Vieraskynä: Oulun Terwamaraton

Tuulien Taival

Juoksusuunnitelmassani oli tänä vuonna Oulun Terwamaraton. Ajankohta on hyvä eli toukokuun lopulla ja reitti on jossain yhteyksissä nopeaksi mainittu, joten kovin teki mieli mennä kokeilemaan tätä kisaa, koska ei näin pohjoisessa ole ennen käytykään perusmaratonia juoksemassa. Suunnaksi siis Oulu aamulla seitsemältä. Tiedossa oli, että tuulta olisi tiedossa. Kaveri kertoi vinkkinä, että Oulussa tuulee aina. Sääennustekin näytti ihanasti kovaa tuulta ja sadetta juuri juoksun ajaksi. Vähän tämä lannisti ennakkofiiliksiä, mutta silti lähdettiin innoissaan liikenteeseen. Pohdin omassa mielessäni, että eihän tuuli niin hirveästi haittaa, koska Terwamaratonilla on hyvät jänispalvelut niin heidän perässään kun juoksee niin ei se tuuli niin häiritse, kun on tuulenhalkojat. Voi pojat. Eihän se nyt ihan niin mene. Terwamaraton on siitä harvinainen maraton, että sieltä jänispalvelut lähtevät kolmesta tunnista ylöspäin. Harvoin on kolmen tunnin jänistä maratonilla Suomessa.
Kisaan en lähtenyt hakemaan erityisesti ennätystä. Tarkoitus oli kokeilla miten kauan pysyn kolmen tunnin jäniksen perässä. Tavoitteenani on kuitenkin joskus alittaa maaginen kolmen tunnin aika. Nyt aukeni hyvä tilaisuus kokeilla jänispalvelun kanssa kolmen tunnin juoksua. Kyllähän sitä pystyy itsenäänkin juoksemaan 4min:15s per kilometri vauhtia, mutta se on vaan niin paljon helpompaa kun on jänis. Saa vaan juosta eikä katsella kelloa ja pohti aikaansa. Katse jäniksen selkään ja juokset vaan perässä. Ihanan helppoa.
2015-05-23 11.42.36
Rikoin maratonin tärkeää sääntöä eli mitään uutta ei pitäisi kokeilla maratonilla. Solmin kengät niin sanotulla lukkonauhoituksella (linkki). Toimi mielestäni hyvin. Paljon tukevampi olo kengän kanssa. Tällä tavoin sidottuna jalan pitäisi pysyä paremmin paikoillaan, eikä synny rakkoja tai mustuneita kynsiä niin helposti kuin normi solmuilla.
2015-05-23 11.58.08
Lähdössä oli hieman kylmä. Ulkona tuuli voimakkaasti ja aurinko oli pilvessä ja vähän satoi vettä. Maratonilla oli hyvin järjestetty lähtöryhmät. Pääsin helposti omaan ryhmääni vaikka saavuin vain joku viisi minuuttia ennen lähtöä lähtöpaikalle. Ennen siirtymistä vaimolle tietty suukot ja heipat. Bongasin iloisen kolmen tunnin jäniksen ja lyöttäydyin hänen lähelle odottamaan lähtöä. Lähtölaukaus pamahti ja sitten matkaan. Maratonin alkumetrit olivat yllättävän ahtaat. Lähellä oli etten juossut päin järjestysmiestä, joka seisoi liikenteenjakajan edessä ettei siihen ihmiset törmäisi. Yllättävän paljon oli porukkaa alle 3h ryhmässä, luonnollisesti samassa ryhmässä oli alle 1,5h puolimaratonilaiset. Eka kilometri oli mielestäni kyllä ihan poikkeuksellisen ahdasta. Noh ehkä Turun Paavo Nurmi maratonilla oli samanlaista. Ekat kolme kilometriä harmittelin, kun en uskaltanut laittaa t-paitaa päälle. Alkoi tulla nimittäin lämmin, mutta voi sentään mitä ajattelin. Nimittäin Lyyli!
Se taisi olla siinä neljän kilometrin paikkeilla, kun en enää yhtään harmitellut t-paidan pois jättämistä. Iski aivan tajuton myrsky. Olen asunut Skotlannissa ja juossut siellä paljon, mutta en koskaan muista juosseeni tällaisessa kelissä. Vettä tuli aivan järkyttävän paljon ja rakeita välillä seassa. Tuuli oli erittäin voimakas. Hirveitä tuulenpuhureita paikoin. Puita kaatui ja ihmisiltä lensi lippalakkeja pois päästä. Palokunta oli yhdessä kohtaa ohjaamassa liikennettä, kun puu meinasi kaatua talon päälle ja sitä piti tukea ja varmasti sitten kaataa hallitusti pois. 10 kilometrin kohdalla olin jo päättänyt, että jätän juoksemisen yhteen kierrokseen eli juoksen vain puolikkaan verran. Ei ollut nimittäin mitään haluja ja järkevää syytä jatkaa, ei ajatus mistään sankaritarinasta läpi tyrskyjen innostanut. Sykkeeni nousi kymmenen pykälää yhtäkkiä vaikka vauhti ei noussut. En millään pystyisi juoksemaan tällaista vauhtia kuin nippanappa puolikkaan maratonin verran. Keksin mielessäni blogiotsikoita. Muistaakseni päädyin tähän; miltä luovuttaminen maistuu. Mielestäni tällaisessa kelissä oli jo hypotermian vaara, koska ei se lämpötilakaan montaa astetta yli viisi ollut. Kymmenen kilsaa meni kuitenkin suht hyvää vauhtia eli pysyin kolmen tunnin jäniksen matkassa. Aloin kuitenkin hidastamaan vauhtia, koska syke tosiaan nousi niin korkealle, joten järkeilin, että parempi rauhoittaa niin ei tule liian raskasta ja voi taas treenata jo parin päivän päästä täysillä. Juokseminen oli hankalaa. Tiet lainehtivat vettä, rakeita tuli niin kovaa, että ei pystynyt katsomaan suoraan eteenpäin vaan piti tuijottaa maahan ja juosta Harri Kirvesniemi -tyyliin. Ei vauhdillisesti, koska Harrihan on ollut aivan tajuton juoksija myös, muistaakseni 5km on mennyt alle 14 minuuttiin. Pääni oli siis kenossa kuin Kirvesniemellä hiihtäessä.
Yhtäkkiä huomasin jotain sinistä takaoikealla. Se oli sinistä taivasta ja aurinko alkoi paistaa. Tarkistin tilanteen kunnolla ja kyllä! Siellä oli sinistä taivasta silmän kantamattomiin. Upea sää oli tulossa. Eihän tällaisessa kelissä voi keskeyttää säähän vedoten. Vauhtikin parani taas ja oli oikein mukava juosta. Saavuin ekan kierroksen loppuun ja puolimaraton aikani oli 1h:33min eli oikein kohtuullinen, kun huomioi tapahtuneen sääilmiön, joka sai käsitteekseni oikein nimen eli Lyyli-myrsky (linkki). Käsittääkseni oli mitattu reilusti yli 20m/s tuulen nopeuksia.
IMG_0152 IMG_0153 IMG_0157
Laskiskelin, että voisin jatkaa 4min:30s vauhtia loppumatkan ja saavuttaa näin uuden henkilökohtaisen ennätyksen eli alle 3h:10min ajan. Tässä vaiheessa blogikirjoituksen otsikkona oli mielessäni lähes keskeytyksen takia; ennätys jota ei pitänyt syntyä. Tuntui oikein hyvälle juosta. 28km kohdalla alkoi kuitenkin tuntua jaloissa. Energiaa oli uponnut kisan aikana hyvin eli jokaisella juottopisteellä urheilujuomaa ja joka toisella geeli. Tällä tavoin sain 60g hiilaria tunnissa. En uskaltanut vielä koittaa enempää, kun en ole varma miten vatsa kestää, koska ennen en ole edes näin paljoa ottanut energiaa maratonilla juoksun aikana. Ilokseni vatsa kesti eli kokeilu oli positiivinen. Jaloistani kuitenkin loppui vääntö ja alkoi vasempaan jalkaan sattua inhottavasti eikä päässyt enää samaa vauhtia. Vauhti tipahti sinne 5min per kilometri luokkaan. Alamäessä ei vasen jalka tuntunut oikein luotettavalta ja polven takaa sekä pakarasta tuntui inhottavalta. Vauhti siis hidastui ja tuulikin jatkui, joten vastatuuleen ei ollut toivoakaan minulla juosta suunnittelemaani vauhtia loppumatkan. Pientä kävelyä välillä ja samalla tankkaustekniikalla pääsin kuitenkin etenemään siedettävää vauhtia. Harmitti kovin kun 3h:15min jänis ohitti minut, mutta en aivan pysynyt vauhdissa kuin pari kilometriä. Ei vaan irronnut. Sade alkoi kanssa toisen puolikkaan aikana jälleen. Ei nostanut fiiliksiä.
2015-05-23 12.11.43
Maratonilla oli yllättävän paljon katsojia vaikka keli oli aivan surkea. Erityiset kiitokset parille porukalle siellä jossain 30km ja 38km kohdalla. Teidän kannustus oli ihanan aitoa ja tsemppaavaa. Piti oikein kiittää heitä taputtamalla takaisin. Upeaa kuinka ihmiset jaksavat olla kannustamassa. Se tuo energiaa ja hyvää mieltä juoksuun. Maali oli kivasti Raatin stadionilla. Siinä on hienoa fiilistä, kun saa juosta viimeiset metrit stadionilla ja saapua maaliin stadionilla. Vaimokin oli radalla ottamassa kuvia. Vaikka maalisuoralla oli järkyttävä vastatuuli niin kyllä tunnelmat olivat korkealla, kun näki taas vaimon ja maalin. Tietenkin tässä järjestyksessä. =) Loppuaikani oli 3h:22min. Olin kokonaisuudessaan 47/417.
IMG_0194
Mitä kisasta jäi käteen. Muutamia oppeja taas. Hiilareita pitää ottaa ensi kerralla enemmän, kun kerran upposi ilman ongelmia. Pitäisi päästä sinne gramma per painokilo myös maratonilla. Sitten rakkaat lukijat. Pitää tehdä pieni tunnustus.. On tuo hiilaritankkaus vähän lähtenyt käsistä, kun oli kaksi kisaa näin lähekkäin eli painoa on nyt aivan liikaa viime vuotiseen kisapainoon verrattuna. Pitää nyt vähemmän tankata sitä hiilaria muulloin kuin viimeisellä viikolla ennen kisaa. Olen kuullut arvioita, että maratonilla yksi kilo ylimääräistä elopainoa vaikuttaa 1-2min loppuaikaan. Jos on jotain neljä kiloa ylimääräistä niin takkiin siinä tulee 4-8 minuuttia eli aika paljon. Kun jätän nyt nuo ylimääräiset ja turhat hiilaritankkaukset pois niin eiköhän tuo paino tipu taas sinne normaaliin kisapainoon. Pitää myös harjoitella negatiivisen splitin tekemistä eli juosta jälkimmäinen puolikas maratonista nopeammin kuin ensimmäinen puolisko. Negatiivisellä splitillä on käsittääkseni tehty suurin osa maailman ennätyksistä ja myös meidän amatöörien ennätyksistä eli sen pitäisi olla parempi taktiikka kuin hyytyä ja kantata loppupuoliskolla, koska eka puolikas oli liian vauhdikas.
Myös jalassani sekä pakarassa oleva kipu tuntui etäisesti samanlaiselta kuin edellisillan putkirullailu. Ei pidä seuraavaksi edellisiltana rullailla näin voimakkaasti. En tiedä, että painoiko vielä jaloissa kahden viikon takainen 6h juoksu. Suattaapi olla tai sitten suattaapi olla, että ei. Pitää myös miettiä paremmin alkulämmittely ja juoksun alkuosan juoksua. Jäniksissähän on se huono puoli, että he juoksevat tasaista vauhtia koko matkan, kun yleensä suositellaan alkuun 3-7km hitaampaa vauhtia (noin 30s per kilometri) kuin mitä tavoiteaika on. On juoksussa vaan yllättävän paljon asioita, joita pitää kehittää itsessään, että saa optimaalisen suorituksen.
2015-05-23 15.32.45
Liikkuminen kisan jälkeen on aina yhtä ketterää.
Jäi myös mieleen se kuinka upea laji tämä juoksu on. Pidän itseäni suht hyväkuntoisena ikäisekseni ja jopa nuorempiin juoksijamiehiin verrattuna, mutta silti kolme kuusikymppistä miestä voitti minut. Upeaa! Hatunnosto teille Kari Kautio, Aulis Kaasinen ja Matti Päivärinta. Mä haluan kanssa olla kuusikymppisenä voittamassa kolmikymppisiä miehiä maratonilla. Joo joo, olen lähempänä nelikymppistä kuin kolmikymppistä.
Seuraava kisa onkin sitten Turussa kesäkuun lopussa. Viime vuonna oli vähän turhan kuuma ja kärsin jostain syystä vatsaongelmista niin ei oikein päässyt täysillä. Tänä vuonna siis uutta yritystä kehiin ja juoksemaan Suomen Turkkuseen!

2 vastausta artikkeliin ”Vieraskynä: Oulun Terwamaraton”

  • Olipas tässä tekstissä hyvä draaman kaari ja hienot kuvat. Oikein piti malttaa lukea rauhassa, ettei silmät juosseet rivejä pitkin. Melkein pystyi itse kuvittelemaan itsensä tuonne myrskyn keskelle köpöttelemään. Nuo ajatukset blogiotsikoista :D.

    Hyvä aika, ja missä olosuhteissa! Kyllähän sillä 6h taannoisella juoksulla saattoi jotain vaikutusta olla, mutta voisiko olla jopa positiivista, ken tietää.

    • Kiitti Eikku! Huomaa, että on bloggaaminen jo juostessa mielessä, kun pohtii otsikoita siinä samalla. Oli kyllä perin hankala ilma juosta. Raekuurot antoivat ilmaisen kasvokuorinnan.

Kommentointi on suljettu.