Vieraskynä: Kuopio 6h run

Nyt on reilu viikko kulunut kuuden tunnin juoksusta, joten lienee sopiva aika kirjoitella siitä ajatuksiani ylös. Mistä oli siis kyse?

Kuopion Väinölänniemen stadionilla eli tuttavallisesti Vänärillä oli kuuden tunnin juoksu. Stadionin 400m rataa juostiin kuusi tuntia ympäri niin paljon kuin ehti. Tavallaan kyse on pituusjuoksusta. Kahden tunnin välein vaihdettiin juoksusuuntaa, ehkä ettei liiaksi tylsisty tai mahdollisesti juoksuasennon toispuolisuutta estääkseen. En tiedä. Minä naureskelin, että maisemien vaihdoksen takia välillä vähän piristystä.

Oli mukavaa, kun kilpailu oli lähellä eikä tarvinnut herätä aamuyöllä, jotta ehtii ajaa tuntitolkulla tapahtumapaikalle. Tällä kertaa sai herätä normaaliin työaamuaikaan. Aamupalaksi nautittiin normaalisti kaurapuuroa noin kolme tuntia ennen kisan alkua. Tykkään saapua aikaisin tapahtumapaikalle, joten tälläkin kertaan oltiin noin tunti ennen lähtöä paikalla. Hyvin ehti etsiä parkkipaikan, mikä on minulle tärkeä asia, koska inhoan parkkipaikan etsimistä vieraammista paikoista. Seuraavaksi piti löytää kisatoimisto, mikä olikin astetta hankalampaa. Kyllähän se sieltä löytyi, kun ensiksi googletti asiaa ja sitten vähän pähkäily. Suomalaisena miehenä ei lähdetä mitään neuvoja kysymään tuntemattomilta vaan ensiksi pitää hammasta purren koittaa selvittää kaikki.

Kisatoimistolta saikin ajanottoa varten tarranauhoilla kiinnitettävät chipit molempiin nilkkoihin. En ole koskaan ennen kahden chipin taktiikkaan törmännytkään. En tiedä vieläkään miksi niitä oli kaksi. Ehkä jos toinen räjähtää? Tai sitten tässä on taas jokin erittäin looginen ja yksinkertainen syy, mitä minä en vain tajunnut ja paljastan tässä tyhmyyteni. Noin puoli tuntia ennen lähtöä piti vielä nauttia yksi banaani. Samaten kävin laittamassa eväspussini radan varrella olevalle pöydälle, joka oli varattu kisailijoiden eväitä varten. Tässä vaiheessa tuli hyvin amatööriolo, kun minulla oli vain energiageelejä ja suklaata. Siellä oli kuule ihmisillä cokista, sipsejä, keksejä ja munkkeja. Jokuhan on todennut ultrajuoksusta, eli yli maratonmatkojen juoksemisesta, että se on sadomasokismin ja syömiskilpailun sekoitus. Energiaa kuluu niin paljon kisan aikana, että pitää pystyä syömään paljon energiaa myös, että jaksaa.

IMG_9855
Nopeasti olikin sitten aika siirtyä lähtöpaikalle. Tässä vaiheessa alkoi ollakin jo kivasti fiilistä. Vaimolle suukot ja sitten kävelemään lähtöpaikalle. Lähtöpaikalla ei tarvinnut montaa minuuttia odotella, kun lähtölaukaus kajahti. Sitten mentiin. Tämä oli minun ensimmäinen ultramatkani, joten oli vähän hakusessa, että millaista vauhtia pitäisi lähteä liikenteeseen. Olin ajatellut, että maratonennätykseni pohjalta 70km olisi mahdollinen, mutta en ollut tosiaan yhtään treenannut ultrajuoksuja varten. Tänä vuonna keskityn parantamaan maratonaikaani, joten treenit ovat sen mukaiset. Päätin lähteä juoksemaan alle aerobisenrajan sykkeeni eli juosta sillä alueella, jolla keho käyttää enemmän rasvaa polttoaineena kuin hiilareita. Hiilarithan tulevat loppumaan yli parin tunnin juoksuissa, joten niitä pitää säästellä. Kun hiilarit loppuvat niin keho on jähmeämpi ja pää toimii huonosti. Rasvanpoltto vaatii myös hiilareita. Oletkin ehkä kuullut joskus, että rasvat palavat hiilareiden tulessa. Katsoin siis juostessani, että sykkeeni on 140-150 paikkeilla. Aerobinen sykekynnykseni on viime vuonna todettu olevan 152. Luultavasti se on vähän parantunut, mutta ei ollut faktaa laittaa radalle, joten näillä mentiin.

Maaliviivan kohdalla kuului PIIP kun juoksi siihen laitetun mittauslankun yli. Siinä sitten pohdin, että näitä saakin kuunnella aika monta juoksun aikana. 60km vaatii jo sellaiset 150 kierrosta. Sää oli mitä mainioin juoksua varten eli siellä jossain kymmenen asteen nurkilla ja puolipilvistä. Mukavalta tuntui juosta. Minulla ei ollut sykemittarissani GPS:ää päällä, koska radalla juokseminen sotkee sen ja se näyttää liian korkeita lukemia. Suunnitelmani oli siis juosta sykkeen pohjalta ja välillä kellottaa väliaikoja. Järjestäjien toimesta ei ollut mitään tulostaulua. Kaksi ja puoli kierrosta oli yksi kilometri, joten välillä painoin sykemittaristani kierroksen alun merkiksi kierrosnappia ja sitten kilometrin tullessa täyteen toisen kerran ja katsoin kilometrivauhtini. Juoksin alussa sellaista viisi minuuttia per kilometri. Se oli yli 70km lopputulosta ennustava vauhti.

Kuulutukset olivat oikein kivoja juoksun aikana. Kuuluttaja kävi jokaisen juoksijan läpi ja kertoi taustatietoja. Ilmoittautumisessa oli saanut kertoa itsestään jotain asioita ja näitä kuuluttaja sitten kertoi. Oli oikein mukavaa kuunnella muiden juoksijoiden esittelyitä. Samaten sai toivoa musiikkia soitettavaksi. Itse olin suureksi yllätykseksi toivonut Bruce Springsteen – Born to Run. Ihmisillä oli monenlaisia toiveita. Samaten ihmisten jakauma oli laaja. Oli nuoria ja oli vanhoja juoksijoita. Se oli mukavaa. Matka taittui mukavasti juosten. Hankala tässä on mitään erikoista kertoa, kun kierrokset olivat kovin samanlaisia. Mukava oli aina vaimo nähdä maalisuoralla katsomassa ja hymyillä hänelle. Tämä tosin johti muutamiin erittäin tyhmiin ilmeisiin valokuvissa.

IMG_9887
Kahden tunnin rajapyykki tuli mielestäni yllättävän nopeasti vastaan. Kaksi tuntia juoksua ei tuntunut oikeastaan missään. Sitten saatiinkin ensimmäinen ihana yllätys. Raekuuro! Juuri suunnanvaihdoksen aikana päätti sitten taivas antaa palaa oikein kunnolla rakeita ja vettä niskaan. Rakeet oikein sattuivat, kun tuulikaan ei ollut armollinen. Tässä vaiheessa tuli sellainen olo, että mitenköhän käy jos samanlainen keli jatkuu tuntitolkulla. Suunnanvaihdos oli hienosti toteutettu eli järjestäjät tekivät maalin kohdalla ihmismuurin, joka ohjasi kääntymään toiseen suuntaan ja sitten kun kaikki olivat kääntyneet niin he poistuivat.

IMG_9913
Rakeet naamalla luovat tunnelmaa.

IMG_9916

Tankkaustaktiikkani oli aika yksinkertainen. Tarkoitus oli juoda 15 minuutin välein urheilujuomaa noin pari desiä seka 45min välein ottaa geeli. Laskiskelin, että tällä päästäisiin noin 70g hiilareita per tunti tasolle. Jonkinlainen nyrkkisääntö on, että hiilareita kannattaa ottaa gramma per painokilo per tunti. Tankkaustaktiikkani johti myös siihen, että ensimmäistä kertaa elämässäni minun piti käydä vessassa kisan aikana päästelemässä liiat nesteet pois. Se oli jännä kokemus. Taisin koko kisan aikana käydä kahdesti tai kolmesti vessassa. Onneksi vessat sijaitsivat aivan radan vieressä ja sinne oli helppo poiketa. Päättelin, että vessoissa käyminen kertoo siitä, että nesteet ainakin jatkavat vatsalaukusta eteenpäin eli ei se mikään huono juttu ole.

IMG_9922
Asenne ratkaisee.

Onneksi raekuuro loppui noin 15 minuutin ryöpyttämisen jälkeen. Vähän oli viileähkö juosta ja rata lainehti vettä. Onneksi järjestäjät aloittivat nopeasti radan harjaamisen eli poistivat ylimääräistä vettä pois radalta. Vettä sai kyllä poistaa varmaan tunnin ennen kuin rataa pystyi sanomaan enemmän kuivaksi kuin märäksi. Järjestäjät tarjoilivat urheilujuomaa, mehua, vettä, suolakurkkuja, banaaneja sekä ehkä jotain pilkottuja korvapuusteja niin ja rusinoita myös. Ihailin järjestäjiä, jotka siellä seisoivat rankkasateessa ja hoitivat tehtävänsä erinomaisesti vaikka sääolosuhteet eivät olleet nautinnolliset.

IMG_9980
Seuraava mieleenpainuva tapahtuma olikin, kun Bruce Springsteen lähti soimaan eli sain kuulla toivekappaleeni. Ei ollut erityisen hyvä idea toivoa tällaista kappaletta, johon on vahvat tunnesiteet, koska uupumuksen tullessa ovat tunteet helpommin pintaan ryöpsähtävät ja näinhän siinä kävi. Sai taistella sitä vastaan ettei alkanut itkeä oikein tosissaan sekä välillä ei meinannut saada kunnolla happea kun oli niin liikuttuneessa mielentilassa. Vähän samanlainen olotila oli kun viime vuonna saapui maaliin Paavo Nurmi maratonilla. Töistä oli muutama henkilö kanssa välillä piipahtanut radan varrella moikkaamassa, mikä oli kanssa mieltäylentävää. Siitä saa kivaa fiilistä, kun näkee yhtäkkiä tuttuja.

Maraton tuli täyteen noin 3h:45min juoksun jälkeen. Mukavaa, kun kuuluttaja kuulutti jokaisen maratonajan. Itse yllätyin siitä millaista vauhtia oli maraton mennyt. Normaalisti maratonin jälkeen jalkani ovat niin kipeät, että ei pysty kävelemään yhtään. Nyt ei tuntunut oikeastaan missään ja aikakin oli kuitenkin kohtuullinen. Varmaan joku psykologinen juttu, kun tietää, että matkaa on vielä paljon jäljellä. Kisan voittaja oli kellottanut maratonin aikaan 3h:05min, joka on mielestäni aivan huikea suoritus. Voittaja juoksikin vähän yli 80km.

Vaimo näytti jossain vaiheessa katsomosta merkkejä kysyäkseen, että millaiset fiilikset. Näytin peukkuja, koska olo oli hyvä. Pientä uupumista, mutta olihan tässä vaiheessa jo neljä tuntia juostu, joten en ollut huolissani. Sitten kuitenkin yhtäkkiä, noin 15min siitä kun viestitin vaimolle fiiliksistäni, iski selkeästi kovempi väsymys. Päätin, että 50km pitää saada juosten täyteen ja laskiskelin, että noin neljä ja puoli tuntia siihen menee. Juoksin siis siihen asti, että neljä ja puoli tuntia tuli täyteen ja sitten kävelin pari kierrosta. Tankkasin siinä vähän energiaa samalla ja sitten jatkoin taas juoksua. Loppumatka menikin suurin piirtein niin, että pari kierrosta juoksua, sitten yksi kävely kierros ja taas pari kierrosta juoksua. Vaimokin jo kovin tarjosi suklaata ja banaaneja katsomosta. Ei ollut sellainen olo, että kumpikaan maistuisi. Onneksi vaimo saapui kuitenkin radan viereen ja pysähdyin juttelemaan hänen kanssaan. Päätin syödä hänen tarjoamansa banaanin ja hyväähän se teki. Olo parani huomattavasti.

Loppumatkalle asetin sen tavoitteen, että 60km on saatava täyteen. Laskin, että saisin sen täyteen vaikka kävelisin loppuajan, mutta päätin silti juosta aina sen verran kuin pystyi. Siinä oli kyllä hyvä fiilis, kun oli jo lähemmäs kuusi tuntia täynnä ja katseli muita juoksijoita ja kävelijöitä. Tässä me ollaan yhdessä pian saavutettu kuusi tuntia matkaamista. Se oli oikein mukava ajatus. Jossain vaiheessa kuulutettiin väliaikatuoksia ja kuulin, että 60km oli rikki. Sitä piti tuulettaa juostessa. Niin hieno fiilis. Sitten olikin jo pian viimeinen kymmenen minuuttia ja meille jaettiin puukalikat, joissa oli jokaisen juoksunumero. Tämä puukalikka on tarkoitus laskea siihen kohtaan missä olet, kun kuusi tuntia tulee täyteen. Näin saadaan mitattua täysien kierroksien lisäksi vielä juoksemasi matka. Kun kalikan sai kouraan ja järjestäjä tokaisi, että nyt loppukiri niin pakkohan sitä oli juosta. Niin lähellä jo, joten loppumatka juostiin. Viimeisen minuutin aikana piti ottaa vielä täysin turha loppukiri, mutta se tuntui niin kivalle ajatukselle. Pystyin juoksemaan samaa vauhtia kisan voittaneen kanssa vielä viimeisellä minuutilla. Lopputulos oli 61,67km. JeiH!

IMG_9966

Tein mielenkiintoisen testin kotosalla juoksun jälkeen illalla. Mittasin sykemittarillani sykevälivaihteluani. Sykevälivaihteluhan kertoo siitä miten levänneessä tilassa kehosi on. Silloin kun peräkkäisten sydämenlyöntien välinen ero vaihtelee paljon niin parasympaattinen hermosto on aktiivisessa tilassa eli keho on hyvin levännyt. Kun taas sydän paukuttaa tasaisen tappavasti samaa tahtia niin silloin ei ole keho palautunut ja keho käy kovilla. Pitkään itse kuvittelin, että tasainen sykeväli on hyvä juttu, mutta sehän on tietenkin toisin päin. Niin oma sykevälivaihteluni oli 7 RMSSD. RMSSD on “Root Mean Square of Successive Differences” eli korotellaan toiseen sykevälivaihtelun erotuksia ja otetaan neliöjuurta ja sen sellaista. RMSSD pidetään hyvänä parasympaattisen hermoston mittarina eli kun arvo huitelee jossain 100 RMSSD luokassa niin keho on hyvin levännyt. Itselläni oli siis lähes nollassa RMSSD juoksun jälkeen. Seuraavan päivän iltana oltiinkin jo jossain 80 paikkeilla eli huikea muutos. Mittasin RMSSD:n myös kerran progressiivisen lenkin jälkeen, eli lenkillä jossa kasvatetaan vauhtia ja sykettä ja lopussa annetaan kaikkensa. Progressiivisen lenkin jälkeen RMSSD oli 5 eli hyvin uupunut oli keho. Mielenkiintoisen tästä tekee sen, että kuuden tunnin juoksun jälkeen oli monta tuntia kulunut ennen kuin mittasin sykevälivaihtelun. Progressiivisen lenkin jälkeen mitattiin tulos heti. Kyllä hermosto oli siis uupunut. Niin ja kerran vielä RMSSD. Tuli se muutamaan kertaan kirjoitettua, joten kerran vielä piti päästä se kirjoittamaan.

Kaikenkaikkiaan oikein kiva kokemus. Sen verran huomasin oman aloittelijaisuuteni (on se varmasti sana), että päätin olla ilmoittautumatta Vaarojen Maratonin 86km matkalle, koska se juostaan maastossa ja on tätäkin pidempi kokemus. 43km kyllä saa luvan riittää Vaarojen Maratonilla, jos saan arvontapaikan. Kisan jälkeen alkoikin se mukava osuus, kun saa ahtaa itseensä hiilareita lähes surutta. Tulikin syötyä karkkia, donitseja, kaakaojuomaa, suklaata ja mitä vielä. Mmm… Joskus on sellainen olo, että tulee juostua paljon, että saa herkutella paljon. Tästä se ultraaminen vasta alkaa, kun on ensimmäinen portti ohitettu. Luultavasti sitten ensi vuonna pitää lähteä hakemaan 100km juoksua. Täytyy myös sitten alkaa treenata oikein ultramatkoja silmällä pitäen. Tämä vuosi on kuitenkin vielä varattu maratoneille. Maratoneja onkin vielä edessä 6 ainakin. Tykkään osallistua kilpailuihin, joten niitä on tullut hieman ahnehdittua. Ei optimaalista treenamisen kannalta, mutta pitäähän sitä elämästä nauttia.

7 vastausta artikkeliin ”Vieraskynä: Kuopio 6h run”

  • Oletpa sitkeä, ihailtava suoritus! Mielenkiintoinen tuo sykevälivaihtelu -asia, en ollut aiemmin kuullutkaan asiasta.

    Ilmeille peukku!

    • Kiitoksia kivoista sanoista. Olihan tuo mielenkiintoinen kokeilu. Kaikkea sitä saa itsestään irti.

      Sykevälivaihtelu on kovin mielenkiintoinen asia ja se perustuu tosiaan siihen, kun sympaattinen hermosto ja parasympaattinen hermosto toimivat yhdessä. Käsittääkseni Omegawave myös perustuu vähän tähän ja muut nämä nykyään markkinoilla olevat laitteet, jotka kertovat palautumisen tilastasi.

  • Kiva, kun laitat näitä juoksukertomuksia aina välillä! Näitä on kiva lukea tietty sun omien tekstien lisäksi. Onnittelut miehellesi hyvästä juoksusta! Ja olihan muuten kuvat onnistuneita! Loistavia ilmeitä! :D

    • Eikö vaan ookkin! Jokaisesta juoksusta pitää saada rapsa ja se on saatava tänne kaikkien pällisteltäväksi ja se on sillä selvä. :D
      Ilme-kuvista tässä ei ole edes välttämättä ne kaikista pahimmat. :’D

    • Kiitos kiitos.

      Ilmeistä karsittiin vielä pahimmat pois. Onneksi nykyään on digikamerat ettei tartte kehittää kaikkia kuvia. =)

  • Mahtava raportti jälleen kerran! Ja loistavia kuvia, niistä paistaa suomalainen sisu :)

    • Kiitoksia! Kyllä siinä jotain sisun kaltaista pitää olla, että jaksaa 6h juosta ellipsiä ympäri. =)

Kommentointi on suljettu.