Täydellä tohinalla!

Mahtava maanantai ja viikon startti on ollut täällä! Vielä on tekemistä tälle päivälle ja tavallaan ei olisi aikaa istahtaa nyt tähän kirjoittelemaan, mutta siitä viis. :D Kuten eilen kerroin, niin aamu alkoi tänään tosiaan kaurapuurolla. Setti oli tämännäköinen ennen kuin se suuhun lusikoitui:

Mikrokaurapuuro (tietty), seassa kaneli, kardemumma & piparkakkumauste, auringonkukansiemeniä, pellavansiemenrouhetta, mantelitahnaa ja vadelmahilloa. Ja maistui pullalle. :’) <3 Kaverina ja protskunlähteenä on tuota jogurttia (omilla mausteilla), mitä vielä on muutama pänikkä jääkaapissa. Siinä on tosiaan n. 5g/100g protskua. Mutta kyllä oli pitkät kolme ja puoli minuuttia odotella, että mikro piippaa, kun sitä on niin jo tottunut ettei tartte kun marssia jääkaapille ja ottaa lusikka käteen ja siirtyy syömään. Nyt menee ikuisuus! Kolme ja puoli minuuttia aamulla on ikuisuus!! No ehkä mä kestän. :D

Kaurapuuron voimalla väännettiin sitten aamulla semmoset treenit olkapäille, ojentajille ja vatsalle, että hiki lensi! Olkapäihin tuli kunnon pumppi heti alussa, eikä pallotus sieltä lähtenyt kovin helpolla edes laskeutumaan. Ihan parasta! Vatsa sai kyytiä kanssa oikein kunnon hapotuksiin asti, ja päivän parasta ojentajatreeniantia tarjosi kunnolla veivattuna ranskalaiset seisten käsipainolla, superina suuremmalla painolla ensin maksimit ja sitten kilon pienemmällä uusintakierrosta kehiin. Jiihaa!

Ranskis.

Olen muuten ihan hukassa, että mitä teen tuolla vapaalla kädellä tässä liikkeessä, kun olen tottunut halimaan sillä tuosta itteäni sillä välin, kun toinen käsi tekee töitä. :D No nyt se sitten vaan roikkuu. Siis tatuoinnin vuoksi taas näin.

Vattaa, olkapäitä, vattaa.

Kylkiä en nyt pystykään tekemään, enkä varmaan ainakaan pariin viikkoon (sama pätee pohjetreeniin), kun siinä roikottaa sitä painoa tuossa sivussa ja justiinsa sisäforkku on se, mikä hinkuttaa itteään vasten. Ei nyt voi hinkutella. No onneksi mun kyljet on mulle jo muutenkin ok, joskus jopa mietin, että onko liikaakin. :) Kylkitreenibreikki ei ole siis katastrofi.

Tänään vähän tökki kyllä ranskalainen maaten mutkatangolla. Syynä oli kylläkin selkä. Se ei vaan asettunut. Oikean puolen lapa oli iso mötti, ihan törröllään, vaikka kuinka koitin sitä asettaa penkkiä vasten. Ei vaan asettunut, ei millään. Oli kun oisi maannut jonkun vaatemytyn päällä tai jotain. Tein toiston, kaksi tai kolme, ja taas hain asentoa. Taas toisto, ja taas asennon hakua. Suht hyvin söi tehoja pois liikkestä. Mutta kyllä se säätämiselläkin meni oikeaan osoitteeseen, ainakin sille tuntui. :)

Energiaa tietty riitti vaikka kuinka tuonkin treenin jälkeen ja ulkona oli sopivan pilvisen näköistä, eli voisi jopa olla ok keli kävellä pitkähihaisella (no ne tatskat) pidemmänkin lenkin. Jätin suosiolla sukkahousut ja villasukat tällä kertaa kotiin. :D Olihan siellä lämmin taas, vaikka aurinko ei paistanut. Tahdoin kuitenkin pitkästä aikaa kävellä pidemmän ja vauhdikkaamman lenkin ja painelinkin 12.5km kahteen tuntiin ja kahteen minuuttiin. Kerran jäin höpisemään mustalle kissalle, suomeksi jostain kumman syystä, ilmankos lähti karkuun.. Ja kerran piti hypätä tien sivuun oottamaan traktorin ohimenoa. Niin ja tietty jokunen kuva piti napsasta.

Keskinopeus oli 9.45min/km, eli suht ripeä askel. Missään kohtaa ei vauhti tuntunut hyytyvän, itseasiassa päinvastoin – kiihtyi vaan vielä esimerkiksi kahdeksan kilsan kohdalla, kun jalat vaan menivät itekseen eteenpäin. Kotiin kun pääsin niin vaatteet olivat aika pitkälti likomärät. Hedelmää ja jogurttia söin, suihkuun ja sitten ruoanlaittoon.

Munakoisoa uunissa ja parsakaalia samalla tavalla. Olisikohan toinen kerta kun täällä ostetaan munakoisoa, Saksassa sitä syötiin jatkuvasti. Täällä maksaa tietyt vihannekset kappalehintaisesti, eli koosta/painosta viis, hinta on silti aina sama. Nämä on 50p kappale ja tähän asti ne on aina olleet ihan minejä. Nyt oli kunnon kokoisia ja heti piti ostaa. Toivottavasti pysyvät suurina niin saa jatkossakin. Ei sillä, että se 50p oisi välttämättä paljon pienestä, vaan se tieto, että kolme kertaa suuremman saisi samaan hintaan.. Mutta olipas kuulkaa hyvää! Chilimaustettua rapsiöljyä ja mausteet päälle ja uuniin. Mmhhhh.

Unohdin aiemmin hehkutella myös perinteistä myskikurpitsamuussia. Nyt ei tehty sitä sunnuntaina, vaan tekaisin sen jo perjantaina. Ison satsin, että riitti vielä lauantaina. Vihdoinkin oli meinaan semmoinen viikonloppu edessä, että ei haitannut vaikka haisisi kuinka pahasti valkosipulille ja siitä otettiin ilo irti, kun surrautin sekaan pari muhkeaa valkosipulinkynttä. Olipas potkua ja makua, varmaan naapureille asti. :D Mutta p*rkele, että oli hyvää. Myskikurpitsamuussi on siis taivaallista myös valkosipulisena. MMMMHHHHH.

Uunitettujen porkkanoiden kanssa.

Nyt tää menee tekemään niitä kaikkia muita tekemättömiä juttuja, mitkä pitää vielä tehdä. Toivottavasti teillä on ollut yhtä mainio startti viikolle kuin mulla. Ja toivottavasti teidänkin kaurapuuro maistuu pullalle. :D

9 vastausta artikkeliin ”Täydellä tohinalla!”

  • Ai hitsit, tuota piparkakkumaustetta täytynee testata kaurapuuroon — itse aina vaihtelun vuoksi yritän kaurapuuroa aamupalaksi, mutta jostain syystä sen kipon saan harvemmin tyhjäksi…tuo mauste saattaisi tuoda tarvittavaa piristystä :)

    Saako kysyä että kuinka paljon sulla on painoa tuossa ranskalaisessa ?

    • No suosittelen kyllä, eikä tarvitse paljoa kun jo maistuu siellä. :)

      En tiedä kumpaa ranskalaista tarkoitat, käsipainoa vai mutkatankoa, mutta käsipainolla kun teen näin superina niin ensin 6kg ja sitten 5kg perään. Toistot aika korkealla noilla, nousee keskimäärin 15 kertaa. :) Eli ei ihan maksimipainot. Mutkatangossa on kaikkineen 16kg ja se on kyllä tällä hetkellä hyvin pitkälti maksimipaino, jotta saa sen liikeradan sinne otsaan asti ja vielä ylöskin nätisti. :’)

    • Kiitos, mutkatankoa tarkoitin :) Tuo on mun lempiliike ollut aina, ja mietin vain millaisia painoja ylipäätään muut käyttää.

  • Kyllä siitä ja siitä kaupasta saa vihanneksia kilohintaan.

    Piti ehtiä ennen jotain toista.

  • Pitää varmaan kokeilla huomenna tota pulla-kaurapuuroa, kuulostaa aika herkulta. Ei nimittäin mennyt ihan niinku Strömsössä mun puuro tänään: laitoin vadelmien päälle mielestäni ripauksen steviaa, ja sitten ihmettelin, miten se jotenkin tuntui hassusti ikään kuin kuplivan. Myöhemmin tajusin, että se olikin ruokasoodaa… :D

    • Voi apua. :D Siinäpä mielenkiintoinen setti.. :’D Mä en intoudu moista kokeilemaan vaan pidättäydyn ihan vaan mun pullapuurossani! :’)

  • Joo, en ajatellu itekään ihan heti kokeilla uudelleen, sen verran mielenkiintoista se oli!

Kommentointi on suljettu.