Selkäjumia ja kaloreita

Uusi viikko taas. Vähän ehkä hirvittää, että tämä vuosi on startannut aivan yhtä nopeasti kuin mitä koko edellinen vuosi meni.. Se on tammikuu jo loppupuolella. :O Mutta oli kuu tai vuosi mikä hyvänsä, tänäänkin oli treeniä pakerrettava. Hauista ja selkää tein. Selän puolesta jännitti vähän, sillä viikonlopun aikana sain jonkun osan jostain selästä sellaiseen juntturaan, että vasenta kättä ei ihan joka liikeradalla liikutellakaan. Se vihlaisee jostain olkavarren suunnalta, mutta kipu ei lähde sieltä, vaan jostain selästä. Eilen ehkä löydettiin se kohta hieronnassa, mutta ei vielä saatu kipua pois kuitenkaan. Jännintä tässä on se, että tuo meni la-su -välisenä yönä, lepopäivän jälkeen. Ei siis missään treenissä tai muussakaan aktiviteetissa. Tiedä sitten millaisessa asennossa nukuin.. Huonossa vissiin. No, muutamaa liikerataa köyhempänä pärjää vielä – kunhan muistaa olla tekemättä niitä liikkeitä. Ettei tarvitse kivusta parkaista. Pariin kertaan olen rääkäissyt, mutta tuleepahan opittua mitä ei kannata tehdä. :D

Kaunista meininkiä oli tänään.:D Oli maailman pitkäkestoisin viimeinen toisto.. Ei meinannut nousta, mutta hiiiiiitaasti nousi sittenkin.

Turhaan ne selkäliikkeet jännittivät. Ei tuntunut missään (muualla kuin missä pitikin) ja kaikki toimi normaalisti. Elättelin toivoa, että tuosta se mahdollinen jumitus saattaisi vaikka laueta. Niin onnekas en kuitenkaan ollut, vaan treenin jälkeen oltiin edelleen ilman tiettyjä liikeratoja. Sinänsä tämä ei ole uutta, muistuttaa kovasti noita mun perus triggerjuileja, joskaan liikeradat eivät ole täysin samoja. Saattaapi olla, että multa jää kuitenkin jatkossa (ojentajaliike) kapea penkki tekemättä. Se on ennenkin tällaisia juileja aiheuttanut ja voisi olla hyvä lopettaa nyt, kun vielä toinen käsi toimii..

Joskus mä olin siro.. Se oli silloin se.

Treenistä ei jäänyt mieleen mitään suurempia huippukohtia tai huonoja juttujakaan. Tasaisen hyvää puurtamista alusta loppuun. Treenin jälkeen norkosin pidemmän aikaa ja sitten vielä crossailin. Tarkoitus oli ollut, että lähden kävelylle. Aurinko paistoi koko aamupäivän. Mutta kun punttitreeni oli ohi, ilma vaihtui harmaaksi. Päätinkin crossailla kävelyn sijaan. Olin hillinnyt juomista koko sen aamupäivän siinä, jotta säästyisin suuremmalta pissahädältä kävellessä. Tuossa kohtaa oli lupa taas juoda ja vettä meni. Ja sitten tuli aurinko. Täysin pilvetön taivas.. Ja minä crossailin sisällä. Koska olin juonut niin paljon. Grrr. No kivaa oli onneksi. Tälläkin kertaa. Vielä on muutamia The Big Bang Theoryn jaksoja kattelematta.

Crossailun jälkeen maustamatonta soijajogurttia omilla lisukkeilla. Omnomnom.
Sitten tässä kohtaa toiseen aiheeseen. Lueskelin eilen Body Gossip -blogista aineenvaihdunnasta. Hyvä teksti, niin kuin Lindalla aina. Eilen olin myös käynyt vaa’alla. En aamupainoa kattelemassa, vaan ohimennen ennen suihkuun menoa, kun vatsassa on jo sitä ja tätä. Kattelemassa vähän osviittaa siitä, että missä nyt mennään. Viimeksi olen ohimennen hypännyt kolme viikkoa sitten ja paino oli nyt täysin sama kuin silloin; 52,2kg. Aamupaino on siis todennäköisesti jotain 51-52kg välillä ja paino tuntuu nyt asettuneen siihen. Linda tuolla kirjoitteli paljon hiilareista ja kertoi myös itse syövänsä kolmentuhannen kalorin määriä päivässä, joilla hänen painonsa pysyy 52 kilossa. Aineenvaihdunta pelittää! 
Mietin tätä asiaa nyt omalla kohdallani, kun keho alkoi vihdoin pelittää loppusyksystä. Olen lisännyt selvästi kaloreita (laskematta kuitenkaan) ja niitä hiilareita, ja paino nousi, kunnes pysähtyi sille hyvään määrään. Mielenkiinto heräsi ja tänään kirjoitin ylös, että mitä päivässä yleensä menee kurkusta alas, ja naputtelin niitä sitten kalorilaskuriin. Osa määristä on täysin arvoita. Ne, mitkä oli helppo ja nopea punnita, ne punnitsin. Tulokseksi sain 2500kcal (p30%/hh40%/r30%). Tämä on aika huikeaa, että tuolla määrällä painoni pysyy paikoillaan. Sillä 2012, vielä puolisentoista vuotta sitten (jolloin tuo bannerinkin kuva on otettu), söin 1600kcal päivässä ja sillä paino pysyi aloillaan. Olin silloin pieni, aktiivisempi (koska Saksa ja koska valokuvauskävelyreissut harva se päivä) ja onnistuin silti kehittymään silläkin kalorimäärällä. Vähän, mutta kuitenkin selkeästi nousujohteisesti. Silloin olin vielä siro. Itseäni miellyttää nykyinen olomuoto ihan tuhannesti enemmän.
2012: 46.5kg, 1600kcal. 2014: 51-52kg, 2500kcal.
Sama teksti tähän kuin yllä. Ei ollut peppuakaan silloin ennen, ei.
En voi kuitenkaan manata tuota minua, joka söi yhdeksänsataa kaloria nykyistä vähemmän ja joka oli noin pieni. Sillä söin nälkäni mukaan, treenasin suurella ilolla, kehityinkin, ja olin tyytyväisempi itseeni kuin koskaan ennen. Voin silloin ihan hemmetin hyvin. Mutta silti, nyt kun katselen kuvia noilta ajoilta, niin päälimmäinen ajatus on pelkästään, että jestas mä olin pieni!!

En tunnista itseäni enää juurikaan. Mutta tuo tyttö oli kuitenkin terve,
valtavan onnellinen ja eli elämänsä onnellisimman vuoden Saksassa.
Sinne on ikävä aina ja se ei muuksi muutu. Mutta tuota kehoa en tartte enää. :)
Omaa kauneusihannetta tuo silloinen minä ei edusta laisinkaan ja tiedän sen täysin varmaksi, että tuohon ei tule koskaan pyrittyä takaisin. Isompana olen huomattavasti tyytyväisempi. Ja kasvaa saa ehdottomasti nykyistäkin enemmän. Lihasta lisää ja rasvatkin saa olla korkeammalla kuin tuolloin muinoin. En kyllä välittäisi nähdä peilissä tuota pikkuista enää koskaan. Toivottavasti ei tarvitsekaan.
Eiliseltä oli jäänyt riisipöperöä vielä täksikin päiväksi jonkin verran. Jatkoin sitä pussillisella pakastevihanneksia. Tällä kertaa erottelin sieltä etukäteen maissit pois, joista mun vatsani ei välitä. Maistuva setti tämäkin. Ja sitä tuli riittävästi. Sanoin ehkä ääneen apua, kun lastasin osuuteni lautaselle. Varsinkin, kun edessä oli jo pian seuraava ruoka-aika.
Lautanen on edelleen mallia jätti.
Mietin, että tuleeko tänään nälkä enää laisinkaan. Puolitoista tuntia meni ja nälkä iski. Taitaa mullakin aineenvaihdunta pelittää ihan hyvin. :)

12 vastausta artikkeliin ”Selkäjumia ja kaloreita”

  • Sun edellisen olkapääpoistauksen jälkeen kiinnittää vaa huomiota sun olkapäihin ja hartioihin :D Jännä miten ne nyt näyttää iha hirmu massiiviselta ku asia on mainittu, ei niihin aiemmin kiinnittäny niin paljoo huomiota :D

    • Mulle kävi kyllä ihan samalla tavalla, kun hiljattain peilistä vaan katteli harteikkaampi versio. :D Mulle käy aina näin! En koskaan näe mitään ennen kuin se on jo siinä. Takapuolikin vaan yhtäkkiä kasvoi tuommoiseksi. En huomannut ennen kuin se oli jo iso. Jännästi sitä sokeutuu. Siitä kuvat onkin hyviä, helppo vertailla. :)

  • Uskomaton oot Heidi ihan kaikenkokoisena, mutta ehdottomasti paljon parempi nykyään. <3 Sanattomaksi vetää toi kehitys esimerkiksi just takapuolen osalta – ei sillä, on toi ylävartalokin kehittynyt ihan huimasti. :’)
    Aineenvaihduntajutut kiinnostaa mua ihan hirveesti, täytyykin käydä lukemassa myös tuo Body Gossipin juttu!

    • Ääähh sinä ihanainen! <3 Oot kroppasi kanssa aika pitkälti mun esikuvani. :)
      Takapuolikehitys vetää sanattomaksi mut myös. :D Ja pikkuhiljaa tää yläkroppakin alkaa ottaa treeniä vastaan, jei!
      Body Gossippia kannattaa lukea muutenkin. Hirmuisen mielenkiintoisia juttuja psykologian opiskelijalta! :)

    • Senkin höpsö! Mä olen pitänyt SUA ihan kaikessa mun esikuvana (ja isosiskona). <3

    • Omaani en vielä rakasta. Huom, VIELÄ! Se onkin tän vuoden tavote! Tahdon PYLLYN :D

    • No pääasia, että joskus sitten! :D En mäkään ennen, mutta nyt kyllä. Pylly on iloinen asia. :) Kyllä säkin sellaisen saat, kun olet tavoitteeksi asettanut. Mäkin asetin ja tälleen kävi. :D

  • 2014 on parempi ;) täytyy sanoa tuosta pepasta et hienosti treenattu, ilman prässiä tai muita isompia jalkavekottimia, sulla on olleet liikket ja ravinto kohdillaan..

    • Todellakin samaa mieltä! ;) Vähän oikein järkytyin, kun kaivelin kuvan, että miltä sitä oikein siellä Saksassa näytti. On se jännä, että luonnostani olen tuon kokoinen. Paljon saa syödä, ettei paino putoa. Hiljattain piti nostaa vähän ruokamäärää, kun lähti taas alaspäin.
      Mietin kanssa tuota, että tosiaan, tää on kotisalivermeillä rakennettu. Sen lisäksi, että olen hardgainer. Ja vegetaristi. Ja geneettisesti kaikkea muuta kuin isopyllyinen. Tahtoisin sanoa, että suunnitelman mukaisesti on tämä kasvu tapahtunut, mutta kyllä siinä on käynyt vahinko. :D Vahingossa on syöty ja treenattu juuri oikein. Ei hassumpi vahinko.

Kommentointi on suljettu.