Viikko 28: jotain kipua, jotain vuohenjuustoa, jotain liilaa

Aika kivulias viikko ollut, kuten viime postauksessa kerroinkin jo.  Jalkatreenien osalta on sen vuoksi hissuteltu, mutta muuten on treenit tehty aivan normaalisti. Alla se, miltä viikko näytti punttitreenin osalta. Lisäksi tietysti joka päivä useampi tunti aerobista (eli töitä).

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:54min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:50min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 1:02min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:34min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: olkapäät. Kesto: 0:36min.

Jalkojen tilanne on tosiaan jo parempi, vaikkakin kaukana normaalista. Katsotaan miten alkava työviikko taas niihin vaikuttaa.. Ei ainakaan parantavasti, veikkaan. Mutta kun ei pahentaisikaan enää! Otin yhteyttä jo urheiluhierojaankin, jolle kerroin tilanteen. Vaikka nämä tästä jotenkin itsekseen paranisivatkin, niin käyn joka tapauksessa availemassa pohkeita. Veikkaan, että siellä on kaikenlaisia jumeja, vaikka ei niihin satukaan. Tuskin on huono juttu käydä avaamassa niitä. Ja jos kokemus on hyvä, käyn varmasti kokeilemassa selän avaamista myös. Olen aiemmin mennyt ammattilaishieronnoista tosi huonoon kuntoon noiden mun verisuonien ja jännitysniskajuttujen vuoksi. Nyt en antaisi enää koskea niskaan laisinkaan. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin, onko sellaista reissua edes tulossa.

Akillesjänteet menee heti kuopalle, kun nilkkaa taivuttaa ja/tai polvea koukistaa mennäkseen esim. kyykkyyn. Vähän kireällä..

Keskiviikon jalkatreenissä tein pelkästään liikkeitä, jotka eivät ottaneet nilkkoihin. Se sisälsi siis kaikkea muuta kuin mitään kovin raskasta, eli kyykyt oli pelistä poissa. Tein kolmea liikettä. Takareisille nostelin vatsallani maaten koipien avulla käsipainoa 5×20, sitten tein pakarapotkuja kuminauhan avulla 4×20 per jalka ja loppuun loitonnuksia kuminauhalla, sivureisille ja pakaroille. Niitä 3×30. Hyvin sain aikaa kulumaan näihinkin, kun sen suurempaa kiirettä en pitänyt. Pakarapotkut erityisesti tuntuivat kovin, mutta treenistä ei seurannut kuitenkaan mitään lihaskipuja, joten jäin kyllä niitä kyykkyjä kaipaamaan..

Pakarapotkuja.

Tänään jätin koko jalkatreenin tekemättä ja tein vain olkapäät, jotta saisin koiville vähän lepoa, eli tämän tulehdusvaivan ykköshoitovaihtoehtoa. Töissä kun en voi millään sitä lepoa toteuttaa, niin toteutin sitä nyt sitten kotona. Nilkat antavat jo sen verran periksi, että olisin voinut tehdä split squattia ja boksikyykkyä, ainoastaan syväkyykky olisi ollut liikaa. Mutta en viitsinyt kiusata, sillä kyllähän tuolta takaosastolta vetää kireäksi pohkeetkin, kun jokin muu on siellä kireänä. Ja sitä pohjekireyttä nyt pitäisi välttää. Fiksuilin siis. Kerrankin. :) Katsellaan keskiviikkona tilannetta uudelleen, että missä mennään koipien kanssa.

Takaolkapäitä. Lippis päässä vielä töiden jäljiltä, joltain sadepäivältä.

Mutta nyt on ainakin lenkkarit päivitetty parempiin, kun edellisissä on jo kilometrit täyttyneet ja yli on menty. Kaikenlaisia ihania lenkkariunelmia mulla oli mielessäni, kun niitä lähdettiin etsimään. Erityisesti olen himoinnut niitä kaikkia Asicsin ihanuuksia, joita löytyy toinen toistaan hienoimmissa väreissä. Mitään superräikeitä en kuitenkaan tahtonut. Pääasia kuitenkin tietysti oli, että kenkien ominaisuudet auttaisivat juuri tähän mun vaivaani ja tietysti olisivat muutenkin mukavat. Alennusmyynneistä päätin omani etsiä ja maksimihinnaksi olin ajatellut satasen. Stadiumia vihjattiin edellisen postauksen kommenteissa ja sinne suuntasin ensimmäisenä. Oltiin siellä haahuilemassa varmaan parikymmentä minuuttia ja vertailtiin ja soviteltiin kenkiä ja koitettiin etsiä niitä oikeanlaisia, joissa olisi kaikki ominaisuudet kohdillaan. Tuon kaiken jälkeen en löytänyt ihan täysin mieleisiä ja kirosin kyllä vähän, ettei kukaan voinut tulla kysymään, että voisiko auttaa. Olisin varmasti päässyt lopputulokseeni hieman nopeammin! Vielä enemmän kirosin, kun käveltiin pois, kassan ohi, jossa kuusi myyjää norkoilivat, toisilleen höpötellen ja nauraen. Yksikään heistä ei voinut tulla sieltä, tekemästä ei mitään, auttamaan, eli hoitamaan työtänsä! Saas nähdä menenkö enää ikinä kyseiseen puljuun, ainakaan täällä.

Lempparifarkut, ajan kuluessa rikki menneet. <3 Nykyisellään mahtuu taas päälle. Koska työ ja kova kulutus.

Seuraavaksi mentiin vilkaisemaan Budget Sport, mikä olikin itselleni ihan uusi tuttavuus. Ja kyllä kannatti mennä! Aika pian silmiin osui eräät Asicsin kaunokaiset, pienellä alennuksella, jolloin loppuhinnaksi jäi juurikin kymmenen senttiä alle sen satasen. Ja mikä ihana tunne oli laittaa ne jalkaan.. <3 Tuollakaan kukaan ei tullut palvelemaan, mutta eipä siellä ylimääräisiä ollutkaan, joten tästä ei voinut pahastua. Googleteltiin kyseisten kenkien ominaisuuksia siinä puhelimen välityksellä, että saatiin tietää vähän enemmän kuin mitä lappu hyllyssä niistä kertoi. Ja pelkkää hyväähän sitä netistäkin löytyi. Tärkein ominaisuus näissä oli kantavaimennus, jollaista siis etsinkin. Suurimmassa osassa lenkkareita tuntui olevan vain päkiävaimennus, näissä molemmat. Ja niitä oli mun kokoa. Ja ne oli jumalaisen mukavat jalassa. Ja ne oli niin kauniit. Niin rakastan liilaa väriä. Ihan tositositosi kovin. Ja näin kotiutin täydelliset kengät. <3

Nyt ei ainakaan ole enää kengistä kiinni näiden nilkkojen tilanne, typerää olisi ollut jatkaa niillä entisillä kengillä, jotka ihan varmasti oli edesauttamassa tämän ongelman syntyä.

Kun työviikosta oli selvitty (tällä kertaa siis ihan oikeasti selvitty), juhlistettiin sitä syömällä ulkona työpäivän jälkeen. Käytiin taas Fransmannissa, kuten viimeksikin. Siitä asti olin himoinnut sitä miehen silloin ottamaa annosta ja mies sitten taas sitä kolmatta kasvisruokavaihtoehtoa, jota ei vielä oltu kokeiltu. Mikäpä parempi hetki käydä syöpöttelemässä, kuin heti töiden jälkeen. Tulipa otettua kulutus takaisin. :)

Vuohenjuustofilo (minun), alla tattitortellineja (miehen), alkupalaleipää valkosipulilevitteellä (NAM) ja kuittia, eli hintoja.

Todella hyvää ruokaa, ihan hirveän hyvää. Tilauksen otti vastaan tarjoilija, mutta itse kokki kävi ne meille tuomassa, kohteliaisuuksien saattelemana (kauniille rouvalle ja komealle miehelle :’)) ja kävi kesken kaiken vielä kysymässäkin, että maistuuko varmasti. Mies mietti, että näytetään vissiin ravintolakriitikoilta. :D Maistoin mieheltä vähän noita tortellineja ja olivatpa muuten ihan huikean hyviä. Ensi kerralla syön varmasti niitä sitten, aloitin himoitsemisen taas jo heti. :D Suunnitelmissa on kuitenkin ensi kerralla piipahtaa kreikkalaisessa. Ehkä jo ensi viikolla.

Kotona on tällä viikolla syöty yllättäen pari kertaa ristikkoperunoita, kerran pinaattiporkkanaohukaisia, kerran uusista perunoista tehtyä muussia ja kerran uunibataatteja. Yhtenä päivänä syötiin ulkona ja yhtenä päivänä ateriani oli iso kasa mansikoita ja riisikakkuja maapähkinävoilla. :D Töissä syön siis myös joka päivä lämpimän aterian, ja siellä on mennyt kahdesti riisikasvispöperöä, kerran bataattia ja pari kertaa ristikkoperunoita. En kyllä ikinä kyllästy noihin ristikkoperunoihin.. Niin ovat hyviä. Kaikki heti kauppaan hakemaan. Pakaste, Oolannilta, nimellä vohveliperunat.

Tänään kaurapuuroherkkua aamulla, sunnuntain tapaan. Riisikakkuja jollakin muulla aamulla. Olivat siis yksi
osa sitä koko aamupalaa.

Ostettiin muuten kaupasta isoja riisikakkuja, kun meidän normaalit oli loppuneet. Kaikki, koko hylly tyhjä! Meidän halpiskakkuset. Korvaavaksi otettiin noita jättiläisiä. Hinnaltaan olivat noin puolet kalliimpia. Mutta voi pyhä lehmä, että olivatkin makoisia! Ovat paksuja ja suuria, korvaavat helposti kaksi normaalikokoista, ja niin maukkaita! Sen verran loistavia, että meitä ei enää saanut niiden vanhojen halpisten pariin takaisin. ;) Voin suositella. En tiedä miten vertautuvat makunsa puolesta kalliimpiin normaaleihin, meillä kun on syöty vaan niitä halvimpia. Ne eivät ainakaan ole läheskään näin maukkaita kuin nämä.

Jännä viikko akillesjänteiden suhteen edessä, ja vähän muutenkin. Uudet lenkkarit pääsevät heti huomenna käyttöön ja venytyksiä tulen jälleen tekemään pitkin päivää töissä, joka päivä, kuten kotonakin. Lisäksi se hieronta on hyvin todennäköisesti edessä. Mahtaa olla kivuliasta.. Ja sitten se kreikkalainen ravintola tulee testattua. Makoisa viikko siis ainakin, vaikka olisikin vähän kivulias. ;) Pitäkää te(kin) mukava viikko!

18 vastausta artikkeliin ”Viikko 28: jotain kipua, jotain vuohenjuustoa, jotain liilaa”

  • Ihana kissa, heti tarkistamassa talouteen tulleet kengät :).

    Ja en voi edes kuvitella, miten kauheaa kidutusta on kipeiden pohkeiden hierominen. Mulla on kylmät väreet pelkästä ajatuksesta. Hrrh.

    • Kaikki uusi pitää hyväksyttää johtajalla. :)

      Joo kyllä jännittää tuo tuleva hieronta. Ensi maanantaina edessä tunnin verran penikoiden aukomista ja pohkeiden kopelointia. Menen sinne nenäliinapaketti kourassa.

  • Kirjoitin kommentin, mutta se katosi. Sitä ainakin, että hyvä että sulla on nyt uudet tohvelit ja toivottavasti jalat lähtee parempaan suuntaan eikä ainakaan huonone. =)

    • Voi kuttu tommosia katoavia kommentteja. Uudet tohvelit on aikamoista parhautta, ei meinannut edes osata kävellä niillä alkuun kun niin olivat pehmoiset. :) Jalat ovat selkeästi paremmat viime viikkoon verrattuna ja se on tässä vaiheessa hyvä, vaikka eivät nyt heti normalisoituisikaan. Maanantaina ammatilaisen murjottavaksi. Apua.

  • Nyt on kyllä hieeenot tossut. Ja tummanlila on kerrassaan ihanaihana väri. Nappiostos siis minunkin mielestäni. :)

    Riisikakkukuluttaja kiittää vinkistä, pitääpä katsoa löytyykö noita Bigejä täältä päin.

    Kivutonta työviikkoa!!! :)

    • Eiköstä vaan, kyllä nyt kelpaa talsia pitkin pihoja ja loikkia portaissa. :)

      Heti sitten pitää kertoa, että miltä Bigit maistui omaan suuhun!

      Kiitosta! Kipu on toistaiseksi ainakin ollut mukavasti hallinnassa. :)

  • Vau noita farkkuja ja kinttuja! Kiitti myös lenkkarivinkistä. uudet on mulla hakusessa kun nykyisistä kurkkii jo varpaatkin läpi ja pohjatkin on menneet sileiksi :D

    • Tattista! Nää farkut on justiinsa oikean malliset ja kuvastakin näkyy, että kovassa käytössä on olleet. :) Ja kovasti kuulostaa siltä, että sulla oisi aika vaihtaa lenkkarit uudempaan malliin. :DD

  • Itselläni on Asicsen Gel Kinseit, ihan mukavat jalassa. Muutenkin olen tykännyt noista Asicsen tossuista on riittävän leveät verrattuna esim. Puman tossuihin.

    • Mulla on kovin vähän kokemusta oikein juoksukengistä, kun näiden lisäksi oli ne edelliset Niket. Hinta oli molemmissa sama, mutta nämä vie mukavuuden puolesta ihan 100-0. Pumat mulla on yleistreenikenkinä ja ne on kyllä aika kapoiset. Mutta juoksukengät ne ei tosiaan ole.

  • Kai se on varmaan niin kauppakohtaista! Aina ku ite käyn Stadiumissa, niin sieltä ryntää vaikka kuinka monta myyjää tarjoamaan apua :D Hienot kengät!

    • Joo mulla on kanssa aina kyllä myyjät olleet heti kimpussa. Tiedä mitä kesähessuja tuolla sitten oli.. Saan sanoa kesähessu, kun itte oon semmonen kanssa. :D Onneksi löytyi toisaalta juuri ne oikeat tossut!

  • Voi, nyt olis monta asiaa;

    ekaksi, toivottavasti jalat on edelleen parempaan päin. <3

    Sitten tuo myyjäjuttu. Tyrmistyttävää, ärsyttää ihan sun puolesta. Itekin ärsyynnyn tuollaisesta.

    Mutta lenkkarit on hienot! Melkein samanlaiset kuin mun omat, mutta ei taida kuitenkaan olla ihan samaa mallia. :)

    Kaikki ruokakuvat (taas) = oi nammm.

    Ja JÄTTIriisikakut. Mun on pitänyt testata niitä, mutta oon aina unohtanut. Kun nappaan aina sen halpispaketin. ;)

    <3

    • Monta asiaa Elinalta on aina iloinen asia! :’) <3

      Jalat onneksi on vieläkin kohtuukunnossa, ei enää ole tarvinnut olla itku silmässä.

      Kyllä raivostutti, kun Stadiumista lähdettiin. Ilmeisen epäsopivassa paikassa manasin asiaa kovaan ääneen, kun muuan seuralainen mulle ilmoitti, että siinä oli lasten leikkipaikka, jonka vieressä kirosin. :D

      En ehkä kestä, että sulla on melkein samanlaiset töppöset. :)

      Ruokakuvien kuuluu aina vähän herauttaa vettä kielelle. ;)

      Nyt ensi kerralla heittäydyt vallan hurjaksi ja nappaan noita jättikakkusia! Kannattaa vaan varoa, että onko sitä paluuta sen jälkeen niihin halpoihin enää.. ;) Hihi.

      <3

  • Kannattaa tosiaan ottaa nyt rauhassa akillesjänteiden suhteen. Tässä puhuu nimittäin kokemus.
    2010 lokakuussa juoksin itsekseni pitkän lenkin ja loppuvaiheilla alkoi tuntua akillesjänteessä (koko jänne oli silloin ihan uusi tuttavuus, en ollut sen olemassaoloa laittanut edes merkille) enkä välittänyt siitä sen kummemmin. Siitä se sitten lähti. Tulehdus. Katsottiin ultralla ja se todettiin oikein mustaa valkoisella. Kävin edelleen reippailla kävelylenkeillä ja tein välillä kyykkyä.

    Tuloksena molempien jänteiden krooninen tulehdus, nyt 4 vuotta myöhemmin eivät ole vieläkään kunnossa. Menevät todella helposti jökkiin, en voi käyttää kuin muutamia tarkoin valittuja kenkiä ja ne naksahtelevat niin lujaa että kuuluu miltei naapuriin asti. Liioittelematta!

    • Jep, näinhän me tehdään. Vastaavia ikäviä tarinoita olen netistä lukenut vaikka ja kuinka. Helposti kroonistuva vaiva, jos sitä ei hoida. Siksi tässä tehdään kaikki mahdollinen, ettei tilanne jäisi pitkäksi aikaa päälle. Töistä en nyt heti ala itseäni irtisanoa, vaan se on sitten se viimeinen keino, jos mikään muu ei auta. Maanantaina on edessä kunnon hieronta. Tuon urheiluhierojan kanssa asiasta keskusteltiin ja sain kotihoito-ohjeita tälle väliajalle. Hän on sitä mieltä, että penikoista ja pohkeista on tilanne lähtöisin ja kun ne saataisiin auki, voisi tilanne sillä helpottua. Eikä tarvitsisi ottaa lopareita.

      Ikävää, että sun kävi noin ikävästi. :(

Kommentointi on suljettu.