Turhin päivä ikinä. Ja vähän viikkokin.

Kuva eiliseltä iltatreeniltä (kädet). Koska tänäänhän ei kyetty treenaamaan.
Aamulla herättiin seitsemältä kun kissa pomppasi sänkyyn ja hyppi mun päällä ja hörisi ja naukui. Siitä ylös ja vessaan, sitten kissalle ruokaa ja ittelle aamupalaa jääkaapista, jonne olin eilen laittanut valmiiksi kaiken. Banaanipannaria lisukkeineen, soijajogurttia lisukkeineen ja päärynä. Intoa puhkuen sohvalle niitä mutustamaan. Kissa toljotti normaaliin tapaansa mun syömistä ja ootti milloin olen valmis, jotta mennään santsikierrokselle. Hän (meillä kissa on hän :D) ei siis voi yksin mennä keittiöön syömään lisää, älkää kysykö miksi.. Kun oon aamupalani syönyt, alkaa aivan erityinen nariseva maukuminen (puolin ja toisin.. :D) ja siitä kissa tietää, että se meinaa santsia. Äiti on syönyt! Keittiöön! Kupin luona kissa vielä huutaa ja sitä pitää jalalla silittää takapuolesta, jotta se ryhtyy höristen syömään. Älkää tälläkään kertaa kysykö miksi.. Tämä kaikki tapahtui siis normaaliin tapaan tänäkin aamuna. Otin siinä hanasta kolpakollisen vettä ja vetäsin kitusiini ja sitten tartuin kahvimukiin ja kaadoin kuppiin sopivasti, eli paljon. Riisimaitoa sekaan ja hyvälle se maistui. Sohvalle nautiskelemaan kiireettömästi telkkarin eteen.
Pannari eilen pannulla ja tänään aamulla kavereiden kanssa.
Parisen tuntia siinä hurahti helposti telkkaria ihmetellessä ja blogeja lukiessa. Sitten tuli nälkä ja parit riisikakut mantelilevitteellä söin + päärynän. Ei mennyt kauaa kun iski migreeni. Kuudes päivä putkeen. Aamupalasta oli tossa kohtaa kolmisen tuntia. Oli tylsää että iski, piti siinä seuraavaksi treenata vatsaa ja sen jälkeen crossailla, mitä en oo saanut tehdä pitkään aikaan. Taas mietittiin mikä sen aiheutti, mutta päädyttiin siihen, että se voi ihan hyvin olla edelleen ne maitotuotteet, kun aikansa siinä kestää että kohtaukset loppuu, vaikka triggerin eliminoikin. Tavaksi on nyt miehen kotona ollessa tullut googlettaa sitä ajatusmyrskyä, mikä mulla aina lähtee kohtauksen aikana juoksemaan. Itse kun en voi, kun en näe ja ruutu on liian kirkas vaikka näkisinkin. Tällä kertaa googletettiin kaikenlaista hanaveden laadusta ties mihin.
Parin tunnin päästä alkoi pieni pääkipu hellittää, mies lähti pitkälle lenkille ja itte jäin vielä lukemaan löytämääni huikean mielenkiintoista sivustoa läpi, josta löytyi taas paljon uutta infoa ja oivalsin yhtä sun toista. Siitä meinasin seuraavaksi treenata. Meni ehkä vartti miehen lähdöstä, kun iski toinen migreeni. Siis pari tuntia edellisen alkamisesta. Voi pyhä lehmä. Vaikka nämä ei enää pelota laisinkaan, kun niitä on vaan niin paljon ja ne tuppaa olemaan aina lieviä, niin tuossa kohtaa mun oli vastahakoisesti soitettava mies kotiin, sillä oli vähän liian jännää. Kertaakaan aiemmin ei ole edes samana päivänä näitä sattunut, saati sitten peräjälkeen. Aika pian se mies sieltä juoksi kotiin ja yhdessä mietittiin, että mitä hemmettiä täällä tapahtuu. Molemmat tuli siihen lopputulokseen, että nämä on pahentuneet sekä kahvin takaisinoton myötä ETTÄ magnesiumin ja vitamiinien karsimisen myötä. Tästä tajuttiin, että ilmeisesti nuo pari pillerilaatua on hillinnyt kohtauksia, vaikka siltä ei ole tuntunut. Vasta nyt ne on riistäytyneet kokonaan käsistä. Eli ei, en usko enää, että nuo aiheuttavat migreenini. Päinvastoin. Niiden ansiosta näitä on saattanut olla normaalia vähemmän. Aiemmin mulla on ollut yhdesti kolme päivää putkeen (sekin ekalla kerralla), muuten vaan kaksi. No nyt on kuusi ja tänään tuplat! 
Otin yhden magnesiumin kohtauksen loputtua (kun vatsa on taas vastaanottavainen, suolistohan pitkälti lamaantuu kohtauksen ajaksi) ja yhden multivitamiinin. Ja vihdoin netistä lähti tilaukseen myös b2 -vitamiinia (suuressa määrin) ja Q10. Näiden ostoa olen lykkinyt, koska olen tahtonut tietää mun triggerini. Nyt mä voin leikkiä, että se on maitotuotteet ja alan syödä noita ja kun en käytä maitoa niin migreenithän pysyy sitten kokonaan poissa. Eiks niin? Uutta magnesiumia tilattiin kanssa, sitä samaa laatua mitä söin sillon alkuun, kun ei ollut migreeneitä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Kahvista bongasin myös sellaisen asian, että kun siitä (kofeiinista) on kerran ittensä irrottanut migreenin vuoksi, ei sitä saa koskaan enää palauttaa. No pysyköön poissa sitten. Ei mua oikeasti edes harmita, tää tilanne on niin hirveä kaikkineen, että aivan sama. Kattelin myös kalenteria, jonne oon migreenit ja kahvitauot ja sen takaisin otot merkannut, niin se saattaa olla suht selkeäkin triggeri. Kahvittomilla kausilla on ollut selkeästi useampi migreenitön päivä putkeen. Banaanit syön nuo ostetut ainakin pois, katsotaan miten käy. Ja soijahan on kanssa ihan yksi suuri triggeriehdokas. Kaikki on! Pääpainon pidän nyt kuitenkin sillä, että ne maitotuotteet pysyy pois, kahvi pysyy pois ja tänään jää myös saksanpähkinät pois. Niihin saattaa aika yleisestikin kerääntyä hometta, mikä on yksi yleinen triggeri. Mehän tilataan aivan valtavat säkit kerrallaan. Kylmässä säilötään, mutta silti. Ei sitä tiiä onko ne olleet homeettomia ennen kun ovat ne pussiin ees pistäneet. Pois vaan. Illalla oon vaan iltapalassa niitä käyttänyt.
Mitä jos mää oisin vaikka pari kuukautta syömättä ja juomatta mitään, häh? Ai joo, mutta kun paastokin voi olla triggeri..
Joo ei siinä enää sitten treenattu. Pikkasen pöhelö olo parin kohtauksen jälkeen ja silmät harittaa niin, ettei tekstistä meinaa saada selvää. Odotin saapuvaksi taas kolmatta kohtausta parin tunnin kuluttua, mutta ei sitä tullut (vaikka välissä oli syöty taas mm. soijajogurttia). Mun mielestä sillä kolmannellakin oli kaikki edellytykset iskeä, mutta se ei iskenyt. Tykkäisin ajatella, että ne pari pilleriä piti sen poissa. Päästin miehen palaamaan lenkille ja jäin itte möllöttämään, että mitäs sitten tekisi. Kello oli jo kivasti kolme ja siinä meni koomatessa vielä pitkään. Neljän aikaan päätin, että suihku ois ehkä hyvä idea. Kunnes päätin, että antaa senkin olla. Tää päivä ei oo normaalia nähnytkään, ei tartte siis suihkutellakaan (tässä on logiikkaa, vannon). Sen sijaan aloin tehdä ruokaa, mitä päästiin syömään miehen palattua pitkältä lenkiltä. Vissiin vasta vähän ennen kuutta tuli syötyä normaalin, öh, yhden-kahden sijaan. Tää päivä meni kyllä niin penkin alle. No ruoka oli onneksi hyvää. Ensimmäistä kertaa tauon jälkeen kirsikkatomskujakin lautasella. Ja on vaan outoa syödä ilman raejuustoa! Mutta kaikkeen tottuu.
Perunaa ja parsakaalia uunissa.
Ja nyt mä oon tässä. Kello tulee kahdeksan ja en tiiä mitä tekisin. Syönkö aamulla pannarin, eli kokkaanko sen valmiiksi, vai teenkö jotain muuta. Banaania se jokin muukin kyllä sisältää. Ihan kiukulla syön ne pois. Tämän päivän proteiinimäärää en viitti ees ajatella. Ei kyllä olla edes lähellä. Riisiprotsku pitäisi tulla viimeistään tiistaina ja sitten vähenee soijan käyttö. Pilleritilaus otettiin pikana tilanteesta johtuen ja osaa niistä saa ootella yhdessä työpäivässä.
Koska oon tällä viikolla laiskanlaisesti laittanut ruokakuvia, niin tässä neljä edellisiltä päiviltä. Että mitä täällä on oikein syöty vai syödäänkö mitään. Nyt tiiätte.
Uunissa perunoita ja keitettyjä papuja.
Myskikurpitsamuussi soijajogurttiin tehtynä ja paistettuja herkkusieniä.
Uunibataattia ja pavunjämät.
Uuniparsakaaleja ja bataattimuussia TEHTYNÄ EI MIHINKÄÄN. Siis miksi mä olen sinne sekaan mitään laittanut..
En laita enää. 
Semmonen sunnuntai (ja vähän muitakin päiviä ruokien muodossa). Treeniviikkokertausta on maailman turhin tehdä, koska niitä kertoja tuli kaksi. Yksi jalkatreeni (sattuu vieläkin hirveästi) ja yksi käsitreeni (mm. habat huutaa hoosiannaa). No, kevythän tää olikin, mutta ei nyt ihan näin pitänyt mennä. Ei ainuttakaan kävelylenkkiä, ei yhtään crossarikertaa. Ehkä joku päivä sitten taas. Nyt uskaltaa vielä vähemmän mennä mihinkään, kun ei voikaan luottaa siihen, että jos on migreeni jo tullut aiemmin, se on alta pois. Että seuraava tulee vasta aikaisintaan seuraavana yönä. HÄHÄHÄHHÄHÄÄ se migreeni taas nauraa mulle. Väärässä olin taas.
Joo mua ottaa vähän päähän tämä. :D Toisaalta oli silti kyllä loistojuttu, että karsin nuo magnesiumit ja vitamiinit. Nyt tiedän, että mä nimenomaan tarvitsen niitä ja vieläkin enempi (niin kuin migreenikot hyvin usein tarvitsee). Että ei ne ainakaan aiheuta tätä. En ois tiennyt tätäkään jos en ois jättänyt pois. Pitää tehdä koko ajan jotain eri tavalla, että oppii jotain uusia juttuja. Muuten se menee vaan samalla tavalla koko ajan eikä tulla yhtään viisaammiksi. Pikkumurusen kerrallaan tässä viisastuu, jos ei muuta. Joskus niistä murusista on sitten toivottavasti rakennettu kokonainen patonki. :D Buhaha. Hyvää viikkoa! JA MULLE KANSSA, HEMMETTI. :’)
p.s. Monnalle huomiselle hirveästi voimia, oot mielessä. <3

22 vastausta artikkeliin ”Turhin päivä ikinä. Ja vähän viikkokin.”

  • Aivan käsittämättömiä noi sun migreenikohtaukset (siis jotta mikä niitä oikeen laukasee) >:(

    Toi paasto vois sinänsä olla hyvä idea et sit lisäis yhen ruoka-aineen kerralla ;D

    Ei vaa ku vakavasti; päiväkodissa työskennellessäni yhel pikkutytöl oli pahoja vatsaongelmia, nii siltä karsittii ruokavaliosta lähes kaikki mahollinen; siis maitotuotteet, gluteeni, kananmuna jne, en enää ees muista mitkä kaikki, mut melkeen kaikki mitä vaa voi poistaa. Sen ateriat oli todella ankeen näkösiä ja se tyttö oli muutenkin aivan olematon joten vähä pahaa teki :( Mut reippaasti se silti söi ne onnettomat ateriansa (jotka viel oli tyylii päivästä toiseen samanlaisia). Se oli tällä erittäin karsitulla ruokavaliolla jonkin aikaa ja sitte ruokavalioon lisättiin yks poistettu ruoka-aine kerrallaan. Ja tähän siis käytettiin paljon aikaa jotta voitiin olla varmoja et lisätty ruoka-aine ei aiheuttanu oireita. Loppujen lopuks saatii selville et kaura oli se kaiken pahan alku ja juuri. En tiiä kauanko tähä koko hommaan meni aikaa koska vaihdoin sit työpaikkaa, mut käsittääkseni ei ollu mikää nopee projekti…

    Jaa että mihinkä mä tällä sepustuksella pyrin :D No sitä aattelin selittää et pitäiskö sunkin erittäin hiiiiiiitaasti tehä noita triggereiden poisto-lisäys kokeiluja? Siis et karsit pillerit ja ruokavalion erittäin minimiin ja yksinkertaseen (vaikka pahaa tekeekin) ja oot sillä tyylillä hetken ja sit lisäät yhen ruoka-aineen tai muun ja ootat tarpeeks monta päivää et voit olla varma ettei se aiheuta migreenejä/tai aiheuttaa.

    Vaikka mikäpä mä oon neuvomaan ku ei oo moisista ongelmista kokemusta, joten toivon ettet vedä herneitä nenään mun ”neuvoista” ;)

    • Siis pitäisikin tosiaan karsia KAIKKI ja ihan useammaksi kuukaudeksi. Mutta nää pillerit on turha heivata, koska ne on ihan perinteistä ja suositeltua estohoitoa, tässä on nähty vaikutukset nyt kun jätin pois. Tää lista KAIKKI onkin sitten ihan KAIKKI. Mä kokeilen mieluummin ensin MELKEIN KAIKKI, suurimmat epäilyt, jotta voin syödä edes jotain. Sillä listalla on meinaan varmaan lähemmäs sata juttua. Ja kun se ei ole sittenkään niin yksinkertaista, vaan se voi olla monen asian osasumma. Se voi olla joku ruoka-aine joskus, joskus taas ei, jos esim. hormonit ei oo tietyllä lailla tai ilmanpaine tietynlainen. Jokaisella on semmonen henkilökohtainen sietotaso, johon asti voi kerätä niitä triggereitä, ja sitten jokin on liikaa ja mennään yli -> tulee migreeni. Migreeni on vaan niin perkeleen monimutkainen juttu ja mää opiskelen sitä joka päivä lisää ja opin siitä joka päivä lisää. :)

      Tänään mulla oli esimerkiksi sisällä tosi kylmä, koska ulkona tuulee tosi kovin ja kämpässä vetää. Ja kylmyys on kanssa triggeri. Näitä vaan riittää.

    • Mutta eipä sitä oikeen pelkällä vedellä ja ilmalla elä ;( Siksipä tuo KAIKEN karsiminen on vähä hankalaa…

      Onks jotai lääkäreitä tai ravitsemusneuvojia tai neroja jotka ois eritoten erikoistuneet migreeniin (perkele ku meinaan koko ajan kirjottaa tuon kamalan sanan väärin :D )? Joku joka osais kysyä sult just ne oikeet kysymykset jotta sais triggerin/triggerit selville?

      Ootko muute pitäny tismallisen tarkkoja ruokapäiväkirjoja nyt, siis et mihin oikeesti merkkaat ylös kellontarkkuudella ja gramman tarkkuudella mitä oot millonkin suuhus laittanu ja miten on kroppa sitte sinä päivänä toiminu?

    • Mutta kyllä mää sitten sen KAIKEN vaan karsin jos ei muukaan auta. Toivoisin, että nämä perusestokeinot auttaisi, kun saapuvat ensi viikolla. Kahvia en tartte, enkä soijaa, enkä niitä banskujakaan. Ilman kaikenlaista voi elää, mutta en kyllä tahtoisi. Kun jo kaikki pähkinätkin lähtisi pois. Mutta katotaan miten käy. :)

      Viimeksi tänään on googleteltu migreenineroja. :D Eipä oikein oo.

      Noita ruokapäiväkirjoja on turhaa pitää noin tarkkaan, kun triggeri voi monesti tulla ihan jostain kahden päivän takaa – kaikkea siltä väliltä. Muuten kyllä tiiän mitä syön ja millonkin ja muistan varmasti kaiken tommosen. :) Tätä tutkitaan nyt tarkasti ja pidetään silmällä kaikkea. :)

    • Toivottavasti ei tartte karsia kaikkea, vaa löytyy pahimmat aiheuttajat ilman sitäkin ja voit taas syyä normaalisti :)

      Luulis et ois olemas migreenineroja ku se on kuitenkin noin ikävä ongelma ja kai suht yleinenkin…Pitäis olla iha oma ammattikunta ja oppilaitos ja toimipisteet migreenineroille :D Löytyykö ees vertaistukiryhmiä ;)? AM=Anonyymit Migreenikot?

      No johan on perseestä jos voi noinkin jäljessä tulla kohtaus, siis et eihän siitä sit ota hullukaa selvää et mistä mikäkin kohtaus on saanut ärsykkeen >:(

      Mut jatka googlettelua ja testailuja, toivottavasti pian jo helpottaa noi vaivat!

      ps. vihdoinkin osasin vastata tähän omien kommenttieni alle ;D

    • Se vasta ois kuule hienoa! Että ois vaan yksi tai kaksi aiheuttajaa ja se ois sillä selvä. :)

      Buhaha, mää kun olen niin ihmisihminen, että kärsin mieluiten kyllä vaan yksin, enkä toisten kanssa. :D Vaikka toisaalta kokemusten vaihto avaa aina silmiä näin monimutkaisissa sairauksissa. Mutta en mä silti lähtisi minnekään istujaisiin niitä toisia kuuntelemaan. :D

      Joo tää on kaikista tyhmintä, kun se triggeri voi olla niin kaukana siellä. Se perustuu vissiin siihen ainakin näissä ruoka-asioissa, että sen ruoan täytyy päästä tiettyyn paikkaan asti ihmisen kehossa, missä se sitten vaikuttaa epäsuotuisasti. Jos vaikuttaa, justiinsa sillä kertaa.. :D

      p.s. Onnea! :DD

  • Mua harmittaa todella paljon, että joudut kärsimään tommosista typeristä migreenikohtauksista. =( Tsemppiä.

  • Tunnistan ton turhautumisen tunteen. Itse olen allerginen vähän kaikelle, en tosin tiedä mille kaikelle. Kaula saattaa olla tulehtuneen punainen ja kutiava kaksi vuorokautta ilman näkyvää syytä ja oireet voi kadota yhdessä yössä ilman, että teen mitään toisin. Tätä on kestänyt 23 vuotta, joten oon jo vähän luovuttanut selvittelyjen suhteen :D Tsemppiä sulle kuitenkin!

    • Voi apua, toivottavasti mä selviän tästä suosta aiemmin kun 23 vuodessa! :D Jösses. Mutta oikeesti, toi on tosi ikävää. :/ Sitä välillä miettii, että ei taida muita syitä olla kun ne kuut ja tähdet oikeassa linjassa. Vaikka silti, kaikkeen pitää olla syy! Ei oo helppoo, kun vaihtoehtoja on joku miljoona (eikä millään semmosia rahoja kaikkia niitä lähteä selvittämään, kun ei oo miljonääri).

    • Joo, on ikävää, mutta useimmiten jo naurattaa tää venkoilu, pahimmillaan itkettää :) Huomaan sussa samoja ailahtelevia piirteitä, että välillä oikein nautit ja välillä allapäin. Kai se on sitten normaalia :D Oivalluksen hetket on kyllä parhaimpia ja pahimpia ne, kun oivallus ei osunutkaan oikeaan. Ajattelen aina, että mielummin otan allergiat ja astman kuin esim. parkinssonin taudin tai reuman. Mutta näillä mennään mitä on saatu ja kohti uusia kommelluksia! :)

    • Totta on, kyllä tässä voisi huonomminkin asiat olla. Tämmöset on annettu ja tällä pitää mennä. Kun eipä siinä muutakaan voi. :)

  • Voi itku.. Toivottavasti pian löytyy syy tuommoisiin epäreiluihin migreenijuttuihin :/ Tai vaikka epätietoisuus ei olekaan sun lempparijuttuja, niin lähtis ees yhtä mystisesti kuin ovat tulleetkin!

    • Periaatteessa mä ottaisin mielelläni semmosen ihmeparantumisenkin, voisin syyttää vaikka jotain siitepölykautta, kesää tai muuta vuodenaikailmiötä. Tai sitä, että jätin maitotuotteet tai kahvin pois. Joo, ihmeparantuminen on tervetullut! :)

  • En oo mikään migreenitietäjä, mutta onko migreenikohtauksiin aina olemassa joku laukaiseva tekijä? Toivottavasti alkavat helpottaa pian :/ Niinkun oot varmaan munkin blogista lukenut niin oman taudin myötä on tullut selviteltyä ja kokeiltua kans kaikenlaista ja tuntuu, että joskus kaikki miettiminen ja pohtiminen alkaa kääntyä itseään vastaan ja aiheuttaa stressiä ja sitä kautta ongelmia ja se jos mikä on raivostuttavaa. Tosin mä oon muutenkin ihmisenä semmonen herkkis :P Mun uusin löytö ja auttava asia on ollut serrapeptaasi. Muistankohan ihan väärin, että sen yhteydessä on ollut myös mainintaa, että olis joillain auttanut migreeniin?

    • Kyllä siellä joku tekijä aina on. Se, että saako sen koskaan selville on eri juttu. Noiden yleisimpien triggereiden lisäksi maailmaan mahtuu varmaan pitkälti yhtä monta outoa triggeriä kuin on migreenikkoakin. Se kun voi olla ihan mikä tahansa aistiärsyke tai ruoka-aine tai tapahtuma ihmisen kehossa tai mikä tahansa tekijä, mikä aiheuttaa jonkin tapahtuman ihmisen kehossa. Tai sitten muutaman näiden yhteissumma, tai samalla ihmisellä voi olla vaikka kuinka useita. Lähtökohtaisesti mahdollisuuksia on varmasti ihan tuhansia, ellei enemmänkin. Koita tässä sitten selvitellä. :D
      Kyllä sitä varmasti saa stressiä aikaiseksi tämmösissä tilanteissa, jos on semmoseen taipuvainen. Mää taas en osaa mistään tämmösestä(kään) sen enempää stressata, kun tässä(kin) asiassa astun ihan itseni ulkopuolelle ja selvitän tätä pelkästään huikealla mielenkiinnolla, ilman mitään paineita tai pelkoa, että jos en keksikään.
      Serrapeptaasista en ole kuullut ja vie kyllä aikansa, että otan jotain uusia juttuja mukaan, kun mun tuurilla ne justiinsa aiheuttaa mulle migreeneitä. :D Mutta hyvä että oot löytänyt apua!

    • Ihmiskeho on kyllä niin jännä juttu. Mullahan muuten kävi Solgarin kalsiumin kanssa niin, että aloin saada kamalia kramppeja. Ja sitten selvitin, että kramppien välttämiseen ei pelkkä magnesium riitä vaan kalsium-magnesium tasapainon pitää olla kunnossa ja heilauttelin sitä sitten urakalla ilmeisesti :D Mutta kun kroppa toimii niin näähän on tosi jänniä kokemuksia, kun on mahdollista tehdä itsellään ihmiskokeita ;) Sen takia toivois että vähemmän tarvitsis mitään synteettisiä lääkkeitä käyttää.

    • Heh, juu näinhän se on, että kun jotain toista tankkaa paljon, se ottaa jonkun toisen paikkaa siellä. :) Itsekin aika paljon viime aikoina – sattuneista syistä – lukenut kehon mineraalitasapainosta.. :D

  • Hitto en tajua miten sä jaksat. Tai no, pakkohan se ihmisen on jaksaa. Itellä ollu nyt pari flunssaa (voi nyyh nyyh) putkeen ja oon jo näistäki ihan rikki ku ei jaksa mitään eikä voi tehä mitään ja yskänkohtausten takia sosiaalinen elämäki on aika rajoittunu. Ettäjooo.. jumankauta sä oot vahva nainen. Tsiljoonasti tsemppiä (taas kerran) ja jaksamista ja niitä voimia! Ja onneks sulla on tahtoa ja kykyä selvittää ite asioita ..ja sit kans se mies siellä tukena. :)

    • Pakko se tosiaan vaan on. Ja sitten kun vielä ketuttaa niin kovin, etten suostu antamaan periksi tälle typerälle sairaudelle, niin ei sitä tuu jäätyä surkuttelemaan sen enempää. Näin nyt ainakin, kun kohtaukset on olleet sen verran lieviä, etteivät verota fyysisesti ihan niin vahvasti. Toisin kun ne kolme ekaa kohtausta..
      Jumankauta kiitos! :) Mun mielestä nää on loppupeleissä pelkästään mielenkiintoisia ja aina onkin ollut tapana imeä kaikki tieto mikä vaan irtoaa, aiheesta mikä selkeästi vaatii selvittämistä. :)

    • Äh, kiitosta! Mua hämmentää kanssa välillä, että yhtäkkiä mulle on tommoset kasvaneet. Mutta sitten mä muistan, että yhtäkkiä mä oon niitä myös alkanut treenata oikein kunnolla. :D En pitkään pystynyt muuta kun pystypunnerrusta, kun triggerit latseissa juili niin kovin. No nyt riehun vipareitaki!

Kommentointi on suljettu.