Viikko 24: neonkeltaista pikakävelyä

Se on taas sunnuntai ja viikkokatsauksen aika. Tällä viikolla treenit näytti tältä:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat, vatsa. Kesto: 1:13min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:07min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:57min.

Perjantai: 10.32km kävelylenkki. Kesto: 1:39min, keskisyke: 136, max: 164, keskinopeus: 9:43min/km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:12min.

Maanantaihin otin selän, hauisten ja vatsan lisäksi mukaan ojentajat. Nyt kun olen tehnyt niitä vain kerran viikkoon, niin ovat selkeästi katoamaan päin. En saa treenattua niitä ihan niin kovaa, että se yksi treeni viikossa riittäisi. Nyt siis kaksi. Hyvin mahtui maanantaihin ilman, että treeni venähti liian pitkäksi. Siirryin nyt myös tekemään Arnold’s 21:stä käsipainoilla, käsi kerrallaan. Ehkä mielettömin polte hauiksissa ikinä! Varsinkin, kun tekee taas noita liikkeitä useampaa putkeen ja alla on jo kaksi eri liikettä hauiksille ilman taukoja. Siinä kyllä nöyrtyy sen vaivaisen neljän kilon puntin kanssa, kun koittaa sitä liikutella tärisevin käsin alhaalta ylös. :D

Miten niin mitä tässä tapahtuu? Vatsoja tietty tehdään!

Tiistaina oli tarkoituksena pitää aerobinen treeni, mutta saamani puhelinsoitto patisti muualle. Illalla olisi ollu aikaa, mutta en enää viitsinyt, kun seuraavana päivänä oli aamupäivästä jo luvassa jalkatreeniä.

Keskiviikkona oli jalkojen lisäksi tarkoituksena tehdä myös vatsoja, mutta jätin tekemättä, kun vatsa oli mulle vähän vihainen. Tajusin sille lopulta syynkin. Meidän tämän hetken unirytmi on sellainen, että tulee napsaistua illan magnesiumit pitkään iltapalan jälkeen vasta, eli melkeimpä tyhjään vatsaan. Tilanne oli helppo korjata ja vatsakin antoi olla taas rauhassa.

Torstain treeni tuli tehtyä vasta illalla, kuten vihjailinkin edellisessä postauksessa. Päivällä käytiin tosiaan ravintolassa syömässä ja sen voimin jaksoi hienosti illalla treenata. Niin vauhdilla, että ei edes tuntia mennyt rikki. Melkein kymmenen minuuttia nipistin pois viime viikon vastaavasta treenistä! Eikä siltikään tuntunut, että olisi kiirettä pitänyt. Kunhan tuli vain tehtyä reippaasti. Se oli saletisti sitä leipävoimaa! ;)

Perjantaina oli aerobisen vuoro. Mieli teki pihalle ja sinnehän se mun tieni sitten veikin. Mitään suurempia suunnitelmia ei reitistä tai vauhdista ollut, se muodostui siinä mennessä omanlaisekseen. Kymmenisen kilometriä tosin oli sellainen alustava ajatus ja jotain uutta reittiä aattelin painella menemään.

Vasta toista kertaa tämä paita päällä, vaikka ostin jo 2012. Tykkään siitä kovin, se on hieno,
vaikka en oo pitänyt. Se on ihan neonkeltainen, näyttää tässä haaleammalta.

Vauhdiksi selkeästi asettui normaalia ripeämpi askel. Jalat oli tosi hyvällä päällä ja siksi tahtoivat mennä nopsaan. Vähän väliä teki mieli ottaa vähän juoksuaskeliakin, mutta hillitsin itseni, että saisin sen tahtomani kymmenen kilometriä käveltyä mukavasti. Vielä kahdeksan ja yhdeksänkin kilometrin kohdalla sain itteäni hillitä. En tiedä mikä juoksuhimotus sieltä iski. Kävelemään oli kuitenkin lähdetty ja sillä mentiin!

Ilma oli kivasti jo vähän viileämpi niihin hellekeleihin verrattuna ja muutenkin oli ohuehko pilviverho taivaalla. Kyllä mulla hiki tuli, mutta oisi varmasti ollut tuskaisempaa mennä tuota helteessä. Reittivalinta ei ehkä ollut niin nappi kun olisi voinut olla. Pelkkää suoraa tietä. Vähän sentään mäkiä, aika isojakin, joissa en vauhtia hidastanut laisinkaan. Saattoi olla jopa niin, että niissä tuli mentyä ylös entistä vauhdikkaammin! Vauhtia ei hidastanut myöskään puhelimeen puhuminen ehkä parin kilometrin ajan, kun ystävältä tuli puhelua. Viitisen kilometriä kävelin tuota tietä ja sitten vaan ympäri ja kotia kohti. Kun ensimmäistä kertaa sitten kotona pysähtyi lähdön jälkeen, jalkoja särki. Siinä seistessä ne huusivat, että kävelit sitten normaalia nopsempaa, nainen! Että kato nyt mitä teit! Särky hellitti kuitenkin juomalla, syömällä ja istumalla. Loppupäivästä tosin alkoi lihaksia kolotella ja varsinkin IT-jännettä juili. Liikkumisesta tuli vähän hassumpaa ja seuraavana päivänä sama juttu jatkui vielä jonkin verran. Yön lepo oli kuitenkin auttanut selkeästi ja lauantain lepopäivä paransi juilit kokonaan. Rullailuja tein vasta tänään sunnuntaina (ennen jalkatreeniä), eikä lihaksissa enää tuntunut mitään poikkeavaa.

Mutta tosiaan, normaalia nopsempi ja raskaampi reilut kymppikilsanen, kun keskisyke oli sen 136 ja maksimit 164. Kävelyvauhtikin oli tuon 9:43min/km. Normaalisti se on vähintään kymmenen ja jotakin. Oli kiva kävely. Kerrankin tuli tehtyä oikeasti tehokkaasti. :)

Tämän päivän jalkaolkapäätreenissä ei mitään ihmeellisyyksiä sattunut. Hyvä treeni oli, splittiä kuudellakympillä ja syväkyykkyä vähän normaalia raskaammalla kuormalla. Nykyisellään teen syväkyykyn aika kapoisena. Ottaa enemmän sinne minne tykkään sen ottavan. Pohkeisiin sain lisätä painoa piiitkästä aikaa, selkeästi on hyödyttänyt treenata niitä rimpuloita kahdesti viikossa. Olkapäihin otti myös liikkeet niin, että tässä ollaan välillä vähän tuskissaan tämän kirjoittamisen kanssa. :’)

Ruokapuolella ei taaskaan mitään ihmeellisyyksiä. Nuo Oolannin ristikkoperunat (vohveliperunat) on jotain niin tajutonta herkkua, että voisin syödä niitä joka päivä aamusta iltaan! Tällä viikolla niitä oli lautasella kolmesti (!), näissä kuvissa kaksi kertaa niistä. Yhdesti oli yksinään ja kahdesti salaatin lisukkeena. Onmonnom, sanon vaan! Vähän suolaa ja valkosipulista öljyä päälle.. Mmmhhh! Ylävasemmalla on kuvassa uuniparsakaaleja, niitä perinteisiä, ja alaoikealla on tämän päivän sapuska, jota tein niin paljon, että syödään vielä huomennakin. Keitin ison kasan riisiä ja paistelin pannulla raastettuja porkkanoita ja parsakaalin varsia. Sitten sekaisin ja mausteita ja öljyä niskaan, lautaselle ja suuhun. Hyvää oli. Onneksi, että kelpaa huomennakin.

Kaurapuurosta kerroin vissiin parisen viikkoa sitten, että sitä on mulla ollut aamupalalla nyt kun vatsa on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen sitä kokeillessa. Noin viikon sain sitä syödä ilman vatsaoireita ja sitten alkoi mennä sekaisin. Ei kuitenkaan koskaan aamulla, vaan ihan jossain kohtaa päivää. Ennen meni ihan parissa päivässä sekaisin ja nimenomaan aamulla heti. Monta kertaa. Mitään turvotuksia ei tällä kertaa ollut myöskään, tai muitakaan sen suurempia oireita, kuten viimeksi oli ollut. Selkeästi paremmin siis vatsa tuota kestää ja vaikka ei joka päivä sovi syödäkään, niin ajattelin ottaa sen vaikka jokaiselle sunnuntaille aamupalaksi. Useamminkin voisi, mutta kerran viikossa se tuntuu ihanan luksukselta! Nyt kuitenkin annan vatsan olla hetken aikaa rauhassa, ennen tuota uutta rutiinia.

Ensi viikosta on tulossa repaleinen ja siitä eteenpäinkään en vielä tiedä mitä tulee treenien suhteen tapahtumaan. Tiistaina on se kissan kasvaimenpoistoleikkaus, ja se miten se siitä toipuu määrittää selkeästi mun treenini. Lisäksi sitä seuraavalla viikolla (mikäli en jo sitä ennen jos kissa on niin hyvässä kunnossa) aloittelen töitä, fyysisiä sellaisia. Näillä näkymin aerobiset tulee työn myötä jäämään pois kokonaan, sillä aerobista treeniä tulee töissä joka päivä. Ellei sitten tahdo kävelylle lähteä niin sitten pitää tietysti kävelylle lähteä. Lisäksi on hieman arvoitus tässä kohtaa, että miten arkena tulee jalkatreeni hoidettua, sen jälkeen, kun on töissä juossut lähes koko päivän. Kulutuksen mukainen syöminen tulee olemaan myös ihan todella haastavaa, saati sitten, että saisi plussilla itsensä pidettyä. Mutta sille ei voi mitään, tämä työ on kuitenkin mulle ihan unelmatyötä, eikä vähiten tuon fyysisyyden vuoksi. Sillä mennään, millä mennään! Ehkä mää syön tästä eteenpäin niitä ristikkoperunoita onnellisena joka päivä, aamusta iltaan! Jee elämä on joskus niin kovin ihanaa! :D

Vaikka mun viikosta on tuon kissatapauksen vuoksi tulossa kaikkea muuta kuin leppoisa, toivottelen sellaista kuitenkin kaikille teille!

6 vastausta artikkeliin ”Viikko 24: neonkeltaista pikakävelyä”

  • No on se vaikeeta kyllä pitää kulutus ja syöty määrä kohdillaan, kun tekee fyysistä työtä :’D Vaikka itse kuinka koitan syyä, niin kyllähän tässä kutistuu :(

    Ja voi morjens ensimmäisten viikkojen kuoleman väsymys :’D Tosin mun mänöövereihin nykyään kuuluu, et nukahdan aina viikonlopun alkaessa sohvalle, ku oon et jee nyt saa valvoa ku huomenna on vapaapäivä ja sit koitan kattoa telkkaria ja nukahdan :’D

    • Me ollaan sitten loppukesästä ihan mini-ihmisiä taas. :’)
      Mä odotan kanssa tommosta väsymystä saapuvaksi, kun kulutus nousee kuitenkin aika radikaalisti! Mutta voi että mä nauroin tuolle sun viimeiselle lauseelle. :DD JEE SAA VALVOA PITKÄÄN WOOHOOO zzzzzzzz

  • Melkein toivoisin tekeväni fyysistä työtä, pakko on istua päivät pitkät ja pelkään että kohta alkaa näkyä kropassa. Joka tapauksessa nimittäin väsyttää päivän jälkeen, niin olis sitten edes hyvä syy. Uuniparsakaalia söin eilen ravintolassa ja oli muuten herkkua, nyt ymmärrän sua! Kerran tein ite ja ei onnistunu ollenkaan.

    Toivottavasti tämänpäiväinen meni hyvin.

    • Onhan sitä fyysisessä työssä hyviä puolia. Ellei jopa pelkästään niitä, jos nyt ei oikeasti koita jonnekin kisalavoille niitä lihaksia kasvatella – sitten voisi olla hankalaa! Mutta kun näin harrastukseksi tätä kaikkea tekee, niin ei se ole niin vakavaa. Elämässä on kuitenkin niin paljon kaikkea muutakin kivaa. Kuten vaikka se kiva työ.
      Ihan parhautta, että ravintoloistakin saa uuniparsakaalia! Paljastatko missä söit? :)

      Kissan lääkärireissu meni todella hyvin, kiitos!

    • Nyt tajusin että möläytin, taisi nimittäin sittenkin olla grillattua parsakaalia! Oonpa nolo :D mutta maistui juurikin siltä kanalta niin sen takia innostuin. Väärä hälytys siis -.-

    • Hei ei haittaa, veikkaan, että maku on hyvinkin sama! Teen nuo uuniversiotkin paahtamalla pelkästään yläpuolelta, ehkä niistä tulee aika lailla samanlaista. Varmasti oli hyvää ravintolassa, nams!

Kommentointi on suljettu.