Viikko 33: leventyneitä hartioita, maraton-tunnelmaa ja kaikenlaista perunaa

Treeniviikko oli saanut päätöksensä jo perjantaina, mutta perinteisesti odoteltiin sunnuntaihin asti, että saadaan kirjattua viikko ylös. Luulin vielä eilen aamulla, että tänään treenataan jalkoja, kunnes totesin, että fiksumpaa on jättää tekemättä. Siitä lisää alla, ensin nämä viikon treenit:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:54min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:37min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:55min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:29min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Tai lepo ja lepo.. Lauantai ei ollut todellinen lepo. Miehen kanssa matkattiin Helsinkiin, jossa hän juoksi vuoden toisen maratoninsa (kaksi vielä edessä!). Tuohan tarkoitti yli neljän tunnin matkustusta autossa (per suunta) ja mun osaltani aikamoista kävelemistä sen maratonin aikana, tuli talsittua jokunen kilometri. Ja tietysti huonoilla kengillä (lättäpohjaiset tennarit) ja kyllä tuntui koivissa. Etenkin noissa nilkoissa. Nyt kun on kunnon lenkkarit (Asics!) ostettu ja niitä käyttää päivittäin töissä, huomaa kyllä heti kunnon kenkien merkityksen!

Ja jos ette ole koskaan olleet katsomassa maratonia, etenkään siellä maaliviivalla, suosittelen ihan täydestä sydämestäni. Se tunnelma siellä on niin hieno, että herkistyn joka kerta. Se tunne juoksijoiden kasvoilla maalisuoralla, se taistelu mikä on takana siinä kohtaa, se itsensä ylittäminen, se riemu, se liikutus, se ihmisten kannustus, taputus, hurraaminen. Otin paljon kuvia juoksijoista tuolla suoralla, nautin katsoa niitä, niissä näkyy niin paljon. Enemmän kuin tuhat sanaa, todellakin! Tällä kertaa maaliviiva ylitettiin stadionilla, jonne saapuessaan juoksijoiden nimet kuulutettiin ja musiikki soi. Tunnelma oli ihan huikea. Voi että kun viihdyn siellä! Hieno paikka olla mukana. Varmaan pätee kaikilta kohdin moneen muuhunkin tällaiseen vähän rankempaan urheilukisaan, ei pelkästään maratoniin. Suosittelen.

Maratonin jälkeen Valion MaitoPlussaa. Koska se menee jalkoihin, as you see.

Tuohon jalka-asiaani liittyen; varasin uuden hieronta-ajan ensi viikon perjantaille, jolloin avataan taas pohkeet ja penikat. Siitä tulee kivuliasta, todennäköisesti jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. On meinaan nuo penikat sen verran rikki. Ensimmäisellä kerralla ne oli vain kireät, nyt ne on rikki. Mutta kun se hieronta kuitenkin auttaa, niin tottakai menen.

Evästä matkalle. Pari rahkaa, riisimaitoa, mausteita, hilloa, maapähkinävoita. Jatkoin vielä pellavansiemenillä
ja sitten banaaneilla.

Tosiaan, tuosta lauantaista johtuen en tänään sunnuntaina tehnyt jalkatreeniä. Turha niitä koipia on kiusata entisestään, saati sitten kun muuten ei olisi viikkoon tullut ainoatakaan lepoa jaloille. Ja sitä nyt tosissaan kaivattiin. Nukkumaankin päästiin reissun jälkeen joskus yhden aikaan yöllä, kun vihdoin oltiin kotona. Ja tuo päivähän meni eväspainotteisesti, eli lämmintä ruokaa ei ollut. Söin kyllä tosin mm. viisi banaania. :D Mutta eipä sitä ollut varmasti parhaissa voimissaan jalkatreeniä varten. Keskiviikkona sain kuitenkin hyvin kiusattua koivet ja ensi keskiviikkona sitten taas. Pohkeita uhkasin treenaavani tällä viikolla jo, mutta totesin sen olevan typerää, kun penikoita alkoi vähän kolotella tiistaista eteenpäin.

Syväkyykky, takakyykky ja boksikyykky. Split squat puuttuu kuvista, mikä settiin kuitenkin kuuluu.

Se on muuten jännä, miten vähän aikaa näihin treeneihin mulla nykyään enää menee. Silloin ennen, kun tein aamutreenejä, tuli ilmeisesti pidettyä vähän löysempää tahtia. Ja niin tulikin, kun ei ollut kiirettä. Nyt jotenkin aina erittäin onnistuneesti saan venytettyä treenin alkamisajankohdan sinne viimeiseen mahdolliseen, jonka jälkeen alakertaan mennään vauhdilla ja sarjatauot on pakko pitää lyhkäisinä, jotta ehdin ajoissa vielä nukkumaankin! Hirveä hiki ja syke korkealla koko ajan ja täytyy sanoa, että oikein loistavia treenejä on. Tällä tyylillä voin helposti lisätä sarjojakin noihin liikkeisiin, jos joskus pääsen sen verran ajoissa sinne alas, että siihen on varaa. :D

Ranskalaista punnerrusta ja kylkiä.

Mulla on treenien sisältö aika paljon muuttunut tässä ihan viime aikoina. Olen toistellut itselleni sitä simplify –käskyä, eli olen yksinkertaistanut treenejäni. Koska hardgainer, koska en ole hetkeen enää kehittynyt. Tuolloin treenit on myös helppo hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, kun ne on niin selkeitä. Isoja liikkeitä, ei kikkailuja. Siitä tykkään.

Mutta onhan tässä onneksi parissa vuodessa vähän jotain tapahtunut sentään. Pelkästään ihan järjettömän
positiivinen muutos!

Ruokarintamalla ei juuri mitään ihmeellistä. Alakulmassa vasemmalla on edelliseltä sunnuntalta jäänyttä riisinuudelikasvisraasteruokaa, jossa taisi olla kidney-papuja seassa myös. Kolme päivää syötiin muussia sen jälkeen, kahtena halloumin kanssa. Gnaa! Ihanuutta. Pippurimaustettu halloum osoittautui paremmaksi kuin basilikamaustettu. Molemmat kuitenkin todella hyviä. Muussia tuli syötyä myös ihan vain noiden kylmien kasvisten ja raejuuston kanssa. Lohkoperunoita löytyi Citymarketin pakastealtaasta, nimikkeellä Tulikuuma. Näitä olen ennenkin hehkuttanut, nams. Lauantai meni sillä eväslinjalla ja tänään sunnuntaina päästiin taas Viikinkiravintola Haraldiin syömään, tämän viikonlopun vieraiden (vanhempieni) kera. Tällä kertaa otin järkkärin sinne hämäryyteen mukaan, että sain edes jonkinlaisia kuvia annoksista. Sen enempää en alkanut tähtäillä ja säätää, kun oli nälkä ja tahdoin syödä. :D Nyt syötiin oikein alkuruokien kera!

Kuvissa näkyy miehen valitsema alkuruoka, suppilovahverokeitto, rinnalla saaristolaisleipää maustevoilla. Alhaalla näkyy minun omani, ihana kulhollinen salaattia, linssejä, kurpitsansiemeniä ja rapeaksi paisteltua saaristolaisleipää. Oli muuten tosi rapsakoita, mulla ei ole pään sisällä ollut koskaan sellaista meteliä kuin noita syödessä. :D Ja se sama meteli kuului kyllä varmasti monen pöydän päähän! Ylhäällä oikealla on mun ja miehen annosvalinta. Pidättäydyttiin samassa kuin viimeksi, kun siinä ei mitään moittimista ollut. Päinvastoin, todellista herkkua on! Kyseessä siis Punatukan Kasvisrieska. :) Rieskaa, vuohenjuustoa, kilpiperunoita (nammmmm), punajuurta, erinäisiä kasviksia, punajuurikastiketta.. Mitähän kaikkea. Löytyy luonnollisesti A la carte -listasta tuokin kuvaus. Suosittelen edelleen tätä paikkaa.

Tilattiin myös D-vitamiinia edellisen loppuessa. Vihdoin saatiin ensimmäiset puhdas + capsit tähän talouteen! Se mikä oli entistäkin hienompaa, niin tilattiin ainoastaan nuo kaksi reunimmaista purkkia. Keskimmäinen tuli yllätyksenä kaupanpäälle. Kannattaa tilailla Terveysteekistä!

Ja edelleen kaikki mun hehkutukseni on ihan tyytyväisen asiakkaan hehkutuksia. Kukaan ei ole sponsoroinut mulle mitään. Saa toki sponsoroida tämmösiä mitä oikeasti tarvitsen, enkä laittaisi pahakseni ollenkaan, jos vaikka saisi Haraldissa syödä aina ilmaiseksi hei jooko joo. :D

Aamuista, ei-vielä-ihan-herännyttä naamaa vessan peilissä. Tää vakava naama ei multa onnistu kyllä yhtään luonnollisesti,
oon aina ihan kumman näkönen. Mutta mennään nyt tällä, kun ilveilykuvaa ei ollut.

Ensi viikko on sitten toisiksi tai kolmanneksi viimeinen työviikko, sen jälkeen taas uusia kujeita. Mutta tehdään nuo nyt alta pois ensin! Ja perjantaina tosiaan availlaan noita penikkareppanoita. Ehkä sen jälkeen ei niitä enää tarvitsekaan huoltaa, kun niitä kiusaava rasituskin loppuu, mikä on kyllä varsin tervetullut juttu. Varasin sen verran pitkän ajan hierojalle taas, että jos aikaa vaan siitä jää, niin otetaan kädetkin taas auki. Siitä tykkäsin, vaikka forkkujen avaaminen oli aika tuskaisaa. Mutta silleen ihanalla tavalla. Mies menee tulevalla viikolla myös omat koipensa avaamaan, Pekalle myös. Se on varmaan varsin mieluisaa näin maratonin jälkeen.. :)

Nyt siirryn banaanipannarin paistoon ja valmistautumaan sen myötä tulevaan työviikkoon. Parhaudellista viikkoa!

8 vastausta artikkeliin ”Viikko 33: leventyneitä hartioita, maraton-tunnelmaa ja kaikenlaista perunaa”

  • Positiivinen muutos hyvinkin, todellakin. Hienolta näyttää. Samoin Haraldin ruoat. On aina ajatellu että ei ois yhtään mun tyylinen rafla, mutta tää sun spämmäys alkaa pikku hiljaa purra. ;D

    Joku muukin näemmä kuorii kurkun. Helpottavaa, sillä oon saanut aina kuulla olevani ihan älytön niin tehdessäni. Musta se kurkku vaan maistuu paremmalta kuorittuna. :)

    • Kyllä tämä nykyinen olomuoto miellyttää enempi omaakin silmää tosiaan, vaikka hartioista paidat kinnaakin nykyään. :) Hihoja saa repiä aina ensimmäisenä vähän väljemmiksi, kun puhtaan t-paidan laittaa päälle. :D

      Hienoa, jos Harald -spämmäys puree. :D Me ollaan nyt käyty nyt kolmesti ja kahdesti toisten kanssa. Nää toiset on kaikki ottaneet eri annoksia ja jokaikinen on ollut ihan huipputyytyväinen.

      Meillä on ollut nyt lautasella avomaan kurkkuja (niiiiin hyviä!), ne tulee kuorittua. Normikurkku menee kuorimatta, mutta ymmärrän kyllä, että joku sen kuorii! Ymmärtääkseni siinä kuoressa on vielä paljon närästystä aiheuttavia juttujakin, joten eiköhän sen voi helposti myös maistaa voimakkaasti. Olen kyllä varmaankin sun kanssa samaa mieltä, että entistä parempaa se oisi ilman kuorta, täytyy joskus kokeillakin! :)

  • Hiano toi maidonjuontikuva ja onnittelut maratonin juosseelle. =) Itte oon juossut yhden HCM:n ja keskeyttänyt yhden, tunnelma niissä oli hieno. Yleisöä riitti. En tiedä onko muissa maratoneissa Suomessa moista tunnelmaa.

    • On kiva kuva ja tuolta huudeltiin kiitosta onnittelusta. :)
      Määhän tajusin, etten oo muualla Suomessa ollutkaan kattomassa maratonia kun tätä nyt vaan, en tiiä itekkään onko samanlaista muualla. Ajattelin vaan, että kaikkialla on, kun kaikissa missä oon ollut kattomassa niin on ollut niin hieno tunnelma. Mutta ne loput olikin ulkomailla. No pian on edessä taas seuraava. :)

  • Mäkin olin eilen maratonreitin varrella kannustamassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Oli kivaa, vaikka etukäteen mietin, että ahdistunko vaan entistä enemmän katsoessani muiden juoksua nyt, kun en itse siihen kykene. Mutta onneksi menin noista etukäteispeloista huolimatta, sillä pääsin jossain määrin tunnelmaan mukaan ihan katsojanakin. :) Onnittelut miehelle juoksusta!

    • Hienoa, että päätit mennä kannustamaan ja fiilistelemään, eikä tullut paha mieli! Siinä kun huomaa miten juoksijat innostuu niistä kannustuksista niin tulee itsellekin tosi hyvä mieli. Me käveltiin loppuvaiheessa juoksijoita vastaan, sitä juoksureittiä väärään suuntaan, että päästiin autolle. Mies kannusti vastaantulijoita koko sen matkan ja voi vitsit, miten kivaa se oli. Tosi moni kommentoi jotain takaisin ja sieltä läpsittiin highfivet ja kaikkea sellaista. :) Hieno tunnelma oli!

  • Muistutapa vielä, mitä maapähkinävoita käytätte? Tilasin juuri enkä malta odottaa että saapuu. Nams.

    • Meillä on käytössä MyProteinin oma maapähkinävoi. Tai mulla, mies käyttää heidän mantelivoita. Itsekin käyttäisin, mutta kun vatsa ei sitä tahdo niin ei sitten. Onneksi molemmat on herkkua. :) Kerro sitten mitä tykkäät! :)

Kommentointi on suljettu.