Tänään ilahduin..

..maukkaasta aamupalasta.

500g kreikkalaista rasvatonta jogurttia, kiivi/omena/lime -smoothieta,
vaniljaprotskujauhetta, banaania, pellavansiemenrouhetta,
auringonkukansiemeniä, mandelmusia + kanelia ja kardemummaa.

..MeNaisten artikkelista.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/liikunta/hyvia_kuntoilublogeja

..olkapäiden kehityksestä.

..siitä, että lempparifarkut mahtuu vielä jalkaan.

Rikki kuluneet, mutta lempparit. Ehkä juuri siksi. Mutta eivät muuten mahdu enää kauaa jalkaan. :D

Mistä sinä ilahduit tänään?

41 vastausta artikkeliin ”Tänään ilahduin..”

  • Tänään ilahdutti, kun ystävä oli niin innoissaan salielämän alottamisesta ja se, että pähkinät maistu tosi tuoreilta ja sellasilta mehukkailta, ei yhtään kuivilta!

    • Ihan parasta, kun saa katsoa vierestä, kun toinen on ihan innoissaan liikunnasta! Ja kuivat pähkinät on tosi tylsiä. :( Juurikin sellaiset mehevät ja mehukkaat on parhaita!

  • Tämä ei nyt tähän hirveesti liity, mutta oon kuullu, että proteiinia ei saisi syödä kerrallaan kuin 20g? Mihin tää perustuu ja kuinka paljon sitä sitten saa tulla päivässä?

    • Sanotaan, että ihmiskeho pystyy hyödyntämään kerrallaan 20g protskua, eli ei sen yli menevä ole huonoksi, se saattaa vain mennä ns. hukkaan, kun keho ei pysty sitä käsittelemään. Tietääkseni tätä ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan ihan täysin toteen ja on ymmärtääkseni vähän mielipiteitä jakava.

      Proteiinia tulisi saada noin 1,5g per (rasvaton) painokilo. Se, kuinka paljon on vielä ok, on myös hieman kiistelty aihe. Suuret määrät (esim. yli 4g per painokilo) saattaa rasittaa mm. munuaisia, mutta tietyt kokeet ovat tämänkin osoittaneet vääräksi – ainakin joissain tapauksissa. Saattaa olla ihmiskohtaisia juttuja. Itse saan aika suuria määriä proteiinia tällä hetkellä. En ehkä ihan joka päivä enkä kuitenkaan loppuelämääni, joten en hirveästi stressaa. :)

    • Tällä hetkellä on vielä perusruokavalio hieman hakusessa, kun edelleen etsitään tiettyä runkoa päiviin näiden uuden maan tuotteiden osalta. Vaihtelee siis melkoisesti päivittäin. Yli 1,5g ihan varmasti on, ja kun plussilla ollaan, niin kaikki muutkin (hiilarit + rasvat) menee yli perussuositusten. Ravintoaineiden välisen jakauman pyrin pitämään suunnilleen samana.

    • Okei.. Kiva vaan tietää että millasia protskumääriä täytyy syödä näyttääkseen tuolta :)

    • Kyllä se vähempikin proteiini riittää tähän, ihan sillä 1,5g:lla pärjää hienosti. ;) Ja kovaa treeniä tietysti, ei ne lihakset kuitenkaan pelkällä prostkulla kasva. ;) Mulla myös rajoittaa ruokavaliota viljattomuus ja muutama muu tekijä, joten jostain muualta sitä ruokaa pitää saada. Siksi tulee syötyä protskua vähän enempi.

    • Jep :) Ehkä löydän vielä jonkun kultaisen keskitien itselle hyvässä protsku-määrässä. Se on vain niin helkutin vaikeaa syödä säännöllisesti ja samat määrät päivittäin kun työajat vaihtelee ja niitä ei voi etukäteen suunnitella. Olen opiskelija ja käyn parissa eri työssä josta voidaan aamulla soittaa ”tuu töihin” :D siinä menee sitten aina sekä treeni- että ruokapläänit uusiksi yleensä. Oon niiiin kade sun elämälle. Noin mäkin eläisin jos oisi rahallisesti mahdollista. Mutta minkäs teet kun vuokra pitää maksaa ja ammatti hommata !

    • No ihan varmasti aiheuttaa haasteita tuo kaikki! On tämä vapauttavaa elellä näin, mutta kun sitä on jo tehnyt jonkin aikaa, niin kyllä mä voisin vaikka töitäkin tehdä välillä. :D Tai jotain muuta! Ei vielä tiiä. :)

    • Heheh no varmasti.. On se aina piristävää saada jotain uutta sisältöä elämään. Mutta voin sanoa millanen vi**tus on illalla kun on suunnitellut treenit ja ruuat valmiiksi ja sit tuleekin kutsu töihin ja salille ei kerkee ees työpäivän jälkeen kun se on jo mennyt kiinni. Niinä päivinä ma-sen-taa. Ja joskus työpäivinä joutuu myös oleen joku 5h putkeen syömättä kun paussille ei pääse ja sitten on sellainenki nälkä kun pääsee töistä että tekis mieli mennä jokaisen snägärin kautta kotia :D ei oo helppoo ei :D Pitää lohduttautua sillä että tulevaisuudessa elämä ei (toivottavasti) tule kuitenkaan olemaan ihan näin hektistä :)

    • Voin vaan kuvitella kuinka paljon silloin ottaa päähän! Itse olen hirveän huono kestämään yllättäviä muutoksia muutenkaan, saati sitten jos oisi tämmöisissä asioissa, mitkä on itselle hirveän tärkeitä.. 5 tuntia syömättä on myös tosi pitkä aika. :/ Ei oo helppoo! Onneksi se ei ole ikuista. Tsemppiä! :)

  • Minä ilahduin siitä, miten moni tuttu asiakas on seurannut minua uuteen työpaikkaani ja haluaa edelleen minun vastaavan hiuslookistaan. Ilahduin, kun huomasin jälleen kerran miten paljon pidän työstäni! Onnellisuuspuuska <3

    • Oih! <3 Onnellisuuspuuskat on parhaita. Koin sellaisen puuskan itsekin viime viikolla kun sain höpötellä vanhan papparaisen kanssa pidempäänkin englanniksi ja jälkikäteen tärisin onnesta!

  • Upeet olkapäät !!
    Ilahduin siitä, että jaksoin lähteä aamulenkille. Fiilis sen jälkeen oli tuttuun tapaan erinomainen :)

    • Kiitos! Niihin alkaa vihdoin tarttua vähän jotain. :)

      Ja ei oo moni fiilis parempi kuin se, että liikkuu heti aamusta ja koko loppupäivä on aikaa kaikelle muulle! Hyvä sinä! :)

  • Oho, määkin oon siellä menaisblogilistalla. Olen kuuluisa! No, hyvin pienillä ja epämerkittävillä kuuluisuuden arvoilla, mutta kuitenkin. Kuuluisa! Hihihii.

    Ja hienot olkapäät!

    • Joo! Mä bongasin monei tutui! Kattelin vähän, että mistäs lähteistä on tullut blogiin katsojavirtaa ja sieltähän sitä. Jänskää!

      Kiitän! Osa kunniaa menee tietty valaistukselle ja pumpille, mutta eniveis, kyllä sinne jotain tarttuu! Wohoo!

    • Joo monta tuttua blogia löytyi tuosta listasta, huikeeta naiset! ;) ootte jollekin esimerkkinä.

  • Ilahduin tänään salilla saamastani ”hyvältä näyttää”-kommentista selkää treenatessa – kommentti kun tuli yli kymmenen vuotta kovaa treenanneelta puolitutulta :) Ja siitä, että kaupasta löytyi juuri sopivan löysäkuorisia klementiinejä. Tiedän, olen hieman outo joissain asioissa :D

    Mahtavat nuo sinun olkapäät!

    • Se on ihan parasta kuulla kehuja sellaiselta, josta tietää, että varmasti tarkoittaa sitä, eli jotain on satavarmasti saatu aikaiseksi! :) Ja kyllä, klementiinit pitää olla sellaisia löysähköjä, joista irtoaa kuori helposti ja ovat hirrrrveän makeita! Piukeakuoriset on ihan tyhmiä! :D

      Kiitos sinullekin! :’)

  • Aika hauskaa, että lehdet nykyään manoistaa näitä ”aivan tavallisten ihmisten” blogeja. =D Syytä onkin mainostaa.

    Mää ilahduin muunmuassa saunasta lenkin päälle. Napsautettiin nimittäin sauna lämpiämään juuri ennen kuin lähdettiin parinkymmenen minuutin juoksulenkille joka sisälsi nopeita ja lyhyitä vetoja ja kotiin kun tultiin niin heti pääs saunaan. Ilahduin siltikin vaikka olin juuri tullut uimahallista ja olin sielläkin saunonut. =D

    • Tää on mun mielestä erittäin positiivinen suunta. Saadaan niitä oikeita kokemuksia kanssa sinne muiden sekaan! Enkä nyt sanonut tuota siksi, että minä olin siellä joukossa. :D

      Jos saunasta tykkää niin se on varmasti luksusta käydä kahdesti samana päivänä, saati sitten urheilusuorituksen jälkeen tuntuu varmasti kivalta, kun pääsee heti oikeen lihakset rentoutumaan. :) Melkein tekisi nyt itsekin mieli, kun oikein sitä fiilistelin. :D

  • Mä ilahduin tästä postauksesta. Oon kulkenut tänään niin alakuloisena koko päivän ja (muka) epäonnistunut kaikessa, mutta tämä postaus sai mut funtsimaan päivääni tarkemmin ja vaikka väkisin poimimaan asioita, joista voisin olla iloinen. Olen iloinen siitä, että kirjoituksesi sai mut muuttamaan (ainakin hetkellisesti) ajattelu tapaani.
    Ensin ajattelin, että olin laiskimus, kun en eilisten suunnitelmieni mukaan jaksanutkaan mennä spinningiin salin jälkeen, mutta nyt tajusin olevani iloinen ja aika ylpeä siitä, että menin edes sinne salille, koska yöunet jäivät viime yönä neljään tuntiin ja olo on ollut sen mukainen.
    Olen myös iloinen siitä, että pääsen nukkumaan heti tämän kirjoitettuani! :)

    Ja oon iloinen, että sun olkapäät on kehittyny noin hienosti, että ne toimii sulle(kin) ilonlähteenä, heh :)

    -A

    • Mä olen ilahtunut, että sä olet ilahtunut! :) Eikö ookkin jännä, kun oikein pysähtyy miettimään niitä iloisia asioita. Kyllä niitä löytyy huonostakin päivästä, vaikka olisi kuinka pieniä tahansa. Yhtäkkiä päivä voikin olla hyvä eikä huono ollenkaan! Riippuu mistä suunnasta tarkastelee. :)

      Ja kiitos! Hirveesti niitä on nyt pumppaillut ja syönyt sen edestä tietysti kanssa, että syytäkin niiden on vähän kasvaa jo! :’)

      Toivottavasti sait tosiaan mentyä heti nukkumaan ja nukut oikein hyvin. :)

  • Ilahduin siitä, että sie pääsit tohon artikkeliin :) Tiedät, että en yritä nuoleskella tai mitään, mutta oot vaan ihmisenä niin upee kokonaisuus, että sie jos kuka ansaitsi paikkansa tolla listalla. Ihailen siuta ja siun asennetta elämään ja asioihin ylipäänsä ihan mielettömän paljon <3 Kiitos Heidi, kun olet!

  • Salin jälkeinen autuaan hapokas olo ilahdutti todella, mutta vieläkin enemmän ihanat ystävät, jotka osoittivat taas olevansa korvaamattomia. Ei tässä malttaisi näin ilahtuneena lainkaan mennä nukkumaan. :D Onnea kovasti huomiosta, ansaittu on!

  • Mua ilostutti eilen ostettu säiliöimuri! Ei enää noloa pölypussin tyhjentämistä naapureiden silmien edessä etupihalla! :D Hieman ehkä pihi olen, mutta kissa plus koira on järkyttävä karvamäärä..

    Kiva että sun blogi on huomattu. Harmitti vaan tuo rivinvälissä ollut vihjaus siitä että olisit jotenkin ankara itsellesi tuon ruokavalion kautta.. Mutta kai kaikilla on eri käsityksensä ankarasta ruokavaliosta. Ei mun mielestä tuo sun aamupalakaan kauhean ”ankaralta” näyttänyt :)

    • Elukoiden kanssa osaa arvostaa imurin eri ominaisuuksia kyllä ihan eri tavalla.. :’)

      Heh, joo kyllä minäkin olisin sanat tuohon eri tavalla asetellut, koska ei tämä ole minulle ankaraa, eikä ole kyse siitä etten SALLISI itselleni herkkuja. En vaan tahdo niitä eikä tee mieli. Mutta toisaalta, kuvaus osuu oikeaan ehkä 95% ihmisen silmiin, ulkopuolisille se näyttää juuri tuolta. Mitäs sitä sitten muuttamaan. :D Sama se on mitä minä asiasta sanon, että ei ole itsekurikysymys tai muukaan, muille se on kuitenkin juuri sitä. :)

  • Minua ilahdutti maanantaissa se että löysin itselleni liikuntatavoitteen kesälle. Pitkään olen miettinyt mikä voisi olla kisa tms päämäärä johon tähtään ja nyt löysin sellaisen! Mukavampi treenata kun on tavoitteita. Mulle pelkkä peilikuva tai hyvä olo ei riitä.

    Tuosta ruokailusta kanssa tuli mieleen että suuri osa ihmisistä ei ymmärrä että ihmisen makumieltymykset voivat myös muuttua. Pian huomaa että enää ei edes kaipaa roskaruokaa tms tullakseen onnelliseksi. Voin ihan hyvillä mielin sanoa että kun meillä mies haluaa tilata pitsaa tai kebabbia perheemme ruuaksi, olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse laittaa ruokaa muille ja saan tehdä itselleni jonkun ihanan salaatin tms. kasvismössön josta muut eivät välitä. Mies ei usko että nautin enemmän siitä salaatistani kun pitsasta! Mua ei harmita yhtään syödä terveellisesti. Toki myös herkuttelen, mutta maailman parasta herkuttelua on esim. omatekemät sämpylät runsailla täytteillä, itseleivottu sokeriton ja maukeutusaineeton taatelikakku (nam!)itsetehty makeuttamaton jäätelö.. herkuttelua on niin monenlaista. Ei todellakaan tarvitse mättää mitä sattuu jos herkkuhammasta kolottaa!

    • Se on kiva, jos tavoitteita kaipaa ja sellaisen keksii, niin saa kyllä ihan uutta puhtia koko touhuun! Mä en yhtään omia tavoitteitani edes tiedä – enemmän kuin viimeksi aina vaan. :D Mutta aina välillä keskittyy tiettyyn lihakseen ja sen kasvattamiseen, ja niistä treeneistä tuleekin aina siksi aikaa ihan parhaita. Nyt on olkapäät olleet kunnolla työn alla ja tuloksia näkyy jo. Olen siitä iloinen!

      Harva tosiaan oikeasti ymmärtää, että voi elää juuri näin, vailla taistelua tai että pitäisi itseään motivoida pysymään erossa, tai että joka päivä pitäisi tehdä se sama päätös aina uudelleen, että ei yhtään herkkuja tänäänkään. Mä tein sen päätöksen kerran ja huhtikuussa sitten hehkutan, että kaksi vuotta on mennyt TÄYSIN ilman mitään karkkeja, suklaata, leivoksia, suolasia herkkuja, roskaruokaa.. Mitä noita nyt on. Ilman niitä kaikkia joka tapauksessa. :D Enkä ole kertaakaan joutunut taistelemaan kiusauksia vastaan. Ei keho niitä ole kaivannut, eikä mielikään. Ja kyllä, ne herkut on nykyään jotain ihan muuta kuin ennen – ja perhana, että onkin hyvää! <3

    • Hei Adelheid,
      Minua jäi kiinnostamaan tuo sokeriton taatelikakku. Voisitko heittää reseptiä, kiitos.

    • Pakko kommentoida. Mä vedän kyllä samanlaista, tiukkaa linjaa ruoan suhteen noin 99% ajasta, syön terveellisesti, mietin mitä suuhuni pistän, en tykkää syödä vieraissa paikoissa vierasta ruokaa jos ruoassa on jotain mitä mun ruokavalioon ei kuulu jne. Ja treenaan sen 4-5 kertaa viikossa salilla, kerran tai pari spinningiä päälle. Mulla tää elämä on jatkunut näin jo 5v, niin että joka lauantai syön puol kiloa karkkia illalla. JOskus sunnuntaina, joskus perjantaina, mutta vaan kerran viikossa, ja vaan kerralla, en ripotellen. Mullakaan täs ei oo mitään taistelua, vaan tämä on mulle ihanaa elämää, ja kun saan syödä sen puoli kiloo karkkiani lauantaina, en mitään muuta kaipaakaan. Karkkipäivänä sit vähä vähemmän muuta ravintoa, et linjat pysyy kurissa. Normisti olen n.200-300kcal/pvä plussalla, mut karkkipäivänä menee hiukkasen yli. Rasvaprossa pysynyt jo pitkään alle 20%, ei paljoa mutta alle kuitenkin. Joskus tosi harvoin suostun syömään pitsan tai hampparin, ehkä pari kertaa vuodessa. Ei mulla tee ikinä mieli roskaruokaa, mutta joskus sosiaalisen paineen seurauksena joustan.

      Ja tosiaan, kuulen kyllä ei-treenaavilta kavereilta kommenttia tästä että ”rääkkään” itseäni. No en, haluan että mulla on se hyvä olo minkä saan terveellisestä ruoasta ja liikunnasta vs. roskaruoasta, läskistä ja liikkumattomuudesta seuraavan mielialan laskun. Valintojen maailma, tää on mun valinta ja I <3 it! Eli ymmärrän Heidi sua täysin, vaikka itse en noin totaalilinjaa vedäkään :)

    • Justiinsa näin, mikä toimii itsellensä parhaiten. Sä oot löytänyt sen sulle parhaan tavan syödä. :) Mä koitin tuota kerran viikkoon herkkupäivää aikoinaan, mutta se ei mulla toiminut. En osaa tehdä sellaisia välipäätöksiä, mulla tarvii olla joko tai. Niissä päätöksissä oon enemmän kuin hyvä. :D Ja ne on itselleni sellaisia, mitkä miellyttää mua eniten.

      Omia valintoja tosiaan ja niin epäuskottavalta kuin se monen (ei-treenaavan herkuttelijan) korvaan kuulostaakin, niin nautin ihan täysillä ja varsinkin näistä omista ruoista, ne on ihan suurinta herkkua. Ennen kuin jätin ne normaalit herkut pois, en edes maistanut muita. En arvostanut muita makuja. Nyt on kaikki sellaista maun ilotulitusta oikein että oksat pois. :D

  • Mun mielestä ei ole ”ankara ruokavalio” sitä, että jättää herkut pois. Itse olin viime talvena läskikasa, ylipainoa 13kg. Karkkia ja muuta paskaa kului paljon, ja normiruokaakin kului suht paljon :D Nykyään en pidä karkkipäiviä tms. ja ei tunnu enää missään, kun on jo vuoden parantanut elämäntapoja ja laihtunut 21kg yhteensä! Kun ei ajattele sitä syömistä jatkuvasti, niin ne karkit ja muut herkutkin unohtuu :D Nykyään mun herkkuja on rahka (<3<3kohta välipalarahkan aika :’D) ja proteiinipatukat. Siihen se jääki.

    Joo tuli varmaan vähän sekava stoori eikä liittynyt mitenkään mihinkään, mutta kuitenkin…

    • Ootpa huikean työn jo tehnyt, hieno homma!

      Ja kyllä, ihan on omista valinnoista kiinni ja siitä miten mihinkin suhtautuu. En mä kyllä kärsi yhtään. :D Jos mä kärsisin, niin söisin niitä kaikkia herkkuja, mutta kun en tahdo. Samanlaisia herkkuja on täälllä suunnassa kun sullakin.. :’)

Kommentointi on suljettu.