Umpirehellisyyttä

Joku kuvaili minua umpirehelliseksi blogieni perusteella. Tunnustan. En muuta osaa olla! Siitä se ajatus sitten lähti.. :) Tämä postaus sisältää kaikkea aivan aiheen vierestäkin ja satunnaista avautumista aika paljon.

– Olen mestari irrottamaan itseni todellisuudesta tarpeen vaatiessa. Harmi, etten ole mestari tuomaan sieltä itseäni takaisin.

– Osaan myös turruttaa tunteeni kuin nappia painamalla. Ihan tuosta vain ja jäljelle ei jää mitään.

– Minusta on äärimmäisen surullista katsoa, miten suuresti ylipainoinen ihminen jatkaa ylipainoisena olemista, vaikka samalla kerää terveysongelmia aina vain lisää.

– Ryhmässä olen yleensä hiljaa ja tarkkailen, teen havaintoja. Analysoin ihmisiä, heidän puheitaan, olemustaan, tapaansa puhua, käyttäytyä, kohdella toisiaan, kehonkieltä. He todennäköisesti näkevät minussa vain tuppisuun. Voi kun ihmiset tietäisivätkään, miten paljon heistä tiedän!

– Yleisesti ottaen minusta tyhmyydestä kuuluu sakottaa. Sellaisesta, että teet tietoisesti tyhmän valinnan. Jätät vaikka laittamatta turvavyön, ajat huolimattomasti, et käytä heijastinta, olet uskoton jne. Voi voi sentään. Sakottaminen on sallittua ja sääliä ei heru, vaikka kävisi kuinka pahasti. Otetaan se järki käteen.

– Syytän ihmisiä siitä, että heidän kissansa jää auton alle. Pitäisit kissasi kotona.

– Parhaimmat treenisuoritukseni teen kiukkuisena. Kiukun voima voittaa lihasvoiman!

– Mitä rikkinäisempi sydän sinulla on, sitä todennäköisemmin pidän sinusta. Ja annan myös oman repaleeni ihan tarjottimella, jos annat omasi. Muuten et saa palaakaan.

– Minusta laiskuus ja saamattomuus on sietämättömiä piirteitä, niin itsessäni kuin toisissakin.

– En käsitä sitä, että syödään mieluummin pillereitä kuin muutetaan elämäntapoja. Lääkitään oiretta, kun ei muka pystytä vaikuttamaan juurisyyhyn. Huoh.

– Olen sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä puhuu täyttä potaskaa kun väittävät, ettei liikunnalle ole aikaa. Silti on aikaa istua koneella tai television edessä vaikka tunteja joka päivä.

– Joskus väitän olevani hyvä kommunikoimaan, mutta tosiasiassa haudon suurempia asioita sisälläni vaikka päiviä, kunnes ne pakotetaan minusta ulos. Silloin osaan kyllä puhua.

– Ikävöin hirvittävästi Nallekaurapuuroa. Voisin sen vuoksi muuttaa takaisin Suomeen.

– Olen sielultani hirvittävän levoton. Joskus menee pitkään ilman sitä tunnetta, mutta jokin sen aina nostaa esiin ja sydän alkaa repiä ihan uusiin suuntiin. Tämä piirre näkyy mm. siinä, että harvassa paikassa olen asunut kovin montaa vuotta. Yleensä vuoden jälkeen alkaa seinät kaatua pikkuhiljaa päälle. Toivon, ettei tuo levottomuus nouse enää niin vahvasti esiin elämän muissa tärkeissä asioissa.

– En usko venyttelyyn. Sellaiseen ennen treeniä – treenin jälkeen -venyttelyyn pääasiassa.

– Minusta talvi ja suuret lumimäärät ovat maagisia asioita, varsinkin talviyöt. Ikävöinkin talvea ja kunnon pakkasia.

– Jos sinulla on ihmisiä, jotka sinusta kovin välittävät, on minusta erittäin itsekästä olla huolehtimatta itsestään ja välittämättä omasta terveydestäsi.

– Kannatan eutanasiaa. Sveitsin malli on asiassa paras malli.

– Olisin huono personal trainer. Olisin liian ankara. En voi sietää tekosyitä (joita suurin osa syistä on). Olisin liian armoton, enkä osaisi tsempata. Todennäköisesti saattaisin pahassa tilanteessa vaikka läppäistä ja huutaa, että NYT PERKELE. :’D

– Osaan todennäköisesti sanoa milloin valehtelet. En välttämättä tuo sitä esille, jos aihe on sinulle tärkeä ja arka. Mutta tuon sen varmasti esille, jos valehtelullasi pidät minua erittäin tyhmänä ja luulet, että uskon mitä yrität väittää.

– Minua ärsyttää suunnattomasti, kun varsinkin mukaterveellisesti syövät, herkkulakkoiset ja laihduttajat vetelevät markettiproteiinipatukoita naamaansa hyvällä omalla tunnolla, vaikka suureksi osaksi ne ovat täyttä sitä itseään. Syökää suklaapatukoita vaan jatkossakin, ihan turha maksaa samasta sonnasta enemmän.

– Samaan syssyyn; minua ärsyttää suunnattomasti, miten ihmiset uskovat kaikkiin markkinointikikkoihin ja terveysväittämiin, ilman että ottavat sen silmän käteen ja selvittävät asiat itse. Tuotteiden tarkoitus on myydä ja siihen käytetään erilaisia kikkoja. Katsoisit edes sitä ravintosisältöä. Tää on ehkä tätä ’tyhmyydestä kuuluu sakottaa’ -osiota.

– Minusta yhtään asiaa tai konfliktia ei ole puhumalla selvitetty, ennen kuin loukannut osapuoli on pyytänyt anteeksi ja siten ottanut vastuun ja ymmärtänyt mitä on tehnyt. Joskus se voi olla molempien homma.

– Osaan olla hirvittävän kylmä ja ilkeä, kun sille päälle satun. Johtuu siitä, että osaan turruttaa ne tunteeni tuosta noin vain. Kun olen vihainen, olen todella vihainen. En ole huutaja, olen täysin kylmä. Hrrr.

– Minulle tärkeitä asioita olen valmis puolustamaan vaikka henkeni uhalla. Olen mm. soittanut eläinsuojeluviranomaisille erään koiran kohtelusta, jonka jälkeen omistaja huuteli pitkin kyliä tappavansa sen, joka ilmoituksen teki. Screw you! See if I care!

– Minusta on aina yhtä hämmentävää, kun joku kehuu itsekuriani. Se tarkoittaisi sitä, että taistelisin mielitekoja vastaan ja onnistuisin siinä itsekurini avulla. Ei ole olemassa taistelua.

– En oikeasti ymmärrä, miksi jotkut ihmiset pitävät minusta (kuten osa teistäkin, miksi??), kun en tosiaan peittele sitä miten en itse tykkää ihmisistä juuri lainkaan tai etten välitä toisten mielipiteistä pätkän vertaa.

– Uskon enteisiin ja merkkeihin. En usko sattumiin. Kaikki tapahtuu syystä, ei ole olemassa sattumia.

– Väitän, että tärkeintä viisautta ei opita koulussa, kirjoista, vaan elämästä.

– Pullistelen ja peilailen hauiksiani hävyttömän paljon.

– Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kuunnella tai lukea ihmisten kommentteja, jotka pitävät omaa tapaansa, ruokavaliotaan tai treeniään ainoana oikeana tapana ja tuputtavat sitä toisille. HYI! Sori, harvemmin harvemmin jaksan edes lukea sellaista, jos se on paasaavaan sävyyn kirjoitettu, selkeänä tarkoituksena kääntää toinenkin tähän uskontoon, mikä esim. suurin osa ruokavalioista tuntuu nykyään olevan. Syökää te vaan hei sitä kovaa rasvaa, mä en silti siihen lähde kiitti.

– Tavallaan samasta aiheesta; minua ei voisi vähempää kiinnostaa jos syöt lihaa vaikka itse olen kasvissyöjä. Tai jos syöt herkkuja vaikka minä en niitä syö. Tai käytät alkoholia vaikka minä olen absolutisti. Minulle on yksi ja sama miten muut ihmiset päättävät elää elämäänsä ja millä keinoin itsensä tahtovat myrkyttää. Olkaa hyvät vaan. Mutta älä nyt puhu silti sontaa ja väitä, että ne markettiproteiinipatukat on terveellisiä hei. Sonnan puhumista harvemmin siedän.

– Näen kaiken. Vaikka luulet, etten näe, näen silti. Kaiken!

– Olen hirvittävän huono ottamaan neuvoja vastaan jos en ole itse neuvoa pyytänyt. Johtuu suureksi osaksi siitä, että harva neuvo tuo asiaan yhtään mitään uutta. En kerro ongelmista siksi, että kaipaisin niihin apua. Neuvot on hyväksyttäviä vain, jos olet miettinyt jotain, mitä minä en ole vielä miettinyt. Yleensä olen selvittänyt kaiken juurta jaksain. Eli unohda nyt hyvä ihminen ainakin ne kaikista yksinkertaisimmat vaihtoehdot kun käyt neuvomaan! En minä nyt niin tyhmä ole.

– En voi juuri pelata Trivial Pursuitia. Siinä on riski, että se päättyy sotaan. Jos tahtoo parisuhdekriisin aikaiseksi, niin sitten ehdottomasti.

– Revin jatkuvasti vatsanahkaani kun seison tai kävelen. Havahdun siihen aina vasta kun jo kiskon sitä.

– Valittaminen, mutta asian eteen ei tee mitään vaikka helposti voisi, se on sitten vaan niin maan perkuleen sietämätöntä.

– Saatan joskus laittaa tukkaa vaikka tunnin, jos se ei asetu haluamallani tavalla. Paitsi jos on kiire. Sitten saa olla huono tukkapäivä. Ja jos on huono tukkapäivä, on huono päivä. Kaikki on huonosti kun tukka on huonosti!

– Havaitsen helposti, jos seuraani ei kaivata ja osaan kaikkien iloksi siirtyä takavasemmalle. Nyhjään mielelläni jossain nurkassa ihan keskenäni omassa seurassani, kuin porukassa johon minua ei haluta.

– Suurin luuranko kaapissani: iTunesissani on mm. useampi Britney Spearsin kappale ostettuna!!

Niin ettäs tiiät. Jaahas, kuinka moni suuttui ja mistä kohdasta?

152 vastausta artikkeliin ”Umpirehellisyyttä”

  • En suuttunut :) Loistavaa, että on mielipiteitä…todella loistavaa! Lihavat on herkkiä liian herkkiä. Alkoholisteille paasataan viinasta, mutta sairaalloisen ylipainoisille ei saa sanoa ruoasta! ÄRSYTTÄVÄÄ!! Ja vatsanahkan repiminen on loistavaa puuhaa, miten siitä muka muuten tietäis onko se pienentynyt?!?! Ja voi kun se hauis alkais näkyä niin, että sitä vois pullistella enemmän siis enemmän ;)

    Loistava juttu! Sai minutkin kommentoimaan.

    • Hihih, ilo saada ensikertalaisiltakin kommenttia! Piti oikein urkkia, että kukas tää Sirpa oikein on. :D Kiva kun jätit kommentin! :)

    • :) pakko lisätä, olen lukenut sun blogia jo pidemmän aikaa…taustalta seuraillut ja yrittänyt ottaa oppia :)

      Kävitkö kurkkimassa kuinka itse treenaan :) eihän siellä mitään treeniin viittaavaa edes ole :P antitreeniä enemmänkin :D

  • Olen aina tykännt ja arvostanut suoria mielipiteitä (mikä ehkä selittää tuon ”miksi pidän sinusta”). Tosin en voi sanoa pitäväni sinusta, vaan pidän blogistasi, pidän kirjoitustavastasi sekä arvosta joitain aatteitasi. Tosielämässä emme olisi kavereita, koska iteni tuntien uskon että ärsyttäisin sinua ja sinä olisit liian hitaasti lämpeävä :’)

    Muutamassa kohdassa olin jokseenkin eri mieltä, mikä ehkä johtuu tietystä miellyttämisenhalusta mikä minussa kytee (enkä pidä siitä piirteestä, ilman sitä kaikki olisi helpompaa..), mutta en lähde niitä tässä tuomaan esiin, koska ketään ei kiinnosta ja kaikki pitäkööt omat aatteensa :D

    Mutta ole samaa mieltä noista kaupan prodepatukoista, itsekin käytin halvinta madollista, jota kommentoitkin että se on ihan sokerihöttöä, mutta eron huomasi kummasti kun siirty kalliimpiin joissa proteiinia 25g ja sokeria 1-2 g,koska enää patukan syöminen ei herätä sokerihimoa.. mielummin vedän vaikka kilon karkkia ja ”herkuttelen” kunnolla, kun huijaan kroppaa ja mieltä..

    • Mä niin kikattelin ja hihittelin tätä. :’D Voi olla, että tosielämässä ei oltaisi kavereita. Mutta jos taas mietin millainen on jo se yksi ja ainoa huippuystäväni Suomessa, niin hän on kyllä ihan minun vastakohtani. :D Eikä edes ärsytä! :’D Tiiä sitten, mitkä on ne tekijät, jotka pitää kaksi ihmistä toisissaan kiinni, vaikka noin suurinpiirtein mikään ei yhdistä, paitsi menneisyys. Toisilta vaan sietää paljon enemmän ja rakastaa silti hirveesti. :’) Mutta voi sentään, hitaasti lämpeävä.. Mä niin nauroin. :’D Taidan olla!

  • Sä olet loistava! Niin raivostuttavan itsepäinen, hävyttömän tietoinen täydellisyydestäsi ja aivan mielettömän LOISTAVA! Blogiasi on ihana seurata, asenteesi elämään on uskomaton ja voi että kun mua alkoi ärsyttää muutama kohta kirjoituksessasi! :D Silti mua vain naurattaa, kuinka taitavasti osaat provosoida ihmisiä, tarkoitit sitä tai et :)

    • En kestä, mä niin nauroin täällä ääneen, oikein kunnolla!! :D :D Mä en nyt tiedä kuuluuko nyt kiittää vai mitä mun pitää tehdä. :D Kiitti joka tapauksessa. :’D

    • Kyseisen blogistin miehenä, haluaisin kiittää, että ilmoitit vaimoni olevan täydellinen. =)

    • Haha, en mä tiedä, ole hyvä kai? :D Mutta tosiaan tää sun blogisi on ainoa treeniblogi jota jaksan ja viitsin seurata, oma asenteeni ”treenaamiseen” (jos tätä mun räpeltämistä voi treenaamiseksi kutsua..) on myös muokkautunut selkeästi positiivisempaan päin. Ohoh, nythän tää alkaa melkeen mennä jo kehumisen puolelle.. :D

    • Ooooo mahtavaa! Jee lisää kehuja vaan, mies tykkää kun vaimo kohta kuvittelee olevansa täydellinen! Täällä huutelen, että MITEN NIIN EI KÄY?! MAAILMAHAN PYÖRII MUN YMPÄRILLÄ!! What about MY needs!!?

      :’D

  • ”- En oikeasti ymmärrä, miksi jotkut ihmiset pitävät minusta (kuten osa teistäkin, miksi??), kun en tosiaan peittele sitä miten en itse tykkää ihmisistä juuri lainkaan tai etten välitä toisten mielipiteistä pätkän vertaa.”

    Jos pitäisi lähteä veikkaamaan, niin luulen, että se johtuu nimenomaan siitä, että uskallat sanoa suoraan asioita. Varmaan moni kadehtii tuota taitoa, koska haluavat mieluumin itse viimeiseen asti miellyttää toisia, eivätkä missään nimessä halua suututtaa muita ja tahtovat tulla kaikkien kanssa toimeen.

    Normaalisti en itsekään halua turhan takia miellyttää toisia, eivätkä muiden mielipiteet kiinnosta minua kovinkaan paljon. (Jossain määrin en myöskään pidä muista ihmisistä, mutta joskus on ihan mukava sosialisoida joidenkin kanssa.) Blogi-minästäni ehkä taas voi saada aivan erilaisen kuvan. Otin tietoisen valinnan ja päätin kirjoittaa sinne vain positiivisia asioita, joten harvemmin siellä taitaa olla mitään suoraan sanomistakaan.

    Mikäs ero noilla proteiinijuoma/palautusjuoma/mikä lie? -jutuilla on sitten proteiinipatukoihin?
    Itse (perehtymättä kuitenkaan kunnolla asiaan) olen pitänyt molempia yhtä roskana/hyödyllisenä ja kuvitellut niiden olevan suurinpiirtein samaa ainetta. Täytyisi varmaan tutkia noita tarkemmin ja miettiä tarvitsisiko sittenkin jotain noista vai ei mitään niistä.

    • Tätä samaa olen miettinyt, kun en ole muutakaan keksinyt. Silti se hämmentää. :’)

      Protskujuomilla ja palkkareilla on eroja samalla lailla kuin noilla patukoilla. Kyllä niitä saa kanssa samalla tavalla sokerin kera, eli sonnan kera. :D Niissäkin pitäisi syynätä samalla tavalla niitä ravintosisältöjä. Käytänhän minäkin sekä patukoita että jauhetta, mutta kumpikaan ei ole sokerihöttöä. Pahimpia palkkareita on ne valmispalkkarit, kuten vaikka Gainomax -juoma, jossa on sokeria kivat 25g. Ja niitä sitten vedellään hyvällä omalla tunnolla kun puoli tuntia jaksoi nostella puolen kilon puntteja. Jee sokeria nams. Hiilareita tarvitsee treenin jälkeen protskun lisäksi ja sitä saa vaikka sekoittamalla protskujauheen maitoon tai syömällä protskun lisäksi banaanin.

      Palkkaria kannattaa käyttää jos kovin tuloshakuisesti treenailee, kun se on siihen optimaalisin. Mutta tärkeintä on, että syö jotain noin puolen tunnin kuluessa treenin päättymisestä. Proteiinia ja hiilaria.

  • Haha :D Oon kyllä samaa mieltä siitä, että sellainen tietynlainen idontgiveafuckismi herättää ihmisissä yllättäviäkin tykkäysreaktioita. Ainakin siihen asti, kun se ei suuntaudu niihin itseen.

    Olen eri mieltä oikeastaan ainoastaan tuosta kaikella on tarkoituksensa -kohdasta. Insinöörisihmisenä uskon, että yksinkertaisin ratkaisu on oikea, eli kaiken olevan sattumaa. Ei tarvitse miettiä syitä sille, miksi lapset kuolee nälkään Afrikassa, kun minä samaan aikaan seison ruokahyllyllä tiiraamassa kolmentoista lähes identtisen rahkapurkin ravintosisältöä. Tämä maailmankatsomus on kauhistuttanut yllättävän monia ihmisiä, en ikinä ole ymmärtänyt miksi :D

    • Niii! Sitä täälläkin mietittiin, että niin kauan liputetaan tällaisen puolesta, mutta jos oiskin oma kissa jäänyt sinne auton alle, niin olisiko tilanne sittenkään tämä.

      ’Sattumiin uskominen on loukkaus elämää kohtaan’, sanottiin kirjassa nimeltä Vaimo kävi lääkärissä. Ettäs tiiät. :D

    • Mulla ja mun kissoilla on sellainen diili, että mä ruokin niitä, ja ne ei sairastu tai kuole. Ikinä. Lapset Afrikassa nyt on yks juttu, mutta MEIKÄN KISSOIHIN EI KOSKETA, sattuma tai mikään muukaan :D

    • Mun mielestä sulla on hyvä ja varmasti toimiva diili sun kissojen kanssa. :’) Samoilla linjoilla täällä, Heidi hoitaa ja toinen saa luvan elää kiltisti vaan vuodesta toiseen! <3

  • Mulla heräsi tämän kirjoituksen jälkeen aivan samat fiilikset kuin mistä milla tuossa aikaisemmin jo kirjoittikin, sä vaan olet omalla tyylilläsi niin mahtava! :D Ja se on rohkeutta, että osaa erottua massasta ja olla sitä mieltä kuin on. Itsekin olen just tällanen ihminen (tunnistinkin itseni monista kohdista…) ja valitettavasti olen saanutkin siitä jo käsriä moneen otteeseen lyhyen 17 vuoden elämäni aikana :D Jotkut ihmiset eivät vain osaa kestää sellaisia, jotka uskaltavat olla eri mieltä ja sanoa mitä ajattelevat.

    Sun kaltaisia bloggaajia tarvitaan. Nostamalla aiheita rehellisesti esiin saadaan keskustelua aikaan. Kun ei liikaa kaunistella asioita ja uskalletaan sanoa miten ne on, niin saa mielenkiintoista luettavaa ja monenlaisia asioita aikaan! :)

    -Laura/ On The Move

    • Aww, kiitti sullekin Laura! :’) Kyllähän tällaista mielipiteisyksellisyyttä (no ei muuten varmasti ole oikea sana :D :D) pidetään monesti vaikka koppavana tai huonona muuten vaan. Mutta tsiisus siitä tulee muuten hyvä fiilis siinä vaiheessa, kun ihan oikeesti oppii olemaan välittämättä yhtään kenenkään poikittaisista kommenteista omaa itseä kohtaan!

      p.s. Olen nyt vähän shokissa täällä, että olet seitsemäntoista. En tiedä mitä olen kuvitellut sun olevan, mutta en nyt ainakaan seitsemäntoista. :D

    • Hahah, voi kuule et ole aina :D Kun olin 13 ja aloitin tuolla mun salillani, ohjaajia myöten kaikki luulivat mun olevan ainakin 17-18 joten.. ;D En taida ihan mennä niihin ikäluokkani normaaliraameihin ;)

  • Mä veikkaan samaa ku terksu, ei oltais varmastikaan tosielämässä ystäviä, kun ollaan ihan täysin erilaisia, mutta tykkään silti vahvoista persoonista ja siksi sun blogia on kiva lukea! :) Ihanaa, että ihmiset on aidosti sitä mitä ne on eikä yritä miellyttää muita vain saadakseen huomiota. Itselleni kyllä on joku sisäänrakennettu mekanismi rakennettu, että pidän ihmisten huomiosta, mutta joka tapauksessa pyrin olemaan oma itseni ja mullakin on suhteellisen vahvat mielipiteet ;) Tuon ne vain julki turvallisemmassa ympäristössä, koska en jaksa alkaa vääntämään kaikkien kanssa. Ystäväni kuitenkin tietävät, että osaan olla aika räiskyvä ja vahva, kun jotain keksin tai päätän.

    • Jeps, ollaan erilaisia kaikki, toiset tykkää huomiosta ja toiset ei sitten laisinkaan, ja toiset oikeasti välittää siitä mitä joku sanoo ja loukkaantuukin. Suurin osa varmaankin. Ja tosiaan, minä olen hiljainen, ellen ole seurassa, jossa tunnen hyvin kaikki. En ole näin rajusti tällainen, mitä blogista ehkä voi kuvitella. :D Monesti jopa pidän mutinat ihan vain itselläni. Ymmärrän kyllä olla tahdikas kun tilanne sellaista vaatii. Eli osaan jopa käyttäytyä joskus. :’)

    • Pakko sanoa sinulle BJ tähän, että ehkä juuri siksi blogissasi tuot niin ihanan rohkeasti kantasi esille, kun et koe sitä kaikille joka tilanteessa tarpeeksesi paasata ;D

  • Ha ha haa! Tämän jälkeen tykkään susta aina vaan enemmän! Mulla on joku ei-niin-helppojen-ihmisten-fixaatio.

    Ja mä uskon että me voitais olla ei-oikeessa-elämässä kavereita… no koska kaikki mun kaverit on siellä netissä ja ne saa hiljaseks pistämällä luukun kiinni :D

    Eli, oot ihQ ja mulla on varmaan joku girl-crush :)

    • :’D En kestäähhhhh! Kiitti tästä! Nauroin. Nauran vieläkin. :D Luukku kiinni ja kaverit hiljenee! Ihan parasta! :D

      Aww OMG ihQ! Hihihih! <3

  • Ihan mahtava lista! Vaikka en ihan kaikkeen samaistukaan, niin silti teki mieli antaa aplodit seisaaltaan! Rohkeaa, itsepäistä, provosoivaa – parhautta :) Olisi niin hienoa nähdä jonkun mäkkipullan kaivavan nyt sitä hernettä takaraivostaan.. Itse voin vain hymyillä ja ihailla. Saat meikäläisenkin ajattelemaan asioita eri kantilta eikä aina sen yhden ja saman kiikarin läpi – ihan koko blogillasi, mutta tällä kertaa uskaltauduin jopa kommentoimaan.

    Ihanaa kun olet sinä, juuri sellaisena kuin olet ja jaat sen meidän lukijoiden kanssa! :)

    • Oooo kiva saada ihan uusilta nimimerkeiltäkin kommentteja! Ja aplodeista tietty kanssa kiitos :D Nuo kolme sanaa – rohkea, itsepäinen ja provosoiva – taitaa kuvata mun blogikäyttäytymistä aika hyvin. :D Kuinka paljon siitä on viisasta, siitä en tiiä, mutta enpä kyllä niin välitäkään. :’)

      Kiva että saa olla oma ittensä ja että se on jo tarpeeksi mielenkiintoista pitämään lukijoita blogin äärellä! :)

  • Olet niin raivostuttavan röyhkeä ettei sinusta voi olla pitämättä! Olet tietämättäsi mun PT. Huippua!

    • :D :D Mä en kestä, että musta tykätään siitä syystä, mistä voisin kuvitella ihmisten mua vihaavan! KESTÄMÄTÖNTÄ! :D

  • Jess! Ei mua alkanu mikään noista kiukuttamaan. Ennemminki samaistuin muutamaan. Esim toi ruokavaliohomma… huooooooohh. En tajua miks niin moni lihansyöjä kokee tarpeelliseksi mun läsnäollessa jotenkin joko korostaa lihansyöntiään tai sitten jotenkin pyydellä anteeksi sitä – useammin kuitenkin se on luokkaa ”MINÄ KYLLÄ OTAN PITSAAN LIHAA” -retostelua. En tajua.. miksi?? Ei mua kiinnosta. Aivan sama. :D Sama roskaruuan kanssa. Whyyyyyyy? Haluaako ne että mä tuomitsen? :D

    Ja sit toi neuvojen vastaanottaminen.. huhhuh. Mä pähkäilen ja ajattelen ja otan selvää ihan todella paljon ja iha itse. Uudet iedat ja ajatukset on toki tervetulleita aina, tai jos PYYDÄN apua/neuvoa. Mutta ei morjes ne sellaset itsestäänselvyyksillä neuvojat. -.- Mrh.

    • Siis juuri näin! Toiset yleensä mainostavat kovaan ääneen omia valintojaan, että KYLLÄPÄS ON MUUTEN HYVÄÄ LIHAA TÄMÄ MINÄ AINAKIN TYKKÄÄN SYÖDÄ MAKKARAA JOKA PÄIVÄ. Tai sitten että KYLLÄ MINÄ VAAN JUON PUNAVIINIÄ AINA ILLALLISELLA. No ihan rauhassa, ei mua kiinnostaaahhhh :’D En mä kanssa tiedä mitä sillä sitten loppujen lopuksi haetaan, pyytäisi sitten edes että tuomitsen niin voin vaikka mulkaista pahasti tai jotain. :D

      Hih, tuo neuvoasia tosiaan kuulostaa kanssa tutulta.. :D

    • ”KYLLÄPÄS ON MUUTEN HYVÄÄ LIHAA TÄMÄ MINÄ AINAKIN TYKKÄÄN SYÖDÄ MAKKARAA JOKA PÄIVÄ.” Hahhahaha voi ei :——-DDD Ei mulla muuta, mutta tämä vaan pisti naurattaan! :D

  • Voi apua nuo lihaanien kommentit joskus. Aloitin vegeilyn ihanaisella 90-luvulla, jolloin isossa osassa ravintoloita ainoa kasvisruoka menussa saattoi olla lisukesalaatti. Ja toisinaan nämä kokkausammattilaiset tarjosivat kalaa tai possua, koska eihän se ole lihaa vaan valkoista lihaa! *huoh*

    Nykyisin olen fleksitaristi, syön vanhemmillani riistaa ja kalaa tai juhlissa lihaversiota, jos sopivaa kasvisruokaa ei ole tarjolla. Ts. en halua tehdä ruokailuistani show’ta. Ex-avopuolisolle tuli jonkinlainen vastareaktio lihattomuudelleni ja korosti joka välissä, kuinka lihaa _pitää_ olla joka ruokahetkessä mukana. Minua on aina vähän etonut se, että liharuuan kera lätkäistään jotain makkaraa leivälle ja omnom kun on hyvää (niinpä vissiin). En ole koskaan jauhanut toisille edes syitä omiin ruokailuvalintoihini, mutta yhä edelleen toisiaan, kun se käy jostain sivulauseesta ilmi, saan kuulla vaikka vallan mitä. Vaikka minua ei kiinnosta, mitä toiset syövät. Exällekään en koskaan sanonut mitään hänen lihankäytöstään, itse teki siitä niin ison asian.

    Minua ärsyttää tuputtaminen niin paljon, etten tee sitä sen takia. Saatan todeta, että minun mielestäni asia x on näin, mutten ala väittämään, että ruokavalioni parantaa jo olemassaolevan syövän tai että toinen on maailman kauhein ihminen, koska syö kuten syö. Toisaalta pyörittelen henkisesti hiljaa mielessäni silmiäni niille, jotka paasaavat suureen ääneen valinnoistaan vaikka perusteet eivät ole kunnossa. Kuten vegaaniksi ryhtynyt ystäväni, joka ei voinut syödä vegaaniliitonkin listaamaa tuotetta, sillä purkin kyljessä listattiin _maito_happobakteeri. Argh.

    Ja joo, olen herkkä ruokailun suhteen vanhana syömishäiriöisenä. En halua tehdä siitä itselleni isoa asiaa enkä siedä, jos joku muu tekee (minun syömisistäni). Teen luultavasti koko ikäni taistelua tuon peikon kanssa päivittäisistä valinnoista eikä siinä yhtää helpota toisten osallistuminen.

    ”Pullistelen ja peilailen hauiksiani hävyttömän paljon.” <- tähän yhdyn ;) Joskus olen jopa miettinyt, että olenko kehittämässä narsistisia piirteitä, kun peilailen tovin peilin edessä ja haen asentoa, jossa joku tietty lihas kaikkein optimaalisimmin piirtyy esiin ja sitten esittelen sitä puolisolleni :D

    • Tuntuu tosiaan, että toisille tällaiset valinnat ovat paljon suurempia ongelmia kuin itselle. Kun ei syö lihaa niin heti ollaan helisemässä, että mitä ihmettä te sitten syötte! Ja nimenomaan jos menee kyläilemään ja sinne ruokailemaan, niin hirveä paniikki, että mitä sillekin sitten tekee ruoaksi. Laita vaikka hedelmäkori pöydälle niin oon tyytyväinen. :D Meillä syödään molemmat samalla tavalla, joten tältä osin sujuu hieeeenosti. :)

      Meillä myös peilailee ihan molemmat vähän väliä :D ja minä justiinsa harva se päivä näytän hauista miehelle, että kato nyt, nyt se kasvoi selkeästi taas. :D Ja kokeilla tietty pitää kanssa, kokeile nyt, hirveä pumppi, kivikova, kokeileeehhhhh :D Hihiiihh parhautta! :’)

  • Hahhaha tässä oli monia hyviä mutta repesin niin paljon tolle ”pullistelen ja peilaan hauiksiani hävyttömän paljon” kohdalle :D Kyllähän noita pyssyjä sietääkin pullistella! Ja miusta pullistelussa ei oo mitään väärää :D You go girl!

    • Pullistellaan ja ihmetellään ja kokeillaan ja miehenkin pitää vähän väliä kokeilla ja ihmetellä, että missäs koossa hauis tänään on. :’D Meidän arkea. <3 EN KESTÄ. :’D

  • Miusta ainakin oisit hyvä PT jos piiskaisit tuolleen!! :D Ja oon kyllä täysin samanlainen jossain asioissa kun sie :D Esim tuo mahanahkan (miulla tosin makkaran..) repiminen ja kiskominen ja muu räpläily on tuttua puuhaa….

    Mut haha oot kyllä huippu!

    • Mä niin piiskaisin kyllä :D Mä luulen, että mun treenattavat lähtisi aina itkien salilta ulos ja tulisivat seuraavalla kerralla itkien takaisin. :’D

      Mä en kestä että joku muukin kiskoo massua! :D

      Kiitti! :’)

  • kiitos tästä tekstistä, ihanaa huomata etten ookkaan niin ilkeä kuin luulin ! haha ! ::D

  • Olen itse miettinyt tuota muka-proteiinipatukkajuttua. Ihmiset käyttävät rahaa kuntosalipalveluihin enemmän kuin ikinä ennen ja samanaikaisesti ovat lihavempia kuin ikinä ennen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä että hyötyliikunta on monen kohdalla lakannut olemasta. Ja ajatuksesta, että kun kerran viikossa menen salille autolla ja reenailen 45 minuuttia, niin sitten tarvitsee syödä joka päivä urheilijoille energialisäksi tarkoitettuja sporttipatukoita ettei vaan kuihdu pois. Vaikka olisi huomattavaa ylipainoa. Yhden viikottaisen treenin energiankulutus kertoutuu monen mielessä jollain miljoonalla ja kuvitellaan että kuluttaa vähintään sen verran päivässä mitä joku vanhan ajan metsuri. Ei näin. Pitää tehdä valinta. Joko urheilet aivan hulluna ja voit syödä vähän rennommin (liioittelematta siltikään) tai sitten makaat laakereillasi ja karsit syömisistä kaiken ylimääräisen. Tavis sekaruokavalion noudattaja ei todellakaan tarvitse proteiinipatukoita jos ruokavalio on kondiksessa, ei laadukkaita proteiinipatukoita eikä niitä sokerirasvawannabeprodepatukoita varsinkaan. Ugh. Olen puhunut :D Joten, tuosta pointista samoilla linjoilla!

    • Niiiinpä! Allekirjoitan! Jostain käsittämättömästä syystä ihmiset kuvittelevat, että kun aloittaa treenaamisen noita voi syödä ihan mielinmäärin. Tai sitten ei edes harrasta liikuntaa, mutta ehkä koittaa laihduttaa, ja silloin pitää suklaapatukan tilalle jotain tietty saada, niin otetaan sitten mukaterveellinen protskupatukka. Missä on ihan samalla tavalla suklaata ja sokeria. Ainoa ero on se protskun määrä, millä ei nyt yksistään tee sellainen ihminen yhtään mitään. Niih, ugh ja semmosta! :D

  • ”Olen hirvittävän huono ottamaan neuvoja vastaan jos en ole itse neuvoa pyytänyt.” -> Ai? Enpäs ole huomannutkaan?!! ;) ;)

    Mutta mm. näistä olen kanssasi täysin samaa mieltä:
    – yhtään asiaa tai konfliktia ei ole puhumalla selvitetty, ennen kuin loukannut osapuoli on pyytänyt anteeksi.

    Todellakin! Ja vituttaa sellaiset ”no anteeks” -tiuskaisut, jotka eivät tarkoita yhtään mitään. Jos et oikeasti ole pahoillasi, niin älä vaivaudu sanomaan mitään.

    – Olen mm. soittanut eläinsuojeluviranomaisille erään koiran kohtelusta

    Mahtavaa! Laitan kyllä sen verran paremmaksi, että olen ottanut lain omiin käsiini erään koiran kohdalla, ja sosialisoin sen parempiin oloihin. Eipä siitä sen enempää näin internetskussa.. Mutta joo, avaudun kyllä kaikille idiooteille kaduillakin, ja suunnittelin jo tekeväni sellaisia ”VÄÄRIN TALUTETTU!” -tarroja, joita lätkin sellaisten ihmisten takkeihin, jotka tuolla repivät ja nykivät koiraparkojaan ja ”lenkittävät” niitä päivässä korttelin ympäri yhden kerran.

    – Valittaminen, mutta asian eteen ei tee mitään vaikka helposti voisi

    Ja vaikkei voisikaan, niin mitä hittoa se valittaminen auttaa? Varsinkin, jos tilanne on jo ohi. Valittajat ovat kuin viruksia. Tässä yksi artikkeli, mitä tekee aina mieli näyttää joillekin ”taas se juna/bussi/ratikka oli myöhässä jäpäjäpäjäpä” -mussuttajille: http://www.talouselama.fi/uutiset/valittajien+kuunteleminen+on+vahingoksi+aivoille/a2140737

    Mutjoo, oli muitakin hyviä kohtia, näistä halusin vaan kommentoida. Ja joo, minä syön semmoisia suklaisia protskupatukoita, kun ne ovat ainoat hyvät vegaaniset. Mutta en kyllä mainosta niitä terveellisinä kenellekään! :)

    • Mä luulen, että mun neuvojen vastaanottamiskyvyttömyys ei varmasti jää huomaamatta. :D

      Mä taisin olla kuusitoista, kun tämän ilmoituksen tein kyseisestä koirasta. Vanhemmalla iällä en tiedä mitä olisin tehnyt!

      Ei tosiaan valittamisesta ole koskaan mitään hyötyä. Mutta se, että ollaan munkki kädessä sohvalla ylipainoisena ja itketään, kun on niin ylipainoinen, no se on jo suoranaista typeryyttä! Eikä valittaminen silloin ole edes sallittua. Valinnoista on kiinni tällaiset tapaukset. Mutta jos sinulla on syöpä ja teet kuolemaa sen takia, minusta on sallittua valittaa. Ei siitä hyötyä ole, mutta en lähtisi tuomitsemaan ja sallisin sen kyllä ihan mukisematta. Itse olen sitä sorttia, että hyväksyn asiat joille en mitään voi enkä täten näe hyötyä niistä valittaakaan (ajan ja energian hukkaamista). Mutta enpä ole myöskään tehnyt koskaan kuolemaa, joten en tiedä miten siinä tilanteessa käyttäytyisin.. :) En siis lupaa mitään! :’)

      Joo, pääasia ettet selitä syöväsi protskupatukoita ’kun ne on niiiiiin terveellisiä!’ ;)

  • Tarvitsisin juuri sinunlaistasi pt:ksi… ;D Huh mielenkiintoisia juttuja listasit, muutama juttu oli sellanen mitä itsekkin voisin allekirjoittaa…

    • Mä luulen, että jos joku selviäisi ekasta tunnista, harkitsisi kyllä varmasti pitkään tuleeko seuraavalle. :D :D

  • Wow, silkkaa asennetta! Tuo on totta, että nykyään ongelmat pyritään ratkaisemaan syömällä lääkkeitä, lääkkeitä ja vielä vähän epämääräisiä pillereitä. Toisin sanoen pikemminkin lakaistaan ongelmat maton alle ja ei varsinaisesti tehdä niille mitään, kun sehän olisi niin kamalan vaikeaa ja aikaa vievää.

    Onhan se surullista, kun porukka ei jaksa ottaa selvää ainesosataulukoista, koska olettavat sen olevan pelkkää laihduttajien humputusta. Vaikka itse asiassa juuri niitä taulukoita tutkiskelemalla onnistuu välttämään kaikki mukaterveelliset elintarvikkeet, mainosmiesten ansat. Aina yhtä hämmästyttävä on maustettu jogurtti – terveellinen ja marjaisa välipala sisältää itse asiassa huikeat 6-8 sokeripalaa per pikari. Ei hullumpaa sokerituottajilta vai mitä? Mutta ihmiset ostavat, sillä saahan sitä nyt välillä herkutella…

    Jaksan vieläkin ihastella tota sun hiusväriä, tosi upee!^^

    • Se on todella surullista, lääkitään korkeaa verenpainetta, sydänoireita, kuormituksesta aiheutuvia nivelkipuja.. Sen sijaan, että laitettaisiin ruokavalio kuntoon.

      Jogurtti on kyllä yksi suurimmista mukaterveellisistä elintarvikkeista! Käsittämätön määrä sokeria niihin saadaan helposti mahtumaan. Ja sitten niitä mainostetaan sanalla kevyt, rasvaton. Vaikka se sokerin määrä on edelleen huikea. Jokaisen, etenkin laihduttajan, pitäisi opetella lukemaan ravintosisältöluetteloita ja kyseenalaistaa mielellään jokainen terveysväittämä.

      Jee kiitos! Mä kanssa niin tykkään tästä, kun vaihtaa väriä eri valossa! Välillä se on tumma ja syvä, välillä kirkas ja räiskyvä! Elumen on parasta. <3

    • Niin. Varsinkin kun olisi ihan oman lompakon kannaltakin parempaa pistää ruokailutottumukset remonttiin. Verenpaine-ja sydänlääkkeet mitään halpoja ole ja terveellinen ruokakin on loppupeleissä halpaa. Kummasti sitä rahaa alkoi tunkemaan ovista ja ikkunoista, kun lopetin kaiken turhan paskan mässytyksen. Jo ennestään huomiota herättävä kahvin kittaaminen lisääntyi, mutta samapa tuo, jos se vedetään mustaakin mustempana liejuna ilman makeutusta. :’D

      Tämän takia jogurtin ostan maustamattomana, saanpahan vielä sekoittaa siihen mitä ikinä keksinkään. Kauraleseet, tuoreet pilkotut hedelmät ja pakastemarjat ovat omia suosikkejani. :) Välillä teen vielä muuten samanlaisen sekoituksen, mutta sekoitan puolikkaaseen bulgarianjogurttipurkkiin puolikkaan purkin maustamatonta rahkaa. Kannattaa ihmeessä kokeilla. <3

    • Joo, allekirjoitan kaikki! (vaikka en kahvia juokaan mustana vaan maidon kera tai syö jogurttia ollenkaan, niin silti. :D)

  • En suuttunut mistään kohdasta, päin vastoin, allekirjoittaisin noista nimittäin ”pelottavankin” monta myös omalla kohdallani. Todella arvostan tuollaista rehellisyyttä, ja että oikeasti seisoo ajatustensa ja näkemystensä takana <3

  • Hei! Kiva blogi sulla. Muo on mietittyänyt kuitenkin muutama kysymys blogiasi lukiessasi. Seuraavat kysymykset olisivat siis vain ihan uteliaisuuttaan kysytty :)

    – Jos et pidä ihmisistä tai ihmisten mielipiteistä (ja pidät erityisesti erakkomaisuudesta) miksi pidät julkista blogia, jossa seurustelet ihmisten kanssa aktiivisesti?

    – Jos et pidä laiskuudesta, miksi et käy töissä/opiskele tms. (tai miksi et ole opiskellut peruskoulua pidempään). Jos oikein vedetään mutkat suoraksi niin on varmasti ymmärrettävää, että ilman koulunkäyntiä ja/tai työntekoa ei maailmasta löytyisi esim. aina parempia proteiinipatukoita meidän kulutettavaksi (koska kukaan ei olisi sellaisia keksinyt, tehnyt, kuljettanut ostopaikkaan yms.yms.)… Ja tokihan kerran rahataloudessa eletään ilman tulovirtaa ei vaikka niitä patukoita pystyisi edes hankkimaan… Pahoittelut, jos yllä oleva antaa negatiivista kaikua, mutta tokihan fakta on se, että nykyajalla todellista HURJAA ahkeruutta edustavat esim. uranaiset, jotka pystyvät menestyksellä yhdistämään perheen, uran ja itsensä hyvinvoinnin (tässä kohtaa hyvinvoinnoilla tarkoitan henkistä ja fyysistä erinomaista kuntoa)…. Edellä mainittujen lisäksi ko. OIKEASTI kunnioitettavat ahkerat ihmiset käyvät kaiken muun lisäksi kaupassa, suihkussa, siivoavat kodin ja laittavat jossain välissä itsensäkin kuntoon ;).

    En siis missään nimessä halua dissata sinun aktiviteetteja, no-no. Hattua haluan nostaa sulle! Mutta on hyvä ymmärtää maailman suhteellisuus :).

    • Heipä hei!

      – Aloitin blogin ihan vain itselleni, jotta saan paikan, jonne puran tämän kaiken. En edes uskonut, että kukaan koskaan tulee tähän liittymään. Toisin kävi. Ja kun on tarpeeksi suuri yhteinen intressi, niin mielelläni keskustelen toisten samanlaisten kanssa kyseisestä aiheesta.

      – En näe itseäni laiskana mitenkään, vaikka en töissä käy, sillä puuhastelen kyllä koko päivän. Työ ei ole minun arvoni mittari, eikä varsinkaan laiskuuden määrän mittari. ;) Peruskoulun loppumisesta on jo aikaa kymmenen vuotta, joten vaikea sanoa, vihasinko silloin laiskuutta. :D Töissä en täällä Saksassa käy, koska täällä ei ole kielitaidottomalle työtä. Kieltä en opiskele, koska siihen menisi monta vuotta jotta sen avulla voisi työskennellä, ja tuskin olemme täällä enää edes ensi kesää. Uranainen? Minä? Ei ikinä! :) Kun palaan töihin taas, tulen tekemään pientä ja auttavaa työtä, sellaista lämminhenkistä. Kuten henkilökohtaisen avustajan hommia, jota tein viimeisimpänä ennen tänne muuttoa. En ole työelämässä vähääkään kunnianhimoinen ja kammoksun isoja hommia.

      Opiskeluun paluusta olenkin aiemmin keskustellut, eli heti kun tiedän mihin päädytään ja että onko silloin päivissä aikaa, alan opiskella etänä psykologiaa. Ja jos joskus löydän alan, josta tahdon ammatin itselleni tehdä, tottakai menen opiskelemaan itselleni siitä ammatin. Sillä minähän en ruikuta ja itke, että voi kun voisi sitä tehdä mut nyt ei voi kun ei jaksa opiskella. Niih. :D

      Mutta toistaiseksi mennään tällä, kunnes meidän tie vie jonnekin muualle! :)

    • Hui. Taustalukijana on kyllä ensimmäistä kertaa pakko todeta, että itse alalla työskentelevänä, en kyllä ainakaan kirjoitustesi perusteella psykologian opintoja sinulle suosittele.

    • Sen jälkeen kun ”tarinasi” julkaistiin Iltalehdessä (vai Iltasanomissa?) ja tarinan yhteyteen laitettiin linkki blogiisi, on kommenttiboksi muuttunut ajoittain kunnon komediakanavaksi :D
      Nii siis hei Heidi sä vaikutat niin epävakaalta näiden kirjoitustes kanssa, et siis psykan lukeminen vois olla tooosi vaarallista. Hui…siis mä kans pelästyin ja huolestuin todella :DDD Ei terve! Mistä porukkaa nää kommenttinsa oikeen repii? (Tragi)Koomista :D

      Mun mielestä tossa listassa oli aivan sairaan hyviä pointteja. Yks lemppareista on tosiaan toi, että on aivan sairaan rasittavaa, kun jotkut ruikuttavat päivästä toiseen itseään häiritsevistä asioista, mutta eivät tee niille mitään, vaikka voisivat. ”Yyyy mä oon niin läski…hei mennääks mäkkiin?” ”Mä vihaan mun duuniii, mä vihaan mun duunii…mut emmä ny jaksa hakee uutta” No ÄLÄ sit valita!

      Toinen äärimmäisen raivostuttava ihmistyyppi on ne, jotka ovat niin kapeakatseisia, että uskovat oman toimintatapansa/elämäntavan olevan se yksi ja AINOA oikea ja jos joku muu ei elä samalla tavalla, niin se tarkoittaa automaattisesti, että hänessä on jotain vikaa ja se asia on fiksattava:
      esim 1: et juo=sinussa on jotain vikaa=opetan sut juomaan ja pitämään hauskaa. Ilman viinaa ei siis voi olla -tietenkään-hauskaa.
      esim 2: Treenaat yli 5 krt viikossa=treenaat ihan liikaa=sulla on varmaan joku syömishäiriö=olet mielenvikainen=sun pitää oppii ottaa rennosti ja hankkii elämä.

      ….ja näitähän riittää!

      -A

    • Jee A! Kiva kuulla susta taas! ;) Ja tiiäkkö, mä luulen että me voitaisiinkin olla kavereita ihan oikeassakin elämässä. :D

      Tämä on tosiaan mulle niin hämmentävä mysteeri, että miten se, että mä opiskelisin psykologiaa etänä yksinäni kotonani on vaarallista?? :’) Mä ymmärtäisin enemmän jos joku sanoisi, ettei suosittele mua TYÖSKENTELEMÄÄN vaikka pienten lasten parissa tai vastaavaa (mikä ei tosiaan ihan hirveästi houkuttelisi välttämättä), mutta etäopiskelu? Tää on ihanan hämmentävää. Mä olen selkeästi vaarallinen ihminen, kun se jo kauhistuttaa. :D Lisäksi tietysti pitää kyseenalaistaa alalla työskentelevän oma psykologian taito, kun tällaiseen tulokseen on tullut.

      Ja tosiaan, HEAR HEAR SIS’! Justiinsa noin. Kyllä, me niin oltaisiin kavereita normielämässäkin. :D

    • Juu, en olekaan vähään aikaan terrorisoinut tätä kommenttiosastoa, vaikka jokaisen tekstin aina luenkin :D
      On tuo gradun kirjoittaminen käynyt sen verran hermoon, ettei paivän päätteeksi oikein enää tee mieli kirjoittaa mitään. On vaan hauska lukea muiden kirjoituksia ja nauraa, hymyillä tai nyökytellä itsekseen -kuten yllä olevaa listaa lukiessa tein (ja hokea mielessä: no JUST noin! Asiaa).

      Tiedätkö, mäkin uskon, että tultaisiin toimeen vallan mainiosti myös ihan face-to-face :) Niin paljon itseäni sun kirjoituksissa näen. Tosin joskus mä olen omasta mielestäni hyvin ärsyttävä, niin ehkä säkin olisit (ainakin jos olet yhtään samalla tapaa jääräpäinen kuin mä), mutta toisaalta pystyisin varmaan hyvin ymmärtämään sua ja syitä esim. joidenkin sun sanojen tai käytöksen takana. Upeinta on se, kun pystyy ilmaisemaan omat mielipiteensä suoraan ja kiertelemättä ja vielä seisoo sanojensa takana. Siitä saa ainakin multa rispektiä :)

      Rentoa viikonloppua!

      -A

    • Kyllä mä luulen, että aika samanlaisia ollaan loppupeleissä. :) Vaikka jännä se on ajatella, että sitä yhtä Suomessa asuvaa parhausystävääni ja minua ei tosiaan taida muu yhdistää kuin menneisyys jo lapsesta lähtien. Eikä tulisi mieleenikään tuomita toista, avautua hänen valinnoistaan tai mitään muutakaan. Vaikka jopa tärkeissä periaatteellisissa kysymyksissä meidän näkemykset eroaa aivan täysin, silti. Ihan ehdoitta rakastan! Ja nautin toisen seurasta ihan täysillä.

      Ei ole tosiaan muutenkaan tapana huudella näitä normielämässä. Ehkä kysyttäessä, jos on soveliasta vastata. Osaan kyllä pitää turpani kiinni ja olla tahdikas kun sitä tarvitaan. Ei mulla ole tarvetta huudella näitä missään muualla kuin täällä. :D

      Parhaussunnuntaita sinne!

  • Wau! Ihana!! Ja niin monen ranskalaisen viivan oisin voinut itseni kirjoittaa. Esim:
    – Olen sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä puhuu täyttä potaskaa kun väittävät, ettei liikunnalle ole aikaa. Silti on aikaa istua koneella tai television edessä vaikka tunteja joka päivä.
    Mä oon ihan samaa mieltä, ja arvaa kuinka usein joudun tätä selitystä työssäni kuulemaan!? ;D
    Ja arvaa kuinka monta kertaa mun tekis mieli nimenomaan sanoa, että NYT PERKELE!! ;D :D :D Hahahaha!

    Oot ihan huippu! (taas kerran)

    • Niin siis itsekin, eikä itseni…
      Ainii ja siis Britney!! <3 Oijoijoi! Lovea! ;) <3

    • Ahahaha, mutta mä luulen että meidän ero on se, ettet sä huutele sun asiakkaille NYT PERKELE :D:D Saati sitten läppäset niitä! :’D

      Hih, tää pääasiassa rokkari tosiaan kuuntelee välillä ihan Britneytäkin. :D

  • Hehe loistava postaus! Veikkaan, ettemme mekään olisi tosielämässä ystäviä, mua saattaisi ärsyttää järkkymättömyytesi ja sua taas, noh, monetkin asiat mussa ;D Mutta yhdyn moneen mielipiteeseesi! Minua niin raivostuttaa kun ylipainoisia ja välinpitämättömiä ihmisiä paapotaan. Juuri viikonloppuna keskustelin aiheesta äitini kanssa, kun nyt monissa lehdissä olen törmännyt siihen, ettei huomattavasti ylipainoisia ihmisiä saisi arvostella tms. Voi voi taputapu! En arvostele heidän ihmisarvoaan tai millaisia he ovat ystävänä, mutta voin yhdellä silmäyksellä sanoa että huomattavasti ylipainoinen henkilö on välinpitämötän, laiska ja saamaton. Piste.

    Ihailen sun luontoa kyllä paljon, itse ajattelen ihan liikaa mitä toiset sanoo ja miettii musta. Olen tiedostanut tämän ja koko ajan ”yritän” vahvistaa omaa itseäni, luonnettani ja itsetuntoani. Ehkäpä vielä joku päivä pystyn sanomaan ”I don’t give a shit” ja todella tarkoittaa sitä ;)

    • Mikähän siinä on, että moni sanoo noin. :D :D En mä ihan näin kärkäs sentään ole normaalissa elämässä, mutta onhan ne mielipiteet silti samoja, vaikkei niitä aina esille toisi.. :’)

      Itse tulen muuten hyvin ylipainoisesta suvusta. Jossa siis on KAIKKI ylipainoisia. Meidän suvussa sitä pidetään normaalina tilana ja laihoja saa haukkua. Vaikka oisi kuinka omaa sukua. Mummoni muistaa aina mainita asiasta kun nähdään, jo siitä lähtien kun olen ollut hyvin pieni. Mutta ei se mitään, kun en siitä enää välitä. :) Viime vuosiin asti se toki oli kurjaa.

      Mä niin toivoisin, että mulla olisi joku neuvo annettavana siihen, miten ei ihan oikeasti välitä siitä mitä toiset sanoo. Harmittaa, kun en tiedä miten se tapahtuu! Mielelläni kertoisin sen eteenpäin ihan joka tytölle (ja pojallekin!) jos vaan tietäisin miten se tapahtuu. Höööööhh!

    • Voisin veikata, että sitten kun tuntee oman itsensä täysin, ja oikeasti hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, on helppoa viitata kintaalla toisten sanomisiin ja mielipiteisiin itsestään. Tämä varmasti vaatii paljon itsetutkiskelua ja työtä oman pään sisällä, mutta uskon, että joku päivä pääsen vielä siihen harmoniseen tilaan, että tiedän kuka olen, enkä tarvitse muita sitä mulle kertomaan :)

    • Tällaiseen se varmasti perustuu, ja näihin itsensä hyväksymisen ja löytämisen aikoihin minäkin vasta opin olemaan ihan totaalisesti välittämättä muiden mielipiteistä. Siitä lähtien on vallinnut suuuuuuri vapaus! :’) Tsemppiä siis sillä tiellä! ;)

    • Nana, toisaalta on taas niitä ylipainoisia jotka eivät ole välinpitämättömiä, laiskoja ja saamattomia. Itse tunsin vanhemman naisen joka oli lapsesta asti ylipainoinen. Kerran hän oli onnistunut laihduttamaankin, mutta taustalla oli myös kamala lapsuus sekä vaikea syömishäiriö josta hän ei puhunut kenellekään kuin vasta kuolinvuoteella omalle tyttärelleen.
      Hän ei ikinä kieltänyt sitä etteivätkö hänen kaikki nivelvaivansa ja ruuansulatusvaivansa johtuisi ylipainosta, mutta sokeririippuvuus on riippuvuus sekin. Mutta missään tapauksessa tämä henkilö ei ollut välinpitämätön, laiska tai saamaton! Askarteli yötä myöten kipujen valvottaessa kasapäin vaatteita lapsenlasten barbeille, kävi töissä vaikka iskias oli lähes sietämätön, oli apuna aina kun vaan apua pyysi, eikä koskaan valittanut ettei jaksa koska väsyttää. Kaipaan tätä ihmistä. Sokeririippuvaisillekin pitäisi mielestäni olla hoitolaitoksia, samalla tavalla kuin muillekin syömishäiriöisille. Ensin pää ja sitten ruumis. Se vaan ei toimi jos pakottaa itsensä johonkin jos henkinen puoli ei ole raiteillaan ensin.
      Mutta ärsyttää kyllä esimerkiksi nämä ylipainoiset, jotka vannovat laihdutusleikkauksen nimiin ja sitten mussuttavat leikkauksen jälkeen herkkuja. Kohta ollaan lähtöpisteessä ja sitten itketään että miks, mrrr! Verovaroilla noitakin leikkauksia Suomessa tehdään, joten ottaa pattiin!

  • Joo tätä mä jo kaipasinkin, odotin milloin tulee tällaista settiä! :) Siis tämä on vaan sitä jotain. Nyt innostuin itsekkin kommanetoimaan, sillä tää oli kertakaikkiaa mitään sanomaton purkaus. Ei tätä mitenkään voi kommentoida yhdellä sanalla, paitsi, että tämäkin oli sikamagee!!!
    Ja kiitos,
    oon lukenu kohta kuukauden tätä blogia ja se on innoittanut minutkin aivan totaalisesti. ”minäkin haluan tommoset hienot lihakset.” näin oon ystävillenikin esitellyt.. :)Jospa multakin löytyy viimeistään sen jälkeen kun oon armeijaan päässy :)))))

    Ja lisää postauksia, ehdottomasti jatka, sussa on niiiin paljon potentiaalii tähän!

    • :D Jänskää, että tämmöstä ootte oikein kaipailleet! :D Kiva että miellytti!

      Oon niin iloinen, että oot niin kovin innostunut ja ystävillesikin esitellyt. :’) Oooo eiköhän siellä armeijassa jotain lihaksia ala löytyä! :D

      Jatketaan jatketaan! :) Jiiihaa!

  • IHANA! =)
    Monessa kohtaa olen samanlainen, pullistelen kamalasti haukkareitani, kyllä ne sieltä kasvaa ;) Eikö sitä nallukkapuuroa voi lähettää postissa vaikka? :D Mun luona oli käymässä yksi tyttö saksasta, tosin jo muutamia vuosia sitten, mutta hän ihastui täällä lakkahilloon ja lähetettiin sitä sitten postissa hänelle kotiin :DD Sielä se odotti kun meni kotiin.. heh :D

    Ja on muuten kumma juttu kun kuntosali ja terveellinen elämä on ny jotenkin muotia, niin on paljon enemmän kaikkia patukoita kaupassa esillä ja näytillä, ostakaa tästä vaan, iso hinta, pieni patukka :D Samoin palautusjuomia yms., saa oikeasti tarkkaan katsoa mitä kannattaa ostaa..

    • EIKÄVOIOLLA :D Hih, kiitti!

      Kato tuolta ylempää Stay With Me Evelynin ehdotus puuron postittamisesta ja minkä kuvalinkin siihen laitoin.. :D

      Ja kyllä, noita patukoita ja kaikenmaailman protskujuttuja on nykyään aivan hirveät määrät pitkin kauppoja, toista se oli vielä pari vuotta sitten!

    • Ahahaha :D No joo, en jaksanu lukee kaikkia kommentteja kun niitä oli miljoona :D Mut hauska kuva. Sun pitää tehdä diili jonkun kaupan kanssa joka tuo suomesta jotain että tuo sulle lavan puuroa aina sillon tällöin ;) tosin en tiedä voiko niin tehdä.. :D

    • NYT NAINEN VÄHÄN RYHTIÄ TUOHON TOUHUUN eihän täällä oo vasta kun joku sata kommenttia :D :D

      OOooooo.. puurodiili. :’D Tässä ois selkeesti ideaa! :D

  • Sä oot kyllä jännä bloggari. Ensinnäkin sulla on varmaan enemmän jee oot ihku -kommentteja kuin jollain suosituilla muotibloggareilla. En oo tässä parin kuukauden seuraamisen aikana nähnyt yhtään negatiivista kommenttia. Toiseksikin musta on jännää, kuinka olen nakittunut lukemaan sun blogia, vaikka sä olet tavallaan tosi ärsyttävä. Siis lähinnä siksi, koska ollaan tosi erilaisia (= sä olet väärässä :D). Mutta et sä kyllä muakaan suuttumaan saanut noilla sun faktoilla. Oliko se muuten tavoite (ei siis mua henkilökohtaisesti mutta ees joku)?

    Mä tässä mietin tota kohtaa, että ei ole aikaa liikkua. Siis ihan silleen, että ihmisillä on elämässä eri prioriteetit. Toki ne ihmiset vähän vääristelee totuutta siinä, kun he väittävät, että haluaisivat liikkua(, jos olisi aikaa). Mutta musta se on ihan luonnollista, että aikaa ei ole, jos on niin paljon muuta tärkeämpää tekemistä. Mä en esimerkisi ole taas moneen viikkoon ehtinyt lenkille, kun on pitänyt käydä salilla, uimassa, fillaroimassa ja säbäilemässä. Jotkut sitten valitsevat elämäänsä jotain epäliikuntaa. Siitä sitten voi toki olla eri mieltä, että mikä on tärkeää ja kuka priorisoi oikeita asioita. Mutta onko se siltikään potaskaa?

    Ja loppuun vielä, että haukkarit on tehty pullistelua varten, tukan pitää olla aina hyvin ja Britney on ihan ässä.

    • Mä en kanssa käsitä. Negatiivisia kommentteja on tainnut tulla koko blogiini ehkä kolme. Nämä ihkutukset hämmentää aina vaan, vaikka ihmiset kertovatkin mistä syystä se on, mutta tietty samaan hengenvetoon kertovat, että eivät olisi mun kanssa kavereita oikeassa elämässä juuri samoista syistä. :D Että joku ristiriita siinä on. :’D Ei mun tarkoituksena ollut ketään suututtaa. Mä vaan oikeasti luulin, että näin tapahtuisi. Oliko sitten liian kaukaisia asioita, eikä osunut suoraan kehenkään pahasti. Mutta provosoin tietysti jo pelkästään sillä, että kirjoitin nuo tänne. Toki siinä listassa on vastapainoksi paljon hyvin henkilökohtaistakin asiaa, mikä ei varmasti provosoi yhtään ketään. Eli random -lista, joka kääntyi päivän fiiliksen mukaisesti vähän ehkä kiukkuisemmaksi kun oli tarkoitus. :D :D

      Tottakai ihmisillä on ne omat prioriteetit ja sen mukaisesti on joko aikaa liikkua tai ei ole aikaa liikkua. Jotkut priorisoivat sen telkkarin tärkeämmäksi. Lähinnä tuo kommentti olikin tarkoitettu niille, jotka valittavat, ettei aikaa ole liikkua vaikka juuri heidän pitäisi liikkua. Silloin se on suuremman luokan potaskaa, jos silti on aikaa maata sohvalla kokismuki kädessä monta tuntia illassa. Sitten on prioriteetit päin per**ttä, jos itse tietää että pitäisi liikkua, mutta ei vaan muka löydä aikaa sille. Ihan satavarmasti löytää aikaa, kun vähän katsoo, miten sitä päivää rytmittää ja nostaa sen ahterinsa vaan kiltisti sieltä sohvalta ylös. Niih. :D

  • No tuon kyllä ymmärrän ettei ole aikaa. Omalla kohdalla ei niin koskaan ole käynyt, vaan liikkumattomuuskaudet ovat olleet laiskuutta tai lääkärinmääräyksiä. Mutta ymmärrän hyvin että aikaa ei välttämättä ole. Jos tekee 12-tuntista työpäivää ja on kolme lasta joista pitää huolehtia yksin(kuten eräällä tuntemallani henkilöllä tilanne oli), niin kyllä saattaisin kilahtaa jos joku kuntointo-kotirouva tulisi sanomaan että pah, tekosyitä. Toki 12 tunnin työpäivän jälkeen jää vuorokauteen 12 tuntia, mutta, ainiin, tosiaan, ne lapset, taloudenpyöritys ja sitten vielä sekin pikku juttu että pitäisi nukkua jossain välissä. Tuohon mielipiteeseen toivoisin sinulta bobby vähän avarampaa ajattelua ja erilaista perspektiiviä. Kaikilla ei ihan oikeasti ole aina aikaa.

    • Ei kaikilla olekaan aikaa. Tottakai poikkeuksiakin löytyy ja tietysti priorisoi lapset ja työn sen edelle! Tuo onkin kärjistetysti kirjoitettu ja tuossa yllä vastauksessani kirjoitinkin, että mihin tapauksiin lähinnä tällä viittasin. Eli juuri siihen, että se perse on siinä sohvalla viisi tuntia päivässä ja toljotetaan telkkaria ja samalla valitetaan, ettei ole aikaa. Notta perkele, varmasti on aikaa!

    • Ja tosiaan, kirjoitinkin tuonne, että suurin osa ihmisistä puhuu potaskaa kun väittää, ettei ole aikaa. Suurin osa!

    • Tuo liikuntakeskustelu (ruokavaliokeskustelun ohella) saa aina aika mielenkiintoisia piirteitä. Tuntuu, että kun keskustelu etenee, keskustelun osapuolilta katoaa se punainen lanka kokonaan, kaivetaan poterot kauans toisistaan ja keskustellaan vain ääripäistä. Joko liikut joka päivä tai et ollenkaan, ei ole välimuotoja. Ja mielikuvat luo oman twistinsä keskusteluun. Esimerkkinä Jutta G. Kun hän paasaa siitä kuinka läskien pitää nousta sohvalta liikkumaan, minulle ainakin tulee aina tunne, että hänen mielestään pitäisi mennä nimenomaan salille. Ja hänen mielipiteistään saa tosiaan sen käsityksen, että vain salitreeni on se ainoa autuaaksi tekevä. No ihminen, joka pitää (pitäisi) enemmän vaikka jalkapallosta (harrastusmielessä, kunhan vaan saa pelata kavereiden kanssa ja hien päälle), miettii varmasti, että en halua, ei kiinnosta. Moni luulee, että liikkuminen on hampaat irvessä juoksemista pururadan ympäri, vaikka aivan hyvää liikuntaa terveysmielessä on vaikka kaverin kanssa kävelylenkki. Joka perjantai voi vaikka hakata seuraavan viikon halot ja lauantaina mennä vaimon kanssa lavatansseihin. Ja työmatkat ja pulkkamäki lasten kanssa liikuttaa myös. Ei ne lihaksia kasvata, eikä maratonkuntoa nosta, mutta se aika on a) pois jääkaapilta, b) pois telkun ja koneen äärestä ja c) jotain mielekästä tekemistä. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi kun kulkee usein käsikädessä.

      -Anna-

    • Anonyymi-anna ja Bobby, olen erittäin samaa mieltä siitä että mikä tahansa liikunta on hieno homma. Multitasking-liikunta on mielestäni järkevintä liikuntaa. Olen niin hyötyajattelija, että aikoinaan en koskaan nokkaani salilla näyttänyt (en kyllä paljoa vieläkään:) mutta pyöräilin kymmeniä kilometrejä päivässä päästäkseni paikasta toiseen ja yhden muuton tein suureksi osaksi (huonekaluja lukuunottamatta) kävellen reppu selässä kun ei ollut kauhea kiire sen nimenomaisen muuton kanssa :D ja välimatka pisteiden A ja B välillä taisi olla joku viitisen kilsaa joten tulihan siinä tarvottua, yleensä edestakaisin pari kertaa päivässä.
      Enkä edes mieltänyt tuota liikunnaksi silloin. Silmäni hyötyliikunnan suhteen (jota silloin paljon harrastin) avautuivat aika myöhään, kysyessäni eräältä mieshenkilöltä että miten sulla voi olla jaloissa tollaset lihakset vaikket koskaan tee mitään. Ja sain vastaukseksi että tiedätkö sä paljonko sellutehtaassa on yleensä portaita, ja tiedätkö monta kilsaa niitä kipitän ylösalas työpäivän aikana. No, tietenkään en tarkkaan tiedä, mutta kuvittelisin että ihan kunnollisten ja hyvin erottuvien jalkalihasten verran :D

    • Heh, vaikka itse olenkin sali-ihmisiä (tai siis treenihuoneihmisiä..) niin parasta liikuntaa on minusta silti se, jota tehdessä ei juuri tajua suorittavansa liikuntaa! Jotain sellaista puuhastelua, vaikka ulkohommia, tai patikointia vaihtelevassa maastossa, tai sitten sitä muuttotavaroiden roudaamista (vaikka muuttamista yleisesti ottaen kyllä vähän vihaan :D). Sellainen tekeminen on ihan parasta!

    • Tahra ja Bobby, uskon, että moni muukin ihminen on tuollainen hyötyajattelija sen lisäksi etteivät vain pidä sen suuremmin liikunnasta. Ja minun mielestäni se on ihan ok. Sellaiset ihmiset ovat jopa tehokkaampia, he liikkuvat kaiken muun ohella ja heillä on vielä aikaa tehdä muutakin mistä nauttivat, vaikka katsoa sitä tv:tä :). Itse huomasin aikoinani, kun oli 10km työmatka jonka kuljin pyörällä, että kuinka ihana oli kotona tajuta, että päivän liikunta oli oikeastaan jo tehty ja nyt voi touhuta muuta, ei ole PAKKO lähteä vielä työpäivän päätteeksi treenaamaan. Ja se aamuliikuntakaan ei tuntunut aamutreeniltä, kun se oli kätevästi naamioitu työmatkaksi. Laihduinkin tuon 8kk:n jakson aikana 8kg oikeastaan sen kummemmin miettimättä laihduttamista. Tosin kävin kyllä kolmesti viikossa salilla, mutta viikonloppuna en yleensä tehnyt mitään liikuntaa erikseen.

      -Anna-

  • Mä tykkään susta siks, että otan sut ihmisenä, enkä ihmisenä joka ei tykkää ihmisistä! :) Sitä paitsi en itsekään välitä ihmisistä niin kovasti (läheisiäni lukuunottamatta). Typerä laji, jonka yksilöt aina vaan satuttaa toisiaan. Eläimet on paljon kivempia ;)

    Luin tuossa pari kommenttia ”yläpuoleltani”, ja tuli mieleen, että mä en ole onnistunut kokemaan sua YHTÄÄN ärsyttävänä MISSÄÄN VAIHEESSA. Johtuu ehkä siitä, että yleensä kun jotain sun tekstiä luen, niin nyökyttelen vaan innoissani kun kirjoitat kuin mun suulla (voiko noin sanoa? :D)! On mahtavaa, kun joku saa sanoiksi sen mitä itse ajattelen, mutten osaa/jaksa/viitsi tuoda esille sanoina.

    • :O Mikään ei ärsyttänyt :O Cool. :D Ollaan sitten vissiin aika samanlaisia! ;) Mä kirjoitan sun suulla ja sitä rataa. :’D

  • Kiitos blogistasi! Kiitos kirjoituksistasi. Kiitos kun oot olemassa!

    Poikkea juuri aloittamassani blogissa niin ymmärrät, mut älä ymmärrä väärin äläkä ota ressiä.

    Ekassa postauksessani viimeisimpänä viittaan sinun blogiisi =)

    • Nallen normikaurapikahiutalepuuro. <3 Katso tuolta ylempää Stay with me evelenynin kanssa käytyä keskustelua. ;)

    • Vau! Hieno satsi. Aika jännä muuten, tuolla oli varmaan kaikki muut Nalle-hiutaleet paitsi tuota pikakauraa… Harrastin tuota suomikauppa jenkeissä asuessani. Kun sieltä ei saanut salmiakkia, Turun sinappia eikä minun mielestäni kunnon kaurapuuroa.

      Itsehän olen elovena-tyttö. Vaikka punatukkainen olenkin :)

      -Anna

    • Ei tosiaan saa täältäkään kunnollista MIKROkaurapuuroa. :( Muutenkin paketit on puolet pienempiä ja siinä missä nallekaurapuuro maksaa seitsemänkymmentäjotain senttiä, täällä puolet siitä maksaa jo kaksieuroajotakin. Ja kun sitä menee noin paljon, plus tuokaan ei ole mikrotettavaa, niin eipä sillä juuri juhlita.

      Oo, lisää punatukkia! ;)

  • Aivan mahtavaa ! löydän itsestäni monia monia samanlaisia luonteenpiirteitä, ihanaa että jollain toisellakin on… luulin jo hetken olevani poikkeus sääntöön :D
    p.s. yhteen on pakko sanoa vähän vastaan, löysin markein hyllyltä juuri samoja protskupatukoita kuin mitä sinä syöt ;) Tosin suurimaksi osaki ne on huuhaata ja siksi tilaankin netistä :)

    -Tiia-

    • Jeee lisää samiksia :D

      Ooo onko niitä jo kaupoissa! :O Jo on aikakin saada jotain järkevää sinne hyllyihin :D

    • kyllä on ja hypin onnesta kun näin ne :) jos omat patukat loppuvat kesken niin hyvä tietää mistä hakea hätävarapatukat ! :)

  • Huhhuh miten samanlaisia kohtia löysin tekstistäsi ja itsestäni! :D

    ”-Ryhmässä olen yleensä hiljaa ja tarkkailen, teen havaintoja. Analysoin ihmisiä, heidän puheitaan, olemustaan, tapaansa puhua, käyttäytyä, kohdella toisiaan, kehonkieltä. He todennäköisesti näkevät minussa vain tuppisuun. Voi kun ihmiset tietäisivätkään, miten paljon heistä tiedän!”
    ”- Joskus väitän olevani hyvä kommunikoimaan, mutta tosiasiassa haudon suurempia asioita sisälläni vaikka päiviä, kunnes ne pakotetaan minusta ulos. Silloin osaan kyllä puhua.”
    ”- Osaan todennäköisesti sanoa milloin valehtelet. En välttämättä tuo sitä esille, jos aihe on sinulle tärkeä ja arka. Mutta tuon sen varmasti esille, jos valehtelullasi pidät minua erittäin tyhmänä ja luulet, että uskon mitä yrität väittää.”

    Esimerkiksi nämä kolme lausetta olivat melkein kuin minun päästäni! Hullua :)

    -Millis

    • Oijoi, siinä onkin jokunen iiiiiso asia sitten, mikä meitä yhdistää! Ja se niin on hullu tunne, kun jollain toisella on yhtäkkiä ihan samoja mietteitä tai piirteitä kuin itsellä!

      Notta hulluja ollaan sitten molemmat. :D

  • Mä pidän susta! Sanot asiat suoremmin kuin minä, mutta monesta olen aivan samaa mieltä. Varsinkin tuo yksi kohta kolahti ja kovaa. Tuo että on itsekästä olla huolehtimatta omasta terveydestä jos on ihmisiä jotka välittää. Perheeseeni kuuluu ylipainoinen isä, jonka ylipaino tosiaan alkaa olemaan hengen vaarallista. Noin vuoden ajan olemme siskomme kanssa yrittäneet kannustaa, rohkaista ja vähän potkiakin laihtumaan, hyvällä hengellä. Mitään muutosta ei ole tapahtunut. Kesällä päätin tehdä isäni kanssa sopimuksen , hänen tuli laihtua 8 kiloa 2 kuukaudessa ja minä lopettaisin tupakanpolton. 2 kuukautta myöhemmin olin terveempi kuin koskaan mutta isäni ei ollut onnistunut laihtumaan kiloakaan. Epätoivo ja suru alkoi oikein vihastuttamaan. Itsellä tähtäimessä jossain vaiheessa fitness kisat, jotka vaativat suurta omistautumista, ja hän ei pysty laihduttamaan kiloakaan. Tulipas pitkä avautuminen, pointti oli kuitenkin alunperin, että sulla on loistava asenne:) pidä siitä kiinni!

    • Kirjoituksesi perusteella mäkin pidän susta! Kiitos avautumisesta, ja tiedän tosiaan itsekin miltä tuntuu katsella vierestä kun perheessä syödään itseään koko ajan lähemmäs lyhyempää elämää. Se kiukuttaa ja surettaa hirveästi. Meidän suvussa jatkuvasti nouseva ylipaino on normaalia, joten sitä ei kukaan varmaan koskaan pysty toiseksi muuttamaan. Minä taas olen pienestä pitäen hoikkana ollut (lukuunottamatta sitä erästä lihomisvaihetta tuossa yhdessä kohtaa :D) ja siitä olenkin sitten saanut kuulla. Suvussamme sorsitaan hoikkia ja ylistetään ylipainoa.

      Liityn heti blogiisi kunhan sinne ilmestyy liittymismahdollisuus!

    • Voi kiitos! Mä oon vielä niin uus tässä touhussa etten tiedä miten voin sen mahdollistaa. Yritän selvittää!
      Joo toi on hassu mentaliteetti, en tiedä voiko siinä olla jotain vanhoja ajatuksia siitä että lihavat ihmiset ovat jotenkin parempiosaisia, kun taas hoikat ”raukkoja”. Mä uskon, että pikkuhiljaa tää maailma alkaa menemään terveempään suuntaan!
      Toisen puolesta kun sitä painoa ei vaan voi tiputtaa:/

    • Tai sitten isäsi ei vain tiedä miten hänen pitäisi laihduttaa. Yleispäteviä neuvoja on helppo jakaa (syö vahemmän kuin kulutat, liiku, syö oikeata ruokaa), mutta suurimman osan ihmisistä on löydettävä se oma motivaatio, oman jaksamisen rajat ja oma tapa pudottaa painoa. Jos isäsi haluaa laihtua vain sen takia, että sinä lyöt vetoa tai teet sopimuksia hänen kanssaan, se vie vain tiettyyn pisteeseen asti tai ei eteenpäin ollenkaan. Se ”paine” pitää tulla sisältä, ei ulkoa.

      -Anna-

    • Tiedän, toihan siinä onkin pahinta. Että näkee kun toinen tekee kuolemaa, ja samalla tietää että ei pysty mitään itse sille tekemään. Neuvoja on annettu hyvällä kannustavalla fiiliksellä vaikka kuinka, mutta niin kauan kun niistä ei ole valmis ottamaan opikseen ovat ne turhia.

  • Moi!

    Vähän aikaa olen sun blogias seuraillut ja se on mahtava! Kaurapuurolla/weetabixillä täälläkin aamu lähtee käyntiin! Itse olen ollut ihan samassa lähtötilanteessa kuin sinä :D Ryhti päin hanuria ja muutenkin aina ”masentuneen” näköinen… Vaaka itsellä rikki Mutta kokovartalo peili on se mikä sanelee mulla <3 Lihaksia keräilen kanssa ja hyvinhän niitä tulee :D Vielä hieman on noita viimeisiä rasvoja pakko saada sulatettua :’) Nohh… enskesänä ois tarkoitus olla hyvässä kunnossa, Sen olen huomannut tässä elämänmuutoksessa että nälkä kasvaa syödessä :P Hyvin menee mutta menköön! 3 muksua on tietysti jättänyt jälkensä kroppaan arpia on ja tissejä ei oo nimeksikään mutta rintalihaksia löytyy jo! :P Ja niinhän se on että jos todella jotain haluaa niin se myös onnistuu kesti siinä hetki tai hieman kauemmin…

    -Minna 27v

  • Se vielä tuli muuten mieleen, että esimerkiksi minulle et olisi ollenkaan huono personal trainer. Mikäli minulla moiseen palveluun olisi rahaa käytettävissä, ottaisin juuri sellaisen joka korostaa avokämmenellä ja huutaa NYT PERKELE. Ei minuun mikään ”olisi ihan hyvä jos tekisit näin ja näin” juurikaan tehoa…

  • Miks en tajua tuota ”En usko venyttelyyn” :D ? Voisitko vähän selventää?

    • Toki voin. :D

      Tarkoitan venyttelyn hyötyjä. Että ennen urheilusuoritusta pitäisi aina venytellä ja sen jälkeen pitäisi aina venytellä. Tästä on olemassa (ainakin) kaksi näkemystä, jossa toisessa uskotaan sen hyötyihin ja toisessa ei uskota. Käsittääkseni sitä ei ole koskaan oikein kiistatta todistettu, että se on hyväksi. Ja joskus se on jopa haitaksi. Kerran myös keskustelin OMT-fysioterapeutin kanssa asiasta ja hän ei missään nimessä venyttelyä suositellut. Itselleni olen huomannut haitalliseksi etenkin jalkojen venyttelyn, ovat siitä hetkestä eteenpäin pari päivää maitohapoilla ja voimattomat, jolloin urheilu on huomattavasti vaikeampaa ja suoritukset oikeasti kärsivät.

      Hieronta taas on sellainen, johon uskon! :D

    • Aika jännä, itselläni on just toisinpäin. Venyttelyjen jälkeen tuntuu juurikin siltä, että veri alkaa taas kiertää kunnolla etenkin jaloissa, siksi teen pari toistoa lyhyitä n.5 sek venyjä lämmittelyn yhteydessä. Saman olen huomannut hartioiden osalta, eli kun niitä alkaa kivistää ja päässä sumenee, pienet venyttelyt ja avot! päässä humisee veri taas ja pystyy jopa ajattelemaan! Tässä tuleekin, että vaikka ihmisiä ollaan kaikki, niin kuitenkin fysiologisesti niin erilaisia.

      -Anna-

    • Onki jännä! Mulla alkuunsa kireät lihakset vaan kiristyy entisestään jos niitä venytän, ja niska-/hartiaseutua nyt en saa venyttää muutenkaan, ellen tahdo nyt sitten mennä vaikka kuolemaan. Hieronta taas on sellainen, millä saa aikaan välittömän vaikutuksen. Sitten mulle käy justiinsa noin, että avot vaan. :D

    • Oletko koskaan tehnyt dynaamisia venyttelyä? Esim. askelkyykky pitkällä askeleellahan on esimerkki tästä, se takajalan lonkankoukistajahan venyy tosi hyvin. Tai jalanheitot. Millainen liikkuvuus sinulla yleisesti ottaen on ja oletko huomannut pelkän punttitreenin kehittävän sitä kuinka paljon?

      -Anna-

    • En tosiaan oo tuosta venyttelystä juuri kiinnostunut. Hieron ja foamrolleroin (:D) auki tarvittaessa. Liikkuvuuden sanoisin olevan hyvä, paitsi niskan seudussa ei aina, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Menen kyllä hyvin pieneen myttyyn tarvittaessa ja istunkin välillä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. :D Kädet saan lattiaan ihan venymättä jne. Tottakai nyt kun on lihasta enemmän kuin ennen, voi jotkin liikeradat töksähtää jo ihan siihen. Se missä ennen meni lapaluut yhteen, ei nyt todellakaan mene kun siellä on jotain välissä. :D

  • ”- Ryhmässä olen yleensä hiljaa ja tarkkailen, teen havaintoja. Analysoin ihmisiä, heidän puheitaan, olemustaan, tapaansa puhua, käyttäytyä, kohdella toisiaan, kehonkieltä. He todennäköisesti näkevät minussa vain tuppisuun. Voi kun ihmiset tietäisivätkään, miten paljon heistä tiedän!”

    Tunnistan itsessäni saman :D Onneksi en ole ainoa ! :D
    ”Tarinasi” on muuten tosi inspiroiva. Iltalehden kautta olen siis tänne blogiin eksynyt ja on niin vaikea ymmärtää, että miten olet voinut muuttua noin paljon ! Olen itse 18-vuotias, ylipainoa on vielä 10 kilon pudottamisen jälkeenkin 16 kiloa.. Haluaisin kysyä sun mielipidettäsi yhteen asiaa. Eli siis onko sellaisessa mitään järkeä, kun teen yleensä kolme kertaa viikossa kuntopiiriä+lyhyemmän aerobisen ja kolme kertaa viikossa pelkän (hieman yli tunnin) aerobisen ? Siis lähinnä mietin, että onko tosta kuntopiiristä hyötyä ns. ”kiinteytysmielessä” ? Kiitos jos ehdit vastaamaan :)

    • Joo meitä tuntuu olevan yllättävän monta tämmöstä! :D

      Itselle tuntuu heti alkuun tuo yli tunnin aerobinen kolme kertaa viikkoon aika huimalta! :O Mutta sitä et kuitenkaan kysynyt vaan kuntopiiristä. :D Eli ilmeisesti kuntopiirin tarkoituksena on kasvattaa/kiinteyttää lihaksia? Siinä tapauksessa ehdottomasti on hyötyä, sillä siinä vaiheessa kun sulla on ylimääräiset rasvat lähteneet kehosta niin lopputulos on aina sitä kiinteämpi mitä enemmän lihasta siellä alla on! ;)

      Tsemppiä vielä siihen viimeiseen 16 kiloon, oot jo huiman matkan tehnyt!

    • Mikä tossa yli tunnin aerobisessa kuulostaa huimalta ? :o Itsellä vaan ei se 45-60 minuuttia riitä nykyään siihe hyvään fiilikseen

    • Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että itse menisin jollain crosstrainerilla aina yli tunnin -> alkaa olla jo enemmän lihaksia kuluttavaa. Mutta eihän tuo esimerkiksi juoksussa ole vielä mitään. Joten tee ihmeessä sitä mitä tykkäät tehdä! :) Ja kun vaan muistaa pitää myös lepopäiviä niin ei ole huolta. :)

  • Sun tekstistä tuli sellanen olo että oot vetäny jostain henut nenään..ihme uhoomista.. En tosiaan edes tajua miten eksyn joka kerta iltalehden kautta lukemaan sun blogia vaikka ärsytät mua melko paljon.. :D Joka vatsalihas kuvan jälkeen mutisen yksikseni että joojoo on tullu selväks että sulla sellaset on ja plaaplaa.. ihana ja niin oudon kutkuttava blogi! :)

    • No khyllä vaan kuule on nenussa henut ja syvällä, noissa kaikissa kohdissa ainakin missä mainitsin, että ärsyttää suunnattomasti. :D Ne on justiinsa ne herneet siellä sen takia! ETTÄ KIITTI VAAN IHMISET HEI. :D

      Hihih, mua niin naurattaa että ärsyttää ja silti palaat uudelleen aina vaan. :D I like it! Kuvauksesi on ehkä just semmonen ihminen kun mä tykkään eniten olla, että samalla ärsyttää mutta silti ah, niin vastustamaton! :’D Hihiihh!

  • Ihana teksti, vähän kopsahteli, vähän opin taas uutta itsestäni ja vähän taas kaikkea. Ja kaikista eniten, sait mut hyvälle tuulelle ja vaikka sitä ihmettelisit kuinka niin tekis mieli rutistaa kiitokseksi tästä hymystä :D

    • No kuule rutsista vaan ja rutistelut suoritettu! :’D Awww ihanaahhh, tulin itsekin nyt hyvälle mielelle! :D

  • miten ihmeessä sait taltutettua makeanhimon silloin aikoinaan, vai oliko sulla ees sellaista ? mun blogiakin saa käydä katsomassa, olen jättikokoinen läskikasa joka vasta aloittelee projektiaan, ties monennenko kerran. kaikki tsemppi ja muu on tervetullutta

    • Kyllä mulla oli ja suuri olikin! Olinhan pääasiassa elänyt kaikella makealla ja kaikella rasvaisella koko siihen astisen elämäni! Olen vahvapäinen, joten päätin vain karsia niitä pois. Sittemmin jätin kokonaan pois. En ole koskaan ajatellut, että mitä jos en onnistukaan tai jos sorrun tai repsahdan tai jotain sellaista. Minä vain jätin pois. Ja ihmiskehohan on siitä hieno, että kun on hetken aikaa täysin ilman (yleensä se vie noin pari viikkoa), keho ei enää kaipaa niitä mitä pois on jätetty. Ei mun tee enää mieli. Enhän edes muista miltä esimerkiksi suklaa maistui! Sittemmin myös makeansietokykyni on muuttunut. Ennen MIKÄÄN ei ollut liian makeaa. Lisäsin joskus kahviinikin useamman lusikallisen sokeria. Nykyään joskus saattaa jopa punainen omena olla liian makea. :)

      Paljon tsemppiä! Kyllä se oikeasti helpottaa, kun osaa vain ensin olla jonkin aikaa ilman. Mitä pidempään on ilman, sitä vähemmän tekee mieli.

  • Tämä nyt on ihan offtopiccia mutta laitan sen tähän uusimpaan kirjoitukseen nyt kuitenkin. Eli mielestäni on hiukan omituista että olit iltalehden viikon laihduttaja. Otsikoksi olisi paremmin sopinut joku Viikon elämäntaparemppaaja tai elämäntapatuunaaja. Kun sinulla ei kuitenkaan laihtuminen sinänsä ollut tavoite (jos laihtuminen ymmärretään painonpudotukseksi) eikä se sinulla ollut tarpeenkaan. Toki rasvaprossa on muuttunut tosi paljon, mutta en itse ainakaan pidä sitä varsinaisesti laihduttamisena. Joo, tiedän ettei iltalehdessä ole Viikon elämäntaparemppaaja-sarjaa mutta kuitenkin. Toki on tosi hyvä että siellä iltalehdessä jossakin lokerossa olit, koska sieltähän tänne löysin :)

    • Minustakin se oli omituista. En uskonut ikinä, että olisivat mut sinne valinneet. Yllätyin siitä kovin, koska lähtöpaino oli normaalissa. Eihän se mulle normaali ollut, mutta yleismittareiden mukaan kyllä. Ja niitä yleismittareita kaikki ihmiset tykkäävät toljotella. (valitettavasti)

      Mutta joo. Olihan siinä kymmenen kiloa ylimääräistä, mikä piti pois saada. Ja aivan selkeästi pitikin. Itse olin sille sokea, kunnes muutos oli jo tapahtunut ja näki niitä vanhoja kuvia ja missä kunnossa sitä oli. En silti tosiaan laihduttamaan niitä kiloja koskaan lähtenyt. Olisin kyllä varmaan lähtenyt, jos olisin ne nähnyt itsessäni.

  • Heh, mä oon ollut sun kanssa Noksulla samaan aikaan töissä, enkä kyllä olisi ikinä uskonut että oot tällainen kuin täällä kuvailet. Harmi, oltais ehkä voitu tulla toimeen (itsekin oon rasittava kasvissyöjä-tarkkailija-pitäkääkissannekiinni-hoitakaaeläimiänne-lopettakaaturhastavalitus-pidän harvoista ihmisistä -ämmä)!

    • :-D En mä usko että sä mua muistaisit vaikka esim. nimeni kertoisin, olin siellä vaan puolisen vuotta vuonna -07. Itse olin swimana, ja mulla on muistikuva että teit jotain samantyyppistä ainakin tuolloin?

      Mutta täytyy kyllä nostaa hattua tästä muutoksesta, en olisi uusista kuvista sua millään tunnistanut!

    • Jaahas! :D Oih, ihan tulee nostalginen fiilis, kun Noksua muistelee. Hirveästi hyviä ja hirveästi huonoja muistoja. :’)

      Oliko swima swing -solun matsku? Olin paljon sellaisissa hommissa juurikin, ja ne olikin kaikista kivoimpia hommia. Kunnes sitten loppujen lopuksi päädyin laatutytöksi. :D Mutta 2007 varmaan olin tosiaan jossain sellaisissa solun matsku -hommissa.

      Ja kiitti! Mulla on sellainen kutina, että tässä on kyllä muututtu aiiiivan hirveästi niistä ajoista, tuskin olet ainoa joka ei tunnistaisi jos kadulla vastaan kävelisi! :D

      Hirveästi tahtoisi tietää edes naamaa. Näytä mulle! :D :D Viskase facebook -viesti? Jotain? Apuaahh? :D

  • Minä kuulun myös niihin ristiriitailijoihin, jotka lukevat blogiasi samoista syistä, joista emme välttämättä oikeassa elämässä tulisi toimeen. Tiedät kuka olet ja mitä haluat, ja korostat omaa upeuttasi häikäilemättömän röyhkeästi (kyllä minäkin korostaisin, jos kroppa olisi tuollainen). Kaikista raivostuttavimpia ovat kommenttisi siitä, miten helppoa kaikki on ja miten mikään esim. minulle hankala ei ole ollenkaan vaikeaa, ”sen kun vain päättää”. Ärsyynnyn myös siitä, että lähes joka postauksessa on hyvin samankaltaisia kuvia, mutta silti tuijotan niitä lumoutuneena :D

    Minä makaan joskus sohvalla suklaapatukka kädessä ja valitan, ettei pitäisi syödä ja hitsi kun ei tullut lähdettyä sinne lenkille. Jos olisimme kavereita, todennäköisesti sinä löisit minua ja karjuisit nyt perkele, ja minä käskisin sinun hukkua omaan ihanuuteesi :D

    Tämän kaiken paatoksen jälkeen; älä vain koskaan muutu ;) On ihan mahtavaa, että joku onnistuu provosoimaan noin lahjakkaasti minuakin, joka en yleensä provosoidu juuri mistään.

    • Ai miten ihana :’D Nauroin ääneen monessa kohtaa ja luin miehellekin, hänkin nauroi ääneen. :’D

      Ihana oot :’D <3 Mielestäni kuvailit minua niiiin osuvasti, kiitos! :’)

Kommentointi on suljettu.