Viikko 6: blogituttujen tapaamisia, maratonkisoja ja jäätäviä pumppeja

Sunnuntain sijaan viikkokoostetta vasta näin tiistaina, kun sunnuntai meni Hallimaratonin takia Tampereella, jossa mies siis oli juoksentelemassa. Reissuun meni pitkälti koko päivä ja eilinen oli pitkän työpäivän ja hieronnan vuoksi sopivasti kiireinen sekin, eikä ollut aikaa sen vertaa istahtaa alas, että saisi tämän koottua. En tajunnut viime viikon tekstissä asiasta mainitakaan, mutta Instassa muistin heti sunnuntaina aamulla huudella. Tänään tiistaina on vapaapäivä, joten nyt ehdin kirjoitellakin. Nukuin todella pitkään, pesukoneessa pyörii kolmas koneellinen pyykkiä ja musiikki soi. Ja mulla on hyvä fiilis!

Viime viikko oli kaikkineen aika huikea, eikä vähiten mahtavien treenien ja sunnuntain vuoksi. Milloinkohan olen viimeksi saanut tehtyä viisi treeniä viikkoon? (siitä on aikaa)
Milloin olen viimeksi kunnolla tavannut blogituttuja? (en koskaan)

Treeniviikko oli seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset ja takaolat. Kesto: 60min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:23min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, vatsa. Kesto: 1:06min.

Perjantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:10min.

Lauantai: jalat. Kesto: 0:52min.

Sunnuntai: lepo.

Naama vääränä niin kuin aina.

Maanantai oli aika historiallinen päivä, samaan tapaan kuin tätä viikkoa edeltävällä viikolla oli historiallista elämäni ensimmäinen salikäynti. Maanantaina menin sinne kuitenkin ensimmäistä kertaa yksin! Suoraan töistä lompsin menemään. Samalla kerralla kirjoitettiin myös sopparit salille ja näin sitä ollaan vuodeksi sitouduttu Fressille. Aika huikeeta! Treenikin onnistui loistavasti, vaikka sähköt menikin salilta heti alussa ja saatiin tehdä hämärähommia. Tykkäsin ihan älyttömästi siitä hämärävalaistuksesta! Tosin painoja sai tutkia aika läheltä, että näki lukemat punttien päissä. :’D Mutta ihan järjettömät poltteet sai taas päälle. Joka kerta sitä miettii, että ei se kotona vaan ihan tällaista ollut. Päässä pyörii ajatukset, että nyt saatan ihan oikeasti kehittyä. Kasvuhan on pidemmän aikaa etenkin yläkropan suhteen junnannut paikoillaan, ja nyt olen varma, että tästä tämä lähtee taas eteenpäin. Takapuolihan elää ihan omaa elämäänsä, joten sen suhteen ei ole kyllä mitään tasannevaihetta ollut havaittavissa. :D Mutta toisaalta tunnen, että nyt voin saada senkin ehkä ihan kunnolliseen kuntoon. Eli siis sellaiseen, että se näyttäisi hyvältä muutenkin kuin pitkät pöksyt jalassa.

Salielämä on myös vaatinut vähän shoppailua, sillä mulla ei tosiaan ole ollut ihan oikeita treenivaatteita kuin ehkä pari-kolme vaatekappaletta. Niillä ei kovin pitkälle päästä, kun pitäisi pestäkin niitä. Ja enää ei voi missään pyjamavaatetuksessa tai teinitopeissa treenejä tehdä. :’D Tai varmaan voisi, mutta en kyllä tosiaan halua. Siispä pieni sijoitus ja nyt on pari paitaa, yhdet pöksyt ja treenirintsikat taas lisää. Akuutti tilanne on hoidettu ja jatkossa voi pitää silmät auki alennusrekkien luona. ;) H&M:stä kävin kaikki ostamassa ja olen ihan rakastunut tuohon pitkähihaiseen paitaan. Muistaakseni näin sen aikoinaan jo Natan päällä ja siitä lähtien olen sitä itselle kaivannut. En oisi uskonut niitä kaupasta löytäväni, ja olin koko asian unohtanut, joten oli iloinen yllätys kun niitä siellä oli!

Tiistai oli siis lepopäivä (shoppailupäivä..) ja keskiviikkona oli taas salipäivä. Koska miehelläkin oli, niin en mennyt suoraan töistä salille vaan mentiin yhdessä illalla. Tämähän tarkoittaa sitä, että sieltä lähdetään vasta joskus kymmenen aikaan pois! :D Lämmittelin ensimmäistä kertaa juoksumatolla, kun miehellä oli maratonia edeltävä viikko menossa ja siihen sisältyi mm. matolla menoa (ja rullailua + venyttelyä). Itse en juoksuaskeleita ottanut (koska rikkinäiset penikat), mutta kävelin vauhdikkaasti. Vartin verran sitä ja sai kyllä paikat lämpimäksi ja vastaanottavaisen oloiseksi treeniä ajatellen. Matolta pois astuminen oli haastavaa ja kävely sitäkin enemmän – menin melkein pitkin seiniä sinne prässipaikalle. :’D Tuntuu tehokkaasti jäävän päälle se liike, ja kun maisema ei siinä matolla kuitenkaan liiku.

Mutta tosi hyvän treenin sain tosiaan tehtyä! Asicsit vaihdoin nyt Pumaan ja niillä oli odotusteni mukaisesti parempi tehdä. Asicsit on pehmeät ja joustavat, Pumat on kovat ja lättänät. Siispä parempi tuntuma mm. prässissä, kun mikään ei jousta eikä pehmennä. Ja sainkin sellaisen tuntuman takapuoleen heti, ettei siinä (vaaka)prässissä kyennyt istumaan sarjatauoilla, oli pakko nousta seisomaan ja vähän kävelemään, ettei takapuoli revennyt siihen paikkaan! Aika jäätävä pumppikin tuli tässä treenissä, kuten yllä kuvassa näkyy. Opin myös käyttämään takareisien koukistinta, sitä istumismallia. Sain säädöt kohdilleen, eikä (ylimääräisiä) kipuja tullut. Asiaa saattoi auttaa myös se, että kotona sai rullattua koivet auki hyvin ennen salia.

Tällä kertaa tein vain seitsemän sarjaa prässiä, en enää yhtätoista. ;) Viisi sarjaa pystyprässiä, neljä sarjaa kyykkyjä smithissä, viisi sarjaa loitontajia ja viisi sarjaa noita takareisiä.

Torstaina taas miehen kanssa yhdessä salilla (ja kymmeneltä kotiin) ja vuorossa olkapäitä, ojentajia ja vatsaa. Ensimmäistä kertaa tein vipareita taljassa treenin viimeisenä liikkeenä, eikä painoa tarvinnut kovin paljoa, eli 1,25 kilolla mentiin. :’D Tosi kivan tuntuinen liike! Vasemman olkapään sain ihan tuleen, oikea (eli vammaversio) taas vaatisi sen täysin tuetun ja ohjatun liikeradan, ettei se kääntyisi eteen, joten samanlaista iskua se ei ottanut. Mitenköhän muotopuoli olen sitten joskus, kun tuo oikea ottaa liikkeet kunnolla vastaan ja vasen vähän niin ja näin? Onneksi on edes pystypunnerruslaite, siinä saan ihan huikean tuntuman tuohon oikeaankin! Pidänkin sitä ykkösliikkeenä olkapäille nyt.

Perjantaina kävin taas yksinäni salilla heti töiden jälkeen ja hyvin onnistui jälleen kerran. Hyvin sitä onnistuu tekemään ihan omaa juttuaan siellä, vaikka ihmisiä olisi ympärillä. Kaipaan tosin ehkä omaa musiikkia ja kuulokkeita korville, kun olen niin tottunut oman musiikin parissa tekemään hommia kotonakin. Pitää hankkia puhelimelle kotelo.

Olen myös huomannut minkälaiset ihmiset salilla saattaa ärsyttää. Taitaa olla samat ihmiset kun ärsyttää muutenkin, oli kyse sitten mistä tahansa paikasta. :D Eli sellaiset juoruilevat tai oikeasti liian äänekkään porukat. Jatkuva kikatus, mikä taitaa olla eniten naisten kuin miesten juttu. ;) Ylipäätään missä tahansa ärsyttää se, että kun pitäisi tehdä jotain (treeniä, töitä, ruokaostoksia jne.) niin sen sijaan vain juorutaan ja kikatellaan ja häiritään toisia sillä toiminnalla. Herkkäkorvaisena ja herkkänä muutenkin ärsyttää myös se painojen paiskominen. Siis ihan tosissaan paiskominen, ei kolistelu. Se, että taljassa päästettään irti kun painopakka on ylhäällä. Se on vähän sellaista toimintaa, että ei toisista välitetä laisinkaan ja en yleisesti arvosta sellaista tapaa elää, ettei oteta kanssaeläjiä huomioon.

Takareisilaitteeseen asettautumista ja kivaa näyttäisi olevan.

Lauantaina mulla oli vapaapäivä ja jotenkin sitä kuvitteli, että silloin pääsee ajoissa salille. No ei päässyt. :D Ihan kymmeneen asti ei sentään mennyt, vaan miehen kanssa mentiin yhdessä joskus aiemmin iltasella. Hän teki maratonipäivää edeltävää huoltoa, vähän juoksua ja soutua. Mulla oli neljän liikkeen jalkatreeni, sellainen napakka ja sopiva siihen kohtaan. Vaakaprässiä, pystyprässiä, loitontajia ja takareisiä. Loitontajalaitteessa suosittelen nojaamaan reilusti eteenpäin, istumaan reunalla, työntämään reisillä ja jopa nostamaan pyllyä vähän ilmaan. Ja painoa saa laittaa ihan huolella. Tämä tuntuu takapuolessa! Viisi sarjaa tein jokaista liikettä ja hyvä oli.

Kotona oli vielä paljon järjesteltävää sunnuntaita varten ja niinhän siinä kävi, että unta ehdin saada vain neljä tuntia ennen kuin kello herätti Tampereen reissua varten. Oli kyllä ihan tööt -olo ja kun lähdettiin viiden jälkeen ajamaan, en tainnut kovin kauaa pysyä hereillä kun aloin jo pilkkiä. Suurin osa matkasta menikin siihen, että pää tipahteli tuon tuosta. Olihan fressi olo kun pääsi siinä joskus neljän tunnin ajomatkan jälkeen perille. :D Maraton starttasikin aika pian ja sitä oli todella kiva seurata! Etukäteen mietin miten tylsäksi se mahtaa käydä kun toiset juoksee vain ympyrää siinä, mutta päinvastoin, se oli valtavan viihdyttävää. Tykkään muutenkin katsella juoksijoita. Lähes yhtä monta juoksutyyliä näkyy kuin juoksijoitakin ja se on jotenkin tosi viihdyttävää seurattavaa omaan silmään. Musiikki paikalla oli myös hyvää, kunhan vaihtoivat alun jumalanpalveluksen toiselle kanavalle. :’D

Lisäksi tiesin, että jossain kohtaa kisaa paikalle saapuu Jaanaba miehensä kanssa ja sitä ootin innolla. Tuon linkin takaa löytyy Jaanaban teksti aiheesta, käykää lukemassa. Allekirjoitan kaikki! Oli kyllä niin kiva nähdä, että vieläkin olen ihan fiiliksissä ja tää varmaan jatkuu pitkään. :) Varmasti tullaan tapaamaan uudestaankin ja mielellään mahdollisimman monta kertaa. Kaikki neljä siis. Ehkä kirjoitan toisen blogini puolelle aiheesta vielä ajatuksia ja tuntemuksia, jos sille päälle satun.

Itse maratonhan meni miehen osalta varsin hienosti, mutta siitä hän saa itse kirjoitella rapsaa, joten en kaikkea paljasta. Kuten kuitenkin näkyy, palkintopallilla oltiin ja vaimo on taas aika ylpeä. Okei, ihan hemmetin ylpeä! Instassahan tottakai kerroin sijoituksenkin heti kun se tuli, joten mikään salaisuus se ei tietysti ole. Kisaan mahtui kuitenkin yhtä sun toista, joista rapsailija kertokoon enemmän kun ehtii. Tosi kiva kisa näin katsojana ja juoksijan vaimona. Kiva oli myös nähdä mies siellä koko ajan ja vaikka joka kierroksella vilkutella ja hymyillä ja elehtiä. :D Puolin ja toisin!

Kisan jälkeen mentiin porukalla Gopaliin syömään, jossa ollaan itseasiassa käyty kerran aiemminkin miehen kanssa. Gopaleita on tuolla kuitenkin kaksi (+ kahvilaversio) ja me ollaan aikoinaan käyty siellä toisessa. Hyvää intialaishenkistä ruokaa, paljon eri juttuja tarjolla ja maksu ruoan punnituksen mukaan. Ihan kaikki oli vegaanista, paitsi voi, mikä nauratti meitä jotenkin suunnattomasti. :D.

Tosi kiva oli kyllä Jaanabaa ja miestänsä nähdä ja koska ollaan Jaanaban kanssa kirjoiteltu tosi paljon jo pitkän aikaa, oli kaikki ihan luonnollista, eikä tuntunut että olisi ensimmäistä kertaa nähnyt. Tätä lisää kiitos. :)

Kotimatkalla oisi voinut kuvitella unen tulevan autossa, kun pohjalla oli se neljä tuntia unta ja pitkä aika hereillä, mutta sen sijaan lauloin koko matkan kotiin. Ehkä se kuvaa fiiliksiä parhaiten.

Muita ruokia viikolta ja pari jonkinlaista reseptin tynkää, kun niitä on toivottu:

Perunamuussi (miehen tekemää taas) ja soijapalluroiset pakkasesta (nimellä kasvispalat).
Linssikastikkeen ainesosat. Purkki riisikermaa, purkki paseerattua tomaattia, reilu tl currytahnaa ja linssejä
sekaan sen verran kun tahtoo. Valmista 10 minuutissa.
Linssikastike ristikkoperunoiden kanssa. Näyttää niin pieneltä, kun kyseessä on syvä lautanen! Tomskut ja kurkut
söin etukäteen jo.
Riisipastaa ja pinaattista herkkusienivalkopapukastiketta.

Herkkusienivalkopapukastike on hyvin yksinkertainen sekin. Iso purkki herkkusieniä (vaikka Rainbow), purkki suuria valkoisia papuja (GoGreen), purkki riisikermaa ja pakkasesta hienonnettua pinaattia vaikka viisi tai kuusi palluraa. Ja sitten currytahnaa. Mitään ei oikeastaan tarvitse liiemmin kypsentää, joten tämäkin on valmista hyvin nopeasti. Itse lisään kastikkeisiin vielä kuminansiemeniä ainakin, sillä ne auttaa ruoansulatusta ja on tietysti tosi hyviä.

Tässä taisi olla perunasuikaleita, pakastevihanneksia ja loput linssikastikkeesta ja muussista. Ja keitettyä parskaalia.
Täydellistä! Ristikkoperunat ja soijapallurat.
Tämä combo on vaan parasta ikinä (tähän sellainen sydänsilmähymiö).
Sopiva herkkuannos jättilautaselta: riisinuudelia, sitä samaa pinaattista kastiketta, punajuuripihvejä, viinilehtikääryleitä. <3

Sellainen viikko, ihan huikea kyllä mun mittapuullani. Sunnuntaihin tuo kaikki parhaudellisuus kulminoitui, eikä edes väsymys vienyt voittoa. Näin lopulta se vei kyllä voiton, kun ehti ennen maanantain työpäivääkin nukkua vain kuusi ja puoli tuntia, niin tänään vapaapäivänä heräsin vasta puoli kahdeltatoista. :D Vähän oli ehkä univelkaa. 11-12 tuntia nukuin. Kyllä taas huomenna jaksaa mennä töihin. :)

Toivottavasti teilläkin on mukava viikko menossa! Mulla on kevyt viikko, mikä olisi ollut jo viime viikolla, mutta ehei, ei nyt ekana ehjänä saliviikkona sellaisia pidetä! Lepäilen nyt useamman päivän ja torstaina taas treenaan (to-la), eli tällä kertaa kevyt toteutetaan näin. Tuntuu, että muutama lepopäivä tekee nyt terää. :)

Mikä teitä muuten ärsyttää salilla?

16 vastausta artikkeliin ”Viikko 6: blogituttujen tapaamisia, maratonkisoja ja jäätäviä pumppeja”

  • Voi apua, tehän olitte syömässä vastapäätä meidän parveketta!! Aika hurjaa (: Ihanaa, että sulla oli tällä suunnalla mukava sunnuntai!

    Mä tein samaista viparia samalla painolla vaikka kuinka kauan ja voi sitä onnen päivää, kun siirryin 2,5 kiloon (;

    • Iiiks, aika jännää! :’) Tampere on hieno paikka, mulla on sieltä pelkästään hyviä muistoja ja niitä on aika monta. Tuun jatkossakin visiitille. ;)

      Ei kyllä paljoa tarvitse painoa vipareita taljassa tehdessä, kun tuntuu jo tosi kovin. Ainakaan, jos ei riuhtomalla tee niin kuin isot pojat tuntuu salilla tekevän. :D

  • Voi että, tästä tekstistä tuli kyllä niin hyvälle mielelle :) Ihana kuulla sun salikuulumisia, jännää ajatella sua salilla kun on vuosikausia lukenut kotireeneistä juttuja täällä – mut tosi kiva, että löysitte hyvän paikan :)
    Mua ärsyttää salilla poikaporukat, ne yleensä valtaa ison osan salia ja sit ne pölöttää ja nojailee laitteisiin ja tekee vuorotellen jotain 5s liikettä, mut ei päästä ketään välissä sinne. Mä käyn ihan todella pienellä salilla, jossa esim on vaan yks kyykkypaikka, joten tommoset varailijat verottaa treeniä tosi paljon jos ei pääse tekeen mitä olisi ohjelmassa. Onneksi oon oppinut, että noi porukat käy aika usein iltasin, joten pyrin oleen menemättä samaan aikaan :D Muita ärsyttävyyksiä ei tuolla salilla ole ollut, tosi usein saa reenata yksin :)

    Ennen kävin GoGolla ja sielä ärsytti tytöt jotka tuli lukeen lehtiä ja kikattaan kavereitten kanssa ja sit semmoset egoilijat jotka paukutteli just painoja ja pullisteli peilin edessä :D

    • En oo itsekään vielä tottunut siihen, että käyn tosiaan salilla! Nyt tuntuu taas niin oudolta mennä sinne muutaman välipäivän jälkeen.. Uskallankohan edes. :D Tänään piti jo mennä, mutta ranne kenkkuilee, niin otin yhden välipäivän lisää.

      Ymmärrän, että tommonen poikaporukkameininki voi ärsyttää! Meillä ei oo sellasia vielä näkynyt, ainoastaan parin pojan settejä :D, jotka valtaa yhden tai kaksi laitetta kerrallaan, kun vuorottelevat. Tuolla Fressillä on melkeimpä kaikkia tärkeimpiä laitteita kaksi, joten minkään laitteen valtaaminen ei ole päässyt vielä häiritsemään. Meillä myös tilaa annetaan tosi hyvin. Olen vuorotellut siellä isonkin karpaasin kanssa. :D Täällä tuntuu olevan pääpiirteittäin tosi ystävällistä porukkaa.

      Kenenkään en oo myöskään nähnyt vielä pullistelevan peilin edessä. :D Sitä ootellessa!

  • Fressi on paras <3 Mä kävin ekaa kertaa salilla ikinä Fressillä kans (tosin Espoossa). Jumppasin kyllä aikoinani enemmän siellä, mutta nykyään sitten salin puolella jos oon kotopuolessa käymässä. Toisaalta taas paikkakunta kuin paikkakunta, kun Fressi on itselle tuttu konsepti niin mieluiten suuntaan Fressin salille :)

    Mä inhoan sellaisia turhia huutajia. Kun pitää oikeasti ekasta toistosta karjua kuoleman kielissä tai ähkiä ku ois seksiä harrastamassa. Mun mielestä sellainen on vähän huomionhakuista, kun oikeasti JOKA toistolla ja JOKA sarjassa huudetaan.

    • Se on kyllä ehdoton plussa, että paikkakunnasta riippumatta jäsenyydellä pääsee aina Fressille! Musta tulee tämän myötä varmaan reissutreenaaja kanssa! :D

      Hehee, joo tommoset karjujat on kyllä aika huvittavia. :’D Pitäis varmaan tarkistaa painot siinä vaiheessa, että kannattaisko vähän pudottaa!

  • Mua ärsyttää, kun suurin osa treenaajista istuu tai pahimmillaan röhnöttää laitteessa palautusten ajan. Ensinnäkin näyttää tyhmältä ja laiskalta (minun silmiin!) ja nostaa kynnystä tulla kysymään voiko tehdä välissä. Mutta minä ärsyynnynkin joskus vähän oudoista asioista.. :)

    • Kaikki me ollaan erilaisia ja siten myös ärsytyksen aiheet on erilaisia! :) Mua ärsyttää pääasiassa vaan sellaiset asiat, joista lähtee paljon ääntä. :D Jotenkin ite näen luonnollisena sen, että laitteessa voi olla sen aikaa kun siinä on sarjat kesken. Mutta toisaalta en kyllä tiedä vielä salikäyttäytymisestä yhtään mitään. :D Tässä opin taas vähän jotain uutta!

  • Tosi hyvännäköinen toi pitkähihainen mustahihainen paita, haluan kans samanlaisen. =)
    Tein yks päivä todellisen pikaruuan kun lapoin lautaselle edellispäivänä keitettyä riisiä ja päälle valkoisia papuja tomaattikastikkeessa ja mikroon. Hyvää oli ja tosi nopeeta tehdä.

    Gopal oli tosi positiivinen kokemus, ruoka oli hyvää, seura oli hyvää. Voisin kuvitella, että istuttais joskus jossain syöminkipaikassa tuntitolkulla, aika kuluisi varmasti ihan hujauksessa.

    • Joo hieno on toi paita! Peukuillekin on hihoissa reiät. :)
      Kaikki kotona tehty kasvispikaruoka on melkein parasta. Ei niihin kokkaamisiin tarvii kauaa mennä eikä sen tarvitse olla epäterveellistä jos se on nopeeta.

      Just tolleen näen meidän neljän olevan, että tuntikausia vaan oltaisi ja höpistäisi ja naureskeltaisi. Vietettäisi vaikka oikein iltaa! Iiks! En oo varmaan ikinä viettänyt iltaa! :D

  • Näyttääpä tosi pieneltä tää kommenttiosion fontti muuten. Onko se pienentynyt vai oonko mää taas vanhentunut sen verran, että ikänäkö alkaa vaivata enemmän. =D Onneks mulla on rillit joitten kanssa oon jopa pari kolme kertaa uskaltautunut ihmisten ilmoille, alan tottua niihin.

    • :D Kyllä mää luulen, että se on samaa kokoa kuin ennenkin. Onneksi sulla on rillit. :D Ihmisten ilmoille vaan, ne on hyvännäköset rillit.

  • Ärsyttää tyypit jotka lähtee pukkarista ja leväyttää oven apposen auki salin puolelle vaikka näkee että olet just menossa suihkuun! Salin puolella ärsyttää tyypit jotka tekee kyykky- ja maastavetopaikalla jotain ihan muuta kuin kyykkyjä tai maastavetoa. Ja ne poijat, jotka joku jo mainitsikin. Kaksi tai kolme töllää kun yksi tekee penkkiä (kas kummaa kun se onkin aina se penkki). Kauankohan näillä sankareilla menee tohon ”kuntopiiriin”?
    Ja kuntopiiristä puheenollen, ärsyttää vallan paljon tyyppi joka tekee ruuhka-aikana kuntopiiriä kun laitteet ja painot on jo valmiiksi aika varattuja. Kyllä näitä riittää, muttei onneks jokaiselle salikerralle. Ja musiikki korvilla auttaa keskittymään paremmin vaikka joku asia häiritsisikin :)

    Gopalin annos näyttikin hyvälle. Täytyy pitää mielessä seuraavalla Tampereen reissulla. Kaupasta mun pitäis etsiä tuo riisipasta, vielä ei ole iskenyt silmään oikeaa pakettia.

    • Uuuii, ei oo kivaa tuommonen ovien aukominen, vähän tilannetajua saisi olla..
      Niin kuin tuolla jossain kommentissa jo mainitsin niin itteä tuntuu ärsyttävän vaan ne asiat, joista lähtee paljon ääntä, mutta tää on varmaan vaan toistaiseksi näin. :D Eiköhän niitä joitain muitakin ärsytyksiä vielä löydy.
      Musiikkia pitää koittaa saada korville. Täytyy vaan muistaa, että ei saa laulaa ja tanssia niin kuin kotona. :’D

      Riisipasta löytyy meidän Prismasta gluteenittomien osaltolta. :)
      Gopalia voi suositella ja Tamperehan on muutenkin varmaan Suomen vegaanien mekka! :D Sieltä löytyy yhtä sun toista – jopa kokonainen vegaanimyymälä. Vaikka et nyt varmaan vegaani olekaan, niin siinä oli silti infoa. :D

    • Eilen löyty riisipasta, Prismasta sekin mutta ihan sieltä normipastojen joukosta.

      En mä joo ole vegaani, mut en pistä ollenkaan kasvisvaihtoehtoa pahakseni jos sellaista on saatavilla.

      Pistä hei vaan laulaen ja tanssien siellä salilla, sitten saa ainakin rauhassa treenata :D

    • Jee, riisipastaparhautta! :D

      Kasvisruoka on monen sekaaninkin mielestä erittäin hyvää, jos nyt ei ajatustasolla vierasta asiaa hirveän kovasti.

      Hehee, kyllä varmasti saisi tilaa treenata. :DD

Kommentointi on suljettu.