Vaa’an kertomaa – vai onko sittenkään?

Ihan alkuun; blogia voi nyt seurata myös Facebookissa ja se löytyy tämän linkin takaa.

Näyttökuva 2015-03-06 kello 14.43.31

Ja sitten asiaan! Vuorossa on aikamoista kuvatulitusta, sillä kun painosta ja ulkomuodosta on kyse, on siitä helpoin kertoa kuvin.

Kävin maanantaina vaa’alla pitkästä aikaa. Yhteen aikaan harrastin punnitusta joka päivä, sitten joka viikko, ja noin puolitoista vuotta sitten jätin ne kerrat hyvin satunnaisiksi. Montaa kertaa vuodessa en ole itseäni punninnut, sillä peili ja muu olo on saanut olla mittarina sille, missä on hyvä. Tässä on nyt oltu plussakaloreilla tuo puolitoista vuotta ja kun nyt tuli aika pienelle kiristelylle, tarkistin vaa’alta painon mistä lähdetään. Enkä ole ikinä painanut näin paljoa. Se oli yllätys, sillä olin kuvitellut olevani noin kolmisen kiloa kevyempi kuin mitä todellisuudessa olen ollut. Kiloissa paino ei edelleenkään ole paljoa, sillä olen luonnostani hyvin pieni ja sirorakenteinen.

2015-03-02 07.00.15

Tämä innosti käymään vähän kuvia läpi ja katsomaan, miltä olen missäkin painossa näyttänyt, kertooko se vaaka lopulta yhtään mitään? Hoikkahan olen ollut ihan lapsesta saakka ja mittareiden mukaan alipainoinen suurimman osan elämästäni. Noista vaiheista voi lukea enemmän täältä. Onnistuin lopulta syömään (usean vuoden epäterveellisillä elintavoilla) itseni normaalipainoiseksi. Itsellä se oli tuolloin 56kg. Miltä se sitten näytti?

Näyttökuva 2014-4-4 kello 17_opt-2

Näyttökuva 2015-03-07 kello 12_opt

Se näytti siltä, että vatsa oli aika iso ja löysä, leukoja oli enemmän kuin yksi ja kasvot turpeat. Selluliittiä oli jalat ja takamus täynnä. Voinnista ei tarvitse varmaan edes kovin paljoa mainita.. Sydän hakkasi helposti sykkeellä 160 ja mietin monesti, että minulla on sydämessä jotain vikaa. Hengästyin kaikesta tekemisestä ja ylipäätään oleminen ja eläminen oli raskasta. Jostain se kipinä sitten syttyi ja aloin liikkua (kotisalilaitteet) ja syödä terveellisemmin. Kuin itsestään painoa karisi pois ja olo parani potenssiin tuhat. Kehoni vetää automaattisesti helpommin painoa alas kuin ylös, mikä johtuu varmaankin siitä, että luonnostani olen niin pieni. Joku toinen olisi syönyt itselleen samoilla elämäntavoilla kolmekymmentäkin kiloa lisää. Tässä suhteessa olen onnekas, että itselleni tuli vain jonkin verran niitä liikakiloja (vaikka vaa’alla ne ei tavallaan näkyneetkään).

kesällä_opt
Arviolta jotain 48-50kg

Paino asettui jonnekin 47,5kg tienoille ja siinä pysyi silloisilla elämäntavoilla ja liikunnoilla pidemmän aikaa. Välissä käytiin tosi alhaalla keuhkokuumeen seurauksena (-3kg), enkä meinannut sieltä saada painoa enää takaisin millään, kun tuo nostamispuoli on aina ollut hankalampaa kuin laskeminen.

pyörä_opt

Sitten innostuin treenaamisesta ihan tosissaan. Yksijakoinen vaihtui kolmijakoiseen ja (edelleen kotisalilla) punttailin kuusi kertaa viikossa. Päälle vielä paljon kävelyä (koska asuinpaikka Saksa ja se luonto) ja crosstrainerilla sohailua. Lopputuloksena hyvin pieni, mutta hyvin timmi kroppa. Tuossa kohtaa ensimmäistä kertaa elämässäni hyväksyin itseni sellaisena kuin olen. Että vaikka tahtoisin olla isompi, olen hyvä pienenäkin ja että se on vain se kroppa, millainen olen.

Näyttökuva 2015-03-07 kello 12.06.21 Näyttökuva 2015-03-07 kello 12.07.26

Osa ylläolevista kuvista on siltä kyseiseltä ajalta, osa taas vuosi siitä eteenpäin. Väliin mahtui talven ajan plussailut, joista koitin taas päästä entiselleni. Paino oli tuolloin 46,5kg ja siinä pysyi. Mutta kun koitin tehdä sen uudelleen, ei keho enää toiminutkaan normaalisti. Ennen tuo paino oli ollut itselleni sellainen, että en ole koskaan voinut yhtä hyvin kuin silloin, olin ihan todella elämäni kunnossa ja kaikin puolin onnellinen ja hyvinvoiva. Nyt alkoi kuitenkin kilpirauhanen oireilla, kun samaan aikaan elämään mahtui todella suurta stressiä ja hukutin sitä ahdistusta liikuntaan, eikä ruoka maistunut niin kuin olisi pitänyt. Kaikki tuo tapahtui lopulta ihan viikossa ja selvää oli, etten voi enää jatkaa samaan tapaan. Se mikä oli ennen ollut optimi, ei enää ollutkaan. Yritin yhtä sun toista vielä muutaman kuukauden, syödä kuten söin silloin ennen, tehdä kaiken kuten silloin ennen. Kunnes totesin, ettei se toimi, että on pakko vain alkaa taas syödä juurikin sitä kaikkea mitä keho huusi (mm. hiilareita lisää hyvinkin paljon) ja muuttaa elämää monella tapaa uudelleen. Tuosta matkasta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Tuo päätös on ollut ehkä elämäni paras näissä asioissa ja siitä on nyt puolitoista vuotta aikaa. Tuon puolitoista vuotta olen syönyt niin paljon kuin olen tahtonutkin syödä ja juuri sitä mitä on tehnyt mieli ja mitä keho on huutanut. Toki matkalle mahtuu täysin herkutonta aikaa (mitä kesti kolme ja puoli vuotta, ei tehnyt mieli), kunnes alkoi taas herkkuja tehdä vähän mieli ja astuivat kuvioihin muistaakseni marraskuussa -14. Eli puhtaasti on syöty hyvinkin suureksi osaksi. Mitä siinä matkalla sitten tapahtui?

10675528_10152823938199574_4269330453489278793_n

kehitys

Näyttökuva 2013-11-26 kello 21.27.47
Tämä tapahtui ihan muutaman ensimmäisen kuukauden aikana.

Kaikkea hienoahan siinä tapahtui! Ensimmäistä kertaa elämässäni kasvatin takapuolen itselleni syömällä ja kunnon treenillä (kotisalilaitteilla, aiheesta lisää täällä). Ja tärkeintä tietysti, että keho toipui ilman lääkityksiä ja voin taas hyvin.

Tuo matka on nyt siis jatkunut tähän asti ja hienoa on ollut syödä ja treenata juurikin niin, että on voinut todella hyvin ja on saanut ehkä jotain rakennettuakin tähän kroppaan. Miltä sitten näyttää 58kg kroppa nykyään, kun ennen 56kg oli jo liian paljon? Mm. seuraavanlaiselta:

nyky

Näyttökuva 2015-03-07 kello 11_opt Näyttökuva 2015-03-07 kello 12_opt kopio

Olen tällä hetkellä kokooni tyytyväisempi kuin koskaan, eikä perusterveydessäkään ole mitään moitittavaa. Nyt on menossa pieni pyristys kiristää ihan vähän, kyseessä on kaiketi vain noin pari kiloa. Vähän ylimääräistä pois, jotta vaatteet istuu taas paremmin päälle, eikä välillä hankala, todennäköinen IBS -vatsa, kiukuttele taas hetkeen. Se kun ei suurista kerta-annoksista tykkää, eli tekee hyvää rauhoittaa vatsaakin välillä. Tämä kiristysjakso tuskin tulee kestämään kuukautta paljoa pidempään, sillä niin pienestä määrästä on kyse. Enää minulle ei ole ollenkaan tärkeää se, erottuuko lihakset hyvin vai huonosti, eli sellainen yltiötimmeys ei ole tavoitteeni. Haluan vain voida hyvin ja sen verran ulkonäköaspektia on toki mukana, että olen mielelläni vähän isompi. En meinaan koskaan uskonut voivani olla tässä painossa tämän näköinen! Enkä olisi koskaan ylipäätään uskonut, että voin tällaiseen painoon päästä. Sellainen ultimate -haave olisi painaa joskus 60kg ja olla silti edelleen sen näköinen, että muutakin on tehty kuin sohvalla maattu. En ennen uskonut, että se olisi ylipäätään mahdollista, mutta ehkä se onkin.

Lääkärin mukaan olen nykyisessä painossani hoikka, ja pienihän olenkin. Mutta silloin ennen, kun painoin vähemmän, olin kuvausten mukaan normaalipainoinen. En hoikka. Jänniä juttuja. Olen itselleni täysin uudenlaisessa tilanteessa ja tässä on kyllä kiva olla.

Näyttökuva 2015-03-07 kello 11_opt kopio
Todennäköisesti aika samoissa näiden painot, kun kohta on viikko tiputeltu. Sen verran nestettä on kropasta lähtenyt, että ollaan varmaan jossain +56 kilossa nyt. Vatsa on vähän eri luokkaa kuin ennen, ja leukojakin mulla on nykyään vain yksi. :) Miehen paita mulla on yöpaitana, kun se on sopiva. :D

Tämän pienen vaiheen jälkeen nostetaan kalorit taas ylläpitoon/ainakin pienille plussille, kuvioihin tulee taas herkut silloin kun niitä tekee mieli, eikä haittaa vaikka seuraavat puolitoista vuotta oltaisiin taas plussilla! Syöminen on kaikkineen valtaisan kivaa ja parasta siinä on se, että se menee treenien ansiosta nykyään oikeisiin paikkoihin. Tästä on hyvä jatkaa ja odotan jatkoa varsin innolla!

14 vastausta artikkeliin ”Vaa’an kertomaa – vai onko sittenkään?”

  • Voi Heidi! <3 Mulle tuli oikein isona aaltona se fiilis, kun joskus ekoja kertoja luin sun blogia ja mietin vaan WAU! Ja nyt taas kun katon näitä "ennen ja nyt" kuvia, niin tulee taas se sama WAU! Ja ehkä vielä vähän isompana! ;)
    Olet huikea!

    • Voi Monna! <3 Aika siistiä, että samat tunteet tuntuu edelleen. Iiks! Sinä ihanainen, varsinainen WAU-nainen. <3

  • Samaa mieltä kuin Monnakin, huikeeta menoa! :) Tämä uusi blogipohja on muuten tosi hieno. Erittäin hyvä muutos, vaikkei vanhassakaan mitään moittimista ollut. :)

    • Kiitos! :) Ja itsekin tykkään tästä blogipohjasta. Aina haaveilin sellaisesta valkoisesta blogista, muttei sitä vaan koskaan osannut sellaiseksi tehdä. No nyt on sellainen, jee! :)

  • Tää on kyllä tosi kiva tää uusi alusta :) Ei siinä bloggerin ulkoasussa mun mielestä mitään vikaa ollut, mut tääkin on tosi hieno :)

    Oot kyllä huimia muutoksia saanut aikaan :)

    Ja siis tiiän kyllä kuinka tuskaa se painon nostaminen on :’D Pääsin viime keväänä kovin vaivoin tuohon 58 kiloon ja kesällähän siitä lähti se 5 kiloa pois. Tosin syksyllä ku aloin treenaamaan ja syömään taas kunnolla ni paino nousi aika helposti ylös ja pääsin siihen maagiseen 60 kiloon ja tästä se ei oo sitten oikein liikkunut mihinkään (paitsi välillä alemmas). Tosin olo on edelleen aika mini :’D

    Mutta kyllä sitä huomaa, että treenatussa painavemmassa kropassa on parempi olla. Kun kesää vertaa, niin en jaksanut salilla ja voimat väheni, kun nyt taas jaksaa ja treenit kulkee :)

    • Siis miten meistä pikkuruisista on tullut näin isoja?! :D Enkä kestä että oot päässyt siihen kuuteenkymppiin! Ihan huikeeta.
      Ja ihan samaa mieltä, että tässä painavammassa kropassa on paljon parempi olla kuin siinä pienemmässä. Vaikkakin olin elämäni kunnossa ja täysin terve ja onnellinen kaikinpuolin, niin se oli silti jotenkin niin erilaista. En osaa edes sanoa millä tavoin. Oli kuitenkin ja nyt on parempi. :)

  • Olen jo pidemmän aikaa seurannut blogiasi ja olet äärimmäisen inspiroiva ihminen. Vähän kyllä harmitti aluksi, kun siirryit tämmöisen teemasivuston alle (onneks et siirtynyt fitfashionille kuitenkaan).. :)

    Tosi mielenkiintoista nähdä tuo ulkonäköero, vaikka paino on sama. Taas se vaan nähtiin, että vaa’an lukemalla ei oo mitään merkitystä, jos syö ja treenaa hyvin. Peili kertoo paljon enemmän.

    • Kiitos! Ja hei, mua ei sinne fitfashionille saanut aikanaan eikä saisi edelleenkään. :D Tänne sentään itse tahdoin! Tiedän sivun taustalla häärivän kaverin ja hän on aika loistotyyppi. ;)
      Tämä oli kyllä itellekin tosi mielenkiintoisia verrata näitä painoja. Vähän oon aina haaveillut, että saisi sen 56kg mittariin niin pääsisi vertailemaan nykyistä minää siihen entiseen minään. Ja sitten siellä olikin 58kg mittarissa! Huh. Ei vieläkään voi oikein uskoa. :) Jänniä juttuja!

  • Monna vei jalat ja varpaat suusta :D sä olit musta tavattoman upea kun ekaa kertaa luin sun blogia: Mieletön kroppa ja lihaksikas (tosin nyt on pakko ihmetellä että mitä lihaksia mä olen ihaillut muutakuin vatsaa ;) ) Ihan samaan tapaan, kun nyt näitä katoo niin mikä muutos näinä vuosina on tullut! Miten on voinut tulla noin paljon muotoa ja nimenomaan oikeisiin paikkoihin. Ja btw, jos joku vielä väittää ettei saa peppua pystymmäksi niin ohjaan tänne katsomaan miten se tehdään!!

    • Hehe, joo eipä silloin mitään kovin suurta pattia missään ollut, tosin en tiedä onko vieläkään sen suurempaa. :D Paitsi takamuksessa! Silloin vain syntyi se illuusio, että oli olevinaan suuremmatkin lihakset, kun muuten oli niin pieni ja suht rasvaton. Mutta kiitos! Ilo on ollut itsekin huomata, että niihin paikkoihin sitä lihasta on suhteellisen hyvin kasvanut, joihin sitä on tahtonutkin tulevan. Paljon saa jatkossakin silti vielä tehdä töitä, että on sellaisessa kunnossa kun haaveissa on. Mutta Heidi itte – ja mielellään kantapään kautta. ;) Eli varsin pitkä matka edelleen edessä. :’D Kiitos Jennie!

    • Hyvä alien, tottahan toki saa kysyä! :D 165cm. Vaikka niillä numeroilla on ihan yhtä vähän merkitystä kun vaa’an tai BMI:n luvuillakaan. ;)

  • Moi!

    En muista milloin oon viimeksi käynyt blogiasi kurkkaamassa, mutta mahtavia tuloksia olet saanut aikaan! Miltä muuten tuntuu treenata julkisilla saleilla verrattuna kotisalitouhuihin?

    • Moi Anna!
      Kiitos paljon! Se on kiva kun joku palailee pitkän tauon jälkeen ja saa kuulla, että jotain on saanut aikaan. :’) Ei ois kiva tätä kaikkea turhaan tehdä! ;)
      Oikein salilla treenaaminen on kyllä ihan erilaista kuin kotisalilla, jo pelkästään senkin vuoksi, että liikevaihtoehtoja on vaan paljon enemmän. Siksi se on myös laakista tehokkaampaa. Ihan alkuun muut ihmiset häiritsivät, mutta aika äkkiä siihen tottui ja nykyisin on napit korvissa ja musiikki pauhaa, eli omassa kuplassa saan painaa. ;) On se kyllä ihan sairaan siistiä touhua, tykkään! Enkä oo enää ees pissannut kotisalin suuntaan. :’DD

Kommentointi on suljettu.