kiittää sua. Mulla on takana vaikea syömishäiriö, josta oon nyt lähes kymmenen vuoden sairastamisen jälkeen melkein parantunut. Erityisen hankalaa on vieläkin ollut mielitekojen mukaan syöminen, vaikka sun tavoin en näekään mieltä herkutella ”perinteisillä” herkuilla, kuten vaikka karkilla. Jämähdän helposti kaavamaiseen syömiseen ja ajatuskin esim. banaanilätyistä usein ahdistaa, ihan vaan siksi että pidän niistä niin paljon. Toki tykkään arkiruoastanikin! Sen ulkopuolelta syöminen vain on hankalaa. No, tää voi kuulostaa hieman hassulta, mutta sun postauksista ja lauantairuokailuista inspiroituneena tein ja SÖIN PIZZAA ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen (: Kokemus oli niin voimaannuttava, että ainekset on jo hankittu huomista pizzaa varten. Kiitos siis siitä, että kirjoitat sellaisella tavalla, että mun on helppo samaistua moniin sun tunteisiin ja sitä kautta löytää uskallusta tähän taistooni sairauden lopulliseen selättämiseen.
Mun kehonkuvalle on muuten tehnyt erityisen hyvää juurikin kuntosaliharjoittelu (;
Toivottavasti reissustasi tulee huikean mieluisa! (:
Oi ellanea! Aivan ihanaa. Luin tämän kommenttisi heti silloin seuraavana aamuna kun sen olit laittanut ja sain ison hymyn huulilleni! Tunsin, että olen tehnyt jotain todella tärkeää. Tää sun kommenttisi on parasta, mitä bloggaamisessa minusta on. :) Vaikka itselleni kirjoitankin (toisin sanoen kirjoittaisin, vaikka kukaan ei lukisi), niin silti siinä sivussa on ihan mahtavaa inspiroida, ihan millä tavalla hyvänsä. Joskus sitten näinkin hienosti, kun sun tapauksessa! Mä olen ihan liikuttunut ja innoissani ja onnessani sun puolesta. En tiennyt, että meidän pizzalauantaiparhaudessa oli näin paljon parhautta. :)))
Toivon sulle hyvää jatkoa tällä tiellä ja syödään sitä pizzaa kun mieli tekee! :)
Noi sun käsivarrer on kyllä kauniit! Olispa moinen lihaserottuvuus itselläkin.
Ihanaa reissua sulle :)
Tuossa valossa ja pumpissa lihaserottuvuus on tuota luokkaa, muuten ei kyllä oo. :D Mutta kiitos! Kiva se on, että edes joskus vilahtaa jotain jossain. :’)
Ja reissu oli ihan parasta, kiitos! :)
Meidän pitäs hommata kanssa peili tuonne treenihuoneeseen. Täytyypä kytätä nettikirppistä :)
Mä täggään sut semmoseen ilmoitukseen, jos joskus taas osuu siellä omaankin silmään, että saatte peilinne. ;)