Tanssitauko, vilhlova rintakehä ja paljon muuta

Tämän siitä saa kun pitää päivän tauon blogista (koska kirjoitin eilen toiseen blogiini) – nyt on olevinaan hirveästi asiaa ja ehkä sellainen miljoona kuvaa (en liioittele yhtään)! Siis aika sekalaisesti kaikesta nyt tässä seuraavassa. Luvassa on ainakin otsikossa mainitun lisäksi rahkaan liittyvä parhausvinkki, hirveän hyvää ruokaa ja vatsalihashapotusta. Mistäs aloittaisi?

Eilen tein jalkoja ja vatsaa. Jalkatreeni meni perusrutiinilla, eli ne samat liikkeet aina vaan ja tänään tuntuu, tälläkin kertaa. Vatsalle sain päähäni kokeilla aivan uutta liikettä (okei, tein tätä 2009 kun sain lääkäriltä luvan jatkaa treenejä pitkän kiellon jälkeen) siinä sivussa, kun olin siirtämässä palloa pois leg curlin jälkeen. Aattelin, että jos siinä vaikka veivaisi vähän vatsoja. Ja voi luoja. Siis se hapotus, kipu ja kramppailu on tässä liikkeessä jotain ihan hirveää! Huolimatta siitä, että liike on aika pieni, mutta se tosiaan lähtee selkä kaarella. Tein 3×20. Viimeisessä sarjassa kivulias hapotus alkoi jo kymmenen toiston kohdalla, mutta aattelin, että kivun läpi vaan, siellä sitä kehittyy! Enpä oo hetkeen ollut sellaisessa tuskassa kun niiden toisen kymmenen toiston aikana.. Koko ylävatsa meni sellaiseen kramppiin, että tuntui krampittavan palleaa ja siksi tuli hieman paha olo ja kuvotus, kunnes sain lopetettua. Yök ja ihanaa. Tätä lisää! Ja suosittelen, jos ette oo kokeilleet. Mielellään heti.

Eilisestä ruoasta on turha laittaa kuvaa, kun se oli samaa kuin maanantaina. Maistui siis riisinuudelisapuska seuraavana päivänäkin edelleen erittäin hyvälle! Eilen tein myös taas yllättävät ja pätkäisin tukkaani jälleen vähän. Yritin hillitä, mutta ei. Lyhyempi on vaan mun juttuni, eikä siitä pääse mihinkään. Pitkää pidän aina jonkin aikaa ja sitten menee hermot, kun se ei tunnu omalle. Kesällä ajellut sivusiilitkin kasvaa hyvää vauhtia ja on niillä jo jokunen sentti mittaa. Vielä ei ihan pelkällä omalla tukalla pärjää, joten teipit saa olla tuossa niin kauan, että pärjää. Ei kyllä mene varmastikaan kovin kauaa enää.

Löysin näköjään asunnon likaisimman peilin.
Postissa tuli vähän lisää täytettä vitamiini-/lisäravinnekaappiin.

Tänään oli sitten treenivuorossa ojentajia ja olkapäitä. Viime kerralla hyväksi havaitulla kaavalla mentiin, jossa oli vähän pudotettu painoja, mutta toistot olivat rauhallisia ja siistejä, sekä sarjatauot lyhyempiä. Toimi tänäänkin ihan yhtä hyvin kuin viimeksikin. Mutta kyllä mulla alkaa olla tosi kova ikävä niitä rystyset eteenpäin tehtäviä sivuvipareita! :’/ Se on ainoa liike, jonka jälkeen mun on sellainen olo, että kaikkeni tein olkapäiden kasvun eteen. Nyt tuntuu, että jää vähän koko treeni kesken. No ei voi mitään. Joskus sitten taas, kun käsi lakkaa juilimasta. Itse aiheutettu (penkkiä kapealla), joten ei saa valittaa.

Perus toinensilmäkiinnijairvistämahdollisimmanrumasti -toisto. :D

Vipareita eteen tein poikkeuksellisesti levypainon sijaan käsipainoilla. Levypainolla tehtäessä käsi nappaa vähän ja tuntuu, että sitä sillä kädellä vähän jarruttelee ja liikuttaa hieman eri tavalla. Taitaa toinen puoli tehdä suurimman osan työstä. Käsipainoilla ei juilinut ja molemmat puolet tekee yhtä suurella painolla töitä. Itse tykkään pitää vasaraotetta, aivan kuten levypainoa pidellessäkin automaattisesti pitää.

Olin tekemässä alavatsalle jalkojennostoja, mutta sen sijaan..

Treeni keskeytyi tänään kolmesti, mutta mikään niistä ei haitannut menoa. Kerran piti avata ovi kun ovikelloa soittelivat, kerran piti nostaa kissa syliin juuri kun olin aloittelemassa ranskalaista maaten..

Tämä siis pyrkii syliin niin kuin lapsetkin; etutassut ojossa, että nosta, nosta! Ja sitten nostetaan kainaloiden alta lötköpötköelukka olalle.

..ja kerran piti laittaa oikein ajastus pauselle, kun iTunes soitti Beyoncén Drunk In Loven. Meikä otti tanssibreikin! Hahaa! Enpä oo koskaan ennen moista tehnyt, että oisi pitänyt oikein ajastus keskeyttää siksi aikaa. Mutta tämä biisi (ja Beyoncé) on vaan kuuma. Ei voinut mitään. Video täällä. Muutenhan toki laulelen pitkin treeniä, kun jostain syystä oon ostanut iTunesin täyteen parhausmusiikkia. ;) Parit tanssimovet sinne tänne tulee monesti suoritettua sarjatauoilla, mutta ei niitä varten sentään taukoa oteta. No nyt otettiin. Pysyi muuten syke ylhäällä. :D

Ja sitten taas ajastus päälle ja treeni jatkukoon! Minuutti kauemmin siihen vain kaikkineen meni kuin viimeksi, joten eipä näistä häiriöistä ollut haittaa. Eikä tanssitauko voi koskaan olla oikea häiriö. Joskus vaan pitää sheikata.

Sitten päivän ruokakuvioita! Eilen tuli mieleen, että enpä muista milloin oisi viimeksi tehnyt mitään vuokaruokaa, jossa maut saavat muhia uunissa pidemmän aikaa. Tänään tuo vahinko piti heti ottaa takaisin. Kaivoin jääkaapista neljä porkkanaa, kaksi palsternakkaa ja kesäkurpitsan. Kuiva-ainekaapista otin soijarouhetta ja tomaattimurskaa. Kuvasta poiketen käytin kaksi purkkia tomskua. Niin ja iso sipuli sitten kanssa.

Porkkanat, palsternakat ja kesäkurpitsan kuorin, pesin ja raastoin koneella. Että mä tykkään siitä koneesta! Raasteet heitin öljyttyyn vuokaan. Kuorin ja silpuin sipulin ja sinne raasteiden sekaan nakkasin. Tomskumurskat päälle. Tässä kohtaa sekoittelin ja nakkasin ison kasan mausteita päälle.

Soijarouheen ravintoarvot. Protskuuu! Ja Tescosta löytyi kurkkumajauhetta. :D

Sitten tuoreyrttejä silpuksi ja päälle, ja lopuksi soijarouhetta mielen mukaan. Ennen sekoitusta koko kasa oli tällainen:

Sekaisin, suihkuttelin päälle vielä valkosipulista ja chilimaustettua öljyä. Ja sitten uuniin. Asteita vaihtelevasti 180°C-200°C ja sekoittelin tuota vissiin kolmesti, että kypsyi joka osilta. Melkein puolitoista tuntia sai muhitella uunissa. Soijarouhe imaisi itseensä ylimääräisen nesteen ja maustoi ittensä siinä samassa kaikella mausteella, mitä seassa oli. Se on kyllä maultaan ja koostumukseltaan niin jauhelihaa, ettei taida itse jauhelihakaan olla näin jauhelihaa. :D

Ihan SUPERhyvää! Ja tuli varmasti tarpeeksi tehtyä, ettei huomenna tartte kokata. Katsotaan tarvitseeko ylihuomennakaan. :’)

Lautasella tätä salaattia. Käytän melkein aina. Jäävuorisalaatti on lemppareinta, mutta ne tuppaa olemaan liian suuria. Ehtii mennä
vanhaksi ja pitää heittää pois. 

Sitten voisin kertoa teille tuosta vihlovasta rintakehästä. Mulla on vissiin viimeiset 3-4 viikkoa sattunut keskelle (aika ylös) rintakehää. Olen ajatellut, että siellä on joku jumi vain ja olen sitä koittanut aukoa. Kipu on aika vihlovaa. Se ei tunnu esim. hengittäessä, mutta käsiä kokonaan eteenpäin ojentaessa tuntuu ja jopa russian twistiä tehdessä, sekä vaikka yöllä kääntyessä toiselle kyljelle. Olen nämä viikot koittanut sitä rullata, aivan kuten rullaan aina rintakehääni. No nykyään se vain vihloo, eikä tunnu lainkaan hyvälle. Olen koittanut rullata selän puolta, että jos siellä on nikamalukkoa, jos sen saisi auki. Ei auta. On hierottu, murjottu, rullattu, etu- ja takapuolelta, on koitettu tennispalloa ja tuolin selkänojaa ja vaikka mitä. Venytetty ja vanutettu. Mikään ei vie vihlomista pois. Selkä toki rutisee, ei mun kropasta varmaan paikkaa löydykään mikä ei rutisisi. Mua ei siis tarvitse kuin halata vähän lujemmin, niin selästä kuuluu riks raks poks! Tää on aina ollut näin ja siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Nyt viimeiset kaksi päivää olen yrittänyt oikein tosi kovin saada sitä lukkoa auki, kunnes vihdoin välähti, että jos se onkin oikein tulehtunut. Että ehkä se pitäisi jättää rauhaan, eikä jatkuvasti koittaa murjoa.. Ilmankos tuntuu, että jos jotain, niin se on pahentunut vain. Oireet sopivat ihan yhtä hyvin fasettilukkoon (nikamalukko) kuin esim. Tietzen oireyhtymäänkin (kylkiruston tulehdus). Nikamalukkoon on vaikea enää tässä vaiheessa uskoa, kun nuo nyt paukkuu muutenkin ja kyllä on koitettu kaikkia keinoja mitä on mieleen tullut. Tuossa kohtaa voisi olla myös triggeri, jopa molemmin puolin, jolloin kipu tuntuu keskellä, mutta ihan ei sekään vakuuta. Triggereistä on niin paljon kokemusta ja tämä kipu on vaan niin erilaista. Vaikka voisihan se ollakin tuossa kohtaa erilaista. Mutta silti.

Tänään rullasin itselleni verenpurkauman, kun niin kovin vielä aamulla yritin aukoa. Itse kipukohta on tuosta ylempää.

Mutta nyt siis loppui etuosion rullailut ja muu rintakehän murjominen. Ensi viikon kevyt viikkokaan tuskin tekee pahaa. Vaiva ei onneksi ole sen haittaavampi ja rajoittavampi, kun kipu ei ole kova (ellei kohtaa paina kovin), kunhan häiritsee ja on joka tapauksessa epänormaalia, että tuolleen vihloo. Joku siellä on huonosti. Katsotaan auttaako tuo rauhaan jättäminen ja kevyt viikko. Jos ei, niin sitten tarvitsee miettiä seuraavaa liikettä asian suhteen. Onko kellään ollut rintarangassa tulehdusta, triggeriä, vihlontaa, vastaavia oireita, nikamalukkokipua, Tietzen oireyhtymää?

Sitten vielä rahkaan liittyvä ihana asia! Tänään lueskelin Rahkamuijan postausta Runebergin proteiinitortusta ja sielläpä kerrottiin meille varsin hyödyllinen vinkki, jota en ole ennen tajunnut! Kun tuo uusiutunut rahka on nyt aiheuttanut päänvaivaa yhdellä sun toisella tavalla, eikä vähiten ole ärsyttänyt se, että sen koostumus pakottaa meidät lusikoimaan sen rahkan sieltä aina kuppoon, ja siinä kestää pieni ikuisuus aina. Sen sijaan siis, että se tipahtaisi sieltä nätisti pihalle. No nyt tipahtaa! Kansi pois, alassuin kuppoon, veitsi käteen ja pieni viilto pohjaan – PLOMPS! Wohoooo! Elämän ihanuutta! Maailman parhautta! RAHKAPARHAUTTA! Rahkamuija on meikän rahkisenkeli. <3

10 vastausta artikkeliin ”Tanssitauko, vilhlova rintakehä ja paljon muuta”

  • Hep! Tosin se tulehdus oli rintalihaksessa, mutta särky oli juuri tuossa kohtaa, mitä osoitat. Lepoa ja tulehduskipulääkettä sain ohjeeksi. Lämpimällä pyyhkeellä hautominen helpotti ja tuntui hyvältä.

    Mulla rintaranka on muutenkin jäykkä ja selkää treenatessa joudun sen aina erikseen vetreyttämään erilaisilla kierroilla ja rullailulla.

    Toivottavasti sun oireet hellittää pian!

    • Tuntuiko sulla se särky ikäänkuin luussa vai jossain lihaksen reunamilla? Mulla tuntuu ihan tuossa keskellä luuta/niveltä, mitä siinä nyt on. Rustoa. Harvemmin tuntuu suuremmin missään normiaskareissa, mutta tuota kohtaa painamalla sitäkin enemmän.

      Muistinkin, että sulla on tuo rintarankajäykkyysjuttu. Mulla on pienestä pitäen ollut toisinaan noita Tietzen oireyhtymään kuvaukseen liittyviä kipukohtauksia, jolloin ei henkeä välillä edes saa, kun sisäänhengittäminen nappaa todella kivuliaasti kiinni. Joku siinä menee aina välillä vissiin kramppiin. Onneksi opin jo pienenä sen laukaisemaan sillä, että venyttää itsensä mahdollisimman pitkäksi. Makuuasennossa. Vaikka keskellä kävelytietä. Been there, done that.

      Nyt rintakehä saikin vatsataudin vuoksi vielä lisää lepoa, mikä ei varmaan ole huono juttu ollenkaan. :) Toivottavasti tästä myös selvitään ilman tulehduskipulääkkeitä, kun ei tuo mun vatsani niitä oikein tahtoisi.

    • Enemmän siinä lihaksen reunalla. Ja justiinsa sen verran ilkeässä paikassa, että sisäänhengittäminen sattui. Sitä ei pystynyt venyttämäänkään, kun tähtiä vaan vilisi silmissä.

    • Kuulostaa inhalle. :/ Ja aika pitkälti sellaiselle, kun mulla on aina silloin tällöin. Ne on onneksi kuitenkin vaan kramppeja mistä itse kärsin. En oikein osaa edes kuvitella millaista se olisi, kun se jatkuisi ja jatkuisi vaan.

  • Mullakin kipeytyy rintalihakset juurikin tuosta kohtaa usein, mutta yleensä penkkitreenin jälkeen. Jotenkin ne kai kramppaa kun tekee kovia sarjoja noin seitsemään kertaan :D Kollegan kanssa olikin puhetta, että jotenkin ne alkaa kiristää kun niitä niin kovin pumppaa menemään. Helpottaa viimeistään seuraavana päivänä, rintalihaksia ei tule hirveästi rullailtua mutta venytän niitä sellaista tärinäkonetta vasten (Power Plate). Mutta tehdessä vain jotain 4 sarjaa ei tule mitään.

    Sitten joskus mulla ”paukahti” joku samassa kohtaa tankoillessa; roikuin jalkojen varassa pää alaspäin tangolla ja nostin siitä yläkropan ylös (ikäänkuin vatsalihasliikemäisesti) ja ojentaessa käsiä kohti tankoa jännitin rintaa jotenkin kovasti samalla niin että sieltä kuului naps ja se oli viikon verran kipeä. Vähän solisluiden alapuolella, selkeästi rintalihasten kiinnikekohdassa rintalastassa. Se kuvattiin ja useampi lääkäri sen tsekkasi, mutta todettiin vain että joku lihaskramppi, ehkä tulehdusta… Lepoa ja tulehduskipulääkettä. Sitten se katosi omia aikojaan…

    • Hitto kun en ite muista minkähän jälkeen nämä alkoi! Muistelisin kuitenkin, että aikaisemmin oli jo, kun milloin aloin tehdä sitä kapeaa penkkiä. Siitä voin syyttää tuota vihlovaa kättä, mutta en vissiin tätä. Oisi pitänyt laittaa silloin mieleen, että mitä sitä teki, mutta jotenkin sitä aatteli, että jonkun pitää vaan napsahtaa paikoilleen ja se on siinä ihan justiinsa. Siltä toi vähän tuntuukin, että pitäisi napsahtaa, mutta ei napsahda! Ja ennen tuosta napsahteli. Jotenkin ehkä sekin viittaa tulehdukseen.

      Mulla kun ei noita rintalihaksia ole :D, niin tuntuisi hassulta, että itte rintalihas oisi tulehtunut. Vaan kaiketi tämmöstäkin voisi tapahtua!

  • Mulla ei ole rintarangassa ongelmaa, mutta muuten aihe koskettaa hyvinkin läheltä, niskaongelmaani parhaillaan mietin onko se tulehdus- vai lihasperäinen. On siis kipeä ja jäykkä, ja kipu päätä käännettäessä vihlovaa.

    Lääkäri diagnosoi lihasperäiseksi ja hoitona sen mukaisesti lämmintä ja hierontaa, mutta nyt kun olen siihen kaikenmoista kokeillut niin oma diagnoosini on tulehdusperäinen: tulehduskipulääke selkeästi auttaa, pelkät relaksantit ei, kuuma ei tunnu hyvältä kylmä sen sijaan tuntuu. Oon myös hieronut niskaa sellaisella käsihierontalaitteella ja foam rollerilla ja mietin just samaa, onkohan tuo käsittely nyt hyväksi sittenkään. Vai pitäisikö antaa olla vaan.

    Yksi mitä tänään kokeilin ja auttoi aivan selkeästi on tämä: http://www.korjaavatkadet.fi/index.php?pinc=10 ja tuolta tuo merisuolakääre. Jospa se auttaisi sullekin.

    Yksi syy miksi oon jäänyt sun blogia seuraamaan on just tämä itsetutkiskelu ja -hoito. Harrastan itse aivan samaa, ja usein aika hyvinkin tuloksin. Ja sun blogi toimii mulle myöskin kotitreenitsempparina. Vaikka enemmän ”aerobinen ihminen” olenkin, niin jotain lihaskuntoa täytyy tehdä, ja tämä auttaa siihen! :)

    • Voi, niskaongelmiin jos joihinkin voin samaistua oikein sitten silleen olan takaa (eli niskasta :’D)! Niskaongelmat on kyllä kettumaisimpia ikinä, kun ne vaikuttaa niin kaikkeen ja sieltä voi lähteä sellainen oireisto, että voisi kuvitella jonkin olevan ihan todella huonosti. Noiden ongelmien ja oireiston vuoksi juoksinkin aikoinaan neurologilta toiselle ja aivokuvauksesta suonikuvauksiin.

      Sepä ehkä onkin inhottavinta kun ei tiedä, että onko tulehdus vai sitten jumi. Muakin nyt hirvittää ajatella, että jos tämä on tulehdus tässä rintarangassa, niin millaista vahinkoa sille ehdin tehdä. Olen kuitenkin monta päivää, jopa viikkoa, koittanut saada ”sitä jumia auki” aika rajuillakin otteilla. Vähän myöhään välähti, että jospa se onkin tulehtunut. Hui hirvitys. Tarvitsee nyt toivoa, että en tehnyt mitään peruuttamatonta, jos se tosiaan on tulehtunut. :/

      Merisuolakääreestä en ole ennen kuullutkaan, täytyy katsoa jos moisen hankinta tulee jossain kohtaa ajankohtaiseksi. Hieno homma, että oot löytänyt helpotusta siitä!

      Ja ihan mahtavaa, että toinenkin itsensä analysoimista harrastava ihminen löytyy! ;) Ehkä se on tuo meidän nimi! :D Ja tosiaan, mikäs sen hienompaa, kun ihan oikeasti selvittää asioita ja saada niitä oikeita vastauksia sitä kautta. Osaa sitten mahdollisesti lääkäriltäkin vaatia oikeaa hoitoa, ajaa siellä asiaansa ja lisäksi tietysti osaa kyseenalaistaa mahdolliset väärät ohjeet tai epäilykset. Ja hei, ilo on toimia tsempparina! ;)

    • Joo siis ei siihen kääreeseen tarvi kuin 3 rkl merisuolaa, 1 l vettä ja pyyhkeen. Liuotetaan suola veteen, kastetaan pyyhe sinne ja pidetään kipeällä alueella 45min-1h. Aika huuhaaltahan tuo kuulostaa, tai sitten toisaalta vanhan kansan parannuskeinona, miten sen nyt ottaa ja mitä on valmis kokeilemaan… Mutta toivottavasti säkin saat apua jostakin, olipa se juttu nyt sitten mikä vaan! :)

    • Ai se olikin ihan noin yksinkertainen juttu. :’) Mä meinaan, että vanhan kansan parannuskeinoissa voi monesti olla perää. Kokeilematta ei voi huuhaaksi luokitella! ;)

Kommentointi on suljettu.