Supernaisen jalkatreenitarina

Heräsin tänään habat kipeinä. Jo yöllä huomasin, että niihin aristi, kun kylkeä käänsin. Ehkä kevyen viikon jälkeisen paluun parhaita puolia on saada sellaisetkin lihakset kipeiksi, mitkä ei yleensä kipeydy, eli mulla hauikset. Nyt tietää, että kyllä se treeni menee sinne minne pitääkin. Jos sitä nyt muutenkaan epäili, mutta vahvistukset on aina kivoja. ;)

Tänään oli aika kipeyttää koipia ja kankkuja. En laittanut ensimmäisenä tankoon ihan sitä mihin oltiin edellisviikolla jääty, eli split squatissa sitä kovasti lähestyvää seitsemääkymppiä. Ajattelin vähän rauhallisemmin aloittaa, jotta ei nyt heti menisi paikat rikki. Eli normaalin painon sijaan ensimmäisen sarjan tein niinkin leppoisesti kuin 54,4kg. Ei kyllä tuntunut tuokaan paino pitkästä aikaa kovin leppoisalta tuolla harteilla.. :D Seuraavaan sarjaan kymppi enemmän. Sillä meni edellisen tapaan kaksitoista per koipi ja tuntui yhtäkkiä kovin kevyeltä.

Lukitusmötit painaa yhteensä 4,4kg, siksi hassuja lukemia. Ja minähän lasken kaikki.

Viimeiseen sarjaan olin merkannut sen saman piirun alle seitsemänkymmentä kuin viimeksi on mennyt, mutta nyt tuntui siltä, että kyllä muuten nousee hyvin suurempikin paino! Sen sijaan, että oisin laittanut tasan seitsemänkymmentä, laitoin 72kg (71,9kg). Näin mun ei tarvinnut alkaa ottaa painoja pois ja pähkäillä sitä, että milläs kiekoilla se seitsemänkymmentä toteutuu. :D Ja ei kun rohkeesti vaan tanko harteille!

Sensurointipakko.. Kun oli tukkakin pois päästä. :D

Ja tuossa yllä sitä mennään! Olihan supernainen -fiilis, seitsemänkymmentäkaksi kiloa harteilla! En oo ikinä tehnyt seitsemälläkymmenellä-millään yhtään mitään! Kymmenen toistoa tuli per jalka tällä. Vähän jännitti se ensimmäinen kerta kun alas meni. Takimmainen tukijalka oli pettää, kun keskityin ihan täysillä vaan etummaiseen jalkaan, mutta seuraavalla toistolla tuokin jo korjaantui, kun tajusin sitä toistakin jalkaa vähän pitää tiukkana..

Kyllä on niin pitkä matka tultu näihin kiloihin. Kesällä startattiin jostain neljästäkymmenestä kilosta ja nyt meni seitsemänkymmentä rikki. Kyllä on koivet ja takamus vahvistunut. Hyvä mun koivet, hyvä mun takamus!

Katos vaan, siinä ne kannikat taas on.

Takakyykkyyn (tai siis melkeintakakyykkyyn, on vähän vajaa ollut aina) virittelin lattialle yhtä jos toistakin lätkää. Mulla on taka- ja syväkyykyssä lätkät kantapäiden alla, jotta pääsen ylipäätään alas sen painon kanssa. Mutta viimeisissä toistoissa mennään jo kovin varvaspainotteisesti ylös, eli aika jullena (etunojassa). Vaikea pitää painopiste siellä kantapäällä kun sen alla on koroke. Tänään aattelin kikkailla tätä juttua, ja asetin lattialle tämmöset:

Isot kiekot kantojen alle ja pienet korottaa ihan kengän kärjen, päkiä on maassa. Mä olen aika varma, että moni siellä haukkoo henkeään, että nyt se kyllä rikkoo jalkansa tai mitä tahansa muuta, kun tuolleen kikkailee. Se tuli kyllä mullekin mieleen, mutta kun kantapään kautta (kirjaimellisesti) pitää kaikki oppia.. :D Varovaisesti tein ensimmäiset toistot ja täytyy sanoa, että tämä toimi juuri niin kuin tahdoinkin sen toimivan. Se piti painopisteen kantapäällä, ilman, että mikään muu osa jalan pohjasta teki mitään muuta kuin pitkälti chillasi vaan. Takakyykyssä mulla ei tosiaan ole syvyys ihan sitä mitä ohjeiden mukaan pitäisi (koska tämäkin syvyys tuntuu toimivan mulla), ja siksi uskalsin tälleen kikkailla, koska sieltä pääsee satavarmasti aina ylös. Syväkyykkyyn en näillä mennyt, sillä siinä on aina se riski, että sieltä ei pääse ylös. Tuun mieluummin etunojassa ylös kuin en ollenkaan, joten sitä mahdollisuutta en lähde viemään pois mistään hinnasta. Ja ei, en suosittele kenellekään tätä samaa kikkailua. Jos en itte näin jo tekisi, sanoisin, että typeräähän tuollainen on. :D

Koska leg curl on mulle vähän liian kevyt liike, eli menee liian monta toistoa, tajusin tänään, että sitähän voisi tehdä yhdellä jalalla kerrallaan. Olen joskus ennenkin tehnyt, mutta ehdin unohtaa sen tässä välissä. No nyt taas. Ja kyllä tuskastutti. Hirveellä ähinällä ja puhinalla kolmen erilaisen kyykyn jälkeen sain tehtyä 3×15 per jalka.

Vatsoja tehtiin tänään kanssa ja kylkiä. Hirveän hyvä treeni, hiki lensi ja syke paukkasi. Nam. Saas nähdä miten sitä huomenna kävellään. Heti treenin jälkeen istahdin alas koneen ääreen juomaan palkkaria ja ehkä parinkymmenen minuutin – puolentunnin päästä nousin ylös ja kyllä jo koski. Vieläkin normaalia enemmän olen sapuskaa (hiilaria) vedellyt tänään, että palautuminen on ainakin kunnossa. Vähän silti jännättää, että mahtaako perjantaiksi palautua, jolloin oisi seuraava tämmöinen setti. Se on siinä ja siinä. Sitten ei treenata, jos vielä koskee. Mutta oli kyllä ihan parhaustreeni. Tätä kaipasin kevyellä viikolla. :)

Semmonen oli tämä jalkatreenitarina. Veikkaan, että se jatkuu huomenna kivuilla. Nyt on hyvä fiilis.

Tukkakin lyheni, kun otin sakset käteen. Nyt on tommonen polkka. Tykkään kovin siitäkin.

6 vastausta artikkeliin ”Supernaisen jalkatreenitarina”

Kommentointi on suljettu.