Vaihdoin treenin särkylääkkeisiin

Tänään on taas ollut hieno päivä olla nainen (ei). Heräsin jo ennen kellonsoittoa siihen, kun vatsaan koski. Tunnistin kivun nopsaan ja ylös piti nousta nappaamaan pari särkypilleriä. Vatsa meni sekaisin hyvin pian siinä kanssa, kuten yleensäkin näinä aikoina kuusta. Aamupalan ehdin sentään syödä rauhassa. Hain makkarista peiton sohvalle ja menin sen alle umpijäässä oottamaan, että koko ajan yltyvä kipu rauhoittuisi. Ja kyllä se siitä rauhoittuikin. Oli hetken aikaa todella tuskaista ja ihan oksetti sen vuoksi.

Luulin jo selvinneeni vähällä ja suunnittelin aloittavani treeniä normaaliin tapaan ja aikaan, kunnes kipu tuli takaisin ja se tuli jotenkin aivan satasella ihan puskista. Kunnon kipukohtaus. Hetkessä tuli todella huono olo ja alkoi sellainen ihana kylmä tuskanhiki hiipiä. Taju oli lähteä. Samaan aikaan oli tosi kova nälkä. Ehdin kaapata peittoni ja mennä makkariin, laskea rullaverhon alas ja rojahtaa sängylle. Hetki pidempään jalkeilla, niin taju olisi varmasti lähtenyt. Mutta niin se meinasi lähteä siinä makuullakin. Olin selälläni, koivet koukussa, roikotin välillä päätä laidan yli. Ja silti. Ensimmäistä kertaa ikinä ei helpottanut makuulla. Kipu ja oksetusolo senkun yltyi ja oli pakko lähteä ottamaan kipupillereitä lisää. Ehdin juuri tuon tehdä ja rojahtaa taas sängylle, ennen kuin taju olisi lähtenyt. Tuskanhiki oli ihan kamala ja olin vitivalkoinen, vatsakipu oli jotain aivan sietämätöntä, ei ikinä ole ollut tuollainen. Vatsa oli myös sekaisin ja oli pakko melkein ryömien mennä vessaan pariin otteeseen ja äkkiä taas takaisin. Nälkä oli niin hirveä, että oli myös pakko käydä keittiössä sen vuoksi. Ensimmäinen yritys epäonnistui, kun suunnittelemaani sapuskaa ei sitten ollutkaan siellä missä piti ja en voinut jäädä pohtimaan asiaa sinne sen pidemmäksi aikaa. Takaisin sängylle kippuraan ja siinä alkoi oksettaa sitten niin kovin, että oli pakko mennä vauhdilla vessaan. Sanoisin, että aika täpärällä oli. Enpä muista milloin oisi viimeksi tavara lentänyt tuohon tapaan.. Voi olla aikaa kymmenen vuottakin. Enkä ole koskaan ennen joutunut menkkakipujen vuoksi oksentamaan.

Takaisin sängylle voimia ja tajua keräämään varastoon, jotta kykeni menemään keittiöön, nappaamaan banaanin, täyttämään lasiin vettä ja ottamaan taas pari kipupilleriä, kun edelliset oksensin pihalle. Onnistuin tuossa taas joten kuten, banaanista sain syötyä puolet ja taas sitten sinne sänkyyn peiton alle. Olin ihan umpijäässä ja samaan aikaan aivan hikinen. Huomasin, että kivusta lähti oksentamisen jälkeen suurin terä ja siihen tuli jopa taukoja. Aika pian nukahdin. Vissiin noin tunnin päästä heräsin ja kaikki kipu oli poissa. Nousin ja olo oli melkein normaali, toki pieni pöhnä oli. Kuulostelin oloa seuraavat neljä tuntia ja kun kipuja ei ollut ja olokin oli ok, päätin treenauttaa. Sain päälle treenivaatteet ja olin treenihuoneessa valmiina aloittamaan, kun alkoi taas kipua tuntua. Vaihdoin treenin pariin kipupilleriin ja painuin suihkuun. Pari tuntia sinnittelin noilla pillereillä, mutta kipu ei lähtenyt, yltyi vaan. Äsken piti ottaa taas lisää. Tämä on ihan sairasta. Saa nähdä helpottaako ollenkaan taas. Pakko vissiin saada tujumpia pillereitä, kun ei nämä reseptittömät tepsi (enää) laisinkaan ja niillä tulee kuormitettua maksaa ja munuaisia aivan hirveästi, kun joutuu syömään niin paljon. Ja mä vihaan syödä lääkkeitä! Teininä mulla onkin ollut reseptilääke samaan vaivaan. Mutta vaikka silloin olikin samanlaista, että taju meinasi kivun vuoksi lähteä, ei se kipu ollut ihan näin kovaa. Ei nämä olleet enää kramppeja vaan enemmänkin supistuksia! Tätäkö mä sitten kaipasin, kun tahdoin, että hormonit toimivat normaalisti?! :D

Sellainen päivä. Tänään en tahtoisi olla nainen. No, ainakin on naaman väri sointunut Halloweeniin jos ei muuta. Nyt mä jatkan kippuralla makaamista ja toivon, että kipu helpottaisi eikä vain yltyisi, ja että viimeistään huomenna olisi kokonaan poissa.

p.s. Pahoitteluni, jos oli liian yksityiskohtainen tarina. :D
p.p.s. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen aiheeseen liittyvä postaus. Klikkaa ’kuukautiskipu’ -tunnistetta ja lue lisää! :D Nähtävästi aika samanlaisia tarinoita sieltä löytyy, miinus oksentelu ja näin messevä kipu.

8 vastausta artikkeliin ”Vaihdoin treenin särkylääkkeisiin”

  • Voi ei! Mulla käy aina kauheesti sääliks tälläset postaukset, kun itellä ei oo ikinä olluut minkäänlaisia menkkakipuja. Toisaalta välillä toivon, että olisi edes jonkilaisia muutoksia kropassa, ärsyttävää, kun ei sitten tiiä yhtään millon alkaa vuotaan. :D

    • Oooh, sinä onnekas! Oot ehkä ensimmäinen ikinä, jonka tiiän, jolla ei ole minkäänlaisia kipuja! Hieno homma kyllä. :) Vaikka onhan siinä tietty tuokin pointti, että ei osaa sitten ennustaa mistään milloin alkaa tapahtua. :D Mulla on niitä edeltäviäkin merkkejä vaikka kuinka, ne on vielä mulle ok. Tää muu touhu ei sitten olekaan ok. :/

  • Niin inhottavaa, toivottavasti olo helpottaa pian. Mulla on myös näitä vaivoja ja nykyään kahteen kertaan kuukaudessa, mutta sellaisena jatkuvana kramppina/turvotuksena/äklötyksenä, ei noin voimakkaana ja äkkinäisenä…. Oon myös niiiin kyllästynyt tähän, rajoittaa elämää ihan hirveästi ja v-tuttaa järjettömästi; toivon saavani avun parin viikon päästä Naistenklinikalla, jonne oon odottanut lähetteellä pääsyä alkukeäsästä asti.
    Tsemppiä ja huomenna uusi päivä, kivuton toivottavasti ! Ja hyvää viikonloppua !

    • Yksitoista särkypilleriä myöhemmin alkoi eilen helpottaa. Ihan tajutonta! Tänään sentään jo oltu kivuttomia. Huh.
      Mä olenkin monesti sun blogista lukenut näitä sun kiemuroita tämän asian kanssa ja oot kyllä sisukas sissi, kun kestät. Mulla on peukut pystyssä sun puolesta, että parin viikon päästä saat jotain mieluisia ratkaisuja asiaan. Mukavaa viikonloppua sullekin! :)

  • No yäk :( Alkaa kuulostaa jo mun endokivuilta :( Mulla on toimiva kombo litalgin-paracetamol-ketorin. Mutta ihan riittävästi joutuu siltikin lääkkeitä syömään. Niin paitsi nyt viime aikoina kun ilmeisesti se luontaistuote serrapeptaasi on auttanut. Tainnut mennä jo toista kuukautta ilman ainoatakaan särkypilleria mahakipuihin.

    • Mä muistankin lukeneeni sun kipukohtauksista. Ihan kamalaa. :( Hyvä kuitenkin, että oot apua löytänyt omiin kipuihin! Mulla tehokkain näihin kipuihin on aikoinaan ollut Panacod. Se on vaan taas niin tujua, että sen kanssa ei oikein pysty suoriutumaan normaalisti elämästä, vaikka kivuton oisinkin. En tiiä tahdonko sellaistakaan. Ihanaa olisi, kun ei tulisi näitä päiviä, kun normaali elämä pitää skipata pelkästään sen vuoksi, että sattuu olemaan nainen. :/

  • Inhottavat, inhottavat menkkakivut. Noi sun oireet on kuin suoraan mun viime kesältä. Silloin olin pyörtyä ostoskeskuksen liukuportaisiin. Onneks kaveri sai kopin. Ei oo koskaan koskenut tai pelottanut niin paljon. Oon siis enemmän kuin onnellinen, että ei oo hetkeen niitä kipuja näkynyt. Toivon siis kovasti, ettei sullekaan noita nyt jatkuvasti tule, vaan jää tähän yhteen kertaan.

    • Yyyhh, julkisella paikalla isoissa menkkakivuissa on kamalinta ikinä. :( Mulla oli kerran yläasteella tajunnanlähtö lähellä kesken koulupäivän, mutta jotenkin onnistuin saamaan itseni ajoissa terkkarille ja siellä hän näki heti, että nyt tyttö äkkiä maate ja jalat ylös! Veikkaan, että oli ihan sekunneista kiinni. Ihana homma, että sulla ei oo enää ollut kipuja! Mulla on ollut aina kovat kivut, mutta nyt ihan selkeästi pahenemaan päin. :( Seuraavat jännittää jo, mutta jos siitä selviää paremmalla lääkitysellä sitten vähän paremmin!

Kommentointi on suljettu.