Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin

Arvatkaa tuliko tällä viikolla taas uusi prässienkka? No arvatkaa nyt? :D Joo, kyllä tuli! Hyviä treenejä mahtui muutenkin mukaan yksi sun toinenkin ja mm. mietteitä alkoholista löytyi päästä tämän viikon aikana ja niistäkin kirjoitan tässä vähän juttua. Ennen sitä kaikkea kuitenkin treeniviikko listattuna tässä:

Maanantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:06min.

Tiistai & keskiviikko: lepo.

Torstai: jalat. Kesto: 1:05min.

Perjantai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:50min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:11min.

Sunnuntai: 10.10km kävelylenkki, 1:50min.

IMG_20151214_230741

Perinteisesti maanantain treenistä en muista mitään. Tiedän miltä se kuvissa näyttää ja mitä paperilla sanotaan, mutta siinä kaikki. Mennään siis tuolla kuvalla. Tuollainen se treeni oli. :D

Tiistai ja keskiviikko oli lepopäiviä. Olin taas pari päivää yksin kotona enkä tuntenut bussireissaamishimotusta, jotta olisin salille jaksanut seilailla. Tiistai nyt tosin on muutoinkin lepopäivä perinteisesti, joten ei siinä tullut kuin toinen moinen sen lisäksi. Ja se teki taas aika hyvää. Sillä kun torstaina oli jalkatreenin vuoro taas, niin kylläpä kulki.

IMG-20151217-WA0009
Loitontajat.

Split squatin aloitin lämmittelysarjalla (50kg x 12) ja lisäsin sitten tankoon kymmenen kiloa lisää. Kuudellakympillä pari sarjaa kaseja ja sitten vielä viisi kiloa lisää. Edelleen meni kahdeksan toistoa. Tuntui se kyllä varsin kivasti, ei se sentään kovin helppoa ollut. :D

IMG_20151217_231109

Siitä siirtyminen jalkaprässin kimppuun. Heti oli mielessä, että josko sitä koittaisi taas uutta sarjapainoennätystä, kun tuntui sen verran hyvin kulkevan. Aloitin laittamalla 140kg kelkan kyytiin ja sillä ns. lämmittelin jalat. Varma paino, tiedän että liikkuu. Kymmenen toistoa. Sitten viisi kiloa lisää, eli 145kg. Kahdeksan toistoa. 150kg kyytiin, eli edellinen sarjapainoennätys. Meni kahdeksan. Tiesin, että helposti menee nyt enemmänkin. Siispä ekaa kertaa kyytiin 155kg. Vähän jännitti, kun olin yksin siinä silloin.

2015-12-17 22.20.08
Ilmeeni ennen suoritusta. :D

Mutta niin vain se kelkka liikkui. Kuusi kertaa. Aika parasta. Tykkään tästä jalkaprässistä erityisesti juuri siksi, että siinä tuntuu koko ajan tulevan kehitystä. Toki se johonkin varmasti jossain kohtaa tyssää, mutta vielä jaksaa painaa. Suunnilleen joka toinen viikko tuntuu hyppäävän 5 kiloa lisää kelkan kyytiin. Ja tuosta kun vielä siirtäisi tuon ekaksi liikkeeksi ja pääsisi veivaamaan niillä ei-vielä-rasitetuilla -koivilla, niin lukemahan voisi olla melkein mitä vain!

Ylipäätään lukemat, painot ja voimatasot merkkaa mulle hyvin vähän ja esimerkiksi mitään maksimiykkösiä tuskin koitan ikinä, ei kiinnosta. Mutta tässä tuo kehitys on kiva. Nämä on jotenkin niin suuria lukuja, kun puhutaan kuitenkin yli SADASTA kilosta, mikä on matkalla kohti KAHTASATAA kiloa. Onhan se nyt aika herramunjee, tiiättekö. :D Vähän eri kuin että liikuttaako hauiksia tehdessä esim. kympin vai yhdentoista kilon painoa..

Sitten tuli perjantai.

Meillä oli varattu italialaisesta ravintolasta (Sorrento) pöytä työporukan kesken ja vegaaninen ruoka oli varmistettu etukäteen. Kaikki olikin maistuvaa! Kuvia en kehdannut ottaa, oltiin sen verran tiiviisti siinä kaikki, että ei vaan tehnyt mieli alkaa räpsiä. :D Alkupalaksi kuitenkin oli erinäisiä kasviksia, eri tavoin käsiteltyinä. Miehen kanssa puoliksi otettiin se annos. Pääruoaksi toinen otti tomaattisen spagettiannoksen ja toinen (eli minä :D) munakoisoisen pastan. Nämä oli ihan listalta valittuja, mutta juusto oli poistettu. Hyviä oli! Ja riittävästi. Oli aika tuhti annos pastaa, apua. Melkein en syönyt kaikkea, mutta sitten söinkin. :D Luultiin, että mitään jälkkäriä sieltä ei löydy, mutta oltiinpas väärässä! Tarjolla oli vegaanista mango- ja mansikkajätskiä. Toinen toiselle ja toinen toiselle. Makoisia oli. Aidon makuisia.

Mutta mikä tunnelma siellä oli! Ihan huikea. Itseasiassa moni jäyheämpi suomalainen olisi ollut ihan kauhuissaan siitä meiningistä. :D Paikan omistaja, alunperin italialainen, vieraili pöydässämme useampaan kertaan ja kertoi juttuja. Jutteli välillä italiaksi, välillä suomeksi, välillä englanniksi ja välillä ruotsiksi. :D Nauru raikasi jokaisessa pöydässä. Lauluakin kuului, kun jonkun synttäreitä juhlittiin siellä. Ja meillä oli ihan tajuttoman hauskaa. En edes muista milloin olisin viimeksi nauranut tuohon malliin! Meillä on loistava työporukka, täytyy sanoa. Ja viinihän virtasi pöytään, eli silläkin oli varmasti osansa. :D Kolme tuntia istuttiin ja syötiin ja juotiin (vesilinjalla siis itse, perinteisesti) ja sitten tuli kotiinlähdön aika. Osa porukasta lähti jatkamaan juttua baarin puolelle. Ja tiedättekö, tuossa kohtaa mun teki mieli olla siinä jatkavassa porukassa. Tajusin sen vain vähän liian myöhään, eli vasta kotona. Ei sitä sitten enää tullut lähdettyä, kun ei ole ollut mun elementtiä nuo baarit yli kymmeneen vuoteen, jos silloinkaan. Samaan aikaan teki mieli, mutta ajatus oli sen verran vieras, ettei sitä enää oikein osannut vain lähteä.

Ja kyllä, mun tekee toisinaan mieli myös alkoholia. Nykyisin. Olen tästä aiheesta itseasiassa kirjoittanut toisen blogini puolelle kesällä (tässä). Tuo jo silloin toisinaan vaivannut ajatus ei ole edelleenkään mennyt pois. Itseasiassa, päinvastoin. Se on vahvistunut. Että en pidä itseäni enää absolutistina. Edelleen olen ollut alkoton sen kymmenen ja puoli vuotta, mutta en kyllä ole loppuelämääni. Ellei nyt jotain ihan ihmettä tapahdu. Mitään humalaa tai muutakaan rellestystä tai vastaavaa en kaipaa. Lasia tai kahta. Jotenkin se on kutkuttanut pidemmän aikaa. Syyt tässä taustalla, sekä alkottomuuteen kaikkineen että nyt tähän muutokseen on molemmat todella henkilökohtaisia juttuja, että niitä en tässä käy läpi. Varoitan lähinnä vain, että tämä asia tulee muuttumaan aika varmasti jossain kohtaa. Tästä kun ilmoitin instassa niin seuraavaan päivään mennessä oli mun blogiseuraajia tipahtanut Bloggerin mukaan kymmenen pois. :D En tiedä oliko tuon vuoksi vai jotain muuta lukijasiivousta, mutta näin kävi kuitenkin. Ja se oli mun mielestä pelkästään hulvatonta. :D Että te muutkin, jotka seuraatte mua vain siksi että olen alkoton, kannattanee nyt lopettaa seuraaminen.

IMG_20151218_225259
Pushdown.

Mutta koska sitä ei sinne baariin lähdetty niin salille se oli sitten mentävä. :D Vatsa täynnä pastaa ja jätskiä oli kyllä virtaa treenata! Mutta kylläpäs maistui puulta, vaikka kulki todella hyvin. Ihan tuli kiukulla treenattua, kun sitä olisi tosiaan ollut muualla mieluummin. Ainakin tuli puristettua treenin kestosta myös lähes 10 minuuttia pois, kun kiukulla painoi. Ja tuntui muuten seuraavana päivänä käsissä..

IMG-20151218-WA0006
Viparit.

Vasta lauantaina oli mieli vähän tasaantunut siitä kiukusta normaaliksi. Ja mietin, että ehkä oli kuitenkin hyvä, etten lähtenyt maistelemaan, että miten se alkoholi mulle sopii vai sopiiko. Työporukassa tuollaisen testaaminen varmaan on aika vaarallista. :D Mutta ensi kerralla, jos vastaava tilanne tulee vastaan, menen kyllä mukaan.

IMG_20151219_231933
Pulldown.

Koska en kuitenkaan ollut mennyt, niin lauantainakin sai treenata taas. Ja olipa muuten ihan loistava treeni. Oikein sain sellaisen endorfiiniryöpyn, että viimeistään silloin illalla treenin jälkeen olin jälleen iloinen. Kyllä sitä vaan endorfiinit vaikuttaa valtavasti!

Näyttökuva 2015-12-20 kello 19.43.48
Facepull menossa. Vammakäsi tipahtaa nähtävästi. Yllättäen. Huoh.
IMG_20151219_231637
Hammereita.

Viimeisenä liikkeenä on nuo taljan hammerit. Niitä veivasin niin että lopussa ei enää käsi noussut juuri mihinkään! Neljännen sarjan tein kymmenellä kilolla, 10 toistoa. Sitten tiputin kilot lukemaan 6,25kg ja jatkoin välittömästi 10 toistoa. Ja taas pudotus, 3,75kg. Vaivaiset 3,75kg! Ja taas välittömästi 10 toistoa. Sitten pakan pienin paino, 1,25kg ja taas jatkui. Veivasin ja veivasin ja hapotti niin jumalattomasti, mutta silti pystyi jatkamaan. Hirveällä puhinalla ja irvistyksellä ja hiellä veivasin tuota minipainoa 30 toistoa, kunnes lopetin. Ja olipas kädet hapoilla. Hitto, miten hyvä fiilis.

2015-12-19 22.48.49
..ja hyvä pumppi :D

Tänään sunnuntaina oli taas kävelymahdollisuus, kun viikolla satanut lumi oli sulanut (vaihteeksi) teiltä pois yön aikana ja lenkkareilla oli mahdollisuus lähteä talsimaan. Siispä lähdin. Ilma oli aika surkea, oli sumua, vesisadetta, pimeyttä, mutta eipä haitannut, ei. Juuri tuollainen on kivaa. Mun ilmani. <3 Kymmenen kilsaa meni mielellään. Enemmänkin, mutta kun herää vasta puolenpäivän nurkilla, ei sitä enää ehdi millekään jättilenkeille.. :D

IMG_20151220_160344
Menomatka – tulomatka.
2015-12-20 13.56.39
Ennen lähtöä.

Ja sitten vielä niitä ruokajuttuja! Niitähän on ollut jos jonkinlaista. Saksasta saattoi saapua myös suklaalähetys, ja siitä on otettu ilo irti. ;)

2015-12-14 17.17.24
Riisipasta munakoisopyreessä, tofukuutiot. Tämä on vissiin aika perinteinen? :D
2015-12-14 17.30.08
Ekassa kokeilussa. Toimii! <3 Ihan sairaan hyvää. Harva perusvegesuklaa on hyvää. Tämä on.
2015-12-15 17.00.36
Yksin kotona. Eli jotain jämäriisiä ja tofukuutioita. Ei jaksa panostaa :D
2015-12-17 18.19.39
Taas riisipastaa munakoisopyreessä. Lisänä linssipihvit (pakaste).
2015-12-19 17.26.28
Tämmönen löytyi kaupasta! Prisman gluteeniton hylly.
2015-12-19 17.27.08
Hyvin on protskua!
2015-12-19 17.51.23
Ja oli muuten hyvää. Koostumus ihanan napakka. Ostan toistekin. Viljavammaisena tätä on hyvä syödä, siinä missä riisipastaakin. Tofukuutiot tuossa rinnalla yllättää kaikki, eiks je? :D
2015-12-19 18.30.20
Sitä parasta. Rapunzelin Nirwanaa <3 Ei ole kaikki vielä syöty!

Tuohon lisäksi sitten ne italialaiset sapuskat ja mitähän kaikkea vielä. Semmosta jotain ja muuta.

Siinä taas yksi viikko. Sitten onkin enää kaksi tällaista päivitystä tälle vuodelle ja sitten on vuosi paketissa. Itseasiassa en ajatellut jatkaa näitä viikkokatsauksia enää ensi vuonna. En vielä tiedä mitä sitten blogiin tulee, mutta eiköhän tänne nyt jotain tule. Kirjoitustahti on minusta hyvä, mutta tämän katsauksen pakollisuus aina viikon loppuun tai seuraavan alkuun tuntuu välillä vähän taakalta. Joustavuutta siis tähän haen, että saa enemmän oman pään mukaan päivitellä. Katsellaan. :)

Kivaa viikkoa ja hyvää joulua kaikille, jotka sellaista viettää. Täällä avataan lahjat ja siinä se taitaa sitten ollakin. :D No okei, on meillä jotain syömisjuttuja, tietty! Joulutorttua ja seitan -kinkkua ja joululimppua. Ainakin. Eniten ehkä odotan kyllä sitä, että salilla on varmasti hiljaista. Jee!

IMG-20151217-WA0007

12 vastausta artikkeliin ”Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin”

  • Taidat tietää mun suhtautumisen alkoholiin, eli juon, mutta en kännejä vaan nautiskellen lasin pari. Sopii mulle, vaikka sitä kotitaustaa, ja vielä rankanpuoleista onkin. Nämä on henkilökohtaisia juttuja. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle jne. Jotenkin huvittavaa jos joku seuraisi jotain blogia alkoholittomuuden tai vaikkapa seksittömyyden (:D) takia. Joo, en minä! Seuraan sua sun hemmetin mielenkiintoisen persoonan takia. Oot huippu. Tulipahan sekin sanottua näin joulun alla. :)

    Joulutortut on kyllä paras ”jouluruoka” ihan ehdottomasti. Nimim. tänään meni taas pari. Hups.

    Ihanaa joulunaikaa Heidi teidän koko pikku perheelle <3

    • Tiedän, muistan kun luin sun postauksen silloin aiheesta. Ja se sun tapasi on juuri se mitä itsekin tässä kaipailen. Ja tuo vastaava kotitaustahan on täälläkin.
      Mua kanssa naurattaa jos joku on seurannut mun blogia juuri tästä syystä! Tai että jos se muuttuu niin sitten pitää lopettaa seuraaminen. Ja kyllähän moni lopetti seuraamisen siinäkin vaiheessa kun aloin taas herkutella. :D TOISAALTA, en tiedä onko tämä nyt rinnastettavissa tähän, mutta kyllä multa on jäänyt muutamat blogit seuraamatta bloggaajien jatkuvan lisääntymisen vuoksi. Tuossa tosin syynä on se, että blogista tulee hyvin pitkälti raskaus- tai vauvablogi. Ei ole mun kiinnostuksen kohteitani, joten jää seuraamatta. Mutta mun blogistani ei tule kyllä koskaan alkoholiblogia. :D
      Mutta enivei, kiitos tuosta kaikesta, Anumaaria, mitä sanoit! Mä tykkään kanssa sun tyylistä ihan valtavasti!

      Joulutortut meillä onneksi valmistuu vasta jouluna, voisi olla aika monta jo massussa. Jotain hyvää tässä viljavammaisuudessakin, se hillitsee sentään vähän. :D

      Ihanaista joulunaikaa ja joulua sulle Anumaaria! <3

  • Tuo lukijamäärän tipahdus johtui siitä, että Google siivoili turhia käyttäjiä pois. Tai niin me pääteltiin, kun multa lähti 7, kaverilta 20 ja toiselta reilu 40 lukijaa samalla hetkellä. :D

    Yli kymmenen vuotta alkoholittomana on kyllä kunnioitettavaa! Heinäkuisen postauksen alku kuulosti kyllä tutulta, samaa ”alaikäisenä join niin paljon ettei nyt tarvi”-fraasia olen käyttänyt. Vaikka oikeasti kerrat on olleet melkoisen vähäisiä. Parin kuukauden päästä tulee kolme vuotta alkottomuutta täyteen. En koskaan edes päättänyt, totesin vaan puolisentoista vuotta juomatta oltuani ja jo vegaanisoituani, että sama kai se on leimata itsensä streittariksikin. Mutta oon ehkä siitä outo alkoton, että tykkään hengata baareissa (tai no, en enää tänne etelään muutettuani, mutta kesän istuin Oulun kivoissa mestoissa -täälläpäin on vaan räkälöitä tai blingjumputusteinihelvettejä) tai toimia kuskina. Oon vähänkään vieraiden seurassa niin sosiaalisesti vammanen, en kykene puhumaan ja jos avaan suun, sieltä tulee vaan niin typeriä asioita, että tietoisuus siitä, ettei muut muista enää huomenna mun sanomisia, on oikeastaan ainoa tapa sosialisoida. En omalle kohdalleni näe mitään järkeä juomisella kun olen joko-tai -tyyppi, ja kaikki on niin hirveän makuistakin, mutta ehkä jollekin, ehkä just sulle, yhtenä iltana -tyyli on se paras.

    • Ahaa, no mietinkin että onko jokin siivousoperaatio jossain menossa. :D Tai sitten meitä on kaikkia kohdannut jonkin karmaiseva lukijakato. Ollaan oltu niin valtaisan vastenmielisiä! :’)

      Hei mä en kanssa tykkää alkoholin mausta. Itseasiassa olen vähän ihmeissäni tässä että saanko koskaan ikinä milloinkaan edes mitään alas :D Ja mistä, minkälaisista juomista ylipäätään tykkään vai tykkäänkö mistään. Elämme jänniä aikoja ;) Ja voihan se olla, että kun kokeilen niin käy taas samoin kuin silloin reilut kymmenen vuotta sitten. Että se on taas siinä. Ei vieläkään mun juttuni. Katsotaan.
      Ymmärrän kyllä hyvin miksi olet tykännyt kuitenkin baareissa käydä. Voisin kuvitella saman omallekin kohdalle. Ja muutoinkin olen huomannut, että olen ollut sitä vapautuneempi, mitä enemmän seurueessa on humalaisia. Sillä on melkein sama vaikutus kuin itsekin olisi humalassa.
      Joko-tai -tyyppi olen minäkin, melkeinpä aina ollut. Ehkä tässä koitan siitäkin opetella vähän pois.
      Saatan toki muuttaa mieleni vielä monta kertaa, eipä tästä mun päästäni tiedä varmaksi :D

  • Oon onnellinen sun puolesta. En nyt varsinaisesti sen vuoksi, että jee alat kittaamaan viinaa, vaan noh heh. Ymmärrät varmaan. Mun mielestä on ihanaa lukea, että olisit halunnut lähteä sinne jatkoporukan mukaan. Tulin vaan jotenkin superiloiseksi. <3

    Ja mä käyn mun ystävien kanssa aina tanssimassa vaan, vaikka kukaan meistä ei juurikaan juo mitään alkoholillista. Ihan sika kivaa ja hiki lentää. :D

    • Heh, joo ymmärrän! Mä itseasiassa mietinkin, että sinä jos joku ymmärrät. <3
      Näin ne ajat muuttuu ja minä muutun. Ja kasvan. Ehkä joku päivä olen ihan oikea aikuinen! No en. Mutta että edes tietäisin sitten kuka oikein olen. Nyt tuntuu olevan kaikki vähän hakusessa ja omia reaktioita ei aina voi etukäteen tietää. Tämäkin meinaan yllätti ja kyllä sitä illalla ihmetteli, että mitähän minä noin niinkuin ihan oikeasti haluan. :D
      Kuulostaa kyllä kivalta tuo teidänkin tapa mennä viihteelle! Oikeassa porukassa on varmasti aina kivaa ja mikäs siinä tanssiessa nyt voisikaan suupieliä alaspäin vetää. :) <3

  • Mä koin kolmekymppisenä jonkin heräämisen tai sitten tää on joku kriisi, mutta päätin että minähän menen baariin jos tykkään ja lipitän vaikka sitä vettä jos haluan :D

    Itse en tykkää pöhnästä ja se alkon maku ei myöskään kiehdo, mutta hauskaa tykkään pitää. Lisäksi löytyi kavereita jotka eivät pitäneet pelkkänä kuskina tai huoltajana, joten siitä se sitten lähti. Itse lipitän yleensä karpalomehua, tai jos oikein riettaaksi heittäydyn, niin sitten ostan pullollisen bacardi breezeriä limeversiona (maistuu vain limelimsalle) :) Pääasia noissa paikoissa on varmaan vaan se että kädestä pitää löytyä joku juoma, sama se sitten mitä.

    Muakin alko vähän harmittaa tällä puolella ettet lähtenyt jatkoille :D Itsellä kun oli pari viikkoa sitten myös todella hauskat pikkujoulut mukavien työkaverien kanssa. Jatkoille asti tietenkin. Mutta toivotaan lisää juhlia ja tulevia pikkujouluja :)

    • Hei joo ehkä mullakin on nyt joku kolmenkympin kriisi tässä menossa! :D Tiedä vaikka olisikin. Sen verran tuntuu olevan hakusessa yksi sun toinen juttu nyt tällä hetkellä. Tämä alkoholi on vain yksi niistä. Pelottaa oikein että mitä kaikkea muuta keksin vielä ja missä kaikissa muissa tällaisissa itselle ennen niin suurissa ja tärkeissä asioissa muutun. No, onneksi jotkut asiat on niin kovin itseeni kirjoitettu, että ne ei sieltä kyllä muutu miksikään vaikka itse muuttuisinkin.
      Mua ei tuo baaripuoli juuri kiehdo laisinkaan, vaan tässä tapauksessa alkoholi itsessään, pienessä määrin ja kivassa seurassa. Edelleen sitä mieluummin nauttisin jonkun/joidenkin kanssa jossain muualla kun baarissa, mutta että kun tuolloin tuo porukka oli sinne baariin menossa niin sinnehän minäkin olisin sitten ollut menossa. Mutta plääh, en mennyt. Hemmetti. :D Ensi kerralla! Tuleehan noita juttuja vielä jatkossakin, vaikka joulu meneekin ohi. :) Sitähän voi vaikka itse järjestää! ;) Kuukauden päästä on tulossa jotain tähän liittyen, jos en muuta mieltäni. Katsotaan. Jännää. :D

  • En omasta raittiudestani tingi, olen sen punninnut niin perinpohjin ja joka kerta tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin se ei tuo elämääni mitään hyvää tai lisää onnellisuutta, olen ilman. Tämä vuosi on ollut asian suhteen vielä erityisen rankka, kun tiimistäni menehtyi pitkäaikainen alkoholisti, jonka kanssa istuin lukuisat kerrat työterveyslääkärin juttusilla. Mieleen jäi erityisesti, kun lääkäri puhui alkoholista myrkkynä, joka aiheuttaa elimistöön aina (vaikka joskus pienenkin) myrkytystilan. Tuli vaan sellainen olo, että teki mieli halata omaa maksaa ja luvata sille, ettei sen tarvitse koskaan prosessoida tämmöisiä :D.

    Mutta muuten tunnistan tuon, että ajatukset ja asenteet voivatkin yhtäkkiä alkaa kääntymään suuntaan, jota ei olisi odottanutkaan. Nyt nimittäin näyttää siltä, että olen noin kuukauden kuluttua osallistumassa iltapukugaalaan(!?!!). Toki se hirvittää jollain tasolla aivan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta sen seuraksi on hiipinyt omituinen kutkuttava tunne siitä, että kerrankin laittautuisin tästä koiranulkoiluttaja-lookistani..

    • Tuo on hyvin punnittu ja jos sen ei kerran koe tuovan elämään mitään hyvää lisää, niin miksipä sitä. Samalla tavalla olen itse ajatellut tähän asti. Nykyisin koen taas, että tämä totaalinen alkottomuus vie jotain oleellista pois. Ainakin, jos en edes kokeile onko niin. Sitten tiedän.
      Terapeutin kanssa kun juttelin tästä aiheesta, niin hänkin toi esille sen, että kyseessä on tosiaan myrkky. Juteltiin mitä se keholle tekee. Luin tuon jälkeen aiheesta jonkin verran (vaikka entuudestaan toki tiesinkin näitä juttuja niin virkistihän se muistia) ja hetkeksi se sulkikin nämä ajatukset taas pois. Kunnes ne sitten taas heräsi. En usko, että saan niiltä rauhaa ellen kokeile edes. Vaikka itsekin olen hyvin läheltä katsellut alkoholismia, vuosikausia, ja katselen sitä edelleen. Vähän etäämmältä kuin aikoinaan, mutta läheltä silti.

      Mun täytyy sanoa, että en olisi sinua heti ensimmäisenä iltapukugaalaan kuvitellut! Elämme tosiaan jänniä aikoja niin monella tavalla. :) Kaikkea sitä. Jännää. Odotan jo mahdollisia kuvia! Eikä kun pakkohan sinun on ottaa kuvia!

Kommentointi on suljettu.