Viikko 38: lisää kolhuja, vähemmän treenejä

Joopa. Koska en selkeästikään vielä ollut tarpeeksi rikki, niin kehitin itselleni lisää vaivoja. Jalkatreeniä en ole tehnyt koko viikkona, koska en ole pystynyt. Hermokipu käsissä on vaikuttanut myös mm. selkätreeniin ja olkapäätreeniin. Ja nyt jäi vatsatreeni tekemättä. Perjantaina en sitä ehtinyt tehdä ja eilen lauantaina ei huvittanut, vaan päätin siirtää sen tälle sunnuntaille, koska en jalkoja voisi kuitenkaan, hyvin todennäköisesti, treenata. Menin alakertaan ja oho, lipsahdin portailla. En onneksi kaatunut, mutta jalka lipsahti kuitenkin. Ja löin kyynerpääni seinään. Suoraan hermoon ja sattui aivan hirveästi. Siitä se sitten turposi, kasvatin kyynerpään viereen toisen kyynerpään. Ja kyllä jomotti! Kävin läpi mielessäni treenin. Selvää oli, että mitään painoa käden avulla ei pidetä, eikä varsinkaan hooverissa törrötetä. Kättä ei myös saanut ylös niskan taa, tai rinnalle taivutettua. Suorana se voisi olla, mutta ei painon kanssa. Tulin siihen lopputulokseen, että olisin voinut tehdä toiselle kyljelle kylkitaivutukset, enkä mitään muuta. :D Kas vain, jäi sekin treeni tekemättä! Oon kyllä niin lahjakas kaikenlaisessa kompuroinnissa. Ihan näin lahjakas ei kyllä tarvitsisi olla.. Annoin kyynerpäälle kylmää ja lepojomotus loppui jossain kohtaa, sekä turvotus laski vähän. Mutta ei sitä koukisteta kivutta, eikä sillä tehdä juuri mitään. Ja oikea käsi tietysti kyseessä! Lusikka taipuu juuri ja juuri suuhun sentään, ja tukan saa kammattua, kun taivuttaa päätä pitkälle vastaan. :’)

Ei voi muuta kuin sanoa, että ensi viikon lepoviikko tulee tarpeeseen. Muuten tämä kroppa on kohta ihan palasina.

Tämä viikko oli lopulta seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:44min.

Tiistai: 6.93km kävelylenkki. Kesto: 1:19min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:37min.

Perjantai: 40min crossailua, 14.40km.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Ylimääräinen patti. Se on semmoinen pehmeä. Ja joo mulla on karvanen käsi. Veli on saanut mun käsikarvoituksen ja
mää hänen.
Maanantain hauistreeni meni niin hyvin perille, että hauiksiin koski monta päivää. Normaalisti treenaan ne vielä torstaina, mutta nyt jätin väliin, koska olivat edelleen arat. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että viime viikon maanantaina en niitä treenannut, kun olin siellä hieronnassa. Torstaina sain sitten taas ojentajat niin kipeiksi, että ne hermokivut yltyivät potenssiin sata. Se hermorata tosiaan menee juurikin siellä ojentajien kautta ja voi hyvää päivää, että koski. Ei käsiä voinut käyttää juuri ollenkaan. Seisoin ihan lysyssä pari päivää, kun ei voinut millään työntää olkapäitä taakse ryhtiä suoristaakseen, heti ojentajia kiristi. Onneksi se meni ohi. Lisäksi nyt alkaa näyttää myös valoisammalta noiden hermokipujen osalta – edelleen koskee, mutta tämä kipu on murto-osa siitä jatkuvasta juilimisesta, mitä oli. Ollaan murjottu niitä mun selän puolen triggereitä ihan kunnolla (painetaan pistettä oikein voimalla ja minä huudan ja mies itkee sormiensa puolesta), ja se on auttanut.
Olin niin elätellyt toivoa, että tänään olisin saanut tehtyä vielä kunnon jalkatreenin ennen siirtymistä lepoviikolle, ja aamulla näyttikin aika hyvältä. Kokeilin kyykistyä, eikä mihinkään sattunut. Splitin asento sattui polveen, joten se oli pois laskuista, mutta mietin, että kyykkyjä sentään voisi tehdä. Kokeilin kyykistyä muutamaan kertaan testatakseni, että eikö todellakaan satu. Ja sattuihan se sitten. No, onneksi oli vatsatreenikin tekemättä, ja saisi sen treenattua! Eiku..
Ei ole ollut ihan mun viikkoni tämä. :’)
Keskiviikkona käytiin myös heti aamusella juoksuradalla. Olin mukana, kun mies kokeili josko saisi uuden ennätyksen viidelle kilometrille. Sieltä se tulikin aikaan 18:50. Pari muutakin oli paikalla, mm. coopperia joku oli testaamassa. Olisi ollut hauska kuulla tuloksia, kun sai seurata juoksun kokonaisuudessaan, mutta en kuullut tulosta. Minähän en oo koskaan juossut coopperia. Koulussakaan ei huvittanut (kuten ei juuri mikään liikunta silloin), niin kävelin sen matkan. En oo varma tuunko koskaan tuota juoksemaankaan. Aika epätodennäköistä. :D Miehen ennätys siinä on 3400m.
Niin ja kuvan aidat ei liity juttuun millään lailla. Paitsi että ne oli siellä radalla. 
Ruokarintamalla on ollut tällä viikolla mukavasti vaihtelua. Lauantain ruoka puuttuu kuvista, sillä se oli se pizza, josta eilen rustailin. Kollaaseissa tänään, vaikka laatu kärsiikin vaikka kuinka paljon. Grrr sille.
Itsetehtyjen uuniperunajämien kanssa bataattimuussia ja herkkusieniä.
Ja sitten bataattimuussia.
Ristikkoperunoita joka viikko, kiitos.
Keitettyjen perunoiden kanssa itsetehtyjä pinaattiohukaisia.
Pataruokaa, jossa oli paistettuja perunoita, parsakaalia ja punaisia linssejä.
Tänään soppaa pakkasesta. En tiiä mitä soppaa oli, en enää muista mitä olen pakastanut. :D
Kaiketi kuitenkin myskikurpitsasellaista. 
Näin tuli kompuroitua tämä viikko läpi. Ensi viikko on tosiaan kevyt ja suunnittelin sen pitäväni kunnon lepoviikkona. Että puntti ei ainakaan heilu ja muutenkin tulee ihan oikeasti levättyä. Voi olla, että lähden yhdesti kävelylle, mutta se on sitten oikeasti rauhallinen ja jos tekee kipeää, niin sitten sieltä tullaan kotiin. Mulla on iso lehtipino odottamassa lukijaa, sekä pari kirjaakin kaipaisi rapistelijaa + tietysti kaikki muu sellainen, mille ei ole nyt ollut aikaa. Tylsää ei siis tule!
Hyvää viikkoa!

12 vastausta artikkeliin ”Viikko 38: lisää kolhuja, vähemmän treenejä”

    • Ihan siinä tavallisessa (klassisessa) hieronnassa en ole käynyt, kun urheiluhierontaa olen osakseni saanut. Muistelen, että olet ennenkin ehdottanut kalevalaista jäsenkorjausta. En muista mitä silloin asiaan sanoin, tai mikä tilanne silloin oli päällä. Mutta mulle ei saa tuonne niskan, selän tai hartioiden alueelle tehdä ainakaan manipulaatio-, venytys- tai mobilisaatiohoitoja. Enkä nyt tällä hetkellä uskalla muuallekaan kroppaan sellaista vastaanottaa, kun on selvää, ettei tämä kroppa ihan normaalisti toimi. Pitäisi ensin selvitellä mikä sitä vaivaa, ennen kuin menee mahdollisesti rikkomaan sitä enempää uusilla jutuilla. Tällä hetkellä riski on liian suuri, jos multa itseltäni kysytään. Ja tietysti kysytäänkin. :D Kiitän vinkistä, ja voi olla, että joskus sitä harkitsen, kun tilanne on vähän toinen.

    • Siltikin jäsenkorjaajalle voisi vaikka soittaa ja jutella asiasta. Niillä on kuitenkin aika hyvä käsitys kehon toiminnasta kokonaisuutena, jolloin sieltä voi löytyä ihan päteviä vinkkejä ja tietämystä. Varsinainen hoito tehdään yleensä koko keholle samalla kertaa, mutta voihan sitä kysyä, jos sitä kokeiltaisiin vain jalkoihin ensin.

      Mutta vähän tuo tilanteesi kyllä kuulostaa siltä, että ensisijaisesti voisi koittaa miettiä, miten kehon omia paranemisprosesseja voisi auttaa toimimaan tehokkaammin.

    • Kyllä mä luulen, että seuraava osoite on tietyn alan erikoislääkäri. Tämän asian ollessa vain niin suuri (koska siihen liittyy niin paljon historiaa, kokeita, oireita, diagnoosejakin) saa ihan oikeasti miettiä, että milloin sitä jaksaa mennä. Uuvuttava ajatus on jo pelkästään kertoa jollekin koko juttu. Se on niin pitkä tarina.

  • Aivan kauheeta, mut nauroin tolle käsikarvojenvaihtumisjutulle. Aloin tutkia omia käsivarsiani ja kyllä niistäkin näköjään haituvaa löytyy. :D

    Noi ristikkoperunat on nyt niin useesti eksyny verkkokalvoille täältä blogista, että oiskohan niitä pian kokeiltava…

    Ja voi tota Natusta. Tsilli tyyppi. <3

    • Hehee :D Joo mulla on oikein kunnon tuuhea pitkä karva! :’D En oikein ymmärrä miksi se oli pienenä ylpeyden aihe, kun muistan ala-asteella ylpeänä esitelleeni karvaisia koipiani kavereille. :’DD Äitikin aina vitsailee, että noistahan saisi vaikka letit! Sitten teini-iässä ei enää tuntenutkaan ylpeyttä ja päädyin sheivaamaan kädetkin. o.O Kunnes lopetin ja nyt ollaan (niiden osalta) edelleen/taas karva-apinoita. :’)

      Suosittelen ristikkoperunoita, kuten voisi ehkä arvata. :D Oolannin pakaste! ;) Harmikseni niissä on vain ollut viime aikoina laatuvaihtelua ja pari huonompaa satsia on tullut. Hmph. Mutta kun ne on hyviä, vähän väriä saaneet, muttei liikaa, eikä missään nimessä liian vähän (tää on taitolaji :D), niin ne on kyllä niin maan perkuleen hyviä!

      Natunen kävi pitkästä aikaa putkessaan tsillailemassa. Aurinko paistoi takapuoleen ja muu kroppa oli varjossa. Siinä taisi olla hyvä tasapaino. <3

  • Miten Natusella muuten menee? Ei oo toisessa blogissakaan ollu mitään niin siks kyselen. Ja oonko mä ainoo jonka mielestä se on kyynärpää eikä kyynerpää? :D tuli vaan mieleen, vaikka eihän sillä tässä väliä ole. Harmi kun ei oo reeneistä kunnolla tullu mitään, ehjää lepoviikkoa toivottelen kuitenkin! :/

    • Natunen voi tosi hyvin. Sytostaatteja on mennyt nyt kymmenen viikkoa ja kortisonia ihan kohta kaksi kuukautta. Soittelin kortisonin lopettamisesta eläinlääkärille, kun se kaksi kuukautta sitä piti syöttää. Kävi ilmi, että tuosta sytostaatista on ollut todella paljon haittaa viime aikoina heidän klinikan kissoilla, tulee virtsatautia ja -kiteitä. Kuitenkaan meillä ei mikään viittaa siihen suuntaan, mutta varmistetaan asia virtsanäytteellä. Jos siellä on ongelmaa, lopetetaan sytostaatit jo nyt. Mutta jos ei ole, niin jatketaan normaalisti. Ja vasta tuon jälkeen keskustellaan tuon kortisoninkin lopettamisesta sitten. Ja tosiaan, mikään ei viittaa ongelmiin ja sain käsityksen, että niitä olisi jo tässä vaiheessa sytokuuria tullut, jos olisi tullakseen. Katsotaan kuitenkin mitä näyte sanoo ja sen mukaan mennään.

      Kyynerpää on vähän murrejuttuja. :D Virallisesti se on kyynärpää, mutta meilläpäin on aina puhuttu kyynerpäästä. :) Päädyin tuota eilen itsekin googlettelemaan, kun tätä kirjoitin. :D

      Ja kiitos! Kyllä tämän viikon on pakko mennä paremmin kuin viime viikon. :’)

  • No voi juku, mikä rämpimisviikko. :'( <3 Jos yhtään lohduttaa (tai siis keventää tunnelmaa:), niin omakin kroppa on vähän muussina tällä hetkellä; keilasin perjantaina vissiin vähän liian omistautuneesti (sain kyllä joku 7 täyskaatoa!), koska vielä tänäänkin oikeaa kättä särkee ja selkä on jostain hyvin syvältä tosi kipeä. :D

    Aika huikea tuo Aki enkka coopperissa! Wou. Mä en tiedä, koska uskallan kokeilla uudestaan, oli sen verran rankka kokemus. :’D

    • Oli kyllä ihan tarpeeksi rämpimistä viikossa. Tuo liukastuminen portaissa oikein kruunasi koko jutun. :’) Kyllä se vähän lohduttaa ja tunnelmaa keventää, että joku toinenkin on liian lahjakas jossain tällaisessa, että saa itsensä kunnolla rikki. :’) <3 Tosin sun lahjakkuus (täyskaatoja!!) on ehkä kuitenkin käytännöllisempi kuin mun lahjakkuus (täyskompurointeja!!). :’DD

      Mä niin ymmärrän, ettei heti tee mieli kokeilla coopperia uudelleen. Oon pelkästään vierestä katsonut ja se on jo ollut ihan tarpeeksi mulle! :’)

  • Mä kanssa luin tuossa edellisen postauksen, ja sitten tämän, ja mietin just sitä minkä itsekin jo sanoit, että sähän olet kohta pirin pärin pitkin lattiaa siellä :D Vaikka ei nyt todellakaan kuulosta yhtään hauskalta. Ihan täytyy suoraan sanoa että olis tuskaa elää tollasessa kropassa! Huisia miten sä sen kanssa kestät. Kuulostaa niin äärimmäisen ärsyttävältä ja kummalliselta. Hitsi kun löytyis nyt joku jännä juttu mikä selittäisi kaiken ja jotain mistä saisit avun :( Mä olisin sun tapauksessa kokeillut jo varmaan kaiken mahdollisen osteopaateista jäsenkorjaajiin ja akunpuntiosta reiki-hoitoon, varmaan myös voodoon ja poppamiehet – luulis että jostain löytyisi apu hah :D Ei muuta kuin täältä ainaki kuus peukkuu (multa ja kissoilta) ja kaikki varpaat siihen päälle!

    • Joo ärsyttävää ja kummallista on! Mutta en mä näe tätä silti mitenkään kovin tuskaisena (ainakaan nyt kun noita hermokipuja ei enää juuri ole), tää on vaan tämmönen tää kroppa. Kai siihenkin on jo tottunut. Ei tää kai sen kummallisempaa ole kuin elämä jonkun perussairauden kanssa. Välillä sattuu ja ketuttaa enempi ja välillä vähempi. :D
      Paljon oon käynyt kaikenlaisissa kokeissa ja testeissä ja nähnyt varmaan 50 lääkäriä aikoinaan. Ihan kaikkea ei uskalla tuosta noin vaan kokeilla, kun tuo hengen heittämisen riski on noiden mun suonien vuoksi.. Siksi oon jättänyt osteopaatit ja jäsenkorjaajat ja vastaavat kokeilematta. Ja poppamiehet. :’D
      Kyllä tää joskus selviää. Pakkohan sen on! Kiitos peukuista ja karvavarpaista! :’D

Kommentointi on suljettu.