Uudella asenteella!

Eilen tässä huushollissa päätettiin, että tällainen peli ei vetele. Oli sitten PMS tai ei, niin kukaan meistä kolmesta ei sitä jaksa! Mun kiukkuni on niin kylmää, että itteänikin hirvittää. Joten saa riittää. Olkoonkin kroppa sekaisin, mutta mieli mulla on kuitenkin niin vahva, että päätin koittaa vaikuttaa sillä tähän(kin) asiaan. Yksinkertaisesti sanoin EI kiukulle ja päätin, että se ei enää hallitse.

(lievästi räjähtäneen näköinen :D) Heidi says NO.

Alkuboostia antoi eilinen ruoka. Kuten kirjoittelinkin, niin en tosiaan kokkaillut ruokaa. Mutta kaurapuuroa söin! Edellisestä puuroannoksesta on taas aikaa toista kuukautta, ja mikäpä sen parempi hetki taas nautiskella, kuin PMS -oireiden lievittämisen yritys.

Nätisti pitkin reunoja, kun sotkottelin innoissani. :D Seassa kaneli, kardemumma, piparkakkumauste,
auringonkukansiemenet, mantelitahnaa, sokeritonta vadelmahilloa ja kuivattuja luumuja. AAAAHH.

Eilisten googletusten perusteella opin, että PMS johtuu serotoniinin puutteesta aivoissa ja oireet helpottaa kun serotoniinin saa kasvuun. Ja siihen auttaa hiilarit ja auttaa kuulemma välittömästi. Ja itse voin tämän todistaa kyllä ihan tässä ja justiinsa. Mun kiukkuni helpotti heti. Tuosta lähtien lisäilin hiilareita vähän sinne tänne ja olo on tasaisempi. Vaikka kroppa keräsi heti nestettä, niin olkoon. Mieli kuntoon NYT. Puuroa en valitettavasti voi joka päivä syödä, mutta saa niitä hiilareita onneksi muualtakin, ja helposti saakin! Lisäksi asenteessa tapahtui siis täysikäännös, kun näin päätin. Persniskaotteella PMS heivattiin jonnekin todella kauas, ja takaisin ei tartte tulla! :’) En yleensäkään purematta niele oikeastaan mitään, enkä antaudu helposti minkään ulkopuolisen voiman vietäväksi jos tuo voima on jotain mitä en tahdo kokea. Olisi niin helppoa vain todeta, että jaa, se on taas täällä, no nyt sitten olen kiukkuinen seuraavat kaksi viikkoa. Ja voivottelisin sitä sitten vain. EI KÄY.

FIGHT FOR IT.

Ja tänäänhän on ollut kiukuton päivä aamusta alkaen, vaikka extrahiilareita en olekaan juuri popsinut (en siis muutenkaan ole millään vähähiilarisella). Meinaan pitää tämän kiukuttoman linjan. Voi toki olla, että jossain kohtaa tulee se hetki, kun sille ei enää voi mitään, mutta se saa viedä minun puolestani vain päivän tai kaksi. Ei kahta viikkoa. Nyt testataan mieleni voima sitten ihan todella! ;)

Aamupäivällä menin kävelylle. Kirpsakka, mutta aurinkoinen keli, eli justiinsa hyvä reippailulle. Reippailin niin, että välillä otin juoksuaskeleita, pieniä pätkiä tosin vaan, mutta hyvästä mielestä sai sen verran virtaa, ettei ihan koko aikaa malttanut vain kävellä. Siellä kuule menin taas niin, että olkapäissä hölskähteli (ne massiiviset olkapäälihakset). :’D

Onko teillä muuten vastaavaa ongelmaa:

Missä säilyttää kaikki puolipitoiset ulkoiluvaatteet? Mulla roikkuu yhdessä koukussa koko setti taloutemme toisen vessan oven takana. Siinä on alusvaatekerrastoa, kahdet pöksyt, kolme takkia, parit sukat, kaksi fleeceä, ohkaisempaa pitkähihaista, kolme kaulahuivia.. ja lippis kahvassa. Tämä on ihan jäätävä pino! Ovea ei saa kokonaan auki. :D Ovat liian likaisia kaappiin, mutta eivät tarpeeksi pesuun. Joka kerta on ilma vähän erilainen, niin siksi tuohon on kerääntynyt erilaista vaatetta eri ilmoja varten. En mä ole keksinyt niille muutakaan paikkaa.

Ilman sykemittaria menin, mutta ajan otin ja kilometrit kanssa. 12.48km, aikaan 1:54. Vaikka juoksua kerääntyi useita pätkiä niin silti parhaan kävelyajan alle mentiin vaan kolmella minuutilla. :) Kai mä sitten nopsaan kävelen! Tuli toki taas niitä perinteisiä keskeytyksiä, kun piti pysähtyä. Kuten neljä koiraa piti tällä kertaa ohjata kotiinsa takaisin. Kolme niistä oli sentään samaa porukkaa, eli pysähdyskertoja näiden vuoksi tuli kuitenkin vain kaksi.

Kotona rahkaa kurnivaan vatsaan ja jonkin ajan päästä treeniä. Selkää ja hauista. Fiilis ja vire ihan eri kuin eilen, kun ei kiukuttanutkaan tällä kertaa. Parhautta! Hymyilin ja painoin menemään, hiki lensi ja hapotutti. Hyvä minä! Mm. seuraavia tehtiin:

Laadukkaita kuvia. :D Kulmasoutua mutkatangolla, pyrkien pysymään tuossa kulmassa, ja alataljaa kuminauhalla (superina).
No sitä arskaa. Lempparein liike IKINÄ.
Yläselkä seinää vasten ja kops vaan painot rinnalle ja yhteen. Keskitettyä scott -korviketta. Superina.
Videokuvakaappaus kun välillä pitää hullutella, kun on niin hyvä fiilis. :D
Spooky. :D Näillä hanskoilla mennään vielä vaan. Monta vuotta on kestäneet. Paitsi että ei ne oo kestäneet. :’D
Pullistelu lopussa onnistui nähtävästi myös pitkähihaisella.

Ja ruokaakin tein. Tarjolla oli uunitettua parsakaalia, jotka pyöräytin ensin öljymausteseoksessa ja niiden kanssa tomaattinen herkkusienisipulikastike. Voi elämä. Nuo parsakaalit maistuu mun mielestä ihan kanalle kun ne paahtaa uunissa! :D Ah. <3

Kastike näyttää kasalta, koska sen alla on parsakaalia. :’)

Kyllä taas kelpaa olla minä. Hyvä mieli ja perhanan hyvää ruokaa. Elämässä on kaikki hienosti ja maailman paras mies rinnalla. Ja kissakin on ok.. ;) Tästä on hyvä mennä taas eteenpäin! Wohoo! Koittakaa tekin selättää PMS -monsteri hiilareilla ja mielen voimalla! Ei siinä mitään menetä ainakaan jos yrittää. :) Tsemppiä tytöt ja tyttöjen miehet! Ei oo aina helppoo, mä tiiän. :)

9 vastausta artikkeliin ”Uudella asenteella!”

  • ei voi muuta sanoa kuin että isot propsit asenteelle! ;)

    ja vähä hyvä toi ”kyllä kelpaa olla minä”… :DD itteensä mitenkää erikoisesti kehumatta kyllä tulee aika usein tietyissä tilanteissa ajateltua että vitsit että mä oon hyvä ihminen! hahah. mutta ne tilanteet onkin sitten ihan toinen tarina. tuntee itsensä varsinaiseksi pyhimykseksi silloin tällöin.

    mut oon mä muutenki aika jees :D ittiä pitää kehua välillä! yks päivä kouluski oikein omistettiin tunti sille että jokaisen oli PAKKO keksiä kehuttavaa itsestään. uskomattoman vaikeaa joillain.. ei kyllä mulla haha :D

    • Danke! ;)

      Siis pittää tietysti kehaista vähän itteänsäkin välillä, sitä herranjestas eletään tässä elämässä ja kropassa ja ittessä AINA. Vähän voi muokata mieleiseen suuntaan noita, mutta lähtökohtaisesti sama se silti on. Oishan se kurjaa, jos ei oma seura miellyttäisi. Mutta joo, kyllä mä nyt ehkä enempi ajoin takaa ihan vaan sitä, että nyt on hyvä taas olla ja kelpaa olla meikäläinen, verrattuna eilisiin fiiliksiin. :D

      Ja isot propsit sinne koulujuttuihin, justiinsa niitä hyviä puolia pitäisi nähdä eikä aina vaan iänikuisesti niitä huonoja. Hyvä että sää löysit helposti kehuttavaa. :D Oikeesti!

  • Heidi oikia homma, kaikki lähtee asenteesta!! <3 HYVÄ SIE!!!!! <3 Kuka kolmas ei kestä? :) Mie luulin et Sie ja Raksusi kaksin. :) Oliko tuo Sinu lemppari siis vastaotteella hauis?

    • Hihi, KIITOS Kerttu!! <3 :) Mä ajattelinkin, että arvostaisit! ;) Meitä on kolme, kun kissa on kanssa. ;) Reppana saa kyllä osansa mun kiukusta, jos toljottaa väärällä hetkellä kohti ja liian pitkään. :D
      Lemppari on Arnold’s 21. :)

  • Ns. asenne kohillaan ;) Hyvä Heidi!

    Miekin irvistelin tänään aika monienkin samojen liikkeiden kanssa :D Seiskaseiskaseiska on <3

    • Hyvä sinä kanssa kun yhtälaisesti irvistelit ja varmaan samanmoisella asenteellakin! ;) 7-7-7 on kyllä maailman kivoin liikelöytö! <3

  • Jumankauta. Siis hiilarit ja PMS. O.O OMG! Pitääpä ottaa heti testiin seuraavien pms-fiilisten aikaan. Miten mä en oo tätä tienny! :D Mind blowing.

    • Jumankauta, niinpä! Tämän kun olisi aiemmin tiennyt tai tajunnut ottaa selvää.. Nyt tuli raja vastaan ja piti alkaa etsiä jo selviytymiskeinoja. :D Nappasen nyt aina pari kuivattua luumua heti kun huomaa, että pinnaa kiristää. Tuntuu helpottavan. :) Onneksi tässä ei olla millään laihiksella. :D

Kommentointi on suljettu.