Vertailun vuoksi

Huh mikä päivä. Ensinnäkin tänään on juhlapäivä, sillä miehellä on synttärit! Siitä vissiin innostuneena kissa päätti, että nyt riittää se kuuteen nukkuminen aamulla ja palataan niihin viiden herätyksiin, kun tuli laulamaan pitkään ja hartaasti onnittelulaulua (mä luulen) heti siinä viiden jälkeen. Eikä hiljentynyt millään. Herätys sitten vaan. Kuusi tuntia unta ei oikein vaan millään mulle riitä. Aamupäivä meni haukotellessa, mutta onneksi treeniin löytyi taas kunnolla potkua ja taas sai lisäillä painoja! Nyt tosiaan on sellainen vaihde päällä kehossa, että treenit sujuu todella hyvin ja kehitystä tulee. Olen hiljattain ryhtynyt ruokkimaan kropan hyvinvointia, sen sijaan, että ruokkisin sen ulkoisia ominaisuuksia. Ennenhän nämä oli yksi ja sama asia. Eli olkoon nyt vatsalihakset piilossa (pääasiassa nestepöhöä), kun kroppa toimii sillä parhaiten. Nyt on ehkä vähän jyvällä siitä mitä kroppa multa tahtoo ja ottaen huomioon kaikki muutkin asiat (mm. verensokerin käyttäytymisen), on vihdoin ehkä löytynyt se tapa, miten pitää syödä.

Nyt tuntuu myös peilissä näkyvän käsivarsissa selkeää eroa, eivätkä ole niin rimpulat kuin vielä ihan jokin aika sitten. Kaivoin jonkun kuvan, johon verrata, ja ensimmäinen sellainen tuli vastaan elokuulta. Toinen on suoraan edestä ja toinen yläviistosta, mutta näkisin, että verrata voi. Elokuussa oli rimpulakädet. Ei ole enää.

Treenin tein samaan tapaan kuin viimeksikin tämän kyseisen. Eli hauiskääntö tangolla (sai lisätä painoa 20kg -> 22,5kg), hauikset vinopenkillä, keskitetty hauiskääntö ja hammerit (8kg -> 10kg). Selälle kulmasoutua mutkatangolla ja alataljaa kuminauhalla. Takaolkapäille facepull kuminauhalla. Treenin jälkeen koitin vielä ottaa peilin kautta kuvaa, mutta olipas taas haastavaa, kun kädet tärisi niin jumalattomasti. :D

Hyvä ettei palkkari mennyt poskille, niin kovin tärräsi! Tuli ihan mahtava fiilis muutenkin treenissä noihin haboihin, melkein luulin, etten mahdu nahkaani enää.

Tuosta eteenpäin päivä onkin ollut hirveää häsläystä, kiirettä, epäonnistumista ja vaikka mitä. Niinhän siinä tietenkin kävi, että tälle päivälle kaavailemani ruoka ei onnistunut, minkä ehkä alitajuisesti tiesinkin. Siksi en sitä täälläkään hehkutellut, että mitä tänään syödään. No, lennossa piti sitten vaihtaa suunnitelmia (sen jälkeen kun olin syönyt rahkaa ensihätään, oli meinaan nälkä eikä voinut enää oottaa uutta ruokalajia) ja niistä aineksista tehtiin ruokaa mitä oli kaapissa ja siitä, mikä oli jo tuota toista lajia varten valmistettu. Vielä en ole syönyt, kun vaihtoi rahka ja pääruoka paikkaa. Maistoin kyllä ja hyvälle maistui. Wokkipannussa tehtyä, koska aineksia oli niin paljon, ettei mahtunut normipannulle.

Herkullisen näköistä? :D

Siinä on tomaattimurskassa ja valkosipulissa + mausteissa marinoitua soijarouhetta, pari parsakaalia, pussillinen (200g) tuorepinaattia, vähän soijajogurttia (n.200g) muuttamassa koostumusta vetisestä paksummaksi ja sitten tietysti iso kasa mausteita ja tuoreyrttejä. Miksiköhän tätä sitten kutsuisi? Kai se jotain kasvispataa voisi olla. Eiköhän se ole aikamoista herkkua, kun on vielä tuolla kunnolla muhinut.

Huomenna on sitten toinen juhlapäivä. Sen kunniaksi otan suihkepullon sängyn viereen, jolla suihkia kissaa, jos se taas meinaa, että viideltä ylös. Vaikka on se peli siinä kohtaa jo menetetty, kun pitää alkaa suihkia. Silloin on jo uloke otsassa. :D

Ja kollin toistuvat visiitit ei auta meidän elukkaa rentoutumaan
ja nukkumaan sitten yhtään.

Onneksi tänään on tuplajaksopäivä Emmerdalessa ja varsin jännät tapahtumat tulossa. Eilisestä saakka jännittänyt tämä asia. :D Huhhuh. Toisilla on vaan elämä jännempää.

4 vastausta artikkeliin ”Vertailun vuoksi”

  • Hahaa, tiedän niin tunteen kun kissaneidit tuplana täälä välillä ääntä pitää kello viiden/kuuden aikaan aamulla! Ja kun kissoja käskee vaikenee ni sitte koira alottaa :D Mutta komean näkönen sulhokandi kyllä teidän ikkunalla, täytyy sanoo :D

    • Tää on kyllä liian aikaisin aamulla raivostuttava tapaus, kun siihen tulee kurnuttamaan sängyn viereen kunnes reagoin. Ja jos en reagoi, niin siirrytään kurnuttamaan mun päälle. Silloin on jo pakko reagoida. :D Kyllä mä taas olen vähän ihmetellyt, että mihin lapsia tarvitsisi kun on kissa. :’D
      Sulhokandi taitaa olla enemmänkin maailman suurin vihollinen. :D Siinä ottavat hirveetä matsia ikkunan läpi aina kun tämä käy. Komia se on, mutta sillä on kovin häiritsevät silmät kyllä! Tuo ei tietysti oikein kuvasta selviä.. :D

  • Tuo ulkona päivystävä punainen voisi olla meidän Viiru <3. Olen vakaasti sitä mieltä, että punaisilla kissoilla on joku kilarigeeni, kaikki tapaamani punaiset ovat olleet jollain tapaa sekopäitä.

    Hirveen fiksusti noita ruokailujasi pohdit minun mielestäni. Että kuitenkin se hyvinvointi ajaa edelle, ja ovathan ne vatsalihakset siellä, vaikka piilossa olisivatkin.

    • Sekopäinen tämäkin taitaa vähän olla, kun tuohon ikkunalle tulee harva se päivä, vaikka varmasti tietää (meidän kissan ansiosta), ettei olisi tervetullut. :)

      Tuossa kesti hetken aikaa tajuta tämä ruokajuttu. Tottakai se menee itsestään selvästi juurikin niin, että hyvinvointi on tärkein. Mutta kun nämä kaksi asiaa (hyvinvointi & ulkonäkö) on tosiaan olleet täysin sama asia jo niin pitkään. Kroppa on toiminut kaikista parhaiten silloin, kun se on myös näyttänyt kaikista parhaimmalle. Nyt tähän vasta heräsi, että tässä on tapahtunut oleellisesti jokin muutos. Ja nyt osaa sitten toimia sitten sen hyvinvoinnin eteen pelkästään, enkä käytäkään mittarina enää kropan ulkonäköä.

Kommentointi on suljettu.