Viikko 49: sata viparia, donitseja ja ennätyksiä

Aika mahtava viikko takana! Treenirintamalla, ja muutenkin. Treenien osalta viikko näytti tällaiselta:

Maanantai: selkä, hauikset ja takaolat. Kesto: 1:09min.

Tiistai: 40min crossailua, 14.70km.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:07min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:18min.

Perjantai: lepo.

Lauantai: selkä, hauikset ja takaolat. Kesto: 1:05min.

Sunnuntai: lepo.

Yaaaarr! Hullu hämärässä. :D

Tälle sunnuntaille mun oli tarkoitus vielä tehdä yksi jalkatreeni, mikä vaihtuikin crossailuun, mikä vaihtui lopulta lepopäivään. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa hierottiin tämän viikon ensimmäistä kertaa selkää ja hartioita oikein hierontapöydällä ja tänään aamulla herätessä olo oli pitkälti kuin oisi rekan alle jäänyt. Oli niin pöhnäinen olo, että mittasin jopa kuumeen. Sitä ei ollut ja tajusinkin olevani ihan pihalla vaan sen hieronnan vuoksi. Kuten aina, kun on vähän pidempi tauko edellisestä kerrasta. Yhteen aikaanhan me hierottiin joka ikinen päivä. Ehkä vuoden tai kaksi. Nykyään jo vähän harvemmin. Tekee varmaan noille lihaksillekin hyvää, ettei niitä joka päivä murjo, vaikka ovatkin sitten vähän enempi jumissa.

Tämä viikko oli nyt ensimmäinen kova taas kevyen viikon jälkeen, ja mitään takeltelua ei ole ollut havaittavissa. Monesti saattaa olla vähän käynnistymisvaikeuksia, kun on kevyesti ottanut viikon verran. Mutta mitä vielä, treenit on olleet ihan huikeita! Perille on mennyt hienosti, kehitystä on tapahtunut painoissa ja toistoissa ja pumppikin on ollut aika jäätävä. Nämä on aina näitä hetkiä kun mietin, että jatkan tätä suursyömistä vaan vaikka maailman tappiin asti, kun kerran sen avulla näin hyvin kulkee (tällä viittaan siis edelliseen postaukseeni). Viimeiset kuukaudet on kyllä ollut hieno fiilis tuolla treenihuoneen puolella.

Edelliseen postaukseen liittyen olen kuitenkin jo yhden tai kaksi askelta ottanut jo kevyemmän olon saavuttaakseni, ja toinen niistä oli aamupuuron määrän pienentäminen. Ja jestas, siitä tulikin ihan sairaan hyvää! Nyt on todellista herkkubanaanipuuroa. Tuo edellinen setti on mulla pitänyt nälkää hätätapauksessa vaikka viisi tai kuusi tuntia. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, ja siksi olenkin joutunut pakkosyömään jo aiemmin. Lisäsin tämän pienemmän annoksen ohjeen tuon aamupuuro -postauksen loppuun. Pienemmän annoksen myötä on muuten heti parempi olo, eikä enää niin tukkoinen ähkypallofiilis!

Vähän erilaista vaatetta päällä kun lähtee asioille (työhaastatteluun), kuin mitä treenihuoneessa näkyy. :’D

Torstain olkapäätreenissä päätin kokeilla jotain ihanan hullun kamalalle kuulostavaa juttua, josta luin täältä. Treenin viimeistelyyn meinattu liike sieltä jutun lopusta: 100 viparia. Otetaan paino, jolla saa tehtyä toistoja 15-20, ja niillä sitten lähdetään veivaamaan. Kun ei enää pysty, lasketaan painot maahan ja pidetään kymmenen sekunnin tauko, jonka jälkeen jatketaan taas. Innostuin tästä ideasta kovin, vaikka tiesin, että ihan kamalaahan se on. :D Mulla on normaalistikin viparit treenissä viimeisenä, joten nyt korvasin ne vain tällä eri tyylillä. Istuen ja yksitellen tein nämäkin, kuten normaalistikin. Otin sopivan painon kätöseen ja aloin veivata. Ensimmäisiä toistoja tuli se parikymmentä, sitten kymmenen, ja sitten jatkoin enää viiden pätkissä. Eikä se kymmenen sekuntia lepoa tuntunut levolta ollenkaan! Aika tuskaa. Oli siinä naama tällä rouvalla punainen. Lopulta kahdeksankymmenen toiston täyttyessä totesin, että on siihen pakko lopettaa, sillä epäkkäät oli niskan seudulla pelissä jo niin vahvasti mukana (niitä särki), että tiesin sen tuovan mulle ongelmia tuon niskan kanssa. Kaikista kamalinta oli tehdä sama toiselle puolelle! Kun jo tiesi miten hirveää se on. Ja kun tiesi, että se toinen puoli väsyy muutenkin aina tätä ensimmäistä aiemmin.. Hrrr. Mutta olihan hienoa. Ja olkapäät oli seuraavana päivänä kivasti hellänä. Tehkää tekin!

Samaisessa treenissä lisäsin myös painoja ojentajille, kun normaalipainollani ranskalaista maaten veivatessa meni toistoja yhtäkkiä kevyesti normaalin kahdentoista sijaan viisitoista (johon vain lopetin). Ja tuosta noin vain lisäsin tankoon 2,5 kiloa, jolla sain kasit tehtyä! Täten sain myös uuden ennätyksen aikaiseksi, mikä on mulle loppupeleissä aika harvinaista. Kun silloin aikoinaan sitä on treenannut isoilla painoilla ja aivan hirveillä heijareilla, jonka jälkeen vasta on niitä painoja pudottanut ja panostanut ehkä vähän enempi siihen tekniikkaan.. Teen esimerkiksi hauiskääntöäkin kaksi kiloa pienemmällä painolla kuin reilut kaksi vuotta sitten. Eli tuossa liikkeessä ennätys tulee rikottua.. ei koskaan. :D Mutta tuossa maaten tehtävässä ranskalaisessa ei sitten taas huijatakaan millään heijareilla, ja se mahdollistikin ihan oikean ennätyksen. Jee! Vaikka painot ei sinänsä mitään mulle merkkaakaan, tai että niissä kehittyminen olisi mulle minkäänlainen tavoite tai motivaation lähde. Kivaa se silti on huomata, että edes joskus kehittyy jossain. :)

Crossarilla.

Perjantaina kävin tosiaan työhaastattelussa (tuossa ylempää nähdyssä asussa), ja sieltä pääsinkin lähtemään pois työavaimet ja työvaatteet mukana. Tämä oli jotain todella hienoa ja odotettua, ja saan taas uudenlaista työkokemusta, mikä saattaa tulla varsin hyödylliseksi, kun taas joskus muutetaan ulkomaille. Koska tämä oli todella hieno juttu, päätettiin sitä juhlistaa. Kävelin siis suoraan Arnoldsille ja niin kovin tyytyväisenä istahdin bussiin donitsit, työvaatteet ja -avaimet pussissa. Jes!

Olen ehkä kerran tai kaksi syönyt näitä donitseja, joskus vuosia sitten. Täysin varma en edes ole, sillä muistikuvaa mulla ei ole, että minkä donitsin olisin joskus syönyt. Ehkä sellaisen pienen. Bagelin sitten taas muistan joskus tuolla syöneeni. No, vahinko kuitenkin takaisin nyt ja pari erilaista (normaalikokoista) donitsia katosi parempiin suihin suurten kuolapisaroiden siivittämänä! Ihan tajuttoman hyvää. Kinuski oli molemmista parempi, kuin tuo piispanmunkkia (berliininmunkkia) muistuttava donitsi oli. Molemmat kuitenkin hirmuisen hyvää. Se pehmeys näissä on vaan jotain ihan tajutonta. Toki niissä maistoi myös rasvan, mutta se ei ehtinyt häiritä, ennen kuin olivat jo vatsaan kadonneet. :D Ja näissähän ei ollut kananmunaa, siksi niitä ostinkin. Kaikki Arnoldsin donitsit eivät suinkaan ole kananmunattomia, mutta nämä kaksi olivat. Ehkä koko original -sarja on? En jaksa googlettaa. :D

Muuten viikolla on syöty mm. seuraavanlaisia, hieman terveellisempiä annoksia:

Keitettyä perunaa ja keitettyä parsakaalia.
Sama setti, vähän vähemmän (ei punttitreeniä).
Itse tehdyt lohkoperunat (SAIRAAN HYVIÄÄÄHHH) ja pakastevihanneksia.
Koska lohkoperunat oli niin hyviä, tein niitä taas. Kaverina keitettyä porkkanaa.
Ristikkoperunoita keitettyjen porkkanoiden kanssa.
Riisinuudelia, pakastevihanneksia, papusekoitusta ja herkkusieniä. Täydellinen setti!

Niin joo, ja mun iltapalarahkassa oli taas joku otus. Pumba?

Ensi viikolla on ainakin neljä päivää supertehokasta treeniaikaa, kun työt aloitan ensi perjantaina. Tällä kertaa töissä rasittuu pääasiassa yläkroppa jalkojen sijaan, jos siis verrataan menneeseen kesään ja postin jakamiseen. Nyt hotellin kerroshoitajana saan puunata ja siistiä ja palvella varmaankin käsien ja selän lihakset hapoille asti! Jännityksellä jäädään odottamaan miten työt vaikuttaa treeneihin. Vitsit, miten parhaudellista!

Parhausviikkoa, ihmiset!

24 vastausta artikkeliin ”Viikko 49: sata viparia, donitseja ja ennätyksiä”

  • Onnellinen yhä sun puolesta. <3
    Ja hei mä muistan, että kinuskirinkeli oli pienenä mun ehdoton lemppari ihan kaikista! :)

  • Onnea työpaikasta! <3

    Oi ja voi, noi Arnoldsin donitsit ovat niin suussa sulavan pehmeitä…ehkä se niiden juttu on juuri siinä ;)

    PS. Niin söpö toi vika kuva! :)

    • Kiitos Petra! <3

      Luulen kanssa, että noissa donitseissa se pehmeys on juurikin se juttu. Ja luulen, että se on sellainen, mikä yllättää joka kerta. Ehkä mun pitää yllättyä joku toinen kerta kanssa. :D

      Hihii, kiitosta. :)

  • Ihan super, että sait työn, onnea!
    Määkin oon päättänyt, että elämä suursyömärinä on ihanaa, kun reeni kulkee ja heti kun syö vähemmän, niin reeni kulkee huonommin. Mun viime aikanen sekoominen on ite tehdyt bataattiranskalaiset, tykkään erityisesti kun ne on viittä vaille palaneita, mmmm!

    Ja ihan selvä Pumba. Ihan selvä!

    • Tattista!

      Kyllä siinä suursyömisessä vaan on puolensa, kun treenejä tarkastelee! Se on melkein kaiken voittava fiilis, kun edistystä sillä rintamalla tapahtuu. Sitten sitä miettii, että onko sillä niin väliä, vaikka se vatsa on aina äärimmilleen täynnä.. Monesti se on ihan kivaakin. :D Mulla on kyllä tämän suhteen aika vaihtelevat fiilikset! Saas nähdä mihin sitä vielä päätyy tämän kaiken kanssa. Elämme jännityksessä.

      No niin, tää on jo mun toinen rahka-Pumba!

  • Onnea työpaikasta, tosi hieno juttu!

    Noi donitsit on niin pehmeitä.. Mä vähän karsastan just sitä mainitsemaasi rasvan makua niissä, niin syön vaan aina kaneli-sokerin, joissa ei oo sitä kuorrutetta, se menee helpommin alas (kauhea kohtalo, joutuu pakottaa itsensä syömään donitsia :D). Ja se taitaa olla ainoa vegaaninenkin niillä. Noiden original-donitsien taikina on vegaanista, mutta kuorrutteet enimmäkseen ei. Joitain vuosia sitten oli vegaaninen vaahterasiirappi-kuorrute, mutta sitten sitä ei enää saanut.

    Katsoin myös tuota viparitreeniä aiemmin sillä silmällä, et pitää joskus kokeilla, näyttää armottomalta. Toivottavasti ensi viikkosi on yhtä hieno kuin tämä :).

    • Paljon kiitoksia! Oli kyllä hieno juttu. Ja vasta jälkikäteen tajusin, miten hyvä juuri tämä kokemus on tuota ulkomailla asustelua varten. Työ on varmasti pitkälti samanlainen maasta riippumatta ja hotelleja löytyy joka paikasta!

      Mua niin nauratti, kun joutuu itseään pakottamaan, että saa donitsit syötyä. :’D Hyvä tietää, että vegaaninen on se taikina niissä kaikissa originaleissa. Tosi helppo oli kyllä heidän nettisivuiltaan vilkaista nuo kananmunattomat. En vaan päässyt kahta ensimmäistä pidemmälle, kun olin jo päätökseni tehnyt, että ne kaksi makua pääsee mun kanssa kotiin. :’)

      Jään mielenkiinnolla odottelemaan, josko innostut tuon sata viparia tekemään. :) Parempaa viikon jatkoa sulle sinne, näin juuri tuoreimman päivityksen facebookista lukeneena toivottelen.. :(

  • Onnea työpaikasta!!! <3 Arnoldsissa en ole minäkään vuosiin käynyt enkä muutenkaan noita donitseja nauttinut. Niillä oli joskus (onkohan vielä?) sellainen korvapuustin sukulaispulla kuin spinny myynnissä. Se oli hyvää! :P

    • Kiiiiitos Anumaaria! <3 Spinnyn muistan minäkin, vaikka en sitä oo syönyt. Ilmeisen suosittu noin niin kuin muuten. :) Sitä en kyllä tiiä, että onko niitä edelleen, luulisi olevan. Mulla oli silmät naulattuna vaan näille kahdelle lajikkeelle enkä muita nähnyt. :D

  • Musta tuntuu, että kevyen viikon jälkeen aina on hullut pumpit päällä ja treenit kulkee tosi hyvin! Ai että!

    Onnea työpaikasta ja Arnoldsin donitsit on ihan parhaita <3

  • Onnea työpaikasta! (Näin persoonallisesti toivottelen. :D)

    Hieno toi läppäriviritys krossaillessa! Meillä salilla on telkkarissa yleensä joku tv5 tai fox tai joku muu hömppäkanava, mistä ei kyllä tule mulle mitään mielenkiintoista katseltavaa. :D Onneksi on musiikki, mitä voi kuunnella. Ainiin paitsi kerran sieltä telkkarista tuli Hachiko (siis se leffa) ja jouduin siinä krossaillessani sitten nieleskelemään kyyneleitä. :D Oon nähnyt tuon niin monta kertaa, enkä koskaan ole voinut katsoa sitä kuivin silmin. Oli siinä kanssaliikkujilla varmaan ihmettelemistä. :D

    • Hehee, tuota onkin vaikea varmaan sanoa monella eri tavalla. :D Kiitos!

      Meillä oli kahdessa edellisessä kämpässä ihan tv ja dvd -laite kaiutinsetteineen tuolla treenihuoneessa, justiinsa tätä crossailua varten. Tässä kämpässä sille kaikelle ei kuitenkaan ollut tilaa, joten myytiin pois. Hyvin onnistuu tämä läppärillä katsominenkin onneksi. :) Ja joo, vollottamiseksi mulla menee kanssa monesti. :’D Se on jotenkin niin ihmeellinen fiilis, treenailla siinä ja vollottaa ja niistellä samaan aikaan, ja varmasti julkisesti sitäkin ihmeellisempi! :’D

  • Noi arnoldsin orginalit on parhaita, kokeileppa vielä maitosuklaata<3 ne jammyt ja caket mis on hillotäyte ei oo läheskään niin hyviä:P muuten sun ruokavaliostasi syöt siis kasvisruokaa ja pyrit syömään vatsa ystävällisesti kuinka ehdotonta sulle on ruuan gluteenittomuus? arvostan sitä että syöt sellasta ruokaa mikä sopii sulle eikä sun tartte alkaa perusteleen muille miksi kieltäydyt jostain herkusta. itselle kyllä sun ruokavalio ei olisi paras mahdollinen liha tärkeä proteiinin lähde mun ruokavaliossa. mutta muuten ruokavalioni perus kulmakivenä on mahdollisimman luonnollinen, käsittelemätön raaka-aine, ja prosessoidut tuotteet mahdollisimman minimiin.

    • Voi olla, että täytyy kokeilla noita muitakin makuja vielä joskus. ;) Vähän se lakritsikin houkuttelisi!
      Syön tosiaan kasvisruokaa, mutta käytän maitotuotteita (eli olen vegetaristi). Gluteeni ei ole mikään ongelma mulle, vaan mun vatsani ei tykkää suuresta osasta viljoja (gluteenia tai ei). Mutta sellainen pari kertaa kuukaudessa on määrä, josta mun kehoni ei vielä mitään sano. Ja ne viljojen aiheuttamat ongelmat on siis muutakin kuin vatsavaivoja, joten siksikin pysyttelen niiden parista poissa. Paitsi ne pari kertaa kuussa on ok. :)
      Yleisesti ottaen syön samaan tapaan kuin sinäkin, eli prosessoidut tuotteet on ihan minimissä ja teen mieluummin kaikki itse, kuin että ostaisin valmiina. Mahdollisimman luonnollinen (eli puhdas) on arjessa mun valintani. :) Syynään kyllä ravintosisältöluetteloita hyvinkin tarkasti. ;) Voisin kyllä elellä myös ihan pelkällä perunalla, jos se olisi pidemmän päälle terveellistä. :D

  • Ihanaa, työpaikka! Hassua miten voi olla niin ilonen ”tuntemattoman” puolesta :) pakko sanoo että yllätyin kyllä donitseista (oon niin tottunu sun normiruokavalioon) mutta näyttää menevän sulla suoraan olkapäihin muutenkin ;) nyt ei kyllä oo kiva kun tekee mieli.

    • Ihanaa, että oot! :’)
      Joku toinenkin yllättyi mun donitsien syömisestä niin että klikkasi ittensä lukijoista pois. :D Sama tapahtui silloin taannoin, kun ilmoitin herkuttoman loppuvan. ;) Mutta joo, meillä on tämä maisteluvaihe menossa nyt, josta olen kirjoitellutkin, kun piiiitkän tauon jälkeen tahtoo maistella yhtä sun toista, joita ei ole vuosiin maistanut tai sitten ei ole vielä koskaan maistanut. Mutta karkkia ei tee varmaan ikinä enää mieli kun sitä tuossa taannoin söi vuosien tauon jälkeen. :D Yyyh. Ei ollut hyvää.

      Ehkä vähän kyllä pahoittelen, että sun alkoi nyt tehdä mieli donitseja! Onneksi on vain suttuinen puhelinkuva, eikä järkkärillä otettu terävämpi kuva, jonka välityksellä voisi melkein haistaa ne sinne asti. :’)

  • Tuttua duunia! ;) Tai itse olin kh, mutta nykyään esimies. Rankkaa työtä, mutta näkee heti omien kättensä jäljen. Hyötyliikuntaa kerrakseen, jota salitreeni mukavasti täydentää. Ja voi kyllä ne jalatkin saa kyytiä, kantsii testaa askelmittaria, niin tallentuu ne huimat kävelymäärät päivän aikana! Tai toki riippuu minkä kokoinen hotelli on ja millaset tehot vaaditaan. Ja työkengät yhtä tärkeät kuin postinjaossakin :) Toivottavasti sun niska ei ota pahakseen petaamisesta, ei nimittäin työergonomia oo aina mitä parhain..
    Tsemiä uuteen työhön!

    • Hehee, mun äiti oli kanssa aikoinaan ensimmäisenä kerroshoitaja ja sitten eteni paikan esimieheksi. :) Mulla ei oo kyllä itellä mitään sellaisia haaveita, päinvastoin. :D Äidillekin heti kerroin, että jätetään ne esimieshommat muille vaan. :D Mä tykkään hirveästi tehdä ns. pieniä töitä, missä ei oo ihan kamalasti vastuuta. Iso vastuu ei oo mun juttu ja semmosissa töissä mua ei tulla koskaan näkemään. En ole siis työasioissa kunnianhimoinen laisinkaan. :D
      Joo, rankkaa tuo tulee olemaan, sen tiedän. Ja nimenomaan tuolle niskalle, plus mulla sitten vielä tuo erbin pareesi toisessa kädessä, mikä sitä saattaa väsyttää ennen aikojaan. Mutta en tiedä meneekö mikään mitenkään hullun huonoksi, mitä ei vaikka päivittäisellä hieronnalla saisi pidettyä kurissa, enkä usko, että nämä on oikeita esteitä. Hidasteita korkeintaan, ehkä. Mutta, mitään ei tiedä ennen kuin kokeilee ja ei sinne sillä asenteella mennä, etten työtä voisi kunnolla tehdä. :) Ja jaloilla toki ollaan koko päivä, mutta se jatkuva portaiden ravaaminen on aika erottava tekijä tuosta postinjaosta. Ja se oli se, missä mun akillesjänteet ja penikat meni huonoon kuntoon, en siis usko niiden tässä menevän. :)
      Kiitos!

    • Haha, no sulla on ainaki lähipiirissä vertaistukea, jos haluaa töistä jutella :) Niinpä juuri ja kyllä kroppakin tietyin määrin sopeutuu fyysiseen työhön ja kun vielä löytää itselle ominaiset tavat toimia :). Itse en voisi kuvitellakaan istuvani toimistossa 9-17. Menee päivätkin hujauksessa kun on tekemistä. Se on hauska, että tääkin työ on asiakaspalvelua mutta esimerkiksi tänään en nähnyt ensimmäistäkään asiakasta :D Itsekseen on kiva puuhastella!

    • Joo äiti voi muistella menneitä. :D Ei oo kyllä enää ollut alalla piiiitkiin aikoihin (edes siis esimiehenä), mutta aina niitä muistoja voi verestellä. :’)
      Ei tuollainen toimistossa istuminen ole munkaan hommaa. Toimistossa voisin muuten kyllä työskennellä, mutta sellaisissa juoksevissa asioissa enemmän. :) Ensimmäinen työpäivä on nyt takana ja varsin leppoisasti meni! Eiköhän se todellisuus tästä pian iske, kun pääsee viikonloppuvieraita palvelemaan.. :D

Kommentointi on suljettu.