Viikko 43: the b*tch is back!

Jeah! Salille paluu on tehty, kun tuli norkoiltua tatuoinnin ja flunssan vuoksi pari viikkoa pääasiassa aloillaan. Nyt on hyvä fiilis, kun normaalissa ollaan taas kiinni! Ja mikä parasta, piiitkästä aikaa pääsin jopa kävelylle tällä viikolla. Jesh!

Oliko siinä tarpeeksi huutomerkkejä heti alkuun? Treeniviikko oli tällainen:

Maanantai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 1:06min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:54min.

Torstai: jalat. Kesto: 1:07min.

Perjantai: lepo.

Lauantai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 1:01min.

Sunnuntai: 12.05km kävelylenkki, kesto: 2:08min.

Näyttökuva 2015-10-25 kello 18.50.35
Sivuviparit taljassa olkapäille.

Ihan normaaleissa voimissani en ole ollut. Itseasiassa aika kaukana niistä. Siinä missä viimeksi oli parin viikon tauon aikana vain vähän voimia tipahtanut ja vain tauon jälkeisessä ensimmäisessä treenissä, on nyt tipahtanut kyllä kaikissa näissä treeneissä ja osittain ihan tuntuvasti. Ilmeisesti se johtuu siitä, että tällä kertaa taukoa oli rakentamassa se flunssa, eli keho on sitä kautta ollut jonkin verran kovilla, vaikka lievä se flunssa olikin. En onneksi kuitenkaan odottanutkaan mitään huipputreenejä heti alkajaisiksi, joten sen suurempaa pettymystä ei ole tämän vuoksi tullut.

IMG-20151019-WA0002
Ranskalainen ojentajille.

Takkuamisesta ja voimien puutteesta huolimatta heti ensimmäisestä treenistä eteenpäin on treenit todella menneet perille. Kauhulla jo etukäteen ajattelinkin sitä kokovartalosärkyä ja -jumitusta, mikä seuraa aina pidemmän tauon jälkeen. Enkä turhaan sitä kauhistellut, sillä olen kyllä ollut ihan valtaisan kipeä, ihan jokaisesta treenatusta lihaksesta.

IMG-20151019-WA0006
Keskeltä halki, hyvässä kohtaa olen törröttänyt. Ojentaja pumpissa.
IMG-20151019-WA0005
Vähän pelleilyä treenin päätteeksi. Mikä ei tosin ole kovin helppoa, kun olkapäät ja ojentajat on tuossa kohtaa ihan rikki!

Tuossa maanantain treenissä pudotin ainoastaan yhteen liikkeeseen painoa, ja senkin viimeiseen sarjaan. Keskiviikon selkä-/hauis-/takaolkatreenissä pudotin painoja neljään liikkeeseen ja takaolkia tein vain kaksi sarjaa neljän sijaan. Ei kulkenut, ei. Ei ollut voimia, ei.

Näyttökuva 2015-10-25 kello 18.50.55
Ristikkäistaljassa hauiksia ja sitten hammereita käsipainolla.

Ristikkäistaljassa vain ensimmäinen sarja meni normaalilla painolla. Hammereissa tiputin jokaiseen neljään sarjaan aina kilon siitä normaalista alemmas. Scott -penkissä viimeinen sarja normaalia pienemmällä. Alataljassa kaksi viimeistä sarjaa normaalia pienemmällä. Perille meni silti ja entistä paremmin, kun ei tarvinnut riuhtoa. Ei vain ollut ne normaalit painot sopivat tuohon treeniin ja sopivammat löytyi sieltä pienemmistä lukemista.

IMG-20151021-WA0009
Hyvä valo on hyvä valo vaikka huppari päällä. :D

Tämän kaiken perusteella jännitti kyllä tuo jalkatreeni aika kovin. Viimeksi pamautin vain niillä peruspainoillani menemään ja tällä kertaa pyrin siihen myös, mutta aika pian kävi selväksi, ettei se onnistu. Split squatissa tuntui paljon paremmalta tehdä kymmenen kiloa pienemmällä kuormalla (kaksi viimeistä sarjaa) ja sama juttu pystyprässissä, jossa jo aloitin sillä -10 kilolla. En uskaltanut edes koittaa sitä 130 kiloa nyt. 120kg tuntui hyvältä. Taas neljä niitä ja loppuun hirveällä ähinällä ja hiellä se jo perinteiseksi muodostunut viides sarja satasella, ja ne perinteiset 20 toistoa. En olisi millään jaksanut, mutta tein silti. Ja vitsit, miten se olikin taas siistiä. Ja päätin samalla, että teen kyllä joskus jalkatreenin, jossa en tee mitään muuta kuin prässiä!

IMG-20151022-WA0013
Paikat ojennukseen ennen suoritusta!

Loitontajissa ei sentään tarvinnut painoa tiputella, kun ollaan siellä laitteen maksimipainossa ja toistot hyvin korkealla. Toistoista jäi lopulta kuitenkin muutamia vajaiksi. Lopun kyykkyä en halunnut yhtään tehdä, sillä tiesin että se on raskasta. Siis oikein kunnolla raskasta. Ja niinhän se olikin. Jokaisen sarjan jälkeen ajattelin, etten tee enempää. Tein silti kaikki neljä ja valitin vain, että on raskasta. :D Painoa pudotin viisi kiloa normaalista.

Näyttökuva 2015-10-25 kello 18.51.27
Ei ollut kivaa. Prässissä ois ollu kivempaa..

Ja arvatkaapa oliko treenin jälkeen jalat rikki? Niin kovin, että en oikein luottanut kykyyni kävellä portaita alas. Jalat oli ihan vetelät ja melkein hallitsemattomat. Tärinä portaita kävellessä (joita on aina ihan kivasti talsittavana alaspäin treenin jälkeen) oli valtaisaa. En muista että olisi koskaan ollut ihan tuollaista. Seuraavat päivät saikin kärsiä, ja edelleen saa vähän kärsiä. Etureidet on olleet ihan tajuttoman hellänä heti, kun niitä pitää jännittää, ja kannikat niin kipeät, ettei ikinä ennen. Ei ikinä! Ei tunnu edes lihaskivulta vaan tuntuu suunnilleen siltä, että sieltä jostain kannikoiden sisuksista olen ihan vereslihalla. Aivan kamalaa, eikä ole naurattanut. Ilmeisen tehokas oli treeni, vaikka painoja sai normaalista lukemasta laskea.

Näyttökuva 2015-10-25 kello 18.51.49
Ojentajia tuolleen ja ojentajia tälleen.

Perjantain treeni siirtyi lauantaille, koska perjantaina oli taas perinteinen yök-en-haluaisi-olla-nainen-ja-syön-särkylääkkeitä-etten-ihan-kuolisi -päivä. Onneksi lauantai oli aivan yhtä hyvä päivä treenille. Edelleen tuntui painot olevan laskussa kun vertasi maanantain treeniin, mutta siinä saattaa olla syynä sitten jo ihan menkatkin. Nehän saattaa vaikuttaa naisen suorituskykyyn laskevasti. Ei siis menkat itsessään, vaan se millä mallilla hormonit kehossa juuri silloin elelee. Ehkä tämä suorituskyky tästä jo pian nousee. Saisi kyllä nousta.

Tänään sunnuntaina pidin levon sijaan kävelypäivän. Vihdoin siihen oli taas mahdollisuus! Viimeksi olen kävellyt silloin kun menin mörköjä pakoon, joskin meni isoksi osaksi juostessa ne reissut. Ja siksi jalat silloin menivätkin sellaiseen kuntoon taas, että ne piti aukoa hieronnassa. Aukominen tapahtui vajaat pari viikkoa sitten ja vasta nyt pääsin jalkojen kävelykykyä kokeilemaan. Hyvin toimi, huolimatta siitä, että edelleen on tosiaan jalat hellinä jalkatreenistä. Nyt sentään on päässyt jo jotenkin elelemään normaalisti, ilman että on pitänyt edetä niin kuin oisi sontaa pöksyissä kilokaupalla.

2015-10-25 13.30.32
Viimeksi ei tarvinnut välttämättä edes takkia kun kävelylle lähti, nyt piti laittaa lämpökerrastoakin päälle!

Kävelykyky oli siis tallella ja 12 kilometriä tallustelin. Rauhallisesti kylläkin, kuten arvata saattaa. Vettä tuli oikeastaan koko matkan tihkuna, muttei haitannut. Sää ei mun ulkoiluani haittaa juuri koskaan. Paitsi jos on liian aurinkoista ja kuumaa. Syksyn ilmat on ihan parasta kävelykeliä! Perinteisesti jossain vaiheessa lenkkiä alkoi toisen jalan it-jänne vaivata ja toisen jalan polvitaive+jalkapohja kiristää/krampata. Ne perinteiset, mitkä ilmeisesti johtuu siitä, että kävelen väärin. Koska tämä kaikki. Ei haittaa, oli tosi kiva päästä kävelylle taas ja toivon, että ehdin vielä tehdä monta lenkkiä ennen lumia! Sitten loppuu mulla kävely, kun ei ole lumikelille sopivia kenkiä mulla, enkä kyllä ajatellutkaan hankkia. Tosin salilla kyllä varmaan käyn matolla välillä tallustelemassa. Kävely on kivaa missä vaan.

Siinäpä sitä liikuntaa, hyvä viikko oli kyllä sen osalta! Sapuskoja seuraavaksi. Mm. tällaista on lautasella näkynyt:

2015-10-19 16.33.27
Salaattia kunnon täytteillä. Ihan kivan kokoinen!
2015-10-19 16.33.34
Heidi approves!
2015-10-20 17.58.05
Sortuma. TAAS viljoja. Tästä sain sitten jo maksaakin. Tuli jättimäinen huuliherpes, pitkästä aikaa. Onneksi tuli, taas muistan miksi en viljoja säännöllisesti syö.
2015-10-21 17.02.43
Pippurisia uunipottuja ja basilikalättysiä.
2015-10-22 17.21.07
Pippurisia uunipottuja ja muita lohkoperunoita, pinossa siellä tofukuutioiden alla. Namnam.
2015-10-23 17.41.35
Menkat tuli, ruokahalu lähti. Tomaatti ja kurkku pois lautaselta, ei tehnyt mieli. Ruoka kokkailtu tajunnan rajamailla. Riisipasta, tofukuutiot, munakoisopyree ja violifen juustoa.
2015-10-25 17.36.02
Keitettyä perunaa, intialainen kastike (purkista) ja valkopapuja.

Viljoista tosiaan vielä pari sanaa. Olen huuliherpes -asiaa käynyt läpi ennenkin täällä blogissa (sille on oma tägikin) ja olen viljat siihen osaltani liittänyt sen vuoksi, että kun viljat jäi pois, niin jäi myös huuliherpekset. Toisaalta olen myös varma, että rauta on se, mitä kehoni huutaa silloin kun huuliherpes iskee. Syön rautalisää päivittäin, koska en saa sitä ravinnosta tarpeeksi. Olen monta orastavaa huuliherpestä tappanut sillä, että olen ottanut ylimääräisen rautatabletin. Tätä en ehtinyt tappaa, kun alkoi syntyä töissä, enkä kotonakaan tajunnut tablettia ottaa ennen kuin oli jo rakkula huulessa. Siinä vaiheessa on vähän myöhäistä enää pyristellä vastaan.. Sattumaa tuskin on kuitenkaan se, että nämä tuntuu tapahtuvan aina sellaiseen aikaan, kun olen taas lahjakkaasti unohtanut (niin varmaan..) sen, miksi en viljoja säännöllisesti syö. Sitä en tiedä johtuuko tuo suoraan viljoista kuitenkaan, vai esimerkiksi siitä, että kun vilja ei mun suolistolle sovi, niin niiden onnistuu pilata sitä suolistoani niin, ettei sieltä enää pääse se rautakaan niin imeytymään. Niin tai näin, viljat on mulle edelleen pahasta ja koitan jatkossa taas hetken aikaa ainakin muistaa, että vain kerran tai kaksi kuussa ja kaikki on hyvin. Sinänsä olen tyytyväinen, että tämä huuliherpes iski. Että opin taas kunnolla. Kantapään kautta, juuri niin kuin tykkään. Koska muuten ei vaan mene perille.

Muutenhan viljojen syömisen aikaan mulla mm. vuotaa ikenistä verta ja silmäluomeen turpoaa yksi kohta niin, että ripset on siinä yksristikaks -tyyliin ja lopulta putoaa. Ja sitten luita vihloo ja muuta semmosta. Vatsa tietty toimii kanssa aika turvotusmeiningillä. Pikkujuttuja huuliherpekseen verrattuna jos multa kysyy. Ainoastaan huuliherpes näkyy päällepäin selvästi! Joo joo ei ne oo pikkujuttuja nuo muutkaan. Ei mikään niistä. Silti.

Tämä massiivinen huuliherpes myös selittää lippistyylin salilla. Menkkapöhö selittää hupparityylin salilla. On tehnyt mieli lähinnä vain piiloutua. Toisaalta tykkään siitä kyllä kovin, mitä enemmän sitä on ns. piilossa ja saa sulkeutua omaan kuplaansa. Mä niin tykkään kuplastani salilla(kin). Lippiksestä tykkään siellä erityisesti. Näkyy kyllä jatkossakin, eikä tarkoita sitä, että joka kerta kärsin massiivisesta huuliherpeksestä.

2015-10-19 16.03.08
Maanantaina vielä viitsi naamaakin kuvata.

Siinä se. Ensi viikolla taas edessä jokunen aamupäivän/päivän treeni ja bussireissut salille. Jee tykkään niistä! Hyvää viikkoa kaikille!

p.s. Jos meni ohi, että kirjoitin herkuista aiemmin viikolla, niin siellä se semmoinenkin teksti on olemassa! On on! Tässä!

2 vastausta artikkeliin ”Viikko 43: the b*tch is back!”

  • Haha! Mäkin omasta kuplasta. Saan sen aikaan kuulokkeilla. En juuri näe enkä varsinkaan kuule muita salilla olijoita :)

    • Joo kuulokkeet on oman kuplan rakentamisen numero yksi! :D Siksi menenkin ne päässä aina kun tuolla jossain ulkona menen, busseissa ja kaupungilla.. Kupla <3

Kommentointi on suljettu.