Viikko 52: se paras joululahja, jouluviikon murkinat ja lisää vegaaniajatuksia

Vuoden viimeinen viikko! Ihan hullua vauhtia on tämä vuosi mennyt, josta ensimmäiset neljä kuukautta asuttiin vielä Skotlannissa ja loppupuolisko täällä Suomessa. Toivottavasti kaikilla on ollut mieluisensa joulu, siihen tyyliin kun sitä tahtoi viettääkin. Meillä viikko meni juuri niin kuin pitikin mennä, sen suuremmin juhlistamatta, tai lahjojakaan vaihtamatta. Molemmilla oli yksi paketti jouluaatoksi. :) Meidän tarkoituksena oli vain olla yhdessä, kun vapaata molemmilla oli, ja syödä aattona joulutorttuja ja muita hyvyyksiä, ja muinakin päivinä sitten herkutella sen mitä mieli teki. Aika paljon kyllä tekikin mieli. :’) Ja tietysti treeniä ja kaikenlaista yhteistä tekemistä. Kaikki toteutui, mitä tahdottiinkin toteutuvan.

Vaikka lahjoja ei vaihdeltu, niin sellaisen parhaan mahdollisen kuitenkin yllätyksenä sain, kun Lihastohtorin tuoreimmasta tekstistä löytyi linkkaus mun blogiini, aiheena takapuolen kasvatus. Tämä aiheutti massiiviset tärinät täällä päässä ja sellaista syvää kiitollisuutta koin koko tätä touhua kohtaan, kun tällainen kotitreenarikin voi saavuttaa jotain sellaista, että se huomataan tuon kaltaisessa lähteessä. Ihan paras joululahja ja olin yhtä hymyä koko päivän. Vähän vieläkin. ;) Jos joku vielä miettii motivaatiota treenaamiseen, niin tuossa oisi mun mielestä jo tarpeeksi hyvä syy; voi joskus päätyä Lihastohtorin blogiin. :D

Sitten se treeniviikko, josta vain maanantain olin töissä, loput vapaalla:

Maanantai: lepo.

Tiistai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:16min.

Keskiviikko: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:05min.

Torstai: 40min crossailua, 14.70km.

Perjantai: lepo.

Lauantai: jalat. Kesto: 60min.

Sunnuntai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:48min.

Treenit on menneet todella hyvin koko viikon. Itseasiassa olen saanut tehtyä uusia ennätyksiäkin, toistoissa tai painoissa. Tai molemmissa! Syynä on varmasti nämä vapaat ja sitten syöminen, ei ole energianpuutetta ollut senkään vuoksi! Eilen tein jalkatreenissä uusilla painolukemilla boksikyykkyä ja normikyykkyynkin lisäilin painoa. Siinä ei kuitenkaan ennätystasolla olla, sillä se on niin loppupäässä treeniä, ettei ole toivoakaan tehdä samoilla painoilla kuin silloin, kun se oli treenin ensimmäinen liike. Enkä sitä tavoittelekaan. Tarpeeksi raskas on aina tarpeeksi raskas ja se on kovasti riippuvainen siitä, missä kohtaa treeniä se sijaitsee.

Split squattia.

Split squatissa olen ottanut välillä painoja alaspäin ja hionut taas tekniikan sellaiseksi, kun sen tahdonkin. Askel on taas tarpeeksi pitkä ja syvä ja tuntuma kohdillaan. Painot pyörivät ihan siinä 45-55kg välillä. Ennätyshän on yli 70kg, mutta en näe mitään syytä sillä painaa, kun sillä ei ole tuntuma samalla tavalla kohdillaan kuin pienemmällä painolla. Se on vain ennätys, jolla tein sen yhden kerran.

Pidemmän askeleen huomaa erityisen hyvin kuitenkin lonkankoukistajissa (meni edelliskerralla kramppiin) ja nivusissa (meni eilen kramppiin). Tuo on se puoli mun kropastani, mikä kippaa hassusti lantiosta kyykyssä tietyllä leveydellä ja syvyydellä. Ei varmaan kovin kaukaa haettua, että tuo kippaus saattaa johtua vaikka kireästä nivusesta. ;) Rullaan toki nivusetkin aina ennen treeniä, mutta venyttely ei varmasti sekään kovin huonoa tekisi. Sitä siis jatkossa.

Kuten varmasti huomaakin, on mun oma tietokoneeni taas kunnossa (ja saan otettua sillä näitä kuvia). Yksi osa saapui tilattuna kotiin ja osoittautui vielä oikeaksi osaksi, mihin siis lähinnä googlettamalla oltiin päädytty. Sen osan vaihto palautti koneeni henkiin, onneksi. Toivottavasti pysyykin hengissä! Tilasin samaan syssyyn itselleni uuden puhelimenkin, ja saadaan jatkossa jossain kohtaa vähän parempaa laatua Instankin puolelle. Se ei siis tosin ole mikään tämän blogin instatili, vaan henkilökohtainen tilini. Mutta treenijuttuja siellä tietysti on, kaiken muun ohessa. Aika iso osa itseäni tämä treenaaminen kuitenkin on. :) Uusi puhelin tulee kyllä tarpeeseen, vaikka mitään sen suurempaa vikaa ei vanhassanikaan ole. Se on joka tapauksessa jo jokusen vuoden vanha ja kamera siinä on aivan umpisurkea.. Ehkä on vain aika vihdoin päivittää parempi kapistus tilalle!

Kahta eri ranskalaista ja sitten kyykkyä.

Ruokapuolella on tosiaan syöty tällä viikolla joulun vuoksi vähän poikkeavaa sapuskaa, vaikka sinänsä ei jouluruokia ollakaan syöty. Paitsi torttuja, ja suklaata. Ne on varmaan aika perinteisiä jouluruokia. ;) Niin, ja joululimppua! Niitä perinteisempiä tämän talouden sapuskoja on kuitenkin myös näkynyt, ja nyt näkyy myös tässä:

Jotain poikkeavaa havaittavissa, nimittäin leipäjuustoa. Sai annokseen vähän kaloreitakin. :’) Aika vähän on pelkissä
kesäkurpitsoissa.
Perunaa kaverina kesäkurpitsalle.
Perunaa ja parsakaalia.
Ristikkoperunaa ja parsakaalia.
Itsetehtyjä lohkoperunoita ja kasviksia montaa sorttia. Ja suolakurkkuja!

Olen himoinnut suolakurkkuja oikeastaan keväästä asti, kun Suomeen tultiin. En tiedä mikä himotus silloin oikein iski, ei tässä ole vuosiin noita tehnyt mieli. No, olen koittanut metsästää sellaisia, missä ei olisi sokeria lisätty sinne sekaan, mutta sellaiset joita meidän kaupassa on tällä kriteerillä olleet, ovat olleet joko hyllystä loppu, tai sitten niissä on jotain muuta epäilyttävämpää seassa. Sokeri on sentään luonnollista tavaraa, moni muu ei.. Siksi eilen annoin vihdoin kauppareissulla vaan periksi, että otetaan näitä vaan sieltä itseannosteluosastolta ja sillä sipuli (tai siis kurkku). Ja voi pojat, on kyllä ollut jokaisen himotuksen arvoisia.. Saattaapi olla, että jatkossa on lautasella pitkälti aina. ;)

Jouluna oli lupa syödä viljoja (koska joulutortut oli ruokalistalla), ja tulikin sen kunniaksi syötyä heti aamupalaksi karjalanpiirakoita juustolla ja raejuustolla. Myöhemmin syötiin joululimppua juuston kera (ja loppua kohti mikrotettuna, tomaattisoseella ja oreganolla.. :D), ja illemmalla sitten niitä joulutorttuja, joita olin jo muistaakseni kesällä päättänyt, että jouluna syödään! En muista milloin olen viimeksi noita syönyt, aikaa on ainakin viisi vuotta. Ne on aina olleet mun lemppareitani ja olen helposti tyhjentänyt vaikka koko pellillisen. No, tällä kertaa meillä oli kaksi joulutorttufania pellin ääressä, jolloin määrä piti laakista puolittaa. Viisi per nassu. Maku oli aivan yhtä hyvä kuin olin muistellutkin, oli herkkua! Mutta neljännen kohdalla alkoi vähän etoa. Viides meni silti helposti, mutta enempää ei olisi missään tapauksessa mennyt. Ei kai noita kuuluisikaan noin montaa peräkkäin syödä. :D Se oli kuitenkin meidän yksi ateria sille päivälle, eikä yhdestä tai kahdesta nyt tule edes täyteen! Olo oli kuitenkin sellainen, että ei ehkä kovin pian tee mieli joulutorttuja..

Jotain muuta on tehnyt mieli, ja se näkyy yllä. Suklaata siis pääasiassa, ja paria nannalaatua on syöty, pääasiassa pääkallonameja. ;) Kyllä on nautiskeltu tältä(kin) osin! Ja suklaat nameineen on menneet kyllä treeneissä suoraan kunnon voimaenergiaksi ja sinne takapuoleen ja hauiksiin, ihan varmasti! ;) On ollut kyllä niin kivaa, kun on saanut kaiken energiansa suunnata sinne minne sen on tahtonut, eli muun muassa treeneihin, kun on ollut aikaa kunnolla treenata. Mitään ns. joulukiloja en ole saanut, tänäkään vuonna, vaikka tarjolla onkin ollut pitkästä aikaa suklaata ja joulutorttuja.

Viime tekstissä kirjoittelin siitä vegaaniajatuksesta, ja että sellaiseksi olen tässä ryhtymässä vuoden vaihteessa. Syitä voi lukea sieltä. Olen nyt googletellut asiaa, että olen varmasti sitten valmiina, ja olen huomannut, että ajatukseni siitä mitä vegaani ylipäätään tarkoittaa, on ollut väärä. Lisäksi olen itseäni kutsunut virheellisesti tässä koko ajan vegetaristiksi. Olen toki vegetaristi, mutta laktovegetaristi, mikä siis tarkoittaa sitä, että käytän maitotuotteita. Miksei kukaan ole koskaan korjannut mua? :D Tämä tosin taitaa puhekielessä olla kuitenkin näin, että kun ei syö lihaa, on vegetaristi, vaikka vegetaristejakin on eritasoisia, joista laktovegetarsimi on yksi. No, tämän kaiken vuoksi olen ajatellut, että kun jätän pois maitotuotteet, vaihtuu nimike vegaaniksi. Tämähän ei sitten olekaan ihan näin, sillä vegaanius on paljon muutakin kuin pelkästään ruokavalio. Pitkälti elelen kyllä jo nyt noudattaen näitä vegaanien ajatusmaailmaa eettisen kuluttamisen suhteen, mutta ehkä ihan kaikkea en allekirjoita kuitenkaan. Ja vaikka en esimerkiksi hunajaa käytä (koska vatsa), niin en sitä eettisesti ajateltuna koe kovin häiritseväksi. Haluan myös mielelläni pitää villasukkani jne. Eli ehkä minusta ei vegaania tule, vaan vegetaristi. Joskin olen siihenkin kategoriaan sitten taas niin sanotusti liian tiukkalinjainen, kun teen noita (vegaaniajatusmaailman) eettisiä valintoja muuten paljon. Boikotoin tehokkaasti vaikka ja mitä, jos on eläinten oikeuksista kyse, sekä vastustan turkistarhausta ja eläinkokeita ja ja ja.. Vegaaniksi olen kuitenkin ehkä sopimaton. Olen ehkä sitten joko erityisen tiukka vegetaristi tai löysästi vegaani. :D Tai sitten jotain ihan muuta!

Instakuvia. Ylävasen töistä.

Olen ottanut nyt tuon tammikuun sellaiseksi ajaksi, jonka aikana katson miten tämä kaikki asettuu. Välittömästi arjestani poistuu maitotuotteet, eli ne kaksi viimeistä mitä siellä on, rahka ja raejuusto. Se on jo todella iso muutos, näin maitotuotteiden käyttö kohdallani tipahtaa perusarjessa olemattomaksi. Mutta ihan kokonaan ei tarvitse vielä kaikkea jättää tammikuussa, vaan tunnustellen mennään. Meidän oli tarkoitus tämän vuoden puolella käydä nautiskelemassa viime postauksessa hehkuttamaani minttusuklaakakkua vielä kerran, mutta tuotakaan ei ehdi enää, vaan se tulee menemään ensi vuoden puolelle. Olen toki selvittänyt jo vegaanisia vaihtoehtojakin tältä seuduin, ja niitä tuntuisi olevan aika kivasti, moni ravintola tekee ennakkopyynnöstä oikein maistuvia vegaanisapuskoja. Kyllä varmasti tulen niitä sitten jatkossa hyödyntämään, ja olisin jo hyödyntänyt, jos olisin moisista tiennyt!

Työeväät on nykyisessä työssä myös toinen juttu, sillä siellä on hyvin rajallista se, mitä välipalaa voi mukaan ottaa (esim. ei jääkaappia käytössä toisella tauolla). Olenkin syönyt siinä kohtaa protskupatukkaa, ja niissä on maitoa mukana (Quest tai Leaderin patukat olleet vakkarina). Nähtäväksi siis jää, millaiseksi tämä muotoutuu. Selvää on kuitenkin, että kotona en tule enää syömään maitotuotteita. Mieskin on osittain jo mukana, ja hän tulee vaihtamaan maitonsa kauramaitoon. Katsotaan seuraako perässä sitten raejuuston ja rahkan osalta myös. Tammikuun aikana tämä lopulta selviää, kun käytännössä pääsee kokeilemaan tätä kaikkea. Jännää. Onneksi kohta on jo tammikuu!

<3

Ensi viikko olisi viikkoja toljottaessa kevyt viikko, mutta lykkään sitä yhdellä eteenpäin. Ensi viikolla kun on vain jokunen työpäivä ja siitä seuraavissa viikoissa onkin tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, jolloin pidän hyvinkin mieluusti kevyen viikon, että jaksan ylipäätään yhtään mitään. Jännityksellä ootan miten kunnialla niistä selviää.

Kunniakasta viikkoa nyt kuitenkin teille jokaiselle!

23 vastausta artikkeliin ”Viikko 52: se paras joululahja, jouluviikon murkinat ja lisää vegaaniajatuksia”

  • Täällä kans yksi joulutorttujen rakastaja :D Kerran yksi perhetuttu toi mulle tuliaisiksi pussillisen joulutorttuja :D heh, pelkästään mulle!

    Mä pidin viime vuonna ja tän vuoden puolella vegaanit kuukaudet ja niitten jälkeen oon sitä mieltä, että ei oo mun juttu. Itse koen rajoittamisen niin hankalaksi, jos se ei lähde itselle todella syvistä arvoista. Tai siis en koe punaisen lihan ja broilerin syömättömyyttä ongelmaksi, koska se on ollut mulle itsestäänselvyys, koska päätin tehdä niin sitten kun muutan pois kotoa.

    Jos miettii eläinten oikeuksia niin itse en ole täysin 100% kannalla esim. Oikeuttta Eläimille järjestön kanssa. Eli siis periaatteessa en koe eläinten hyödyntämistä pahana asiana, mutta onhan se ikävä ajatus, että eläin syntyy vain ruuaksi tai kuinka teollista eläintuotanto on nykyään. Jos miettii, niin eläinten kohdalla omavaraistalous olisi kaunis ajatus, että olisi omia kanoja ja lehmiä joilla saisi sitten tarvitsemansa tuotteet ja eläimet saisivat toteuttaa mahdollisimman lajityypillistä elämää ja eläimet voisivat elää mahdollisimman pitkään eikä niitä tapettaisi melkein heti synnyttyään. Mutta koska en ole maalle muuttaamassa ehkä koskaan enkä tiedä lehmistä ja kanoista mitään niin se siitä :’D

    Mutta siis omasta mielestä turkistarhaus on ihan arsesta ja eläinkokeitakaan ei tarvitsisi nykyään edes tehdä, kun on niin monia keinoja joilla voidaan testata lääkkeitä ja sen sellaisia. Ja Korkeasaareen en ole sitten yläasteen suostunut menemään, kun niitten julkisuustemput ärsyttää ja esim. karhujen kodit on mun mielestä aika kamalat :( Ymmärrän kyllä eläintarhojen pointin joten kuten, mutta mielestäni ei on ikävää pitää esim niitä karhuja siellä betonissa parin hassun puun kanssa. Ähtärin eläinpuistosta mulla on itsellä mukavat muistot. mutta pitäisi mennä paikan päälle katsomaan, että onko ne tilat niin isot kuin muistan lapsuudesta!

    Itse en korjaa vegetaristeiksi itseään kutsuvia, koska mielestäni vegetaristi ja vegaani ovat ihan eri asioita :D Tai siis vegetaristeja voi olla monenlaisia, mutta vegaanit on niitä ehdottomia! Itsehän olen pescovegetaristi ja syön siis kalaa. Ja ennen kuin joku kauhistuu niin en syö kalaa joka päivä enkä edes viikottain vaan yleensä silloin kun olen kylässä tai jos yliopistolla muut ruuat on todella ällöjä tai tehdään avokin kanssa yhdessä kalaruokaa :D
    Mutta siis kaikkialla kyllä ihan sanon itseäni kasvissyöjäksi, jos ruokapolitiikkaa täytyy miettiä!

    Tulipas kilometrikommentti, mutta varsinkin eläintuotanto herättää paljon ajatuksia, kun itse seurailen facessa eri maatalous ryhmiä ja kiinnostaa se eläintuotannon todellisuus. Eli ei siis mikään propaganda Oikeutta Eläimiltä tai MTK:lta.

    • Noista eläinkokeista täytyy sanoa, että itse niiden parissa työskentelevänä en ole vielä törmännyt menetelmiin, joilla voitaisiin kaikki eläinkokeet (esimerkiksi tautimallit) korvata. Eläin (ihminen mukaanlukien) on enemmän kuin osiensa summa, joten pitäisi suunnilleen kasvattaa keinotekoisesti kokonaisia toimivia elimistöjä (ei onnistu) jotta voisi testata, miten jokin toimenpide vaikuttaa kokonaisuuteen. Tietokonemallit taas eivät toimi täysin mielekkäästi vielä edes ympäristöpuolella, saati lääketieteessä :P

      Toki eläinkokeita saa (ja ehdottomasti pitää!) kyseenalaistaa ja kritisoida ja vaihtoehtoisten menetelmien kehitystä edistää, mutta se on valitettavasti utopiaa ettäkö eläinkokeet voitaisiin lopettaa saman tien ilman, että lääketieteellinen tutkimus siitä kärsisi. Toki joku voi ajatella, ettei meillä ole kaikesta huolimatta oikeutta käyttää eläimiä omien ongelmiemme ratkomiseen, mikä on kyllä ihan ihailtavaa jos niin pystyy ajattelemaan :) Itse olen sitä mieltä, että ens alkuun ihmisillä tehtävien kokeiden byrokratiaa pitäisi vähän keventää, se on nimittäin ihan hirveä paperi- ja lupahulabaloo jos haluat yhdenkin näytteen ottaa ihmisestä tutkimustarkoituksiin :D

    • Ihana kilometrikommentti Pia! :’) Ja ihanat tuliaiset sun perhetuttu sulle kerran toi. :DD

      Mä muistelinkin, että oot ollut noissa vegaanisissa kuukausissa. Tuohon tyyliinhän sen parhaiten huomaa, että onko oma juttu vai ei. Jos sitä lähtee heti pilkulleen noudattamaan, niin varmasti on kyllä ainakin silloin aika haastava toteuttaa. Olen nyt lukenut paljon aiheesta ja harva vegaanikaan elää oikeasti pilkulleen tuota. Jokainen määrittelee sen sitten lähinnä itse, että mihin sen rajan vetää, onko täysin tiukasti vai ehkä vähän rennommin (eli pitää ne villasukat jalassa ja sitä rataa). Silti sitä voi olla vegaani.

      Joo Oikeutta Eläimille on vähän radikaalimpi, vaikka tämmösenä äärimmäisenä ihmisenä tykkään kyllä sellaisestakin meiningistä. :D Animalia sitten taas on sellainen, mitä kyllä tosissani arvostan. Mulle on tärkeintä tietää, miten asiat oikeasti on, ja kyseenalaistan kyllä näkemäni/kuulemani lähderiippuvaisesti.

      Oon joskus miettinyt, että jos mulla oisi oma lehmä, joka eläisi elämänsä niin pitkään kun sitä elämää oisi ja saisi elää sen onnellisesti ja lajityypillisesti, eettisesti ajateltuna voisin kyllä helposti sitä omaa Mansikkia sitten syödä. :D Mutta luulenpa, että tämä Mansikki ois mulle muodostunut sen verran tärkeäksi, että vollottaisin vaan, enkä todellakaan voisi syödä. :’D Mutta muuten, tällainen lihansyönti on mun mielestä hyvinkin ok. Tuokin mitä kirjoitit omavarataloudesta, niin sekin olisi paljon parempi kuin tämä tehostettu tuotanto. Vaikka noin ylipäätään en tykkää siitä ajatuksesta, että eläimiä kasvatetaan ihan vain ruoaksi.

      Mä olin kanssa pescovegetaristi ennen kuin se kalakin jäi pois. Ja sitten luulin olevani vegetaristi, mutta olinkin laktovegetaristi. No kohta oon jotain vegetaristin ja vegaanin väliltä! ;) Uskon, että se kallistuu sinne vegaanin puolelle silti enemmän, kun niin paljon mietin kaikkia ostoksiani kuitenkin eettiseltä kannalta ja teen niitä eettisiä valintoja ruokavalion ulkopuolellakin, ihan niin kuin olen aina tehnyt. Kyllä minussa pieni vegaani on asunut aina. :D

      Kaoka: minusta melkeimpä juuri mitään ei olisi hyvä lopettaa tuosta noin vain, mutta epäkohtien korjaamista ja korvaamista kohti pitäisi koko ajan tehdä töitä ja sillä saralla pitäisi myös edistyä. Siis ihan kunnolla töitä, niin, että se työnteko näkyisi ja kuuluisi kaikille. Vaikka mulla ei ole ratkaisua tilanteelle, niin minusta se ei mun vastuuni eläinkokeiden vastustajana olekaan. Kyllä niitä voi sitten miettiä ne ihmiset, jotka siitä kaikesta minua enemmän tietää. :)

  • Noissa syömisasioissa en voi sietää niitä miljoonia nimityksiä mikä kukakin on kun syö tai ei syö jotain. Itse en koskaan sano itseäni kasvissyöjäksi koska syön kalaa ja maitotuotteita, ne ei kummatkaan kasva puussa mielestäni ja siksi eivät ole kasviksia. =D Ihan sama noi nimitykset, pääasia, että syö niin kuin syö.

    • Joo se on aikamoista nimittelyä se touhu. :D Helppoa se kyllä on kun on joku nimitys niin tietää mitä ravintolassa pyytää tai vaikka muissa syömiskekkereissä. Kyllä mää jatkossa pyydän pääasiassa vegaaniruokaa.

  • Fb:ssä on hauska ryhmä ”Paskat kasvisruoat” tms. Sieltä olen lukenut, että kalkkunakin on luokiteltu monessa paikassa kasvikseksi :D

    • Hehee, oon joskus törmännytkin tuohon ryhmään. :D

      Meillä on täällä kreikkalainen ravintola, minkä ’Kasvisruoat’ -kohdan alta löytyy ruoka, jossa on myös mustekalarenkaita. Kysyttiin siitä tarjoilijalta, joka totesi, että ei olla ekat ihmettelijät, ja että se on kai vain heidän kokkinsa näkemys kasvisruoasta.. Itse olen kyllä vähän eri mieltä, että eläin oisi kasvista. :’)

  • Mä en näe kovin tärkeänä sitä, mihin kategoriaan itsensä laittaa. On eri asia vain syödä vegaanisesti kuin olla vegaani, mutta yhtä tärkeää niissä on ajatus siitä, ettei eläintä nähdä yksioikoisesti ihmisen ruoaksi syntyneenä. Minä syön pääasiassa ilman eläinperäisiä ainesosia, mutta en ole ehdoton ja käytän vaikkapa villasukkia, jotka oon saanut mummulta, vaikka en ehkä itse villaa ostaisikaan.

    Tuo yllä mainittu ”Paskaa vegaaniruokaa” -facebookryhmä on kyllä surkuhupaisaa selattavaa!

    • Totta, ei se nimityksen löytäminen ole niin tärkeää (vaikka elämää tietyillä elämänaluella helpottaakin). Näkisin, että syön tai tulen syömään ja elän tai tulen elämään samaan tapaan kuin sinäkin. :)

  • Aina voi keksiä itselleen sopivan nimikkeen, jos ei sopivaa ole tarjolla!

    t: ”eettinen semivege” (= syön riistaa ja silloin tällöin ei-tehotuotettuja eläimiä, mutta muuten lähinnä kasvisruokaa ja maitotuotteet mahdollisuuksien mukaan luomuna)

    Ps. Musta tuo ”löysä vegaani” on aivan loistava termi! Peukku sille. ;)

  • Taidan olla Anni Minervan kanssa samoilla linjoilla.

    En mä oo koskaan ajatellut, että sua pitäisi korjata. Mun mielestä vegetaristi on vaan kattonimi kaikille eri”asteisille” vegeille. Kutsun itseänikin kasvissyöjäksi, enkä vegaaniksi. Olen ollut joskus ehdottomampikin, mutta nykyisin varmaan just sellainen löysäilijävegaani. Käytän D3-vitamiinia (vegaaninen olisi D2), miehen äidin kutomia villasukkia, ja jos jossain tuotteessa on vaikka hunajaa, niin ei se ole niin nökönuukaa. Suuret linjat on tärkeitä kuin keskittyminen johonkin e-koodien mikrotason vuosikulutukseen. Toki sitten esim. joku karmiini tai sellakka on vaan niin ällöttävää, etten haluaisi niitä käyttää muutenkaan.

    Ja haluan kyllä haastaa itseäni miettimällä, että onko jonkun tuotteen hankinta oikeasti tarpeellinen/välttämätön, vai tekiskö vaan mieli tai laiskottaa etsiä vaihtoehtoja. Harva hunajaa sisältävä tuote kun on mikään välttämättömyys. Mutta sitten taas kerran työmatkalla ollessa mulle oli tehty ihan perus-kasvislasagne juustoineen kaikkineen ja söin sen, koska vitutti se, että se olisi mennyt roskiin ja uuden ruoan tuleminen olisi kestänyt kauan + olin jo aivan kiukkunälkäinen. Tosin sitten kyllä vähän vatsaa kivisteli.

    Mielestäni kaikki eläinperäisten tuotteiden vähentäminen on plussaa ja tärkeää onkin mennä just tuollain itseään tunnustellen ja kuunnellen, eikä niin että raivolla heittäytyy militanttivegaaniksi ja jaksaa sitä ehkä kolme päivää :P.

    • Minä kanssa taidan olla Anni Minervan kanssa samoilla linjoilla nyt. Ja sun kanssa myös, siinä ohessa.

      Näin itsekin ajattelen, että ainakin puhekielessä vegetaristi sisältää monen tason vegejä. Vaikkakin sitten taas vegetaristi on myös nimitys tietyntyyppiselle syöjälle, mikä en ole ollut.

      Nyt kun olen paljon asiasta lukenut (esim. facebookin eri vegaaniryhmät on loistavia), niin on tavallaan lohduttanut se, että ei kaikkea tarvitse noudattaa ihan täysin pilkulleen. Uskoisin siis, että kun tässä tammikuu on ohi, voin itseänikin jo kutsua vegaaniksi. Vaikkakin sitten löysemmäksi versioksi, eli ei niin ehdottomaksi. Eli pidän ne villasukat jalassa. :) Onhan mulla nahkabootsitkin, mitkä ostin kauan sitten, ennen kuin tiesin asiasta tarpeeksi, että en oisi ostanut. Pidän niitä silti, kesät talvet, sillä ne on ostettu ajalla ennen näitä päätöksiä. Uusia nahkakenkiä en ole ostanut, enkä ostaisi, mutta kulutetaan kuitenkin vanhat loppuun. Jos taas oisin joskus turkista erehtynyt ostamaan, en sitä missään nimessä enää käyttäisi. Oksettaa ajatuskin.

      Pääasia tässä on mulle kuitenkin tuo maitotuotteista luopuminen, alkuun pääasiassa arjessa ja sitten lopulta ihan joka puolelta. Töihin keksin jo korvaavan välipalan niille patukoille ja ainoastaan yksi maidollinen ravintolareissu on suunniteltuna edessä tammikuulle, joten voi olla, että se on sitten siinä. Ei militanttivegaani, mutta jonkin sortin vegaani kuitenkin. ;)

    • Eikku pukikin hienosti kaikki mun ajatukset sanoiksi, kun itse sain ulos vain hyvin lyhyen tiivistyksen niistä! Eli samoilla linjoilla kaikki ollaan. Erityisesti Heidin viimeisen virkkeen tuosta allekirjoittaisin. :)

  • Oli kyllä aikamoinen joululahja. Oon edelleen ihan että WAU. :’) Ihan ansaitusti kyllä sut linkkasi, mahtavia tuloksia!

    Sitten hei nam, LEHMÄJUUSTOA! Mä olin unohtanut jo ihan lehmäjuuston olemassaolon. Joku kai kutsuu leipäjuustoksikin, mä en ole koskaan, heh. Kun ihan lehmän laikkujahan noi on. :)

    Kunnioitan sun vegaani/vegetaristi-päätöstä. Hieno juttu. <3 Ja jään mielenkiinnolla seuraamaan.

    • Hihii, kiiiiiitos vielä! :’) <3

      Lehmäjuustoa! :D No siltä se näyttääkin! Se on ihanan narskuvaista. Pienenä tykkäsin paljon. Eikä se kyllä vieläkään ollut pahaa, hehe. :’)

      Kiitos ihanainen. <3 Tahdon vaan pelastaa maailman ja sen kaikki eläimet, siinä kaikki. :’)

  • Ei kannata kokeilla maidotonta muitten takia jotta saisit kutsua itseäsi kasvis syöjäksi:D paitsi ellet sitten käytä tätä kokeilua testataksesi kaikkia jänniä ja uusia kasvisruoka-aineita mitä ennen ei oo tullut mieleenkään kokeilla. sieltä voi löytyä uusia hyviä ruokia pysyvästi ruokavalioon! mutta oon melkein 100% varma että palaat maitotuotteiden käyttäjäksi taas heti tän kokeilun jälkeen. jos ne nytkin on ollut iso osa sun ruokavaliotas ja nautit niistä ja ne ei aiheuta ongelmia, miksi kituuttaa itteänsä ja kieltäytyä rahkan herkullisesta mausta ja koostuksesta? ;) puhumattakaan kesosta. itellä kävi sillain kun olin melkein 2kk kokonaan ilman maitotuotteita niin kyllähän ne pikkuhiljaa ruokavalioon takas pomppas mutta opin kohtuu käyttäjäks ennen 600g rahka määrä päivässä tippu yhteen 200g purkkiin:D en nää että maitotuotteet on välttämättömiä tai mitenkään ravinnerikkaita ruokaaineita mutta niistä on helppo koota herkullinen välipala treenin jälkeen mis on protskua ja tulee päivän suositus annos marjoja ja hedelmiäkin samalla syötyä ;) nautin päivittäisestä rahka annoksestani täysin rinnoin<3:D

    • Hmm. Sun tarvitsisi varmaan lukea tuo mun edellinen postaus syistä tämän kaiken takana. :’) En siis tee mitään kokeilua, vaan eettisistä syistä jätän pois. Ja kun ne on pois, ne on pois, ei ne sieltä takaisin tule. Samaan tapaan kun punainen liha ja siitä lopulta kaikki muukin eläin jäi lautaselta pois. Eettiset syyt on mulla ne kaikista painavimmat syyt jättää yhtään mitään pois.

      Ja siis minähän olen aika kovaan ääneen vastustanut noita kaiken maailman maidottomia kokeiluja, ne on mun mielestä vaan typeriä jos todellista syytä niille ei ole. :D En harrasta moisia päättömiä kokeiluja. Harrastan pitäviä eettisiä muutoksia. Vegaanius on luonnollinen seuraava askel mulle tässä ruokavalioni koostamisessa.

  • http://vegaanituotteet.net

    Jos et ole vegaanituotteet.netistä vielä kuullut, tuossapa se on! Sieltä löytyy muunmuassa ne protskupatukatkin, jotka on vegaanisia. Tosin musta sieltä puuttuu pari, mun käsityksen mukaan Leaderin kanelipulla – ja tuplasuklaa-proteiinipatukat ovat vegaanisia.. Pitänee ottaa yhteyttä sivustoon ja kysellä olenko oikeassa, mutta ainakaan itse en niistä eläinperäisiä ainesosia ole löytänyt.
    Mutta onnea vegaaniselle taipaleelle ja odotan innolla, minkälaisia sörsseleitä rahkan ym. tilalle olet keksinyt :D Itse olen sellainen melkein-vegaani, samaistun suurimmaksi osaksi arvomaailmaan. Joskus kuitenkin syön kalaa, mutta pääasiassa järvikalaa, koska riista ja itse kalastettu kala ovat minulle ok (vaikka riistaa en silti syö ja kalaa en mielellään itse hommaa). Eli minäkin lienen siis löyhä vegaani :D

    • Juu, tuo on hyvä sivusto! Olen oppinut viime päivinä ihan hirveästi kaikkea uutta näistä aiheista ja tuokin sivu on päässyt jo lukulistalleni muistuttamaan olemassaolostaan. :) Protskupatukoissa on monessa mukana viljoja ja siksi ne ei mulle oikein sovellu, vaikka vegaanisia ovatkin. Mutta ilmankin yleisesti ottaen pärjää. Sitten jos on tulossa jotain tapahtumaa, missä ei ilman pärjää, niin täytyy miettiä ja tutkia uudelleen. Onhan niitä viljattomiakin.

      Ja kiitos. :D Toistaiseksi on menty varsin maukkailla smoothieilla rahkan tilalla, eikä ole yhtään rahkaa (tai raejuustoa) ikävä! Kyllä tää on aika kivaa. :) Kirjoittelen enemmän tästä kaikesta ehkä jo tänään, jos aikaa on. Löyhänä tai löysänä vegaanina on mukava olla! ;)

    • ”Kiitos palautteestasi. Leaderiltä ainoastaan BareBar-sarjan patukat ovat vegaanisia, kaikki muut sisältävät sikaperäistä hydrolysoitua kollageenia, ja nuo kaksi mainitsemaasi makua myös ainakin kerma-aromia (alkuperästä en ole varma, mutta luultavimmin eläinperäistä).” Tällainen vastaus tuli patukoista vegaanituotteiden sivuilta.
      Mulla on itselläkin ibs, tosin ei niin vahvana mitä sulla näyttäs olevan, eli (gluteenittoman) aamupuuron pystyn syömään. Sen lisäksi jos varsinkin vehnäistä syö, niin maha kiittää… :D Mutta siks sun sivuja on kans hyvä selata, näkee minkälaisia asioita keksit vaikka aika erilailla syödäänkin silti. :D

    • Oho, kaikkea niihin sitten tungetaan.. Mistäs tuommoisiakaan tietää, ellei erikseen kysy! Uskonkin, että mun matkallani saattaa tulla useampi vahinko juuri tuollaisten vuoksi. :’)
      Sinä onnekas, kun pystyt syömään vaikka puuroa aamulla! Sitä suren kai eniten, että en voi kaurapuuroa syödä. Se on vaan jotain niin parasta. No aina joskus voin herkutella onneksi silläkin, vaikka sitten kerran tai kaksi kuussa. :’)
      Mä koitan kehitellä kaikkea jännää tilalle jatkossakin! :D

Kommentointi on suljettu.