Viikko 16: kun hieronnassa itku pääsi

Hyvää pyjamapäivää! Eli siis sunnuntaita. Sunnuntait on mulle monesti päiviä, jotka vietän pyjamassa aamusta iltaan. Tai siis seuraavaan aamuun. Ja onhan se pyjamakin laitettu päälle jo edeltävänä iltana. No, ehkä pointti tuli kuitenkin selväksi.. Ja ennen kuin kukaan kysyy, että enkö sitten äänestänyt, niin äänestin jo ennakkoon. Ihmistä, joka on kiinnostunut eläinten oloista. Sellaista, joka oikeasti jopa välittää niistä.

Tällä viikolla polven seutu on ollut jo huomattavasti parempi ja nyt tällä hetkellä jopa täysin kivuton, joten sain tehtyä yhden tunnustelevan jalkatreeninkin jo. Tein sen kuitenkin taka-akselipainotteisesti, jotta en kiusannut etureisiä vielä, jonka päässä se rasitusvamma siis on ollut.

Viikko oli treenien osalta tällainen:

Maanantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:58min.

Tiistai: lepo (50min hieronta).

Keskiviikko: lepo.

Torstai: jalat. Kesto: 0:56min.

Perjantai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:01min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:57min.

Sunnuntai: lepo.

20150419_124330
Let’s get lost. Hauiksia yhdellä kädellä ja sitten hammereita.

Vähän on kyllä ollut yläkroppa hajalla, kun pelkästään sitä sai tehtyä viime viikolla ja tälläkin viikolla suureksi osaksi. Alkaa olla tauon paikka taas ja se onkin sopivasti kevyt viikko edessä. Näillä näkymin, tälläkin kertaa, pidän sen punteista totaalilepona. Jos jotain niin crossarilla kotona, jos sellainen tarve tulee. En tiedä tuleeko. Crossarista ei ole ainakaan ennen pohkeet ja penikat suuttuneet, joten se saattaisi olla varteenotettava vaihtoehto, jos sille päälle satun.

Pohkeita ja penikoita hierottiin tosiaan viidenkymmenen minuutin ajan Pekan toimesta taas tiistaina. En osaa edes aavistella monesko kerta tämä oli sitten viime kesän, mutta aika mones. Onneksi tuolta löytyy aina apu, aika hukassa oisin ilman tätä vaihtoehtoa! Olen ollut viime aikoina vähän herkillä, ja siksi tuli tällä kertaa hieronnan aiheuttamasta kivusta itkukin. Kyllä muuten sattuikin. Vaikka ei tuo ollut mitään siihen verrattuna, mitä se oli silloin ihan ensimmäisellä käynnillä (postaus täällä), jolloin oli akillesjänteiden tulehdus päällä ja tiedä vaikka olisi ollut muuallakin. Eikä silloinkaan tullut itkua, vaikka koko touhu oli ihan s**tanasta. Nykyisin nähtävästi tulee ja niitä kirosanojakin aina silloin tällöin. :D Vaikka suurimmaksi osaksi olen edelleen kivun ajan hiljaa, kunhan koitan kestää sen yli. Tosin, täytyy myöntää, että kun Pekka juuri pahempina kivun hetkinä kyselee ja on pakko keskustella, niin viehän se ajatukset kivusta osittain jopa pois. Se on vallan mukavaa.

2015-04-18 22.47.30
Salil vika.

Hieronta oli vapaapäivänä, joten pääsin sinne jo heti päivällä. Loppupäivän otinkin rennosti, join paljon vettä ja annoin jalkojen levätä. Taisi muuten lähteä joku pari kiloa nestettä silloin kropasta ihan muutamassa tunnissa.. Aineenvaihdunta lähti mukavasti liikenteeseen! Mutta ei hätää. Ostin suklaata ja sain kaikki nesteeni takaisin. Huh.

Ja kuten salaa toivoin, niin polven seudun kipu helpottui sekin hieronnan jälkeen. Ehkä ainakin osa siitä tuli tuolta polven alapuolen kireyksistä, vaikka etureiden kiinnityksissä tuntuikin. Nyt se on kivuton ja lopetan Voltarenin sivelyn tähän hätään. Lepuutan sitä kuitenkin nyt vielä, kun on lepoviikkokin. Tämänkin vuoksi pidän viikon lepoviikkona, ettei se heti pääse ekasta kunnon jalkatreenistä ärtymään uudelleen, vaan saa nyt parantua oikeasti kunnolla.

20150418_233223
Hauista tässä ja hauista tossa.

Jalkatreenin tein myöhään torstaina illalla ja se oli tosiaan taka-akselipainotteinen. Takareisiä salin uudella laitteella (maaten) ja oisin tehnyt istuenkin, mutta kun laite on huollossa. Loitontajia etunojassa ja pylly vähän ilmassa, eli takapuolelle. Leg curl on ballia ja vielä pakarapotkuja taljassa. Olen kerran aiemmin kokeillut noita potkuja, mutta se ottaa mulla tukijalan lonkankoukistajaan, vaikka ne olisi miten hyvin venytelty ja rullattu auki ennen treeniä. En siis oikein löydä siinä hyvää asentoa tukijalalle. Tein niitä kuitenkin nyt kolme sarjaa per kannikka ja tuli muuten huono olo. Tuli sellainen fiilis, että enemmän siinä otti niska osumaa kuin kannikka, kun veri lopetti kiertämisen päähän asti ja oksetti. No, oli treenin viimeinen liike ja kotona helpotti. Pakarat ja takareidethän on edelleen kipeät, eli perille meni ainakin osa liikkeistä.

Jaa mitäkö on syöty? No tämmösiä ruokia:

2015-04-13 18.18.51
Riisipastaa, vihanneksia ja linssejä.
2015-04-14 17.24.52
Vihanneksia, herkkusieniä ja perunasuikaleita tomaattisessa kastikkeessa. Pataa?
2015-04-15 17.30.38
Vihanneksia ja porkkanapihvit.
2015-04-16 16.49.42
Mitälie-perunoita ja punajuuripihvit.
2015-04-17 18.40.26
Ristikkoperunat ja soijapalleroiset.
2015-04-18 18.10.30
Oli taas tämmönen päivä. Ja on se vaan hyvää.
2015-04-19 17.55.07
Riisipastaa porkkanaraasteen kera ja porkkanapihvit.

Näiden lisäksi on syöty suklaata niin paljon, että todettiin parhaaksi jättää se hetkeksi kokonaan pois. Levy päivässä on vaan helposti liikaa, aatella. Herkkuja vain viikonloppuisin -taktiikka ei siis ole koskenut suklaata, vaikka kyllä sen piti. Sitä on vaan niin helppo lähettää illalla mies kauppaan hakemaan suklaata vaimolle ja luonnollisesti samalla itselleen. ;) No, enää ei ole lupaa syödä suklaata kuin viljallisina päivinä, eli tarkoittaa meillä noin paria kertaa kuussa. Parempi överit kuin vajarit ei aina ole oikeasti parempi. :D

Meillähän oli tuossa taannoin se kolme ja puoli vuotta TÄYSIN herkutonta, ja se oli meille helppoa. Muistan kun joku blogissa onnitteli kahden vuoden kohdalla ja hehkutti itsekuria jne. Mutta kun mulle se ei ole mikään saavutus olla kokonaan ilman, se on ihan hullun helppoa. Silloin sanoinkin, että jos olisin ollut sen kaksi vuotta kultaisella keskitiellä niiden herkkujen suhteen, niin silloin olisi ollut oikeasti syytä onnitteluun. Se jos mikä olisi ollut saavutus. Olen luonteeltani niin vahvasti joko/tai, parempi överit kuin vajarit ja kaikki tai ei mitään. Mistäs sitä tietää, että jos käyttäisin alkoholia, niin olisiko se sama juttu. Aivan mahdollista. Sen sijaan olen kuitenkin ollut kymmenen vuotta ilman ja siinä ei ole mitään ihmeellistä.

No, on muuten ainakin otettu takaisin sen kolmen ja puolen vuoden edestä niitä herkkuja nyt puolessa vuodessa, siitä olen aika varma.

Ja kun herkuista on puhe, niin vihdoin eilen testasin tämän jätskin:

2015-04-18 16.32.44
Sulkaakastiketta.
2015-04-18 16.27.08
Siinä se odotti innokkaasti koneen käynnistymistä.

Oli muuten ihan hirmuisen hyvää! Ei sitä vaan jotenkaan voi käsittää, että miten nämä ei-maidolliset jätskit voi maistua näin hyviltä ja aidoilta. Tuo vanilja tuossa oli ihan taivaallista. Omnomnom. Mutta arvaattekos mikä oli kuitenkin vielä parempaa? Tämä:

2015-04-18 17.29.15

Banaania, vaniljakastiketta (Alpro) ja maapähkinävoita. Voi taivas, mikä taivas! Oon löytänyt uuden herkun. Omnomnom indeed.

Ja mikä sitten ei ollut herkkua? Tämä:

2015-04-14 23.17.56

Miten niin mitä siinä on? Tietty mun iltapalasmoothieni mustikoineen päivineen, minkä Puhdas+ -merkin magnesium -jauhe värjäsi kirkkaan siniseksi. Maistuikin vähän hassulle. Heinälle. Ei enää laitettu sitä iltapalan joukkoon. Eikä kyllä enää mihinkään muuallekaan, vaan palataan Solgarin magnesiumiin, mitä ollaan tähänkin asti käytetty. Tämä Puhdas+ -merkin versio ei ole auttanut miehen jalkakramppeihin, vaan ne on jopa valvottaneet yöllä. Sitä ei siis normaalisti tapahdu laisinkaan. Ja mulla on käynyt sama reaktio kuin silloin joskus, kun otin magnesiumia yliannostuksia (tajuamatta asiaa), jolloin mulla turposi kaulan rauhaset niin, ettei henkeä enää kunnolla saanut. No nyt on sama tilanne. Tuosta edellisestä kerrasta on kuvia täällä. Tänään en ota enää ollenkaan illalla tuota ja katsotaan jos huomenna oisi laskeutuneet (viimeksikin se tapahtui yhdessä yössä). Sitten palataan ja jatketaan Solgarilla, kun se on kerran hyväksi havaittu. Ei pitäisi mennä muuttamaan mitään, mikä on jo hyvä. No taas opittiin.

Mutta hei, ensi viikko on kevyt ja treenitön. Jee! Tuntuu kovasti siltä, että tarvitsen salilepoviikon tähän väliin, että jaksan taas painaa sen jälkeen. Kroppa on niin hyvin taas totaalijumissa, että otetaas taas rauhallisemmin hetki.

Hyvää ja rauhallista/riehakasta viikkoa!

12 vastausta artikkeliin ”Viikko 16: kun hieronnassa itku pääsi”

  • ”Mutta ei hätää. Ostin suklaata ja sain kaikki nesteeni takaisin. Huh.”

    :D :D :D

    Toi R-ice on niin hyvää kyllä, juuri ostin sen kevään 1. jäätelöksi viime viikonloppuna, kun käveltiin auringonpaisteessa kotiin.

    Hyvä, että se polvikipu helpotti hieronnassa, ja tosi hyvä, että se saa nyt vielä lepoa.

    • Joo melkein pelästyin mutta onneksi sitten palattiin normaaliin. Heidi hoiti. :D

      Mua aina naurattaa kun ihmiset on näihin aikoihin syöneet niitä kevään ensimmäisiä jäätelöitä. kun meillä on mennyt koko talven ja kevään enemmän jäätelöä kun varmaan koko elämässä yhteensä. :’D Nyt pitää syödä kaikkea, koska ne on vegaanisia! Mutta joo, on kyllä hyvää jätskiä. Tosta suklaa- (tai kaakao-) tahnasta en niin hirveästi välitä, sitä on liikaa isona klimppinä siinä. Toffeetuutissa taas se toffee on ihan parasta isona klimppinä, mmmhhh. Vaikka klimppi on kyllä nyt ehkä aika ikävä sanavalinta kuvaamaan mitään hyvää. :D Mutta tuo vanilja on ihan jumalaista. Nams.

      Polvi on edelleen hyvässä kuosissa. Penikat sitten taas on vaihteeksi muuten ihan p*skana, jeejee.

  • Mulla on kanssa todella tarkkaa, minkälaatuista magnesiumia syön. Se nimittäin vaikuttaa mulla niin merkittävästi unenlaatuun, että huomaan heti onko kyseessä hyvä mankku vai ei. Kokeilin useampaa merkkiä sekä luontaistuotekaupoista että marketeista (pelkkä magnesium), ja alkuunhan ne kelpasi kun ei ollut aiemmin syönyt mitään. Sitten alkoi vaikutus hälvetä vaikka olisi syönyt viisi kapselia illalla… Ostin Solgaria, joka kehuttiin maasta taivaisiin. Söin sekä pelkkää mankkua että kalsium-magnesiumia. Noh. Peukalonpään kokoisia kapseleita sai syödä lopulta iltaisin kolme tai neljä, että huomasin mitään vaikutusta! Että se siitä laadusta ja koen että rahat meni hukkaan. Nykyään on sellainen valmiste käytössä, missä ei ole mitään synteettistä vaan tuote on tehty täysin aidoista lähteistä ja on puhdas. Pieni kapseli, ja siinä on samassa kalsium, magnesium ja D. Annostus olisi kolme päivässä, mutta se yksi illalla riittää ja nukun todella hyvin ja olen pirteä aamulla. Nuo kolme imeytyvät parhaiten keskenään, ja sitten oli deehenkin liittyvä juttu, että se pitäisi aina ottaa kalsiumin kanssa ylipäätään… D tarvitsee kalsiumin muodostaakseen deen aktiivisen muodon (ööö kalsitrioli tms?) ja muuten ottaa sen suoraan luustosta jonka vuoksi liika deen syönti voi kuulemma aiheuttaa osteoporoosia…

    Tulipas romaani, mutta tämmöisiä juttuja on tullut viime aikoina opittua :D

    • On kyllä eroja ihan selkeästi merkkien välillä, ainakin näissä kahdessa voin väittää olevan, näin oman kokemuksen kautta. Ennen Solgaria meillä oli käytössä UK:n paikallinen merkki. Solgar on ollut selkeästi paras meille, ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kaikki toimii niin kuin pitääkin toimia. Unen suhteen en osaa sanoa, kun meillä ei kummallakaan ole mitään univaikeuksia ylipäätänsä. 400mg on molempien annos, eli kaksi tabua. Se on myös se suositus purkin kyljessä. Ajattelin, että tää Puhdas+ -jauhe oisi hieno juttu, kun on kuitenkin jauhetta ja imeytyy helposti ja on puhdasta tavaraa. No ei se sitten ollutkaan meille kummallekaan sopiva. Mun rauhaset kaulalta laskeutui yhdessä yössä lopettamisen jälkeen, kuten aavistelin. Nyt taas Solgaria ja hyvin pyyhkii.

      Mut hei, romaanit on aina parhaita ja saa tulla jatkossakin. :D

  • Toi on niin totta että kaikki tai ei mitään. Ite olin vuoden herkuttomalla (kalpenee sun rinnalla) mutta ei se kirpassu niin paljon kun se että saa ottaa vaan yhden palan kakkua!

    • YKSI PALA KAKKUA, kenelle se muka riittää?! Mä tarviin koko kakun!!

  • Tuntematon blogiseuraaja haluaa vielä jakaa yhden jutun mikä tuli mieleen siitä että kun sinulla on ollut pohje- ja penikkatautioireita ja kun muistaakseni kävelet paljon pitkiä lenkkejä (?), niin että voisi olla hyvä tarkistaa askelpituus. Turhan pitkä askelpituus lisää säären etuosan rasitusvammojen syntymisen riskiä. Tiedän kokemuksesta, miten tuskallista on että ei pääse juoksemaan/edes kunnolla kävelemään pitkäaikaisten vaivojen vuoksi, siksi nyt vielä tämä vaikka ei liity postaukseen juurikaan.

    • Hei sie tuntematon blogiseuraaja! ;)
      En ole harrastanut kävelyä enää viime kesän jälkeen kuin vissiin kerran, kun silloin kesällä nuo akillesjänteet tulehtui ja samalla meni pohkeet ja penikat. Akillesjänteet parani, mutta pohkeet ja penikat ei. Nyt niillä ei kävellä oireitta edes bussipysäkille! :( Eli en siis usko, että kyseessä on mikään sellainen vaiva, mikä olisi itsessäni ollut aina, sillä oireilu alkoi vasta noiden akillesjännevaivojen jälkeen/aikana. Aikoinani kävelin tosiaan vaikka 20km ilman minkäänlaisia oireita tai tuntemuksia jaloissa, ja vaikka useamman kerran viikossa! Nyt kävelen 400m bussipysäkille ja penikat huutaa.. Mutta tuo työnihän tätä vaivaa ylläpitää. Ilman sitä ei tätä oisi, uskon, sillä kahden työpaikan välisellä ajalla olin hyvin pitkälti ihan oireeton. Joku toinen työ oisi kiva.

      Ja aina saa höpistä postauksen aiheen ulkopuolelta! :) Vaikka ainahan nämä pohkeet ja penikat on aiheena. Tulee olemaan myös ensi postauksessa. :D

  • Moi Heidi. En edes muista, miten blogiisi eksyin, mutta thank god niin kävi. Oon ahminut sun päivityksiä pari päivää kokien suuria oivalluksia ja saanut valtavaa inspiraatiota. Teen itse myös fyysistä työtä ja käyn salilla. Oon tiennyt, että paljon pitäisi syödä, mut ilmeisesti työkulutuskin huomioiden oon aivan liian alhaisilla kaloreilla. En vain kasva. Harmittaa, että kaikki työ salilla on ”menny hukkaan” (ei tietenkään kokonaan, mut anyway) vain koska oon hannannu syömisen kanssa. Sain tästä valtavan innon ja ”luvan” kasvattaa ruokamäärää. Katotaan kuin käy:) Ehdottomasti jään sua seuraamaan:)

    • Moikka Sari! Hei tosi kivaa, että oot löytänyt täältä inspiraatiota ja tehnyt oivalluksia! :) Tulen tällaisesta aina kovin iloiseksi. :) Ja näinhän se on, että oikeasti saa syödä ihan tajuttomia määriä välillä, että se lihas tarttuu ja fyysinen työ tosiaan lisää sitä määrää entisestään. Ei muuta kun ruokaa lautaselle ja ääntä kohti! :) Päivitä mulle joskus sun tilanne, että oliko syömisen lisäämisestä apuja. ;) Hyviä treenejä!

  • Ennen salilla käymistä lenkkeilin paljon, mutta sitä piti vähentää penikkavaivan takia. Otin siis salin tilalle ja siellä löytyikin syy eli lantion vinous ja kireys, minulla oireili enemmän toisen jalan penikka. Venyttelemällä lonkankoukistajia olen saanut myös penikkavaivaa vähän korjattua.
    Tosin en enää jaksa juosta pitkiä matkoja koska kyykky… :D

    Pudotin hienosti painoa viime syksynä olemalla syömättä herkkuja ja nyt kun olen omassa sarjassani (voimanostossa) enkä tähtää pienempään sarjaan (vielä) minun herkuttelu uhkasi riistäytyä taas käsistä. Suklaata meni ihan jonkin verran! Nyt on ollut pakko lopettaa sen syöminenkokonaan, koska vaikkei sitä lihoiskaan niin se hiilariähky ja morkkis on kamala jälkeen päin. Kiva kuulla etten ole ainoa, joka tämän asian kanssa on paininut. :)

    • ..”en enää jaksa juosta pitkiä matkoja koska kyykky”. Hahaa, repesin. :DD
      Ja hei ihanaista, että joku toinen on suklaan suhteen samanlainen. :’) Eipä sillä painolla niin väliä tosiaan, mutta eihän siitä nyt jatkuvalla syömisellä hyvä olo tule. Silloin tulee, kun syö harvakseltaan! Aina se on hyvää, mutta harvakseltaan se on parasta. Joskus vaan täytyy tehdä selkeitä kieltoja, tai muuten ei pysy hanskassa. Kohtuus on mulle ihan vieras juttu, kokonaan ilman on helppoa. :) Kaikista helpointa olisi vaan syödä sitä joka päivä, mutta parempi valita kuitenkin tuo toisiksi helpoin tie. :D

Kommentointi on suljettu.