Ystävistä vähän ja koivista ehkä enemmän

Eilen oli kuin olikin tosiaan kovin hyvä päivä ja senkun parani vain iltaa kohden! Menin hyvillä mielin nukkumaan ja heräsin hirveän iloisena. :) Kävikö sulle Elina samalla tavalla? :)) Maailmassa ei montaa sellaista ihmistä ole, jonka kanssa mulle aivan OIKEASTI tulee sellainen olo, että tahdon olla ystävä ja uskoisin että voisin olla, mutta Elina on juuri tällainen harvinaisuus. Mä niin tykkään hänestä. :) Näkisinkin, että aivan konkreettisia, todellisia ystäviä, mulla on jo vuosia ollut yksi, mieheni lisäksi. Se on sopinut mulle, kun ei maailmassa oikein ole vastaan tullut monia, joiden kanssa uskoisin oikeasti viihtyväni paremmin kuin yksin. Yksin viihdyn aina. Seurassa harvemmin. Erakko mikä erakko! Mutta sitten on olemassa tommonen kun Elina. :) Hih. Niille ihmisille, joista välitän syvästi ja kovasti, olen ehdottoman lojaali ja oikeasti hyvä ystävä. Hukutan rakkauteen! Mutta ei se ole sellaista yltiösöpistelyä se, muuta kuin miehen kanssa. :’) Mutta tietävät varmasti olevansa tärkeitä ja myötäelän kaikissa elämän iloissa ja suruissa yhtä voimallisesti kuin että jos se tapahtuisi kaikki itselleni. Eli semmonen kylmä biaaaatch en ole, vaikka ehkä moni saattaisi näin kuvitella. :’DD

Mutta tää oli vissiin treeniblogi.. :D Joo ei kyllä ollut tänäänkään aamulla kannikat vielä siinä kunnossa kun tahdon. :( Ei auta kun huomenna kyykätä vähän lisää. :D Toivottavasti tämä lihaskipu edes vähän helpottaa siihen mennessä! Vielä siis aristaa. Pakko hehkuttaa split squattia vielä sen verran, että kun itsellä on tosiaan suurimpana ongelmana nuo kankkujen ulkosivut/takareiden ja pyllyn välinen alue, niin tuo liike ottaa juuri sinne. Sen tuntee juuri siellä liikettä tehdessä ja sen tuntee näin treenin jälkeisinä päivinä juuri siellä. Siksi uskonkin, että hyvä tuosta vielä saadaan! Vähän kun löytyisi vielä kärsivällisyyttä ootella niitä vaikutuksia.. :’)

Kun nyt koipiasioista puhutaan, niin reisiini olen kovin tyytyväinen. Ne on mulle sopivan kokoiset, ne on sopivan kiinteät ja mukavan jytkyt. Mulle. Peppu se vain kaipaa töitä lisää.

Pohkeille en oikein mitään voi niin niihin ei sinänsä voi olla sen enempää tyytyväinen kuin tyytymätönkään. :D Ne vaan on. Tuosta pylly vielä takaisin kuntoon niin sitten voi olla hirmuisen tyytyväinen alakroppaan. Ei sillä, että treeneissä tulisin päästämään itseni yhtään sen helpommalla silloinkaan, mutta hyvä siinä kehossa olisi silti olla. Olisin tyytyväinen. Ja ei, kehitys ei lopu tyytyväisyyteen. ;) p.s. Säärystimistä ei kuulu välittää. :D

Vähän on nyt jalkapeppupainotteista viime päivät olleet täällä blogissa, eikä tartte kyllä henkeä pidätellä että se ihan heti siitä loppuisi.. :’) Huomenna kun taas oisi jalkapäivä. Tänään oli selkähabapäivä, ja silti täällä on jalkapeppujuttuja. Mutta jottei nyt ihan kokonaan jäisi tämän päivän treeni raportoimatta, niin hakemalla hain edes yhden kuvan päivän treenistä, jonka kelpuutin. Ja se on tietty sitten sitä samaa kamaa kuin yleensäkin. Arskaa.

Jos kelpuutin vain tämän, niin voinette kuvitella millaisia ne muut ilmeet oli.

Sen verran tein muutoksia, että Arskasta tuli taas kaksykkönen, eli 7-7-7 -kuvio taas käyttöön, x4. Siirsin sen treenin ensimmäisestä liikkeestä sinne jonnekin keskelle. Siellä seiskat oli aivan riittäviä, kun alla oli jo habatreeniä preacher curlin muodossa. Selälle jätin tekemättä kulmasoudun, ettei nuo hartiat (epäkkään yläosat) tosta enää kiristyisi. Tunnin napakka treeni. Treenin jälkeen oli taas ilma kohdillaan ulkona istumista varten (eli sisällä hapenpuutteeseen kuolemista varten), joten menin pihalle istuksimaan hetkeksi ennen suihkutteluja. Päivän D-vitamiinit siis haettu sieltä.

Ja sinnekin on verisuonet ryhtyneet törröttämään.

Eiliseltä jäi neljä piffiä täksi päiväksi. Hirveästi ei tee mieli nyt lämmintä ruokaa kun ei täällä oo sitä happea muutenkaan, niin tein ihan salaatin ja parit piffit siihen päälle. Sen verran spesiaalia siitä tein, että sekoitin raejuustoa ja maustamatonta jogurttia keskenään ja heitin parhausmausteita sekaan. Siitä sai sellaisen yhdistetyn kastikeraejuustohässäkän salaatille. Oli ihan perhanan hyvää. Ostin viimeksi kaupasta kuivattua ja jauhettua sipulia ja jösses se maistuu hyvälle. Mulla on uusi lempparimauste. Voipi olla, että muutaman purnukan saa tulevaisuudessa roudata kaupasta kotiin. ;)

Huomenna jalkapyllytreeniraportin lisäksi todennäköisesti raastevuoan ohjetta, kun semmosta pyydettiin. Vielä en tiedä mitä kaikkea sinne tulee. :D Elämme siis kaikki jännityksessä huomiseen asti. Mutta se on siis valkosipuliperjantai edessä!

6 vastausta artikkeliin ”Ystävistä vähän ja koivista ehkä enemmän”

  • taisi munkin perstalkoot onnistua, vaikkei mitään vielä näykään, koska mulla alkaa nyt jo hiipiä aika hurjanlaisia kipuja erinäisiin paikkoihin ja treeni on sentään ollut vasta noin yhdeksän tuntia sitten… :D kauhulla (ja innolla) odotan että mikä fiilis on huomenna tai sitä seuraavana aamuna x)

    • Buhaha, joo just noin mullekin kävi, kipu alkoi jo siinä alkuillasta. Tiesi, että seuraavana päivänä on kiva käydä aamulla vessassa ja semmosta. :D Notta parhaudellisia aamuhetkiä sinne! :’D

  • Eikä, sinä senkin!<3 Arvaa vaan! Kävi samalla tavoin! Eikä se jäänyt vaan aamuun, töissäkin olin hirrrmuisen iloinen, vaikka välillä sainkin vedellä omaa monologia (kaikki asiakkaat ei vissiin sitten omista sellaista Heidiä, joka tekee iloiseksi:D).

    Voisin sanoa samat asiat sulle Heidi!Määäkin haluan olla sun ystävä. <3 Itsekin olen ennemmin sellainen muutamalle omistautunut, en kaipaa isoa kaverilössiä. Ihan hassua muuten, että saatan höpötellä päivittäin ihan ohimennen äidille tai Santulle Heidistä (siis susta!) – oot melkein kuin meidän arkipäivää. :D

    Mutta sitten asiaan. Kelpaisi mulle sun koivet – ja peppukin! Mun mielestä sun alavartalo on kaunis (kuulostipas oudolta, ei ollut tarkoitus:D), sano mitä sanot, hehe. Mallailin muuten tänään itsekin salilla kyykkysarjojen välillä omaa takalistoani ja huomasin ehkä pikkuruista kehitystä. Ehkä. :D

    • Hihhiih! <3 Joo hyvä tuuli on täälläkin jatkunut ihan koko päivän! :)) Ja kyllä mua niin nauratti, että siellä ohimennen jutellaan musta aina silloin tällöin :DD Ihanaa!

      Ja ihan samat sanat, mulle kelpais kyllä sun koivet kanssa! Että kiitosta vaan sinä kauniin alavartalosi kanssa siellä. :D Kyseisessä kehussa ON lievästi outo vivahde. :’D Mut jee, takalistokehitystä! Se on sitä parhaimman laatuista kehitystä se. ;) Huomenna määkin taas sarjojen välillä kattelen, että joko tuo oma on kunnossa taas vai mikä siinä kestää.. :D

Kommentointi on suljettu.