Viikko 25: DEM GAINS ja muita juttuja

Salittoman viikon jälkeen on taas ollut täysi pöhinä päällä, vaikka ihan vaivattomia ei vieläkään olla. Käden (latsin) trigger -pisteestä johtuva hermokipu on edelleen enemmän tai vähemmän olemassa ja polvikin edelleen vaivaa ajoittain. Enemmän tai vähemmän sekin. Mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan ja suuremmin kumpikaan noista ei ole estänyt elämää. Polven suhteen voinee jo huokaista helpotuksesta, sillä se ei enää oireile juuri laisinkaan. Triggerkin pysyisi kaiketi aisoissa, ellei sitä (taaskin) hierottaisi murjottaisi vain kerran viikossa. Näillä on kuitenkin menty ja treenit on näyttäneet tältä:

Maanantai: hauikset, vatsa. Kesto: 0:47min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:55min.

Torstai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 1:03min.

Perjantai: lepo.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:02min.

Sunnuntai: lepo.

IMG-20150617-WA0002
Split squat

IMG-20150617-WA0001

Vähän poikkeavaa tuossa listassa on. Ensimmäinen niistä oudotuksista (on se sana) on maanantain treenin sisältö, sillä siitä jäi selkä ja takaolat tekemättä. Sen sijaan veivasin vatsoja ja tein tosiaan hauiksia. Selkäpuolen jätin siitä nyt sen takia tekemättä, että se latsin triggeri on jostain suuttunut ja selkätreeni on mun ykkösveikkaukseni, enkä viitsinyt sitä sitten väkisin kiusata kun vasta se edellisenä päivänä saatiin osittain paremmaksi. Normaalistihan se suuttuu nimenomaan rintatreenistä, mutta sitä en oo tehnyt. Ehkä liian suurella painolla sitten selkää ja/tai väärällä tavalla.

Toinen oudotus (on se vieläkin sana) on se, että jalat on vain kerran. Se johtuu siitä, että kun pääsin niitä keskiviikkona salittoman viikon jälkeen ensimmäistä kertaa tekemään, eivät ne ole vieläkään palautuneet. Uskoakseni huomenna voin niitä taas treenata, mutta kyllä on tässä välissä koskenut, eijjumalavita. Ihan kaikkialta on olleet kipeät. Etureidet on tuntuneet repeytyvän ihon sisältä ulos kun on vähääkään koittanut mennä kyykkyyn (ja töissä on ollut pakko) ja takapuoli on ollut niin hellänä, että pehmeä sohvakin on ollut liian kova.

IMG-20150617-WA0000
Liian leveellä jalat, kapeemmalla tuntuu paremmin siellä missä pitää.

Polvi ei ollut tuohon jalkatreeniin mennessä muuttunut ihan täysin kivuttomaksi, enkä tiennyt mitä kaikkea sillä pystyisi tekemään. Kysehän ei siis ole mistään polven vaivasta, vaan olen paikallistanut sen lihaskireydeksi jonnekin lonkankoukistajan tienoille, mistä se vetää lihasta vähän väärään suuntaan ja sitä kautta polvea. Eli sinänsä sen kanssa treenaaminen ei ole vaarallista, vaikka toki aina se on vähän hasardia, kun lihakset vetää polvea eri suuntaan kuin kuuluisi. Rullasin kuitenkin kaikki hyvin ennen treeniä ja mitenkään kovin siihen ei sattunut. Päätin tehdä liikkeitä missä siihen ei koske, ja esim. split squat oli täysin kivuton. Kyykyssä (leveässä) se tuntui vähän ja samoin vaakaprässissä. Pystyprässi on korjauksessa, joten sitä en päässyt edes kokeilemaan. Takareisiä sai tehdä ilman mitään polvituntemuksia, koska ei se lähde sieltä taka-akselilta se kireys.

Treeniä seuraavana päivänä polveen kolotti aika paljon, mutta sitten se alkoi helpottaa ja nyt ei enää tunnu mitään. Yleensä ne ärtyy alkuun ja sitten vasta helpottuu. Sen verran typerää kuitenkin on kipeän polven kanssa treenaaminen, että älkööt kukaan ottako mallia. Ellei sitten satavarmaksi tiedä mistä se kipu johtuu ja osaa tehdä asiat niin, ettei tilanne pahene. Omalla vastuulla saa olla typerä, mää en ota vastuuta muuta kun itestäni.

2015-06-18 14.57.52
Tällasessa kunnossa nyt.

2015-06-18 14.57.15

Perjantai oli poikkeuksellisesti lepo, vaikka olinkin raahannut salikassin töihin, josta piti suoraan mennä. Syitä skippaamiselle oli parikin. Toinen oli se, että oli naistenvaivapäivä, jonka vuoksi olin saanut ottaa taas useamman kipupillerin, enkä tykkää ajatuksesta treenata kipupilleripöhnässä (jollaiseen lähes poikkeuksetta menen). Sitäkin sanotaan, ettei se ole muutenkaan järkevää. Toiseksi sain yhteydenoton blogin kautta tutuksi tulleelta kaverilta, että olisivat meille tulossa jos sopii. Tein töitä hiki hatussa, että pääsin sopivasti kotiin ja ehdin vielä imuroida. Saanen todeta, että entinen minä ei oisi koskaan ottanut vieraita vastaan tuossa tilanteessa tai ylipäätään ilman vähintään parin päivän varoitusaikaa, mutta nykyinen minä skippasi salin sen vuoksi, ei antanut särkylääkepöhnän ja sen aiheuttaman kokovartaloturvotuksen häiritä, tai senkään, että olin töiden vuoksi ihan hikinen ja kaikkea muuta kuin edustavassa kuosissa. Silti kutsuin kotiini pari ihmistä, jotka tapasin siis livenä nyt ekaa kertaa. Eikä edes jännittänyt. Ajat ovat muuttuneet, kuomaseni. Ja kivaa oli!

IMG-20150620-WA0001
Lauantaina oli sitä salia ja siinä on sitä menkkapöhövatsaakin.

Lauantaina olin puhelinvalmiudessa töihin, jos siellä kaivattaisiin, ja siksi piti heräillä taas ajoissa, varmuuden vuoksi. Ei sitten kaivanneet ja olin kyllä ihan poikki koko päivän. Se tuntui kaiken muun lisäksi (ne menkat) treenitehoissa, ja oli kyllä raskasta rautaa. Tajusinkin, että edellisestä kunnolla nukkumisesta oli taas jo viikko aikaa, jolloin oli siis nukuttu enemmän kuin jotain seitsemän tuntia. Lyhyempiäkin unia tähän väliin on mahtunut, mm. yönä jolloin menkat alkoi ja pillerit eivät kipuun auttaneet (kunnes otin tarpeeksi tujua kamaa), ja saatoin sen vuoksi olla hereillä jo puoli neljästä eteenpäin. No, tuli ainakin käynnistettyä astianpesukone jo aamuyöllä ja aamusta oli puhtaita astioita odottamassa. :D

Tiistaina olisin normaalisti saanut vapaapäivänäni nukkua pitkään, mutta meillä oli kissan syöpäkontrolli. Tämä oli aika pelottava juttu, sillä kaikki asiat soti sitä vastaan, että meillä olisi nyt syövätön kissa. Kirjoitin tuosta päivästä toiseen blogiini ja ne, joita asia kiinnostaa, voi käydä sen lukemassa täältä. Natusenhan olisi kaikkien tilastojen mukaan pitänyt kuolla noin kolmen kuukauden kuluttua syövän leikkaamisesta vuosi sitten, mutta tässä vielä ollaan.

Viime yönä saikin nukkua miten paljon tahansa ja yllätyin kyllä silti aika paljon, kun ensimmäistä kertaa katsoin kelloa puoli kahdentoista aikaan. Oli siinä vähän väsymystä siis ollut ilmassa, eikä ihme, että treeni takkusi.

2015-06-20 20.51.06
Lauantaina illalla oli salin parkkihalli aika tyhjä.

Ja nyt kun töistä on ollut puhetta ja olen niiden vihjaillut radikaalisti muuttuvan pian, niin nyt voin paljastaa, että olen itseni irtisanonut ja ensi viikolla on viimeinen työpäivä. Se on joko huomenna tai sitten jossain kohtaa loppuviikkoa. Huomenna on irtisanomisaikani viimeinen päivä, mutta olen sanonut olevani käytettävissä perjantaihin asti, jos tarvetta on. Kirjoitan irtisanoutumiseni syistä vielä erillisen postauksen, sillä se menee hyvinvointi -aiheen piikkiin. Ja ei, ei oo vielä tietoa mitä seuraavaksi, mutta se ei sitten taas kyllä tänne enää kuulukaan.

Sitten päästään semmoiseen aiheeseen, mikä oli aika kiva huomata. Kun kirjoitin taannoin postauksen Rimpulasta muhkuksi ja julkaisin siellä vanhan kuvan ohkaisista jaloistani, joissa oli tietyt vihreät shortsit jalassa, niin minulta kommenteissa kysyttiin josko mulla olisi ne shortsit edelleen tallessa. Onhan ne tuolla laatikossa olleet, mutta en ole hetkeen käyttänyt. Vuosina 2012-2013 ne oli ihan vakiopöksyt treenatessa ja nyt ajattelin niitä kokeilla jalkaan, ihan vain itseäni hauskuuttaakseni. No, niin hauskaa se kyllä olikin, että julkaisin kuvan heti Instassa ja blogin Facebook -sivuilla. Onhan siinä tosiaan eroa joo. DEM GAINS.

eiheader

Mahduin niihin sentään. Tavallaan. Tarkkaan piti asetella, että kannikat pysyivät sisäpuolella, eikä ne siltikään oikein pysyneet. Ja liikkua ei voinut ollenkaan, tai oli pylly paljaana. :D Onhan ne aika piukeat! Mutta kyllä on semmosen tuhatmiljoonaa kertaa parempi nyt, kuin mitä oli ennen (2012). Paljon ruokaa ja kovaa treeniä, niin pääsee tähän. En koskaan uskonut, että pääsisin. Olin ihan täysin hyväksynyt tuolloin 2012 sen, että olen tuollainen kuin olen, kun olin pitkälti lapsesta saakka sellainen ollut. No, hoikkuusgeenejäni uhmaten olen nyt vaihtanut ulkomuotoani vähän toisenlaiseksi, eikä se kaikki ole ylimääräistä, vaikka toki sitäkin on. Sellaiset noin 14 kiloa on painoa enemmän verrattuna ennen -kuvaan ja suureksi osaksi se on oikeissa paikoissa. On tää touhu vaan kivaa!

Mitäs sitten on taas syöty, että pysyy tämmösenä muhkuna? No mm. tämmöstä kaikkea:

2015-06-15 17.49.00
Riisipastaa, parsakaalia ja herkkusieniä. MMMMHHHHH
2015-06-16 17.09.35
Ristikkoperunat ja tofunakit.
2015-06-17 16.50.24
Riisinuudelit ja paistetut tofukuutiot. Nää kuutiot on ihan sairaan hyviä kun ne paistaa kovalla lämmöllä valkosipuliöljyssä rapsakoiksi. Mulle tuli ihan mieleen kun oisi jotain rapsakkaa lihaa syönyt, eikä tofu maistunut ollenkaan läpi. Taivaallista! Edellisessä postauksessa näkyi näitä pizzan täytteenä ja siellä on kuva paketistakin.
2015-06-18 17.40.12
Pakasteesta perunat ja porkkanapihvit.
2015-06-19 15.24.54
Uusia pottuja ja tofunakkeja.
2015-06-20 18.28.04
Pizzapäivä oli taas lauantaina. Vähän eri täytteet kun viime viikolla, ja entistä taivaallisempaa!
2015-06-20 18.28.09
Samaa touhua lähempää. Kuola valuu..
2015-06-21 15.38.46
Jep. Tää oli tämän sunnuntain ruoka. Kolme per nassu ja Arnoldsin on. Viljapäivä..
2015-06-21 16.03.13
Okei, jälkkäriksi paistelin niitä tofukuutioita taas. Kissa luuli, että ne on hänen, mutta kyllä ne oli mun. OMNOMNOM.

On kivaa kun on aikuinen. Voi syödä pääruoaksi jälkiruokaa ison määrän ja jälkiruoaksi pääruokaa pienemmän määrän. Elämä on siisti juttu.

Ensi viikolla arki tosiaan muuttuu jonkin verran ja siinä tulee myös semmoinen viikon keventelyjakso kehiin (ruoasta, ei treenistä), sillä tässä on possutettu taas menemään ihan kiitettävästi. Reilun viikon päästä mulla on rasitusspiroergometria laktaattimittauksin Helsingissä, enkä tahdo siellä pullamössönä olla polkemassa. Haluan tuntea olevani fyysisesti vähän paremmassa kunnossa ja tiedän sen tapahtuvan hyvinkin nopeasti, kunhan syö vähän terveellisemmin jonkin aikaa ja antaa hötön lähteä taas pois. Koko testihän ahdistaa jonkin verran, kun se tapahtuu happinaamari naamalla ja pelkään tukehtuvani siihen, vaikka en tiettykään tukehdu. Mutta jospa siitä selviäisi jotain ja siksi sinne menenkin polkemaan.

2015-06-21 18.42.00
Tuutti, kissa ja Cain. Sunnuntain parhautta. Ja mies tietty mukana menossa myös, vaikka ei kuvassa näykään.

Ensi viikkoa ja uusia kujeita kohti! Hyvää viikkoa kaikille taas toivotan.

20 vastausta artikkeliin ”Viikko 25: DEM GAINS ja muita juttuja”

  • First things first, kuka on Cain? Ei mut hetkinen, kun on Heidistä kyse, onko siis kyse Emmentaalista? :D

    Muuten isot peukut rohkeille päätöksille (työ) ja ex tempore-vieraiden emännöinnille.

    Niin ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa sekä tsemppiä laktaatti- ja spirometriajuttuihin jo näin hyvissä ajoin!

    • Höhöö, no tietty Emmentaalin Cain Dingle! :D Kuumis!
      Kiitos paljon! Jänniä juttuja tapahtuu kun vaan antaa niiden tapahtua. Yleensä astetta rohkeammista päätöksistä seuraa parhaimmat jutut. Ootan innolla!
      Ja tattista vielä tuosta viimeisestäkin, jänskättää jo! Mukavaista viikkoa :)

  • Tuntuu, että olis niin paljon sanottavaa, mutta mä totean vaan:
    ääääh oot ihana. <3 Natunen, kehityskuvat, nykyinen sinä, kaikki! Ja sitten tämä:

    "On kivaa kun on aikuinen. Voi syödä pääruoaksi jälkiruokaa ison määrän ja jälkiruoaksi pääruokaa pienemmän määrän. Elämä on siisti juttu."

    :')

    • Ääääk ihanainen Elinainen <3
      Aikuisena olemisen parhaita puolia on kyllä se, että saa itse tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Jos joskus haluaa vaikka suklaata aamupalaksi, niin sitten suklaata saa syödä aamupalaksi. :')

  • Eijeijei mietin heti postauksen alussa kun näin sortsikuvan että EI NOI VOI OLLA samat housut. Huh. Speechless.

    • Ne on kyllä ihmeellisesti kutistuneet ja muuttuneet tunnistamattomiksi. No väri on sama. :’D

  • Hyvin se 14 kiloa on kyllä jakautunut sun kroppaan. Näyttää tosi sopusuhtaiselta ylä- ja alakroppa :).

    Kaneli-sokerit, nams!

    Mua hiukan kadehdittaa noi tomaatit sun lautasella. Oon onnistunut jotenkin kehittämään itselleni ihmeellisen yliherkkyyden tuoreisiin tomaatteihin. Tuntuu, että aina alkaa kitalaki kirvellä. Jotain ylimakeita ja melkein ylikypsiäkin kirsikka- ja miniluumutomaatteja pystyn syömään. Ehkä pitäis kokeilla luomua..

    • Täytyy olla kyllä tyytyväinen, että suurimmaksi osaksi se kilomäärä on oikeissa kohdissa. Luonnostani en ole ihan sellainen tasaisesti kiloja keräävää sorttia, mutta salitreenillä sekin nähtävästi aika hyvin onnistuu. :)
      Kaneli-sokerit vaan on kyllä <3
      Suren sun tomaattiyliherkkyyttä! Mullekin tulee toisinaan jotain suuoireita tomaatista, tietyistä mausteista ja sen sellaisista, mutta mulle se on kuitenkin aika harvinaista. Exä pystyi syömään vain ulkomaisia/kotimaisia tomaatteja. En muista kumpia, mutta on niissä eroja.

    • Sallitaanko pieni vinkki tomaattien suhteen. Freesaa pannulla tai hauduta uunissa muun tavaran kanssa hieman niitä tomaatteja. Hyvin suurella todennäköisyydellä ei sen jälkeen aiheuta oireita vaikka olisivat tuoreitakin. Ja kuumennetut tomaatit ovat kuulemma myös terveellisempiä?

      • Tämä on varmaan ihan toimiva vinkki, ja pätee monella tavalla moneen asiaan. Esim. jotkut vihannekset saattavat aiheuttaa raakana vatsaoireita, mutta kypsennettynä sopivat. Mulle taas tuo tomaatti ajaa salaatin virkaa (yleensä kurkun kanssa), ja haluan sen siksi raikkaana siihen lautaselle. Mutta mun suuoireeni on hyvin satunnaisia, ja suureksi osaksi johtunevat liian raaoista tomaateista, joita ei nyt hetkeen ole onneksi enää ollut kaupoissa.

  • Olis kiva saada kuvapostaus sun päivittäisistä syömisistä, eli ruokapäiväkirjan omaisesti kuvine päivineen!
    Sulla on ihanan rennon oloinen elämänasenne, tykkään! Ja blogi on kanssa kiva, uutta postausta odotellessa ;)

    • Tämä on jo toinen kerta aika lyhyen ajan sisällä kun tätä toivotaan, joten täytyy toteuttaa! ;) Toteuttelen heti kun on taas normaalit syömiset, kun nyt ne on hetken aikaa vähän karsittuja. Että näkee sitten millä ruoilla niitä gainsseja tulee. :D
      Ja kiitos kehuistakin! Kiva että tykkäät lueskella. :)

  • Ai vitsi että tykkään sun blogista! Sun vegaanius on toki hieno juttu ja sulta saa kivasti inspiraatiota omiinkin ruokiin – ja vahvistuksen sille seikalle, että salikissan (yäk, anteeks :D) ei oo pakko syödä vaan kananmunanvalkuaisia, rahkaa ja broiskua. Mutta ennen kaikkea kunnioitan sua suuresti ihmisenä sen vuoksi, että tykkäät Emmerdalesta. <3

    • Ääääk! Siis miten parasta! Musta on ihanaa että ihmiset bongaa tämmösiä oikeesti oleellisia juttuja täältä! :D Siis oikeesti! Emmerdale on tärkeä juttu mun (meidän) elämässä! Ihanuutta! Kiitos. :D

  • Joku jo taisi toivoakin tarkempaa kuvausta treenisessioista. Jossain näistä blogiteksteistä vilahti sinun hyvin treenattu sixpack. Siksipä olisikin mielenkiintoista kuulla, miten treenaat vatsaa ja pyritkö esim treenaamaan corea / syviä vatsalihaksia erityisesti. No kaikki toiveet ei mahdu samaan kertaan joten tässä taas yksi teema yhteen blogiin joskus tulevaisuudessa.

    • Heh, voin vastata jo tässä, sillä en oo treenannut vatsaa enää aikoihin. Nykyään sen treenaaminen on hyvin satunnaista! Joskus aikoinaan olen sitä treenannut ihan jokaisessa treenissä ja paljon, sekä syviä, että ulkoisia. Silloin mulla oli näkyvä sixpack. Nykyisin se on suureksi osaksi piilossa tuolla rasvakerroksen alla :D, jolloin mulla myös motivaatio sen treenaamiseen on aika pieni. Mutta sehän saa iskua muissakin liikkeissä (esim. kyykyssä), jolloin sen treenaaminen erikseen ei ole ihan välttämätöntä. Jos siis ei halua sitä kunnon sixpackia, ja sehän tehdään muutenkin keittiössä ensisijaisesti, eikä salilla. ;) Eli rasvojen pitää olla aika alhaiset, että jokainen kuudesta muhkurasta ylipäätään näkyy.

  • Aaaaaaaa oli kyl niii parasta nähä oikee livenä!! <3 <3 <3 (paljon niitä sydänsilmähymiöitä tähän)

    Mä vähän aavistelinkin, että varmaan jännät paikat kun "vieraat" ihmiset pölähtää paikalle – sanoin Markolle jo etukäteen, tai sillon kun odoteltiin sun viestiä et koska saa tulla, että tää on sitte tosi erikoinen tilaisuus koska sä oot sen tyypin ihminen jolle ei normaalisti vaan ilmoteta paria tuntia ennen että hei tultas ny käymään. Varsinkin kun kyseessä ihmiset joita ei ennen ole livenä nähnyt.

    Normaalisti olisin varmaan halannut ovella (vaikka en oikein halailijatyyppi olekaan, mutta ku people tend to do that), mutta ajattelin että parempi sun kohdalla ettei tule heti aivan iholle, niin siksi vain outo kädenpuristus "terve vaan" :DDDDD

    Mutta oli kyllä ihan sairaan hienoo ja siistii nähä ja jutella ihan livenä ja tuntui kyllä niinku siinä ois istuskellut rupattelemassa ennenkin. Ootte kyl <3

    • No olikiiiinnnnhhh <3 :')

      Entinen Heidi oisi keksinyt minkä tahansa tekosyyn sille, että ei oisi tarvinnut ketään ns. vierasta vastaanottaa, mutta nykyinen Heidi keksi mitä tahansa syitä sille, että sain teidät vastaanottaa! Tein työt vauhdilla että ehdin imuroida ja tosiaan salinkin skippasin, minne mun piti suoraan töistä mennä. Mulle ei TODELLAKAAN normaalisti kannata ilmottaa vaan hetkeä ennen että tulee kylään, mieluummin vaikka pari viikkoa ennen :D, mutta ehkä se on niitä entisen Heidin ajatuksia sitten, kun nyt ei yhtään kauhistuttanut.

      Mää en oo halailija itekkään, mutta joidenkin kanssa se vaan kuuluu asiaan ja tulee kyllä halattua. Riippuu niin ihmisestä! Kyllä mää oisin sua halannut jos oisit halannut, enkä oisi siitä säikähtänyt. Mutta kättely sopii kanssa oikein hyvin. :D Toki olin töistäkin ihan hikinen, joten parempi hei näin. :DD

      Uusiksi sit hei taas joskus <3

  • Millasilla painoilla esim syväkyykyssä sais sen peban kasvuun? Oon käynyt viime syksystä salilla mutta tänä vuonna ns innostuin kunnolla käymään mutta tuntuu että kaikki muu kasvaa paitsi se peba :'(

    • Ei sitä oikein välttämättä painoilla kasvateta, eikä kukaan voi sanoa toiselle mikä on se oikea paino kyykyssä sitä ajatellen. Jokaisella on henkilökohtainen kyky liikuttaa sitä painoa ylös ja alas. Painoa tärkeämpi asia minusta on tuntuma takapuolessa liikettä tehdessä, riittävä ravinto myös, ja mm. lonkankoukistajien kireyksien poistaminen auttaa asiassa. Olen omakohtaisista kokemuksista kirjoittanut aiemmin, jospa löytäisit sieltä vinkkiä? :)
      http://eioorakettitiedetta.gains.fi/miten-sain-pyllyni-kasvuun/

Kommentointi on suljettu.