Viikko 50: töiden aiheuttamia fiiliksiä tai niiden puutetta

En enää muista viikon treeneistä oikein mitään, kun aloitin työt perjantaina ja kaksi päivää olin niitä paiskimassa, ja nyt vietetään yhtä vapaapäivää. Seuraavat viisi päivää taas sitten töissä. Näin kun loppuviikosta aloitti nuo työt, niin jotenkin se tuntuu ihan eri viikolta kuin sitä aiemmat päivät. Hyvä siis, että treenejä on kirjattu ylös, sillä en varmasti muistaisi niitä muuten! Tältä näytti tämä viikko:

Maanantai: 40min crossailua, 14.45km.

Tiistai: jalat. Kesto: 1:04min.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:15.

Torstai: selkä, hauikset + takaolat. Kesto: 1:00min.

Perjantai & lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:00min.

Viikossa ei ole irvistelyn aihetta, vaikka kuvassa semmosta tapahtuukin.

Lepo on ehkä vähän suhteellinen käsite taas, kun lepopäivät oli työpäiviä. Työ on fyysistä, mutta ei kyllä vielä kahtena ensimmäisenä päivänä ole ollut rankkaa. Töissä kysyttiinkin heti seuraavana päivänä, että oliko aamulla herätessä kaikki paikat kipeänä, johon vastasin, että itseasiassa ei. Mihinkään ei koskenut. Jalatkaan eivät ole koko päivän jaloilla olemisesta rasittuneet. Päivän päätteeksi on alaselkä ollut jäykkänä, mutta sekin on normalisoitunut siitä yön aikana. Alaselkä mulla on kakarasta asti ollut vähän huono, eli normaali reaktio oli tämä siis. Selkä tai hartiat tai vammaolkapää ei ole töissä menoa haitannut, eli en ole niissäkään tuntenut ihmeellisyyksiä. Joskin hierontapöydällä sieltä löytyi vaikka mitä ihmeellisyyksiä, kun eilen illalla siinä makoilin ja mies sai hieroa.. Aamulla heräsin koko kroppa ihan turvoksissa, naama oli kuin oisi syönyt litroittain suolaa, sormia ei meinannut saada taivutettua ja jalkapohjakin tuntui turvonneelta lattiaa vasten. :D Hirveästi olen tänään juonut vettä, kun ei sitä yöllä luonnollisestikaan tullut juotua (you know, koska nukuin). Yön aikana olin myös hikoillut niin, että pyjama oli aamulla herätessä märkä. Aamulla olo oli kyllä totaalisen töttöröö. Jälleen mittasin kuumeen ja jälleen totesin, että ei sitä ole, ja jälleen tajusin, että niin, se hieronta oli taas ollut illalla. Aina on pakko tarkistaa, se olo on vaan jotain aikamoista. Ehkä pitäisi hieroa aiemmin päivällä, jolloin sen jälkeen saisi juotua hyvin ja saisi kuonat liikkeelle.. Turvotus on kyllä onneksi nyt runsaalla juomisella päivän mittaan selkeästi helpottanut.

Niin, ja kun sanon, että työ ei ole ollut rankkaa, niin tarkoitan tosiaan, että vielä toistaiseksi. Olenhan vasta harjoittelija, enkä ole jokaista hommaa tehnyt. Hiki siinä tulee, mutta jotenkin on tuntunut aika leppoisalta. Rasittavuustaso kyllä kasvaa mitä laajemmin tulen noita hommia tekemään. Mua kun rasittaa jo se tiedon ja muistamisen määrä, eli henkinen rasituskin on mulle fyysistä. Vielä mun vastuullani ei ole paljon mitään, vaan teen vasta sen mitä käsketään. En joudu liiemmin ajattelemaan. :) Sitä ootellessa!

Viime sunnuntaina, aika pian sen jälkeen kun sain postauksen ulos, multa hajosi kone. Sammui kesken kaiken, eikä enää käynnistynyt normaalisti. Vilkkuva kuvake ruudulla ilmoitti, että jokin hajosi. Kävi ilmi, että kovalevy oli ehjä (huh!), mutta sieltä meni yksi toinen osanen rikki. Nyt odotellaan sitä postista saapuvaksi, että saadaan taas kone kuntoon. Bloggailen tässä siis omalla kovalevyllä, mutta miehen koneella. Onneksi molemmilla on Mac ja tarpeen mukaan vain vaihdellaan kovalevyä toiseen. Kaikki ei silti ole toiminut normaalisti, esimerkiksi koneen kuvausohjelma ei suostu käynnistymään. Siksi en ole saanut sillä otettua treenikuvia. Juuri kun olin ajatellut, että tällä viikolla kuvailen treeniliikkeitä! Sain viriteltyä puhelimeni kuvaamaan, mutta suurin osa materiaalista oli aika heikkolaatuista. Yhden julkaisukelpoisen liikekuvan sain otettua, ja se on tässä:

Naama rullalla se Heidi siinä kyykkää. Tänään.

Ainoastaan tämän päivän treenistä muistan jotain, ja se on se, että työ ei ainakaan ollut rasittanut sillä(kään) tavalla, että tänään ei olisi ollut voimia. Ihan normaalisti, normaaleilla painoilla ja voimilla sain siis treenin tehtyä. Katsotaan ensi viikolla, kun treenejä tulee tehtyä töiden jälkeen illemmalla. Aamullakin periaatteessa voisin ehtiä treenit hoitaa, jos heräisin vähän aiemmin (heräilen nyt noin seitsemän aikoihin), mutta en koe sitä kovin järkeväksi, sillä käsiä saa töissä käyttää paljon ja ne ei voi olla heikot treenistä, plus syöminen töissä ei ole ihan yksinkertaista, joten parempi treenata illemmalla, kun on ensin syönyt alle kunnolla ruokaa ja saa halutessaan syödä koko loppuillan. Ehkä mahdolliset crossailut tulen kyllä tekemään aamulla.

Viikon ruoka-annokset on olleet mm. seuraavanlaisia:

Näitä <3
Niitä on tässä.
Ja tässä.
Tässä on perunaa toisessa muodossa.
Tässä on riisinuudeleita vihannesten, herkkusienien ja papujen kera.
Riisinuudelit pääsi kaveriksi ihan vaan vihanneksille.
Nää on ristikkorepunoita <3
Parin viikon tauon jälkeen pizzaa. Pienempi annos, parempi vatsafiilis. :)

Kulutus on selvästi pompahtanut ylöspäin nyt töiden myötä, ja nälkä vaivaa melkein koko ajan. Taas saa siis aika pitkälti syödä kaiken mikä vain irtoaa, eikä siitä tule inhottava olokaan (liian ähky tai edes täysi olo), sillä vatsa on jälleen suhteellisen pohjaton. Se on tietysti aika mukavaa. Tämän kunniaksi postista on tulossa kuukausien tauon jälkeen taas maapähkinävoita. <3 (Tähän kuuluisi sellainen hymiö, missä silmät on suuret sydämet. Ja sellainen, jolla on kuolaa poskella.) Saa tasoitella kulutusta varsin mukavalla tavalla!

Aamun takapihanäkymää.

Ensi viikolla tosiaan katsellaan, että miten ne treenit sujuu töiden jälkeen, kulkeeko, nouseeko puntti, mitä tapahtuu? Siitä kuullaan varmasti viikon päästä sunnuntaina viimeistään. Koitan myös lukea ne kaikki miljoonat blogikirjoitukset jossain vaiheessa, mitkä olen nyt melkein viikon ajalta jättänyt lukematta. Help! Tulkaa joku lukemaan mulle niitä niin voin keskittyä vaan kuuntelemiseen, jooko? :D

Ahkeraa viikkoa!

2 vastausta artikkeliin ”Viikko 50: töiden aiheuttamia fiiliksiä tai niiden puutetta”

  • Se on kyllä kamalaa, kun ei ehdi lukea blogeja kun on kaikkea muuta ja postaukset vaan kasaantuu. Mulle tulee ihan huvittunut epätoivo, kun tiiän että ne on ”pakko” lukea jossain vaiheessa. Ei kuitenkaan viitsisi tuollaisesta stressata, stressipeikko kun oon. Mukavaa työviikon jatkoa!

    • Joo niin on! Mä en kestä sitä, hirvee stressi niistä. :D Kun siellä ne vaan on ja kasaantuu ja oottaa lukijaa.. Joka päivä niitä on miljoona enempi kuin edellisenä päivänä! Kaikkea sitä kanssa stressaakin. :’D
      Kiitos ja mukavaista viikkoa sulle! :)

Kommentointi on suljettu.