Tuntumalla, ei kilomäärällä

Soon.

Aamu meni taas rauhalliseen tahtiinsa, kaiken muun kuin treenin parissa. Lueskelin blogeja ennen kuin muut jutut alkoivat ja mielenkiinnolla ahmaisin Lihastohtorin uusimman postauksen. Samanniminen postaus on toisessa blogissa aikoinaan julkaistu, mikä muuttikin silloin mun treenitapaani. Nykyään, kuten olen monesti sanonutkin, treenaan sillä tuntumalla, en kilomäärällä. Vaikka saan split squatissa seitsemänkymmentä kiloa alas ja ylös, en silti treenaa sillä, vaan sarjasta ja fiiliksestä riippuen mitä tahansa väliltä 45-60kg. Koska silloin tuntuma on parempi ja menee sinne minne pitääkin. Eli pakaraan. Tuossa Lihastohtorin blogitekstissä (vieraskirjoituksessa) olikin hyviä vinkkejä miten sen tuntuman saa kohdilleen, jos sitä ei ole. Tuntumahan tarkoittaa pitkälti hermotuksen pelittämistä. Hermotusta voi treenata ja sitä kannattaa treenata niissä lihaksissa, joissa tuntuma on hakusessa, eikä kehitystäkään tunnu tulevan. Pienempää painoa ja useampaa toistoa, kunnes löytyy!

Minähän aloittelen jalkatreenini aina split squatilla. Vaikka pohjilla on perusteellinen rullaus, jolla lihakset lämpenee ja avautuu, kunnon lämmittely crossarilla, sekä pakaran hermotustuntumamitälie -juttuja (joista esim. ihanainen Voimariini kirjoitteli täällä), niin silti tykkään tehdä (ainakin) ensimmäisen splittisarjan pienemmällä painolla, jolloin voi keskittyä ihan täysin siihen pakaraan, eikä esim. tasapainon hakemiseen tai muuhun. Tuon sarjan jälkeen seuraavat kovemmat sarjat tuntuu siellä missä pitääkin, kun pakaraan on haettu se tuntuma oikein kunnolla. Tänään pitkästä aikaa laitoin myös levypainon edessä olevan jalan päkiän alle, jotta työntö ylös tapahtuu nimenomaan kantapäällä. Eli pakaralla. Mitään järkyttävän suuria painoja ei pysty silloin käyttämäänkään, ainakaan minä tasapainoni kanssa, mutta ainakin 54,4kg meni vielä hienosti. Ja kyllä muuten pakaroita poltteli aivan hirveästi!

Vatsoissa pääsin takaisin russian twistin pariin pitkän tauon jälkeen. Tuota vatsalihaspenkkiä en ole käyttänyt kertaakaan tatuoinnin ottamisen jälkeen, kun siinä jalan tuki on suoraan jalkapöydällä – eli siinä missä tatuointi on. Nyt sen ottamisesta on kuukausi aikaa ja vihdoin uskalsi. ;) Olisi varmasti aiemminkin jo uskaltanut, mutta odotin nyt kuitenkin. Kun tuo kuitenkin tarkoitti sitä, että vatsat pallolla jäi pois ja se on aika ihana liike jättää pois! Mutta kivalle tuntui twistaaminenkin.

Pää oli hiestä ihan märkä ja kainaloissa aika ennätykselliset läntit. Taitaa olla tuolla lämpimällä ulkoilmalla olla asian kanssa jotain tekemistä kanssa, kun ei ole viileä treenihuonekaan enää entiseen tapaan viileä. Aikaa kulutin aivan liikaa, en tiedä johtuiko se treenin sisällöstä vai siitä (mulle) myöhäisestä ajankohdasta taas, kun ei ole siinä maailman parhaassa vireessä enää. Mutta en stressaa tästä 1:25 -ajasta, sillä ensi viikko on jälleen kevyt viikko, huomasin tänään kalenteria kattellessa. Turha nyt rukata treenikuvioita mitenkään, katsellaan sitten sitä seuraavalla viikolla, että miten näiden treenimittojen käy.

Jalkatreenipäiväruokana tänään (jälleen) uuniperunaa. Kaveriksi jaksoin ensimmäistä kertaa tehdä jotain muuta kuin porkkanaraastetta ja paahdoin parsakaalia uunissa. Yhteen sopivat hienosti ja tulin aika täyteen, kun normaalisti olen syönyt vain tuon perunan sen porkkanaraasteen kanssa. On meinaan aika jättipottu! Mutta voi että kun on repuna vaan makoisaa. Vähän valkosipuliöljyä päälle ja vähän merisuolaa. Mmmhh! Tämä uuniperuna onkin ainoa ruoka, johon suolaa lisään. Jos teen mitä tahansa muuta ruokaa, oli sitten perunaa tai ei, niin en lisää. Menee ihan pilalle hyvät ruoat. :D Miksi sitten tähän? No kun näitä söin ensimmäisen kerran vatsataudissa jokin aika sitten ja nämä oli pitkälti ainoita mitä sain alas. Ja silloin oli tärkeää saada myös suolaa, joten sitä sekaan tietysti. Tykästyin. Mulla kun tuo suolan saaminen on niin minimaalista, että välillä menee vähän vaikeaksi saada edes tarpeeksi.

Puoli viiden aikaan menin pihalle istumaan, teetäni juomaan. Upea päivä ollut ja vielä varjossakin oli +15°C. Siinä istuin ihan kotivaatetuksessa, ilman kenkiä, ja join teeni. Rauhallista, hiljaista, lämpöistä. Kyllä kelpasi.

Skotlanti toivottaa hyvää yötä.