Treeniviikko 39 ja ihmemies

Täällä on maraton -reissulta kotiuduttu, jossa ihmemieheni päräytti päälle 25 minuuttia kovemman ajan viime vuotiseen verrattuna ja saapui maaliin ajassa 3:17. Ihme otus tuo mies on! Ja vaimo tietty karmaisevan ylpeä! Lopussa jokunen kuva päivästä. Sitä ennen lyhyesti treeniviikkokooste:

Maanantai: 12.50km kävelylenkki, kesto: 2:17, 437 kcal, keskinopeus: 11:00min/km.

Tiistai: selkä, vatsa, kyljet. Kesto: 1:16.

Keskiviikko: hauikset, ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:04.
+ 40min crossailua, 13.50km.

Torstai: jalat. Kesto: 1:03.

Perjantai: selkä, vatsa, kyljet. Kesto: 1:11.
+ 40min crossailua, 13.55km.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Ei migreeneitä! NELJÄ VIIKKOA SITTEN VIIMEKSI MIGREENI! Omenoita on mennyt joka päivä sen yksi. Ei vaan enää ole niin hyviä kuin päärynät, joten tänään kun meni viimeinen omena, niin tästä eteenpäin taas päärynöitä (tai rääpynöitä, kuten meillä sanotaan). Mutta tulipa testattua omputkin! Ja kun taas on maanantai huomenna, saan ottaa jonkin uuden mahdollisen migreenitriggerin mukaan. Tätä piti jo miettiä. Päädyin kuivattuihin luumuihin, joita pääsee jokunen (liotettuna) aamupuurovellini sekaan. Kuivatut hedelmät/marjat on suuria yleistriggereitä, joskaan ei mulla ole ollut edes syytä epäillä kun en noita käyttänyt migreenien aikaan. Lisäksi luumu on muutenkin yksi yleistriggereistä. Mennään taas viikko eteenpäin tällä lisäyksellä. :) Tämä ei jännitä oikeastaan yhtään. Omena oli ihan kauhistus, enkä meinannut uskaltaa syödä sitä ensimmäistä. :D

Tänään herättiin aamulla kolmelta ja lähdettiin puoli viiden aikaan kohti maratonpaikkaa. Ajomatkaa oli pari tuntia ja alueelta oli juoksijoilla bussikyyti lähtöpaikalle. Itse jäin itseni seuraksi autoon ja ympäristöön. Viihdettä oli mukana kameran, puhelimen (netin), lukemisen, syömisen ja Macinkin kera. Koneella aattelin kirjoitella, mutta ei sitten inspiraatio iskenyt. Muut viihteet riittivät. :) Sekalaisia kännykkäräpsyjä päivästä:

Jokunen tunti aamusta oli ihan pikkanen sumu.
Välillä vaihdettiin kenkää bootsista lenkkariin ja taas takaisin. Ja aamulla huolella
suoristettu tukka oli kosteuden takia kaikkea muuta kuin suora hyvin nopeasti.
Tuossa ei ole edes paha vielä. :)
Lukemisina yli vuosi sitten Münchenin lentokentältä ostetut kolme karmaisevan kallista
englantilaista lehteä, joita ei tosiaan Saksassa juuri saanut mistään. Oli pikkuhiljaa aika lukaista. :D
Yhden sain luettua kannesta kanteen.  Kuititkin löytyivät vielä välistä.
Eväinä mm. jättipäärynä, iso kasa salaattia (ja kurpitsansiemeniä + raejuusto), ja rahkaa omilla
lisukkeilla. Haarukalla. Oli sopivan tönkköä haarukoitavaksi. :D

Järkkärillä otin jokusen kuvan, mutta en ole vielä käynyt läpi. Miestä maaliin odotellessa meinasi itku tulla. Tajusin, kuinka mahtava fiilis siellä on olla. Se tunne on niin kutkuttava, kun jännittää, milloin toinen saapuu ja siinä kaikki hurraavat ja kannustavat kaikkia ja kun joku meinaa hyytyä hetki ennen maalia, se kannustus on ihan huimaa. Siinä on vaan ihanaa fiilistä. Piti ihan keräillä itteänsä, että nyt nainen imaset ne vetistelyt takaisin sinne kyynelkanaviin ja get a grip, woman!

Yllättävän vähän väsyttää. Olo on kuin oisi nukkunut kahdeksaan asti, eikä suinkaan kolmeen, saati sitten että tuntuisi siltä, että oisi istunut tuntikausia autossa. Tai odottanut pari tuntia autoon nojaillen, että milloin pääsee kotiin, kun joku astetta idiootimpi oli parkkeerannut autonsa takapuoleen kiinni, kun edessä oli jo auto. Ihan meissä kiinni sekin. Veikkaan kuitenkin, että uni maistuu. Katsellaan, maistuuko se miten pitkään kissalle. Lauantaina toiveissa oli kuuteen nukkuminen, mutta kissaherätyskello olikin asetettu jo 5:15. Jos vähän pidempään huomenna kuitenkin. Pliis. Miehelläkin oisi taas lomaviikko! Jee!

9 vastausta artikkeliin ”Treeniviikko 39 ja ihmemies”

  • Onnea vielä tätäkin kautta. Huikea aika, huh!

    Ja on muuten jäätävän kalliita lehtiä! :D

    • Tolla miehellä on kyllä ollut huikea juoksukausi, mikä nyt tulikin eilen päätökseen. Ennätyksiä toisensa perään! Ihme otus on. :)

      Lehdet oli hirveän hintaisia. :D Osaavat kiskoa euroja, kun niitä ei mistään muualta löytynyt koskaan. Kaikki vaan saksaksi, eli mulle hieman haasteellisia luettavia.. :’)

      Migreenitön elämä on ah, niin makoisaa! Pääsee esimerkiksi katsomaan miehen maratonia, kun edeltävä puolikas piti sen vuoksi jättää näkemättä. :/ Kyllä nyt on hyvä näin, kiitos! <3

    • Kiitos linkistä, meni meillä molemmilla tänään aamu rattoisasti.. :D

      Mies kiittää onnitteluista! Ja vaimo kanssa, kun oon kuullut juttua, että jokaisen menestyneen miehen takaa löytyy hemaiseva nainen.. :D

  • Onnea sekä miehelle että migreenittömyydelle! Ja en kestä että universumissa on kuin onkin joku muu joka puhuu rääpynöistä :”D

  • Huikeeta!!! Ei ihan joka mies tollaseen pysty (mm. mun oma :D). Täältäkin singahtaa onnittelut sekä maratonille että migreenittömyydelle! <3 Sydän oli kyllä pääasiassa Heidille. ;)

    • Ei ihan joka mies, eikä nainenkaan (mm. minä :D). Kiitos! Ja sydämestä kanssa! <3 Vaikka se ihan vähän oli miehellekin.. :’)

Kommentointi on suljettu.