Treeniviikko 11

Parin päivän blogihiljaisuuden jälkeen täällä taas! Hiljaisuuteen ei ollut sen kummallisempaa syytä kuin kirjoitusaiheiden puute. Perjantaisin on crossailupäivä ja lauantaisin lepopäivä, joten niinä kahtena päivänä harvemmin on mitään tähdellistä sanottavaa tänne. Onneksi mulla on muitakin blogeja, joten jonnekin saa aina nekin kirjoituspatoutumat purettua. :D

Mutta nyt sitä treeniviikkokatsausta!

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:16.

Tiistai: 6.20km kävelylenkki (kuvausmielessä), kesto: 1:40min, keskisyke: 109, max: 150, keskivauhti: 16:11min/km.

Keskiviikko: jalat, vatsa, kyljet. Kesto: 1:25.

Torstai: olkapäät, ojentajat + hauikset. Kesto: 1:09.

Perjantai: 40min crossailua, 14.80km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:08.

Tänään oli taas tanssihetki kesken treenin. :’)

Tämä viikko on ollut jotenkin tosi pitkä. Tämmöstä ei olekaan tapahtunut varmaan kohta vuoteen, on meinaan jokainen viikko mennyt vauhdilla eteenpäin. Nyt tietty sitten alkaa aika hidastua, kun on jotain odotettavaa jo niin lähellä (puolitoista kuukautta muuttoon!). Hö. Ei tarttis hidastella!

Oikeastaan tuon vuoksi mistään treeneistä en muista mitään, paitsi tietysti tästä päivästä, kun tuntuu nuo muut olleet jo ajat sitten. Keskitytään sitten tähän päivään siis, jossa nyt oli pari mainitsemisen arvoista asiaa. Toinen niistä on semmonen, että tein syväkyykyssä suuremmalla painolla kuin ikinä. Mulla on syväkyykky toisena liikkeenä, joten mitään mun maksimisarjapainoja nämä ei ole, sillä jalat on jo splitillä väsytetty oikein kunnolla. Yleensä syväkyykkään siinä neljälläkympillä, jolla menee kaseja tai kymppejä, riippuu miten hirveän session teki spliteissä alle. Tänään nostin ekan sarjan jälkeen neljäänkahteen kiloon, jolla olen satunnaisesti tehnyt silloin tällöin, en kuitenkaan vakituisesti. Tänään sillä meni kuusi. Aattelin sitten, että lisää vaan tankoon ja kokeillaan meneekö suuremmallakin painolla vielä kuusi. Tangossa oli 44,4kg. Jännitti vähän, kun syväkyykky jännittää mua yleensä aina vähän, mikä on mun mielestä pelkästään tervettä. Tuleepahan kiinnitettyä tekniikkaan huomiota, eikä tule tehtyä (itselleen) järjettömillä romuilla. Rohkeasti vaan alas (siis oikeasti alas asti) ja sieltä nousin ylös. Huh! Toisenkin kerran meni nätisti. Seuraavat neljä toistoa meni vähän etukenossa, kun suoraan ei enää noussut. Mutta sieltä ne kuusi toistoa tuli ja se kelpaa mulle. Etukenokin ottaa taas enempi takamukseen, joten en valita. :D Mutta sieltä tuli syväkyykylle uudet enkat, vaikka en niistä niin kirjaa pidäkään, enkä painoilla treenaa muutenkaan (vaan tuntumalla), enkä varsinkaan koskaan kokeile enkkoja missään liikkeessä, kun se ei mun tavoitteena ole.

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu oli päivän pohjetreeniosio. Viimeksi tein ensimmäistä kertaa moneen viikkoon pohkeita, mutta se tuntui jotenkin takkuilevalta. Pelkäsin silti hirveitä pohjekipuja ihan vain tauosta johtuen, mutta kävi niin, että ei tullut sitten minkäänlaista kipua. Täksi päiväksi siis huomiota taas tekniikkaan ja painoa reilusti pois, eli sitä lihasta taas treenattiin eikä mitään muuta. Jopa kymmenen kiloa oli normaalista painosta poissa viimeisessä sarjassa (vähensin jokaisessa sarjassa jonkin verran) ja liikkeet tuli tehtyä alhaalta aivan ylös asti. Teen siis tätä liikettä. Normaalisti sillä kymmenen kiloa suuremmalla pääsen kyllä alhaalta asti, mutta se yläasennon suoristus jää vähän vajaaksi. Nyt tahdoin oikein hitaasti ja huolellisesti tehdä ja hyvä ihme, että tuntuikin. Pohkeet oli ihan tulessa! Ja mun minirimpuloihini tuli jopa vähän pumppia. :’)

Treenin jälkeen ei ole varvisteltu, oon monesti yrittänyt. Ei onnistu, ne on ihan puhki. Jos ei kipua seuraa niin ei ainakaan ollut tekemisestä kiinni, sen tiedän nyt varmaksi. Mutta en myöskään kipua nyt toivo, kun tiistaina on mun aerobinen päivä ja jumipohkeilla ei edes kävellä.

Eilen oli hirveän hyvää ruokaa lautasella. Raastoin (ja paistelin) porkkanoita ja palsternakkoja, paistelin herkkusieniä ja sekaan pääsi myös pakasteesta pinaattia (jota olen tahtonut jo yli vuoden, mutta en ole pitänyt kaupassa silmää kädessä ja löysin vasta nyt..). Niin pehmoista ja maistuvaa ruokaa, ilman suuria maustemääriä. Porkkanassa ja palsternakassa on vaan paljon makua, että niitä ei tartte hukuttaa mausteilla.

Tänään ruoka sitten taas oli ihan pettymys. :( Ostettiin viimeksi toisia uuniperunalaatuja, kun kattelin hintoja ja päätin, että kokeillaan halvempaa, että jos oisikin ihan vastaava kuin se vähän kalliimpikin. No ei ollut hyödyllinen säästö se. Ihan mauton peruna, ei maistunut edes perunalle! :O Sama kun oisi syönyt pahvia, luulen. Koostumus oli enemmän semmoinen liisterinen, ne oli kuorta kohti ihan tummia ja kuori itsessään ei maistunut miltään, toisin kuin niissä toisissa se kuori on ihan hirmuisen makoisaa. Ensi kerralla taas niitä toisia, ei säästellä tässä sitä viittäkymmentä penceä, kun kerran laadussa on säästelty hirveät määrät. Olin ihan kiukkuinen kun piti tuota syödä. Söin suruuni kaksi riisikakkua mantelivoilla ruokailun jälkeen, helpotti. ;) Kissalle sen sijaan peruna maistui, kun kävi mun lautaselta nappaamassa palat perunaa itselleen, mitä se ei oikeasti todellakaan koskaan tee. On jokunen vuosi aikaa siitä kun on tullut edes lähelle lautasta. No ehkä tuokin kertoi jotain tämän perunan laadusta. :D Viimeksi kun on ihmisten ruokia syönyt niin silloin söi pää mun salaattisekoituspussissa salaattia. Myöhemmin kävi ilmi miksi oli niin viehättynyt niihin, kun löysin itseni vessasta vatsa sekaisin ja salaatti osoittautui monta päivää vanhaksi.

Ei nämäkään ihan tasalaatuisia ole. :D Toisessa tosin on todennäköisesti yksi liikaa, niin en valita. ;)

Ensi viikko onkin sitten kevyt viikko. Vielä en tiedä miten sen toteuttaa, mutta viimeistään huomenna selviää, kun ensimmäinen kevyt treeni pitää jo tehdä. Hyvää viikkoa ihmisille! Ja tietty eläimille kanssa. Mutta lukijoina elukoita tuskin on.

8 vastausta artikkeliin ”Treeniviikko 11”

  • Ihan varmaan aika hidastuu odotusvaiheessa. Mutta hei puolitoista kuukautta on kyllä tosi lyhyt aika. Olen iloinen teidän puolesta, uudet maisemat, uudet piirit. Kyllä munkin tekis mieli joskus vaihtaa täysin maisemaa ja ehkä vaihdankin tai ehkä vaihdetaankin härren kanssa. Ei oo mikään mahdoton ajatus ja molemmat siittä aina välillä jutellaankin.

    • Sitä mä ihmettelenkin, kun tää on ollut tiedossa ja suuressa odotuksessa viime kesästä asti ja aika ei oo ikinä mennyt niin nopeaan kuin tuo aika viime kesästä tähän hetkeen. Ensin puhui vaan, että joskus vuoden päästä ja yhtäkkiä se oli enää kolmen kuukauden päästä. Nyt on mennyt siitäkin jo aikaa tähän hetkeen. Jännä jos nyt alkaa pysähdellä, vaikka mä ootankin sen niin tekevän. Mä silti tahtoisin, että menisi vauhdilla vaan, kun oon tottunut semmoiseen. Suomesta lähdettiin maailmalle kuudessa viikossa ja Saksasta tänne neljässä viikossa. Ja nyt on ollut melkein vuosi aikaa. Jännitys ehtii kasvaa ihan liikaa. :)

      Mä tykkään hirveästi ideasta aloittaa elämä ihan uudestaan. Siksi on kivaa riuhtaista ittensä irti normaaleista ympyröistä ja mennä jonnekin muualle, missä ei oo ennen ehkä ollutkaan. Ja levoton oon kyllä aina ollutkin. En tiiä milloin sitä sitten oikeasti jää jonnekin. Joskus eläkkeellä sitten. ;) Ja koska mä oon tämmonen niin en ihmettele, että säkin voisit olla semmonen. :D

  • Meillä Korppu on kyllä sellanen ettei se syö mitään pahaks mennyttä, Jackson taas syö melkein mitä vaan :P Korpulla voi siis haistattaa, jos epäilee jonkun ruuan olevan vanhaks mennyttä ;)

    • Miten kätevä on tuollainen apunenä! ;) Natunen ei oo koskaan oikein ollut ihmisten ruoan perään, vaikka muuten on kyllä ruoan perään. :D Peruna on yksi semmonen juttu, mistä muistin tänään, että joskus hän söi multa aina perunamuussia kun semmosta joskus vuosia sitten oli lautasella vähän väliä. Perunan perään siis, niin kuin äitinsäkin. :D

  • Voidaanko vaihtaa meidän aikoja? Mun oma aika menee ihan liian nopeasti, siis pääsykokeita, ei sun saapumista, ajatellen, heh. Kohta on jo huhtikuun alku, melkein, en kestä! <3

    Jee, hienoa kyykkäystä! Oon itse vähentänyt syväkyykyissä kiloja ja ”aloittanut” alusta, kun rupesi ärsyttämään oikean tuntuman puute. Mua jänskää aina koko jalkatreeni edellisenä päivänä; se, miten lähtee kulkemaan ja saanko väsytettyä oikeat paikat.

    Hyvää viikon aloitusta myös Heidille!<3

    • Voih, vaihdetaan kernaasti, vaikka heti kiitos! :’) Ihan hullua on kyllä ajatella, että puolentoista kuukauden päästä sitä on oikeasti Suomessa! :O

      Mä harrastan aina silloin tällöin tuota alusta aloittamista, varsinkin jos on jossain vaiheessa saanut hirveällä vauhdilla lisättyä painoa johonkin liikkeeseen. Monesti sieltä pitää jossain kohtaa ottaa alaspäin, jotta saa tuntuman kohdilleen. Muakin jänskää jalkatreenit jo edeltävänä päivänä! Silloin alkaa psyykkaaminen ja mietintä, että miten saisi kaiken onnistumaan ihan just eikä melkein.

      Kiitos Rinkelöinen! <3

  • Mun tulee aina nälkä, kun kattelen sun ja Jaanaban hyviä ruokia. Siitäkin huolimatta, vaikka nyt ei maistunu niin hyvälle, niin hyvältä ainakin näyttää. ;) Ehkä mä meen nyt syömään mun jauhelihakeittoni..

    • Tiedän tunteen, nälkäisenä ei oo kiva kattella herkullisten ruokien kuvia, ja silti niitä vaan kattelee. ;) Toivottavasti sun jauhelihakeitto vei kuitenkin nälän ja suurimmat ruokahimotukset pois! :)

Kommentointi on suljettu.