Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I – Minä ja mieheni + Saksa

On tullut aika purkaa kysymyspostauksen kysymyksiä ja näpytellä niitä vastauksiakin. Mikäs sille parempi hetki, kuin kipeänä ollessa. Ei niin hirveästi ole treeneistä kirjoitettavaa.. Kysymyksiä tuli sen verran kiitettävästi, että jaottelin ne neljään eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä on yhdistettynä kysymykset liittyen minun ja mieheni suhteeseen + Saksa-aiheiset kysymykset. Pidemmittä puheitta..

Millä tavoin miehesi hurmasi sinut?
– Älykkyydellä, huumorintajulla ja etenkin näiden kahden yhdistelmällä. Alati muuttuvaa huumoria, viiltävää tilannekomiikkaa, älykkäitä heittoja. Aivan hirvittävän puoleensavetävää.

Onko miehesi ammattiurheilija?
– Ei ole. :) Harrastaa juoksua (on maratoonari <3) ja puntteilua.

Kuinka tapasitte miehesi kanssa?
– Olimme töissä samassa työpaikassa muutaman vuoden. Työpaikkaromanssi! Ehkä maailman epätodennäköisin sellainen, koska molemmat luulivat, ettei toista voisi vähempää toinen kiinnostaa. :D

Mikä on miehesi ihanin luonteenpiirre?
– Haastavaa nostaa yksi piirre yli muiden! Mutta koska nyt pakotetaan, niin ehkä sitten se, miten tiedän, ettei minulla ole koskaan mitään hätää, kun hän on lähellä. Olen turvassa, hän suojelee, hän hoitaa esteet pois tieltä, hän tekee satavarmasti kaikkensa, että minun ja meidän on hyvä olla. Ei hän turhaan ole maailman paras aviomies. <3

Miksi menitte naimisiin maistraatissa?
– Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, eikä ajatus kirkkohäistä muutenkaan houkutellut. Pienet häät tahdottiin aina, ihan vain lähimmät ihmiset paikalla. Alunperinhän meidän oli tarkoitus mennä naimisiin nyt kesällä 2012, mutta aikaistuivat, kun yllättäen tulikin ilmoitus, että suunnitelmat Saksan suhteen onnistuivat ja kuudessa viikossa piti jättää elämä Suomessa taakse. Naimisiin ehdottomasti tahdottiin vielä Suomessa mennä, että saatiin vanhemmat paikalle. Muita ei sitten ollutkaan, kun ei ollut millään aikaa järjestää mitään muuta. Mutta tuo sopi meille kyllä hyvin. Kun tärkeintä oli, että sai sanoa tahtovansa viettää loppuelämänsä toisen kanssa.

Hymyilin niin kovin koko alkuseremonian, että mulla meni posket kramppiin. Lopulta hymyily sattui ja näytti varmasti vähän hassulle, mutta silti vaan hymyilytti.
Tuosta! ja minusta tuli vaimo. <3
I got my angel now.

Olisi kiva tietää sun ja miehesi rakkaustarinaa vähän enemmänkin :)
– Ihan ehdottomasti kannattaa lukaista aiemmin tänä vuonna toisen blogini puolelle kirjoittamani Vuosituhansien Rakkaustarina täältä: <3

Sitten ne Saksa-aiheiset kysymykset:

Mitä sä teet (treenaamisen lisäksi) kaiket päivät siellä Saksassa? Eikö sulla ole tylsää ja yksinäistä, kun blogistasi ainakin saa sen käsityksen ettei sulla ole siellä miehesi lisäksi muita kavereita, ei harrastuksia eikä työpaikkaa jne?
– Tylsää mulla harvoin on. :) Ihmisiä en kaipaa (eipä heitä juuri tämän enempää Suomessakaan tavannut :D), ja olen tosiaan saanut täyttää nyt päiväni ihan kaikella millä olen vain tahtonutkin täyttää. Rutiineistani kirjoitin aiemmin täällä. Pääpiirteittäin se menee edelleen noin. Ja minä niin tykkään!

Meinaatteko pysyä Saksassa vielä pitkään vai onko suunnitelmissa muuttaa takaisin Suomeen tai ehkä johonkin toiseen maahan?
– Suomeen paluuta en näe ihan helposti tapahtuvaksi, mutta mistäs sitä ikinä tietää! Sitten taas johonkin toiseen maahan muuttaminen on jopa erittäin todennäköistä. Aikatauluista en osaa sanoa. Ennemmin tai sitten myöhemmin. :D

Mikä on parasta Saksassa asumisessa?
– Ehdottomasti luonto. Alpit. Pikkutyttönä niistä uneksin ja aina tahdoin Keski-Eurooppaan muuttaa. En kyllä uskonut sitä koskaan oikeasti tapahtuvaksi, mutta näin siinä vaan kävi. Ja Alpit on aivan yhtä huikeat kuin mistä aikoinaan uneksin. Lisäksi hienoa on se, että täältä Etelä-Saksasta pääsee ihan päiväreissuille viereisiin maihin. Ollaankin käyty useasti ajelemassa Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Liechtensteinissa. Italiassa pitää vielä käydä ainakin. Ja illaksi pääsee aina kotiin! p.s. Täähän on lisäksi vielä ensimmäinen ulkomaanreissuni. :D


Mikä on ikävintä?
– Kieli. Englannilla ei pärjää ja saksa on hullun vaikea oppia aloittamalla sen tässä kohtaa täysin nollasta.

Oletko harkinnut opettelevasi saksan kieltä?
– Olin harkinnut. Sitten huomasin, miten vaikea kieli se on. Ja kun näin, miten sen kanssa painii jo hyvän pohjatason omaavakin ihminen. Enpä saanut minkäänlaista motiivatiota enää raavittua kasaan. Ymmärrän kieltä koko ajan enemmän, mutta en usko koskaan oppivani sitä puhumaan. Vaikka kuinka opiskelisin. Mitä en edes tee. Niin, näillä lähtökohdilla siis.. :D Tällä mennään!

Euroopan suurimmilta putouksilta Sveitsistä. Rheinfall.

Siinä ensimmäiset vastaukset, olkaa hyvät. Vuorossa on vielä treenikysymykset, ravintoaiheiset ja sitten ne kaikki muut.

18 vastausta artikkeliin ”Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I – Minä ja mieheni + Saksa”

  • Niinhän se lääkärikin sanoi, että mä olen liian läski ammattijuoksijaksi :D Ihanasti kirjoitit munsta. Kiitos rakas <3

  • Oi oi, Saksa on mun haaveissa, vielä mä sinne pääseen! Ehkä ensi kesänä kun vihdoin on loma :)

    • Pitää muistaa tämä ;) Ootko muuten maininnut missä päin Saksan maata majailette? :)

    • No jottei nyt kaikki maailman paparazzit tänne löydä, niin pidättäydytään vaan tässä, että Etelä-Saksassa ollaan. :D

  • En tiedä onko tätä kysytty, mutta haluatteko miehesi kanssa lapsia?

    • Tätä kysyttiin muodossa tahdonko minä koskaan lapsia, ja siihen tuleekin sitten vastaus siinä postauksessa, missä on ne kaikki loput kysymykset. ;) Koita kestää :D

  • Heippa! Olenpa jo jonkun aikaa lueskellut näitä juttujasi ja ihaillut sitä tahdonvoimaa jolla olet laittanut itsesi kuntoon. On vaan pakko sanoa, että se kielen opetteleminenkin on yhtä lailla ”you want it or not” -juttu.

    Itse olen vielä kolmekymppisenä opetellut nollapohjalta ranskan, ja siinä olennaista oli se että vaan jääräpäisesti käytti kieltä, vajavaistakin, eikä helpottanut asioita itselleen vaihtamalla paremmin osaamaansa kieleen heti kun tilaisuus tuli. Kyllä, se on työlästä. Mutta takaan että jos pystyt jonkin aikaa pitämään suomen ja englannin taka-alalla, ja yrität pärjätä pelkästään saksalla, niin se alkaa upota päähän väkisinkin ja pian huomaatkin että sinulla on käyttökelpoinen peruskielitaito.

    Toki se tarkoittaisi sitä että joutuisit puhumaan myös miehesi kanssa saksaa (ja viettämään blogien ääressä vähemmän aikaa), mutta tää on vähän kuin ruokavalio. Jos syöt fiksusti vain joskus, niin se ei yksinkertaisesti riitä. Jos haluat sitä tarpeeksi, niin varmasti pystyt siihen.

    • Heippa hei!

      Onhan tuo kielen opiskeleminen sellainen joko tahtoo tai ei tahdo -asia. Ja minä en tosiaan tahdo. Mietinkin, olisiko sitä pitänyt painottaa enemmän tuossa vastauksessani, mutta päädyin tuohon, että en tosiaan ole saanut kasaan tippaakaan motivaatiota sen jälkeen, kun olen ymmärtänyt miten haastava kieli on kyseessä. Tiedän satavarmasti, etten koskaan saisi opiskeltua sitä siihen pisteeseen, että pärjäisin sillä yhtään missään. Minä en tällä hetkellä osaa muodostaa yhtäkään lausetta enkä ymmärrä hirvittävän monimutkaista kielioppia enkä omaa sanavarastoa. Enkä ole motivoitunut opiskelemaan. En siis missään tapauksessa halua sitä tarpeeksi. Olen tämän hyväksynyt jo ajat sitten. Väkisin on aivan turha lähteä opettelemaan mitään, mitä ei tahdo. Pätee aikusiällä varmaan mihin vain. ;)

      Ranskan tai vaikka espanjan voisinkin opiskella nollasta ihan koska vain. :D Saksa on minulle aivan liian hankala.

    • Ranska on kyllä tosi vaikea kieli ja espanjakin on verbien suhteen haastavaa, vaikka toisin luullaan… :D

    • Mä olen joskus ranskaa itsenäisesti opiskellutkin ihan huvin vuoksi ja tykkäsin. Erona saksaan mm. motivaatio. ;)

  • Onko siellä saksassakin siis omassa kodissa kuntosali? Bongasin tämän blogisi jostain ja olen iha täysin ihastunut tähä motivaation ja siihen mitä kaikkea voi oikeasti keholle saada aikansa! Suosittelisin ruotsia maana jos ei halua enää palata suomeen :D Ruotsi on aivan ihan maa asua (itse asuin 6kk siellä). Ihmiset ovat niin erilaisia ja se on vähän helpompi kieli.

    • Kyllä vaan, tai treenihuoneeksi me tuota kutsutaan. :D Samat kriteerit meillä täällä oli huonemäärän suhteen kuin Suomessakin. ;) Ja kiitos sanoistasi! :)

      Ruotsi ei kyllä meitä houkuta maana puoleensa. Lisäksi tarkoituksena ei suinkaan ole opetella enää uutta kieltä, vaan mennä ihan pääasiassa näillä millä nyt osataan. Kyllä meillä on aika hyvin hahmottuneet nuo asumismaavaihtoehdot tässä kohtaa.. ;)

  • Hih <3 Mekin ollaan mun mieheni kanssa tavattau samassa työpaikassa. :) <3
    Parane sinäkin pian!! :)

    • Oi samiksia! :’) <3 Luulitteko tekin vuosikausia, että toinen satavarmasti vihaa toista? :D Heh, näin meillä oli! :’) Totuus olikin sitten ihan jotain muuta.. Oivoi. <3

      Parempaan päin ollaan täällä jo, kiitti! :)

Kommentointi on suljettu.