Vaellus Ben Nevisillä

Heipä hei! Täällä uupunut vaeltaja koittaa laittaa jonkilaisen raportin eilisestä vaelluksesta. Tämä päivä onkin mennyt lepäillessä, erityisesti pohkeet huutaa hoosiannaa ja kroppa on muutenkin vähän uupunut – kiitos kissan, joka herätti kuuden ja puolen tunnin unien jälkeen aamulla kuuden aikaan. :D Luulen, että vähän enemmän olisi voinut kaivata unta. ;) Mutta eiliseen!

Herättiin aamulla viideltä. Puoli kahdeksan aikaan istuttiin autossa pihalla ja lähdettiin liikenteeseen. Matkalla satoi välillä vettä, mutta oltiin toiveikkaita, että perillä kuitenkin paistaa aurinko, kun näin oli luvannut. Loch Nessinkin vierustaa ajeltiin pitkä tovi! Semmoinen nelisen tuntia matkaan lopulta melkein meni, mutta ainakin perillä paistoi aurinko! Autossa söin protskupatukan ja persikanviipaleita, joita olin itselleni purkkiin laittanut. Perinteinen aamupalani yllätti aivan täysin ja piti nälkää kuusi tuntia(!!!), eli sopivasti siihen asti, että oltiin perillä kohteessa. Ehkä se intialainen ruoka siellä vatsassa kuitenkin auttoi tässä asiassa. ;) Vessat oli siinä parkkipaikan läheisyydessä, joten siellä tietysti pistäydyttiin ennen kuin lähdettiin kohti vuorta.

Alkumatkasta jalat toimivat aivan loistavasti. Sai harppoa menemään ihan mielensä mukaan ja missään ei tuntunut. Suurimmaksi osaksi koko nousussa reitti oli tuollaista kiveä. Se oli vähän kuin olisi portaita askeltanut. Aika pitkään jalat olivat täysin ilman tuntemuksia. Kiitos varmaan pääasiassa edellisen päivän hiilareille ja sille, että olin jalkoja säästellyt tätä varten.

Tämmösiäkin kavereita siellä tietysti oli pitkin reittiä. :D Tuolla ne oli keskellä polkua meitä oottamassa.

Jossain kohtaa alkoi kuitenkin jalat vähän painaa. Eivät menneet missään kohtaa hapoille, mutta olivat kuin lyijyä siinä vaiheessa, kun näitä kiviä sai harppoa pidemmän pätkän yhteen menoon. Välillä oikein nauratti, kun jalka ei vain ollut nousta. TUMPS TUMPS menin siellä, kun jalat painoivat tonnin. Mitä ylemmäs mentiin, sitä enemmän ne painoivat. Tämä kuitenkin korjaantui aina sillä, että hetkeksi pysähtyi hihittelemään (:D) ja taas jaksoi jatkaa pitkän pätkän.

Olisikohan ollut tunti neljänviiden kohdalla, kun päätin ottaa vähän lisähiilaria ja jättimäinen banaani ei ole muuten koskaan maistunut niin hyvälle kun siellä korkeuksissa! :’) Sen voimalla jatkettiin taas matkaa ylemmäs. Matkan alussa meitä oli vähän varoiteltu, että siellä on lunta vielä ylhäällä ja turvallisuus ei ole sen vuoksi ihan huipussaan ja itsellekin oli selkeää, että lumella en lähde missään vuoren rinteillä taiteilemaan lenkkareissa. Tuollahan (ja muualla ympäri Britanniaa) on porukkaa kuollutkin ihan nyt viime talven aikana, kun ovat liukastelleet lumella.

Ja niinhän se oli, että mitä ylemmäs mentiin, sitä karummaksi maisema kävi ja siellä sitä luntakin alkoi olla reitillä. Turvallisuudesta ei kuitenkaan lähdetä tinkimään, joten meidän nousu päättyi niille kohdille. Toiset menivät vaelluskengillä ja piikkisauvoilla – ja sutivat silti. Ehkä olisin päässyt ylös, mutta alas en olisikaan enää tullut. Ainakaan ilman paniikkia ja parkua. :D Huippu oli vain noin 300 metriä korkeammalla kuin missä piti kääntyä. Reitti itsessäänhän kulki samaa tietä takaisin, toisin kuin Saksassa, joten ei tarvinnut harmitella, että olisi ’pitänyt kääntyä takaisin’. Eikä kyllä harmittanut muutenkaan! Lumeen osattiin varautua ja se oli selkeää, että siitä eteenpäin ei mennä. Joten matka alas alkoi!

Siinä missä oli jälleen se nousun vaihe treeniä etenkin takapuolelle ja takareisille, oli laskeutuminen aika hapokasta etureisille ja pohkeille. Varsinkin niitä kivi’portaita’ alas harppoessa alkoi pikkasen koivet ilmoitella itsestään.. :’) Ei kuitenkaan tarvinnut sen vuoksi pysähdellä, sillä happoa se vaan oli! Evästauko piti tietysti kuitenkin taas pitää jossain kohtaa:

Päivän toinen patukka. Maistui maailman parhaalle näissä maisemissa tämäkin! Mittari näyttää kuluneeksi ajaksi 03:12.

Loppumatka alas mentiinkin ilman pysähdyksiä, mitä nyt tietysti piti valokuvia napsia ja lampaita lässytellä. :D Ilma oli koko matkan mitä loistavin. Pukeutuminen oli ollut haasteellista, sillä auringossa on helposti +20°C, varjossa maan pinnalla +13°C, ylhäällä vuorella +2°C ja kaikkea siltä väliltä, riippuen missä on varjoa, missä aurinkoa ja miten kovin tuulee. Tuuli oli onneksi siedettävä, eikä kovin kylmä missään vaiheessa. Välillä olisi tarjennut t-paidassa ja shortseissa, välillä taas oli tarvetta alusvaatekerrastolle ja fleecelle – mikä kaikki oli päälläkin. :D Repussa oli vielä ylimääräinen takki, jos huipulla olisi tarvinnut.

Autolla kun oltiin takaisin näytti kello neljää ja puolta tuntia. Kilometrejä tuli 13.7km. Ja jano oli aivan jäätävä.. Mukana oli molemmilla vain puolen litran pullot, kun säästämiseksi sen kanssa menee joka tapauksessa, kun ei sitä täti-ihminen oikein pääse hädissään mihinkään kyykkimään huomaamattomasti! :’) Visitor Centerissä parkkipaikan vieressä oli vesipulloja myytävänä ja semmoiset ostettiin. Ja sitten jättibanaani nassuun taas ja protskupatukkaa vaihteeksi. Ja kotia kohti!

Alkumatkasta metsästettiin kahvia hetken. Sellaiset onneksi löytyivät jonkin baaritiskin takaa, oikein vaahdotetulla maidolla ja maistuvaa oli. Kotimatkalla silmät selällään katteltiin maisemia, aurinko paistoi koko ajan ja kaikkialla oli niin nättiä. Erittäin harvinaista herkkua näillä seuduin! Eri reittiä tultiin kuin mitä oltiin menty, ja reilussa kolmessa tunnissa oltiin kotona. Kello taisi olla kahdeksan pintaan. Silmiä kuivasi ja kroppa oli poikki, mutta muuten oli hyvä olo. Suihkua ja iltapalarahkaa napaan ja kymmenen jälkeen nukkumaan. Uni tuli nopeasti. :) Loppui tosin yhtä nopeasti aamulla, kiitos vaan taas kissa niih. :D

Ihana kokemus tämäkin. Välillä oli olo kuin oisi ollut Alpeilla taas.. Voih. <3 Uudestaan täytyy mennä, koska se korkein huippu on valloittamatta vielä. ;) Ja kyseessähän on siis koko Britannian korkein huippu, joten pakkohan se on joskus vielä käydä ylhäällä asti! Verrattuna Saksan vaellukseen, tämä ei ollut kuin ehkä puoliksi niin rankka. Se oli jotain ihan jäätävän kamalan ihanaa silloin, sellainen, mitä ei olisi koskaan täysissä järjissä tehnyt uudelleen. Yksi elämäni selkeitä kohokohtia, kokemuksena ihan uskomaton – mutta sai jäädä ainoaksi. :D Tämän voi käydä uudelleen sentään joskus toteuttamassa! Sykkeistä ei mitään tietoa kun vyötä en ole enää käyttänyt, mutta Endomondo arvioi kulutukseksi kuitenkin 1144 kcal. Missään vaiheessa ei tehnyt sydän tai hengästyminen pahaa. Olen ylpeä kroppani toiminnasta. Kiitos keho, kun annat minun kokea tällaisia asioita! Ihan huikeeta ja sanattomaksi vetää.

Yllä oleva kuva ja lisää nähtävillä täällä.
Nyt jatkan lepoa (ja syömistä ;)) ja katsotaan, jos huomenna jo olisi kehon puolesta ok nostella vähän punttejakin välillä! ;) Mukavat viikonlopun jatkot!

12 vastausta artikkeliin ”Vaellus Ben Nevisillä”

  • VAU! Mielettömät maisemat ja kuulostaa just sellaiselta aktiviteetilta, jota itsekin haluaisin kokeilla <3 Ollaan miehen kanssa otettu tavaksi käydä Kolilla vaeltelemassa pari kertaa kesän/syksyn aikana ja malttamattomana kyllä ootan seuraavaa reissua sinne <3

    • Vaeltamisessa yhdistyy kyllä niin monen monta erilaista parhauselementtiä. Ehdottomasti yksi lemppariaktiviteeteista! <3 Eikä sillä ole edes väliä missä sitä tekee. Luonnossa on yleisesti ottaen aina kiva olla ja viettää aikaa ja haastaa itseään. Uskon, että sullakin jo hapottelee tulevat reissut mielessä! ;)

  • Taas kerran mä olen täällä ihan sanaton. Mielettömiä maisemia ja sä osaat kertoa noista paikoista jotenkin niin hienosti, että tuntuu heti siltä, että mäkin tahdon! Ja nyt kun sanoit ääneen, niin onhan se oikeesti tosi hienoa, että itse pystyy lähtemään tuollaisiin paikkoihin ja kokemaan tuollaisia asioita. Kuinka paljosta moni ylipainoinen tai muuten liikuntarajoitteinen jääkään paitsi. :/

    Mukavaa lepäilyä!

    • :) Kiitos.

      Tiedätkö, juuri tuota me mietittiin siellä ylös mennessä miehen kanssa. Että miten surullista se loppupeleissä on, kun niin moni ei koskaan voi kokea tällaisia asioita fyysisten esteidensä vuoksi.

  • Kuulostaa ja näyttää tosi mahtavalle :D Ite oon ollut kerran lapissa tunturia valloittamassa ;) Kyllä tuollainen patikoiminen on kivaa et kyllä joskus tahtoisi uusiksi :)

    • Ja sitä se olikin! :) Mä en ole koskaan käynty Lapissa, mutta aina tahtonut. Siellä on omaa silmää suuresti miellyttävä luonto. Ihanan karua. <3

  • Huu, ihania maisemia ! Kerran oli itekin Borneon reissulla tarkotus kiivetä vuorelle, mut sanoivat mulle sillon ettei sääolosuhteiden takia vaan voinu. Jäi kyllä kaivertamaan ja muistuu aina mieleen kun näkee toisten vaelluskuvia yhtään korkeammalta.. Järjetön reissukuume taas vaihteeks :D

    Sain muuten vihdoin vastattua sun kysymyshaasteeseen !

  • Mistä korkeudesta te lähditte kiipeämään? Näyttääkö teidän mittari korkeuden tai tiedättekö te lähtökorkeuden?

Kommentointi on suljettu.