Treeni-ilmeiden aatelia ja kesäfiilis

Mikä ihana päivä! Eilinen oli vähän nihkeä ja saitte sen vuoksi sulatella sunnuntain uutisia vähän pidempään. ;) Ei siis tehnyt mieli eilen kirjoitella väkisin ja olihan mulla muutakin tekemistä. Illalla rustailin tekstiä toiseen blogiin aiheesta ystävyys, ja siitä tuli varsin pitkä.

Eilen kuitenkin väännettiin punttien parissa, hauista ja selkää, vaikka treenin alkamisajankohta oli omaan makuuni jo aivan liian pitkällä. Ei se ole aamutreeni enää yhdeltä iltapäivällä, seitsemän tunnin hereillä olemisen jälkeen.. Kyllä piti vähän henkisesti potkia itteensä puhtia, vaikka väliin jättämistä en harkinnutkaan.

Mitään ihmettä en tässä kohtaa treenistä enää muista, muuta kuin että loppuun ottamani pumppaukset tuntuivat varsin messeviltä. Nappasin käteeni kutosen puntit, tein niin monta hauiskääntöä kuin kykenin, heti perään vitoset ja sama juttu, ja loppuun vielä neloset ja sama juttu. Tänään kattelin nuo videot ja voi että, ehkä vähän räkätin mun ilmeilleni. :DD Siinä on jokaisen sarjan viimeinen toisto ja vastaavia treeni-ilmeitä täällä ei ole ennen nähty – vaikka kaikenlaisia irvistyksiä onkin vilahdellut. Mutta nämä on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Kiitos ja anteeksi. Tämän takia on hyvä, että pysyttelen poissa yleisiltä saleilta..

Rakkaudella ja huolenpidolla kasvatetut banskut. COME TO MAMA mmmhhh banskuja..

Eilen oli taas aikataulujen vuoksi tehtävä nopsaa ruokaa. Pitkästä aikaa jääkaapissa oli myös sieniä, jotka olen jättänyt paljon vähemmälle käytölle, koska vatsa. Mutta se mitä en ole tajunnut, on että olen syönyt sieniä pitkälti aina sipulin kera. Ja sipulista vatsa ei tosiaan tykkää. Kokeeksi siis herkkusieniä sellaisenaan, rinnalle uunissa kesäkurpitsoja ja voi että mä tykkäsin! Siis nuo sienet oli aivan valtavan hyviä, valkosipuliöljyssä paistettu, currylla, mustapippurilla ja kuminansiemenillä maustettu, tuoretillissä kieräytetty. Eipä sanonut vatsa yhtään mitään, kunhan ihasteli miten hyviä nämä olivat! Heti ostettiin lisää sieniä, katsellaan miten jatkossa käy.

Tänään oli aamusta lähtien vähän asioita hoidettavana tuolla kylillä, joten niiden parissa meni aamupäivä. Aerobinen päivä oli myös luvassa ja koska ulkona on ollut ihan tajuttoman hieno ilma (auringossa +26°C, ei tuulta, ei pilviä taivaalla), niin sinnehän sitä piti tietysti mennä. Ja ensimmäistä kertaa kuukausiin pääsin kameran kanssa liikenteeseen. Nakkasin siihen pitkän putken kiinni ja ei kun pihalle. Heti pihalla piti tosin kääntyä takaisin sisälle, ottamaan lämpökerrastoa pois sieltä vaatteiden alta.. Olin ehkä vähän turhan innokas sen suhteen. :’)

Ei vielä pitkää putkea.

Ja siellä mä tallustelin, hihatkin rullattuina. Kyllä oli keväinen tai paikoin jopa kesäinen fiilis! Kukkia joka puolella, ötököitä siellä täällä (myös yksi silmässä, joka kirveli niin kovin, että melkein luulin tulevani sokeaksi ihan kohta). Tipusia tuli valokuvattua, paria poniakin ja metsäkauriin kanssa oltiin tekemisissä myöskin, mikä oli ehdottomasti koko reissun kohokohta. Ihan ei kyllä aerobisesta mene, kun tahti on niin haahuileva ja pysähtelyitä tietysti myös vähän väliä. Parisataa kuvaa otinkin. Niistä seitsemän löytyy valokuvausblogini puolelta tämän linkin takaa.

Haahuilulle tuli mittaa 6.20km ja aikaa sain kulumaan 1:40min. Keskisyke oli 109 ja maksimit ihan kiitettävät 150, mitkä tulee siinä yhdessä ja samassa mäessä joka kerta. Ei niin aerobista tämmönen haahuilu, mutta en valita, en! Tätä lisää! En oisi ollenkaan sieltä tullut kotiin, ellei vatsa oisi alkanut jo murista vähän nälkäänsä, vaikka söinkin hetki ennen lähtöä. Koko kävelyn ajan taisin hymyillä kuin mielipuoli. Oli niin kevyt ja vapaa olla. Pari suurempaa stressinaihetta saatu taas sydämeltä tänään pois ja kyllä on taas helpompi hengittää!

Se oli soppapäivä tänään (koska muut kuin soppalautaset oli astianpesukoneessa :D) ja teinkin taas parhaussoppaa. Myskikurpitsatomaattisoppa. Jumalainen. Tästä tulee kyllä semmonen ruoka, että jos joku pitää meillä joskus ruokkia, niin ruokin kyllä tällä. Ihan tajuttoman hyvää, ei mikään toinen meidän ruoista ole tätä luokkaa. Niin pehmoista, niin taivaallista. Lautasellinen luksusta.

Iso kurpitsa oli. Jättikurpitsa.
Jotkut valittelee, että on vaikea kovertaa. Jos se on täysin kypsä, niin se on kokonaan pehmoinen ja lähtee yleensä hyvin irti.
<3

Maustamisen suhteen en osaa antaa ohjeita, kun heitän joukkoon itse mitä mieli tekeekin. Mutta muuten tuo valmistuu seuraavanlaisesti:

Halkaise myskikurpitsa pituussuunnassa, koverra ulos siemenet ja muut rämmäleet siitä kolosesta. Laita uuniin kypsenemään (mulla 200°C, mutta huono uuni, joten en tiiä siitä). Noihin voi tehdä viiltoja veitsellä jos tahtoo, itse tökin jossain vaiheessa aina lusikalla viillot, kun testailen miten kypsä on. Meidän uunissa (eli siinä huonossa) nuo puolikkaat kypsyy yleensä noin puolessatoista tunnissa.

Kun ovat kypsiä (eli pehmeitä), ota uunista ja koverra sisus kuoresta pois erilliseen suureen kulhoon. Helpointa on käyttää kahta välinettä (itsellä lusikka ja haarukka). Kun sisus on koverrettu, lisää joukkoon purkillinen tomaattimurskaa. Laita haluamasi mausteet. Niitä ei tarvitse olla paljoa, sillä soppa olisi maukas varmasti täysin ilmankin! Lisää valkosipulista öljyä tai/ja miksei valkosipulia itseäänkin. Soseuta sauvasekoittimella.

Lorauta sekaan (riisi)maitoa sen verran kun tarvitsee halutun koostumuksen saavuttamiseksi. Soseuta, jonka jälkeen silppua sekaan niitä tuoreyrttejä kun tahdot/kotoa löytyy. Itsellä tänään tilliä, basilikaa ja persiljaa. Sekoita joukkoon lusikalla/kauhalla/milläikinä. Lappaa soppa lautaselle, lisää raejuusto. Ja valmistaudu pääsemään hetkeksi taivaaseen. Enkä edes liioittele! Niin hyvää se on.

Semmonen nihkeyspäivä eilen ja parhauspäivä tänään. Kattellaan millainen päivä on huomenna. Jalkatreenipäivä ainakin!

2 vastausta artikkeliin ”Treeni-ilmeiden aatelia ja kesäfiilis”

Kommentointi on suljettu.