Viikko 53: Viimeinen

Iik. Se on viimeinen tällainen viikkokatsaus, ainakin näillä näkymin. Jatkossa sitten jotain muuta, en vain vielä tiedä mitä. :’) Tämäkin jää nyt aika suppeaksi, kun viime viikko tuli vietettyä liikunnan parista kaukana, koska olin kipeänä. Ruokailutkin on olleet kaikkea muuta kuin optimaalisia ja ruokakuvia ei paljoa ole tarjota. Mutta katsotaan mitä löpisen! Yleensä jotain saa aikaiseksi, vaikka alkuun tuntuisi miltä vain.

IMG-20160101-WA0002

Kuvan kaltaisissa merkeissä tuo viikko meni torstaista eteenpäin :D ja samalla tiellä ollaan edelleen, tämän viikon lauantaihin asti. Eli kissavahtina, mikä vaatii yhden tai kaksi visiittiä kisujen luo päivässä. Välimatka ei ole pitkä, mutta kyllä se näillä pakkasilla tulee tehtyä autolla. Loppukesästä tein nuo samat reissut kävellen/juosten, mutta nyt ei kiitos. Eikä mun jaloilla tällä hetkellä pääsisikään, pitää tässä kuussa käydä avaamassa pohkeita Pekalla taas. Näiden (teko)syiden lisäksi olen myös tietysti ollut kipeänä, joten siksikään ei tuonne ulos vielä viitsi mennä itseään palelluttamaan/hikoiluttamaan.

Varsinaista kuumetta mulla oli lopulta vain yksi päivä, kuten viime flunssassakin oli. Tämä on muutoin ollut kuitenkin erilainen tauti, kun alkoi eri syistäkin. Viime tekstissä avasin niitä syitä. Ja arvatkaa tuliko huuliherpeskin kaiken päälle? Tuli. KOLME. SUURTA. On naama niin ruvella ettei ulos kehtaa mennä ilman, että kaulahuivilla on puoli naamaa peitettynä. En syö enää ikinä viljoja, hemmetti. No varmaan syön, mutta jätetään ne sinne puolipakollisiin, eli kun tulee käytyä ulkona syömässä. Sitä ei niin kovin usein vuodessa tapahdu. Jos multa nyt kysytään, niin ei tarvitse tapahtua tänä vuonna kertaakaan!

Mutta niin. Tyhmyydestä sakotetaan ja se on mulle ok. Tässä nyt maksan siitä flunssan lisäksi rupinaamalla.

Flunssasta itsestään olen parantunut hyvin. Vielä saa vähän niistää ja yskiä keuhkoputken reunamilta tavaraa irti (mmm..), mutta kipeä olo on poissa. Täysin voimissani en vielä ole, portaatkin helposti hengästyttää, mutta ei mitenkään kovin poikkeava olo noin muuten. Salille en ole vielä valmis. Eikä tällä rupinaamalla sinne haluaisi mennäkään, hemmetti.

Mies sai minulta tämän saman flunssan itselleen, tosin kokonaan ilman kuumetta.

2015-12-29 13.51.43
Tätä on ollut joka päivä.

Unirytmin olen saanut kanssa aikamoiseksi, kun ei ole ollut kellonaikaan sidottua menoa mihinkään. Nukkumaan joskus välillä 03:00-05:00 ja ylös joskus puolenpäivän nurkilla. Tästä saan kiittää pääasiassa vain sitä, että koukutuin Teen Mom -sarjaan, mitä näytettiin maratonina MTV:llä usean päivän ajan ja katsoin sarjaa aamuyöhön asti kunnes lähetykset loppuivat. Ja sama homma alkoi sitten joskus iltapäivästä taas kun taas alkoivat näyttää niitä. Ensin katsoin samoja jaksoja kuin edellisenä yönä olin juuri katsonut ja sitten niiden perään uuusia taas aamuyöhön. :D

Kaikkea sitä.

2015-12-31 21.59.05

Uutena vuotena korkattiin meidän alkoholiton juoma, mikä ollaan saatu varsin mukavilta vierailta jo jokin aika sitten. ;) Huomasi hyvin, että meidän taloudessa ei ole alkoholia harrastettu, kun asiaan kuuluvia laseja ei ollut. :D Mies hörppi omansa edellisen työpaikan kupposesta ja minä omani 30-vuotislasistani, jonka viime vuonna hienosti fiksasin vastaamaan silloista ikää :D Ensi kuussa tulee taas teipille ja tussille työtä :’D

Mitä tulee itse juoman makuun, niin olipa jännä. Kun siis minähän odotin jotain limpparia, mutta sitä se ei ollut. :D Tämä on ensimmäinen tällainen oikeasti alkoholiton aikuisten juoma mitä ylipäätään maistan. Lasten limppareita olen vaan juonut. :’) Tämä oli hassu. Se maistui todella alkoholijuomalta, olematta sitä kuitenkaan. En osaa muutoin sitä kuvata kuin aikuisten juomana. :D En ole tottunut sellaiseen! Ylipäätään ajatus alkoholittomasta drinksusta on mulle vähän sama kuin kofeiiniton kahvi. Että miksi juoda sellaista, mistä on se paras osa poistettu? :D Ei sovi oikein mun ajatusmaailmaani. Mutta mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan.

Hirveän ristiriitaiset tuntemukset jätti. Harjoitusta, ennen kuin alkoholi tekee paluuta. ;)

2015-12-30 20.44.16
Alkoholiton drinksu, kofeiiniton kahvi, sokeriton karkki.. Sama juttu kaikki! No nää oli todellakin sokerista. Parasta namia.

Syömispuolella on oltu ihan hunningolla. Siis minä olen ollut. Toisina päivinä on mennyt namia ja muuta vaikka kuinka ja toisina päivinä olen saanut alas ehkä kolme protskujuomaa. Tasapaino on varmaan tälläkin plusmiinusnolla, mitä viikkotason kaloreihin tulee, mutta ei tämä nyt muutoin ole niin järkevää ollut. Kipeänä ei jaksanut eikä mikään maistunut. En edes muista milloin olisin viimeksi oikein ruokaa tehnyt. Jotain on mennyt kuitenkin suusta alas. Esimerkiksi:

2015-12-28 17.27.00
Hese.
2015-12-28 17.27.16
Hese toistamiseen..
2015-12-31 18.03.08
Ristikkoperunoita ja soijapalleroisia..
2016-01-01 19.58.33
..ja sama toistamiseen.

Että semmosta. No, ruokailut normalisoituu kun treenitkin ja normaali arki astuu taas kuvioihin. Vielä ei olla siellä, kummassakaan. Rupinaama pysyy kotona. :D Toivon kuitenkin, että tuossa loppuviikosta olisi jo salikunnossa ihan kaikkineen ja mieskin parantunut siihen malliin, että saa saliseuraa (ja kuvaajan ;)).

Noin. Siinä oli se viimeinen viikkokatsaus. Toiveita postauksista saa esittää, joskin mulla on muutamia ajatuksia jo itsellänikin. Vegaaniutta tuli täyteen vuoden vaihteessa vuosi ja siitä voisin fiiliksiä kirjata ensi alkuun. Toivoisin voivani pitää tämän kerran viikkoon -tahdin, mutta en ota paineita jos aiheita kirjoituksille ei ole. Veikkaan, että on kuitenkin. Jos ei muuta niin sitten ihan vaan treenikuulumisia voin aina kirjoitella. Sellaisiahan nämä viikkokatsauksetkin on pitkälti olleet, muun muassa. Nyt se ei vain ole enää sidottu tiettyyn päivään/päiviin ja se on ollut se, mikä eniten rassaa ja ressaa. :D

Mun jokapäiväistä elämää voi seurata instassa tehokkaasti. Joskin englanniksi päivitykseni teen, mutta kuvat on kai aina ymmärrettävissä. :D Kun pääsen treenille taas niin siellä on kuvia. Ja kaikkea muuta. Ei ole blogin insta, vaan henkilökohtainen insta. Survon sinne ihan mitä vaan ja niin paljon kuin huvittaa. :D Varautukaa kaikkeen.

Nyt se on tattista seurasta näiden viikkokatsausten osalta ja palaillaan uusilla kujeilla. Kivaa vuotta kaikille!

4 vastausta artikkeliin ”Viikko 53: Viimeinen”

  • Oon seurannut monia treeniblogeja, mutta useimpia vain vähän aikaa. Sua sen sijaan seurata jo pari vuotta. Olen tykännyt siitä, että kirjoitat edelleen niin paljon treenaamisesta, kun moni blogi menee ajan mittaan lifestyle-tyylimössöksi.

    Siksi itsekkäästi toivon, että jatkat treeneistä kirjoittelua. Olisi joskus kiinnostavaa lukea tarkemmin vaikka just yksittäisestä treenistä, että mitä ja miten tarkemmin ottaen teit. Treeniohjelmista. Siitä, millaisia sun jalkojen aukirullailut on ennen treenejä. Siitä, mikä treenaamiesssa on vaikka vuodessa tai kolmessa muuttunut. Treenimusasta. …Ja sen sellaista. Mutta ihan tietysti mitä itsestä parhaalta tuntuu kirjoitella.

    Kofeiinitonta kahvia käytän muuten itse laimentamaan peruskahvia, koska tykkään kahvista kovasti mutta liian monta kuppia normaalivahvuista vetää höpöksi. Eli saa nauttia tunteesta ja mausta ilman, että muuttuu ärtyisäksi tai keskittymiskyvyttömäksi. Musta tää on ihan loogista!

    Hyvää ja lihaksia kivasti kipeyttävää vuotta 2016!

    • Moikka Tuulia! Kiva kuulla että olet jaksanut matkassa noinkin pitkään! Eikä tarvitse huolehtia, eli treeniblogina pysytään. Teemat on samoja kuin tähänkin asti, eli treenit, syömiset ja muut hyvinvointijutut, mitkä nyt omassa elämässä on milloinkin tapetilla. Joskus harvoin saattaa lipsahaa muihin aiheisiin, mutta puhutaan aika helposti yhden käden sormilla lasketusta määrästä per vuosi. Toisille jutuille mulla on ihan oma bloginsa ja tämän blogin haluan siitä kaikesta suureksi osaksi erottaa.

      Kiitos myös noista ehdotuksista, ne on korvan taa ujutettu ja katsotaan tuleeko niistä joskus jopa kirjoiteltua enempi! ;)

      Kofeiinittoman kahvinkin onnistuit perustelemaan hyvin, eli voin tämän hyväksyä. :D Kyllä se loogista on!

      Mahtaisaa vuotta 2016 sinnekin!

  • Vegaanihommista lukisin mielelläni lisää, vaikken vegaani olekaan. :) Toistaiseksi menee luomumunat, merenelävät (ei tonnikalaa tms) ja maitotuotteet. Lihan päätin itse jättää ruokavaliosta joulun aikaan.. joku siinä tilanteessa kun pilkoin kanan ruhoa, söin paistia jne sai kuvottavan olotilan. Tän sitten kruunasi se, kun telkkarista tuli Babe – urhea possu, jossa ankka huutaa: ”Christmas is carnage!” Mä haluan silittää noita eläimiä. En syödä niitä. :( Miten sen tajuamiseen meni niin pitkä aika?

    Tän illan ajattelin katsoa muutaman dokumentin aiheesta. Jos tulee jotain vinkkejä mieleen niin mielelläni ottaisin vastaan :)

    • Varmasti tulee juttua jatkossakin noista vegaanihommista! Se on sen verran oleellinen osa sitä mitä minä olen. Ja se tietysti välittyy jo pelkästään syömistenkin kautta, ilman että sitä erikseen mainitsen.

      Ihmisillä on tapana kulkea laput silmillä ja kieltää totuus, koska se on liian kipeä eikä omista tutuista tavoista haluta luopua. Kukapa tahtoisi. Toiset havahtuu siihen joskus ja toiset ei koskaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja itse iloitsen jokaisesta, joka herää todellisuuteen. Todellsuus siis tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että eläimiä ei ole todellakaan pakko syödä ja se matka sinne lautaselle on julma. Jos ei muuten niin pelkästään jo senkin vuoksi, että joku tapetaan vain, jotta joku toinen saa lihaa lautaselle. Mitä ei siihen edes tarvitse.

      Mä en ole itse nähnyt dokkareita aiheesta, mutta nimeltä tiedän pari. Cowspiracy ja Earthlings tulee itselle ekana mieleen. En tiedä onko ne millaisia kun en tosiaan ole nähnyt, mutta ilmeisen suosittuja on joka tapauksessa. Eiköhän niistä jotain saa irti ainakin! :)

Kommentointi on suljettu.