Selkäkuvaa, puolieroa ja haastetta taas

Mm. niistä on päivän postaus koostettu. Aamulla tosiaan oli hauis-/selkätreeni. Hyvin meni aivan viimeisiin asti, jolloin alkoi voimat hiipua. Taisi hiilaripotku aamupalalta loppua siihen paikkaan, kun treeniä en aloittanut vielä silloin kun normaalisti, vaan aamupalasta ehti kulua jo tovi. Onneksi tuo potku loppui aivan viimeisessä setissä, ja sen vuoksi jätin tekemättä (!) vain yhden sarjan. Turhaa sitä vääntää jos ei ole voimaa vääntää, se on semmosta epämääräistä räpeltämistä sitten vaan eikä taida liikekään enää mennä ihan sinne minne pitää. ;) Mutta ei tämä minua masentanut, siihen asti oli ollut todella hyvä treeni. Tuntuma taas haboissa ja selässä oli ihan tajuttoman hyvä! Huomenna en varmaan edes enää muista, että jotain oisi jäänyt tekemättä.

Hyvin meni kaikesta huolimatta!

Kovin perinteisellä setillä mentiin taas, haboille arskaa (7-7-7) ja preacher curlia ja muita vääntöjä ja kääntöjä. :D Preacherissa olin taas ystäväni Sohvan Koristetyynyn kanssa läheisissä tunnelmissa:

Sen hellään huomaan voi mennä vähän tai paljon piiloon.
Arskaa vakavalla naamalla.

Selästä nappasin treenin päätteeksi kuvan, kun sitä harvemmin tulee katteltua. Tässä rinnakkain kuva plussilta tammikuun puolivälistä. On kyllä paljon leveämpi selkä ja isompi (jytkympi :D) täti noin niin kuin muutenkin. Painoa tuossa ekassa on noin 2,5 kiloa enempi. Aika jännä ajatella, että ei siinä selässä ollut oikeasti lihasta, vaan kaikki tuo suurempi koko on ihan vaan nestettä ja läskiä. :D Yläkropastahan se ensimmäisenä lähtikin. :( Kyllä mä ottaisin tuon neste-/läskimäärän takaisin yläkroppaan koska vaan. Mutku ei. Ollaan tämmönen ylhäältä kuivakka akka sitten. :’D

Käsien puoliero on taas selkeä tuossa tämän päivän kuvassa, sekä ojentajassa että hauiksessa. Vahvempi puoli on vaan pienempi ja en sitä käsitä. Sillä puolella on kipeät triggerijuilit ja vammaolkapää ja ties mitä. Onkohan siellä joku hermotusvamma. Tänään kun peilille pullistelin (as always) haboja, niin tuo oikea hauis ei vaan pullistu ja siellä väreilee. Siis ihan siinä hauiksessa ne säikeet heiluu ja väpättää ja vaikka mitä, kun koitan jännittää. Toinen puoli taas jännittyy kuin kivi, ei mitään ongelmia. Jos siellä on sitten joku hermo puristuksissa. Vähän semmoseen kipuun nuo mun juilitkin välillä viittaa. Pirullinen kipu onkin. Justiinsa tälläkin hetkellä taas juilii ja on tosi huono istua. Se ei tykkää, kun istun niin, että nojaan. Öärgh. Jospa vaihtaisin asentoa sitten. :D

Ulkona oli tuulista ja sateista ja jostain syystä se houkutti tänään ihan hirveesti ja sinnehän piti mennä. Huomenna on edessä jalkatreeniä, niin ajattelin käydä rauhallisen lenkin vaan, lähinnä jalkoja herätelläkseni huomista varten. Kymmenen kilometriä talsin ja aikaa meni 1:50. Lähes 11min/km vauhtia keskimäärin, eli hissuksiin tuli tosiaan mentyä. Ilma oli yllättävän lämmin, vaikka ei aurinko paistellutkaan. Sukkahousut ja villasukat ja fleecet ja kaulahuivit ja hanskat kaikki oli tietty päällä. Vähän oisi vähemmällä pärjännyt. :D Mutta mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Vihreetä.

Ruoaksi kokkailin tänään porkkanasosekeittoa. Teki mieli makeaa sellaista ja laitoin pari viipaletta persikkaa soseeksi sekaan. Tulikin makeaa, muttei ollenkaan liikaa. Potkua olisi saanut olla vähän vähemmän. Arvasin tehdessä, että potkua tulee, kun siinä sitruunapippuria ripotellessa silmät vähän pullistuivat päästä, kun tajusin, että OHO VÄHÄN LIPSAHTI. :’) Raejuuston kanssa tietty söin ja se vei sitä potkuakin pois ja oikein hyvää se oli.

Jos saisin valita, eläisin varmaan tällä hetkellä pelkästään kirsikkatomaateilla.
Olen viime ajat ollut ihan kahelina niihin! Harmi, ettei niillä pelkästään oikein voi elää.

Sitten vaihteeksi haasteen kimppuun. :) Sain Liinalta uuden haasteen, kun hän ensin haastoi mut tekemään Viikon menu -haasteen, sitten haastoin hänet toisella haasteella takaisin ja sain taas bumerangina seuraavan! Ihme touhua. :) Olenkin tämän haasteen jo aiemmin tehnyt, niin vastailen nyt vain esitettyihin kysymyksiin, enkä jakele sen enempää eteenpäin. :)

Liinan laatimat kysymykset ja omat vastaukseni on tässä:

1. Kesän paras grilliherkku?
En osaa sanoa milloin olisin viimeksi grillaillut. :O Mulle tulee mieleen vaan kaikki semmoiset, mitä söin silloin kun söin lihaakin vielä, eli niistä on hetki aikaa! Pelkällä kasvisruoalla en ole tainnut grillauksiin osallistua. Kai se olisi jotain vihannesvartaita sienien kanssa tai jotain. Maissi on aina hirveän hyvää grillattuna, mutta ei sitä oikein voi sanoa, kun mun vatsa ei sitä kestäisi. Ei se silloin oo paras. :D Että tämmönen ympäripyöreä vastaus. Parempi, kuin että emmäätiiä? :D

2. Jos saisit vapaalipun joillekin festareille, niin mitkä kolme bändiä/artistia haluaisit esiintymään?
En oo koskaan ikinä milloinkaan ollut millään festarilla. Ei ole houkuttanut, eikä houkuta vieläkään. Vaikka siellä oisi itse herra Springsteen, jättäisin todennäköisesti väliin ja menisin kahdeksatta kertaa kattomaan kyseistä miestä ihan kunnon keikalle. ;) Eli.. emmäätiiä. :D Hahaa!

3. Mikä on seuraava tavoitteesi urheilun parissa, oli se sitten kuinka pieni tahansa?
Huomenna hyvä jalkatreeni. :D Siinä on mun ainoa tavoite justiinsa nyt.

4. Mikä on suhteesi alkoholiin?
No kaikki varmaan tietää, että olen absolutisti. :) Viimeisestä alkoholiannoksesta alkaa vissiin olla seitsemän vuotta. Asian taustoista ja perusteellinen vastaus tähän kysymykseen löytyy reilut vuosi sitten kirjoittamastani tekstistä Pohjanmaan kautta!

5. Kuvaile täydellinen vapaapäiväsi.
Iiihh. Näitä mulla on onneksi useita. Semmoisena päivänä me miehen kanssa tehtäisiin vaikka mitä yhteistä kivaa. Päivään sisältyisi ainakin yhteistä hauskaa liikuntaa (esim. sulkapallo, vaellus tms.), ehkä kahvit jossain tai ravintolavisiitti. Vaihtoehtoisesti kokkailtaisiin yhdessä jotain hirveän makoisaa sapuskaa. Ja sitten massut täynnä ja päivän aktiviteeteista ihanan raukeina vietettäisiin loppuilta telkkarin äärellä, katteltaisiin hyvää leffaa tai lemppari tv-sarjaa boksilta. Ja höpistäisiin ihan kaikesta, kunnes olisi niin väsy, että pitäisi päästä nukkumaan. Ja sinne käperryttäisiin ja tyytyväisenä tuhistaisiin aamuun asti. :’) Tämmösiä meidän yhteiset ajat on. Ne on ihan parhautta.

Semmosta! Kaikki sitten heti vaan peukut pystyyn, että huomenna kulkee jalkatreeni. Ja peukkuja ei ole lupa laskea. Ne on pystyssä änyyteenyt lähtien ja siinä pysyy, kunnes mun treeni on ohi. Eli siinä joskus yhdentoista aikaan teidän aikaa huomenna. Kiitos. Ootte kivoja!

2 vastausta artikkeliin ”Selkäkuvaa, puolieroa ja haastetta taas”

  • Kuulostaa krampilta tuo hauiksen väpätys, tai hapen puutteelta tai jotain. Mutta hermokipua ei voi kuvailla kyllä juilivaks (tai voi, mutta ei se tunnu juilivalta :D) vaan se on jotain infernaalista se kipu. Uskon kyllä ymmärtäväni mitä tarkoitat juilimisella, ei oo mukavaa sekään :/

    Kadehdittava selkä sulla! Ja mä just vasta toivuin siitä takareiden kaaresta! =)

    • Kramppi se ei ole, koska se ei tunnu millekään. Hmm. Hapen puute. Tähän täytyy perehtyä. :D Siinä siis yksittäiset pienet säikeet juoksevat vaan pitkin habaa. Jänskää. :D

      Mä niin mietin miltä se tuntuu. Se on juilimista ja repimistä jajaja.. viiltavää ja.. öh.. No ei mitään peruskipua. :D Triggeristähän se lähtee tuolta lavan luota suureksi osaksi ainakin ja sieltä se juoksee hermoja pitkin kaikkialle muualle kuin mistä se on lähtöisin. :’) Ja olkapääkivusta juttelinkin siinä Ryhtiliike -postauksessa, että joku hermo jää yhdessä venytyksessä väliin. Tai sitten luut muuten vaan painaa yhteen, mutta sitä kipua ei kyllä kestä!

      Joo hirveesti selitystä. Tässä koitin jotain vastata ennen nukkumaan menemistä. :D

      Mä niin repesin tuosta takareiden kaari -kommentista. :’D Kiitos! :’)

Kommentointi on suljettu.