Viikko 9: uutta suuntaa

Laiskaa sunnuntaita! Täällä on taas vapaapäivän kunniaksi nukuttu pitkään ja pyjamasta en ole koko päivänä luopunut. Enkä tosiaan aiokaan! Aika kivoja nämä sunnuntain vapaapäivät. Ensi sunnuntaina teenkin töitä, joten ilo kunnolla irti nyt. ;)

Mahtuu viikolle kuitenkin ne aiotut viisi treeniä ja tällaisia tuli tehtyä:

Maanantai: jalat. Kesto: 1:12min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät. Kesto: 0:55min.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:05min.

Perjantai: jalat. Kesto: 1:16min.

Lauantai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 60min.

Sunnuntai: lepo.

Maanantain jalkatreeniä.

Hienoja treenejä viikko pullollaan. Vatsaa ei nähtävästi tehty kumpanakaan aiotulla päivänä. Keskiviikkona se johtui siitä, että mulla oli edelleen vatsalihakset kipeät edeltävän perjantain treenistä! Eilen lauantaina se johtui ihan vain siitä, että tuli vähän syötyä ennen salia, eikä sitä vatsaa voinut ajatellakaan treenaavansa. :D

Painoja olen saanut hilailtua aika hyvin taas ylöspäin, esimerkiksi vaakaprässissä teen nyt 80 kilolla (vielä pari viikkoa sitten 60kg) ja pystyprässissä pääsin juuri sataan ja nyt sain viime treenissä laittaa jo 110kg. Pystyprässi on mulla treenin kolmas tai neljäs liike, joten en tiedä mihin pystyisi tuoreilla koivilla, varmaan vähän enemmän ja koko ajan on muutenkin nousussa. Ja tosiaan, olen vasta tämän salin aloittanut (vaikka muuten en olekaan aloittelija), eli edelleen tässä haetaan niitä painoja. Tietysti tuo kertoo myös kehittymisestä, kyllähän niitä painoja pitäisikin pystyä lisäilemään vähän väliä!

Etureisiä tehdessä on painot myös nousussa, nyt viimeiset toistot menee armottomalla irvistyksellä, mutta meneepä vielä kuitenkin! Armottomista irvistyksistä tulikin mieleeni, että kun tuolla salilla on taas tullut treenattua #salilvika -aikoina, niin siellä voi treenin jälkeen vähän pelleilläkin..

Oon sanaton.. Mutta näillä mennään!

Ollaan tosiaan taas käyty yhdessä treenaamassa siten, että siellä saa vähän melkein jopa pitää kiirettä, että ehtii ulos ennen kuin kello on yksitoista ja sali menee kiinni. Normaalistihan käyn salilla töistä suoraan, mutta jalkatreenit teen mieluiten illalla yhdessä miehen kanssa. Ihan vain siitä syystä, että ehdin syödä kunnon ruokaa ennen treeniä, ja saan myös kotona rullattua koivet hyvin auki. Torstai oli myös tällainen iltatreeni, vaikkei jalkapäivä ollutkaan, sillä olin vapaapäivällä ja reissasin heti aamusta muualla bussin kanssa, enkä enää viitsinyt lähteä erikseen toisella bussilla salille. Illalla siis yhdessä miehen kanssa. Tykkään hirveästi noista myöhäisistä treeneistä, salilla on hyvässä lykyssä vain kaksi muuta ihmistä ja muutenkin rauhaisaa ja jotenkin tunnelmallista. Ainoa huono puoli niissä on se, että ei ehdi nukkua! Jos yhdeltätoista lähtee salilta kotiin, sitä saa syödä ja valmistella seuraavaa päivää ainakin kahteentoista asti. Sitten aamulla kello herättää jotain väliltä 6-7. Mielelläni nukkuisin vähän enemmän.. Tähän täytyy selkeästi vähän panostaa enemmän, miettiä miten sen saisi vähän paremmin menemään.

Ojentajaliikkeitä viimeksi mietin ja pohdiskelin, ja nyt tuo tilanne on saatu hallintaan. Annoin tuolle pään takaa vedettävälle taljaliikkeelle toisen mahdollisuuden ja sehän passasi nyt tosi hyvin. Sain säädettyä taljan oikealle korkeudelle, sekä painot ja asennon sellaiseksi, että pysyin siinä hyvin ja sain ojentajat kovastikin tuleen. Saa sitä varmasti vielä fiksata, mutta hyvältä tuntui nyt kuitenkin näin alkuun taas. Toisissa kuvissa tehdään olkapäitä taljassa ja sitten ojentajia tukeen nojailemalla.

Hauiksia käsi kerrallaan taljassa. Rakastuin!

Olen kovasti ihastunut juoksumattoon siellä salilla, siis kävelymielessä. Lämmittelen sillä jalat aina ennen jalkatreeniä, kaksi muuta treeniä lämmittelen soutulaitteella, jotta saan kyseisiä muitakin lihaksia lämpimäksi kuin pelkästään jalkoja. Mutta se juoksumatto on kävellessä niin mukava, että siinä kun musiikkia kuuntelee ja katselee salin tapahtumia, voisin olla siinä helposti vaikka tunnin verran. Jotenkin se salin seuraaminen on ihan valtavan viihdyttävää ja voisin sitä varmaan katsella aamusta iltaan jos se vaan oisi mahdollista, ja sallittua.. :D Samaan tapaanhan tykkään katsella juoksukisoissa niitä juoksijoita, se on viihdyttävää. Joskus kyllä menen tuonne salille ihan vain kävelemään pitkäksi aikaa. Ehkä mun ongelmakoivetkin sen kestää paremmin kuin tuolla ulkona tallustelun.

Viikon syömisiä tässä:

Riisipastaa ja tomaattista linssikastiketta. Söin vielä lisää pastaa kun jonkun piti uhrautua, ettei jäänyt
sellaista jämämäärää. En ollut kovin vastahakoinen..
Linssikastikkeen jämät ja vihannekset.
Sitä parasta taas, ristikkorepunoita ja anamman kasvispaloja. Tätä oli kahdesti tällä viikolla, vaan toisesta kuva.
Riisipastaa, pinaattista herkkusienikastiketta ja punajuuripihvejä.
Kermaiset parsakaalit ja riisinuudelit.
Perunoita, kasviksia ja herkkusieniä.

Eilen lauantaina oli viimeinen herkkupäivä nyt hetkeen, en vielä tiedä milloin seuraava on. Nimittäin tässä olisi tarkoitus nyt vähän kiristellä tai jotain sen suuntaista! Yhtäjaksoisesti onkin syöty plussilla muistaakseni vuoden 2013 alkusyksystä, eli puolitoista vuotta. Paljon (PALJON) olen saanut syödä ilman, että olen tässä välissä paisunut liiaksi, edelleen olen hoikka, ainakin niin lääkäri kirjoitti papereihin. ;) Eikä tässä ole kyse nytkään kuin ehkä parista kilosta. Vähän ylimääräistä pois, että mahtuu taas vaatteet päälle ja oma olo paranee. Suurta osaa tässä kaikessa näyttelee tuo mun ilmeinen IBS -vatsa, joka ei näistä jättimäisistä ruoka-annoksista tykkää. Mitään radikaalia muutosta ei arkeen tule, kunhan vähän pienentää annoskokoja ja jättää herkut hetkeksi pois, niin sillä toivottu muutos jo tapahtunee. Liikuntaa en tietoisesti tule lisäämään, sillä muistissa on edelleen ne kilpirauhasjutut keväältä 2013, joten järki pidetään hyvinkin pitkälti päässä. Aerobistahan en ole tehnyt enää kohta kolmeen kuukauteen, kun aloitin tuolla nykyisissä töissä. Se on pitkälti mun aerobistani ja sen lisäksi tehty aerobinen ei ajaisi mun tavoitteitani.

Mitään aikamäärää tai sitä kilomäärää en myöskään ole asettanut, katsoo nyt milloin on sopiva ja vatsa tyytyväinen ja sillä sitten mennään. Vaa’alla olisi tarkoitus käydä huomenna, eikä mulla ole aavistustakaan mitä se näyttää. Viimeksi olen nähtävästi käynyt vaa’alla 13.11 ja silloin se näytti 53.6kg. Oisi jotenkin niin siistiä, että se olisi jotain viidenkymmenenkuuden kilon tietämillä. Se on korkein paino mikä mulla on koskaan ollut ja näin pienirakenteisena se oli silloin aikoinaan mulle sen noin kymmenen kiloa liikaa. Nyt on lihasta sen kaiken ylimääräisen sijaan, vaikka toki sitä ylimääräistäkin on, mutta olisi jotenkin kyllä hienoa päästä vertailemaan nykyistä minää siihen entiseen. Vähän on eri tavalla jakautuneet nuo kilot kuin silloin ennen. :)

Mutta sen tietää sitten ensi viikolla ja jotain vertailukuvajuttua täytyy joka tapauksessa rakentaa. Instagram -tilille varmaankin tulee ensimmäisenä jotain päivitystä painosta, kunhan huominen aamu vain koittaa.

Kirpparilöytöjä; nilkkurit, joita menin etsimäänkin, ja yllärilöytönä ISTUVAT bootcut -farkut! Onlyn mallistosta, mun
suurin lempparifarkkumerkki. <3 Vyötärökokona näissä on 28″. Siihen mahtui takamus ja reidet (kireästi), mutta vyötäröllä
on kyllä tilaa vielä paljonkin. Vyöllä tilanne pysyy hallinnassa. Oli aika, kun 25″ oli liian suuri.. Enää ei mene ne farkut sentään kiinni. :D

Ensi viikolla on luvassa myös hierontaa Pekalla, kun käydään mun forkut läpi. Nyt ollaan ehkä vihdoin keksitty oikea tapa hieroa mua, sillä jalat on nyt ensimmäistä kertaa aikoihin taas hyvät! Taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun menen Pekalle niin, ettei tarvitse käsitellä pohkeita ja penikoita laisinkaan. Varmaan viitisentoista kertaa siellä oon jo käynytkin, joten tämä on aika hieno homma. Forkut ja kämmenet on nyt sitten vuorostaan aika hajalla, joten niitä koitetaan nyt saada auki. Silleen, että pysyisivät myös ja palautuisin siitä. Isoja toiveita, mutta katsotaan. :)

Loppuviikosta on myös erikoisuutena sellaisen kymmenen putelin edestä verinäytteitä tämän viikon lääkärikäynnin pohjilta, joten molemmat näistä tapahtumista vaikuttaa myös treeneihin jonkin verran. Neljä treeniä taitaa ensi viikolle tulla viiden sijaan, mutta sehän nyt on hyvä määrä sekin.

Nyt me jatketaan tätä päivän teemaa ja toivotellaan hyvää ensi viikkoa teille!

6 vastausta artikkeliin ”Viikko 9: uutta suuntaa”

  • Joo, itellä sama homma. On ollu jo pari kuukautta annosten pienentäminen käynnissä.. On kyllä paljon parempi olo kun ei ahda itteensä ihan täyteen aterioilla. Kohtuus!
    Mutta suosittelen silti herkuttelupäivää, siitä ei todellakaan mee dieetti pilalle saatika kropan kiristys kärsi! Pää pysyy kunnossa ja aineenvaihdunta myös.

    • Odotan kyllä sitä kevyempää oloa, kun tämä vatsa on aika hankala näissä isommissa annoksissa. Välillä näin, että jaksaa sitten taas syödä vaikka seuraavat puolitoista vuotta. :D
      Herkuttelupäivä ei ole mulle mikään välttämättömyys ja pää pysyy hienosti kunnossa ilmankin. Vastahan mulla loppui kolmen ja puolen vuoden herkkutauko, eikä pää hajonnut silloinkaan. :D Aineenvaihduntaa ei ole syytä buustailla ainakaan heti alkuun. Katsotaan sitten vaikka aikaisintaan kuukauden päästä, jos sille tuntuu.

    • Iiik! Mun kaikkien aikojen ensimmäinen kommentti jonnekin muualle kun Bloggeriin ja se olit sinä! \o/
      Aika uudesta sivustosta on kyse, alle vuoden vanha lapsonen kuitenkin vielä. Paljon mielenkiintoista juttua kyllä löytyy ja kivalta vaikuttaa itellekin. Kiva kun rustasit kommentin ja olit se eka! :) Kiitos!

  • Olen vähän kade sulle, kun pystyt reenaan kasvisruualla. No, ehkä se on asennekysymyskin, mä kyllä tykkäänkin niin paljon lihasta että en osaa asennoutua siihen että olisin ilman :D

    • Heh, kyllä mäkin tykkäsin lihasta ihan kamalan kovasti. :) Asennekysymys tosiaan, ja se, että mitkä asiat näkee tärkeiksi tässä elämässä. Mulle on tärkeää, etten ole vastuussa eläinten kärsimyksistä ja kuolemista. Mulle se liha lautasella on siksi varsin epänormaali ja vastenmielinen ajatus.

Kommentointi on suljettu.