Selkää, ällötystä ja lepoa

Siinäpä koukuttava otsikko. :D

Aloitetaan selällä. Eilen oli selkä-/habatreenipäivä. Kaksi viikkoa sitten nostin kulmasoudussa (käsipaino) painoa ikuisesti junnaavasta 17 kilosta ylöspäin. Ensin 18 kiloon ja siitä on nyt kahdessa viikossa hilattu eiliseen 22,6 kiloon (miehen äijäpuntit yksikössä lbs, eli 50lbs). Kahden treenin jälkeen tunsin jo eroa selässä miehen sitä hieroessa. Yhtäkkiä tiettyyn kohtaan ei päässytkään enää käsiksi, koska siinä oli päällä jotain. Lihasta, joo! Peilistä olen koittanut vilkuilla ja eilen otin sitten jo vihdoin kuvankin, että miltä siellä nyt oikein näyttää. Tykkäsin. Ja olin kyllä vähän yllättynytkin.

Erityisesti tuonne lapojen väliin on kasvanut tavaraa. Ois tietty kiva, että olisi vertailukuvia, mutta teidän täytyy nyt vaan uskoa mun sanaani. :’)

Ällötystä, mistä päästäänkin aiheeseen lepo:

Mulla on tuolla kurkussa semmoset nielurisat, että ovat täynnä onkaloita (jokainen voi tästä jo ehkä päätellä, miksi aiheen nimi on ällötys.. :D). Niin, ne tosiaan kerää kivasti etenkin tiettyjä ruoka-aineita. Pähkinä näistä on pahin ja siksi koitan aina pureskella pähkinät ihan kokonaan ja huolella. Aina ei onnistu. Tällä pohjustuksella..

..huomasin jo maanantaina, että oli kurkku vähän oudon tuntuinen ja kutitti. Ajattelin, että ehkä vilustutin itseni vähän kun kävelin siellä ympäri Ulmia miehen juostessa maratonia, sillä siellä oli kylmä. Hanskat oli mukana. Olisi ehkä ollut fiksua ottaa hanskat, joissa olisi ollut sormien tilalla muutakin kuin reiät. No, sormet siinä paleli ja vähän muutenkin, vaikka oli huivia ja hupparia ja takkia. Kurkun fiilisten lisäksi koko vasen puoli kasvoista oli ihon pinnasta kosketukselle arka. Eilen kuitenkin herätessä oli tosi hyvä olo, ei kurkkutuntemuksia, mutta kasvot olivat edelleen hellänä. Yöllä olin kerran herännyt kutinan takia yskimään. Olo oli kuitenkin ihan normaali ja aloittelin treeniä normaalisti.

Huomasin, että vähän oli puhti poissa. Kurkkukipu alkoi tuntua ja treenin loppuun mennessä se oli mennyt nollasta sataan. Koko vasen puoli kurkusta oli todella arka. Päätin vihdoin vilkaista sinne. Punoitti kivasti. Ja sitten bongasin jumiin jääneen pähkinän palan (mä tiedän, olen pahoillani.. :’D). Lyhyesti.. se miten tämä erosi aiemmista jumiin jääneistä pähkinöistä, oli se, että tämä oli mennyt läpi. Siis sieltä kurkun peitteiden läpi. Sain sen työnnettyä läpi ja pois. Lisämausteena soppaan oli se, että tuo toinen pää oli pilkottanut sieltä muutaman kuukauden. Olin kuvitellut sen olevan jokin pieni kysta (kun ei ole mihinkään liikahtanut), kun niitä mulla tuntuu olevan siellä täällä. Nyt se oli kaiketi päässyt vähän liikahtamaan jostain syystä ja ärsytti kurkkua muutaman päivän, sai sen kipeäksi ja ilmeisesti tulehtuneeksi. Aika välittömästi tuon pienen toimenpiteeni jälkeen helpotti kasvojen arkuus. Kurkku taas luonnollisesti ärtyi entisestään ja illalla oli niin kipeä, ettei tehnyt mieli edes puhua. Lisäksi vasemman puolen korvassa tuntui vähän särkyä. Otin tulehduskipulääkkeen tilannetta hillitäkseni.

Tänään aamulla kurkku sattui yön jäljiltä tosi kovin ja yölläkin olin siihen herännyt. Aamupäivällä olin vielä pienissä treenausfiiliksissä, mutta höttöinen olo muutti suunnitelmat. Kuumetta ei ole, vähän lämpöä (ei olla ylitetty vielä edes 37°C), mutta olo ei ole paras. Lisäksi vasen sierain on vuotanut ja sitä on pitänyt niistää. Poskionteloissa mulla on kanssa ilokseni kystat, jotka altistavat kivasti poskiontelontulehduksille jos pääsevät fiilikseen. Eli saas nähdä, pääseekö tuo pieni tulehdus sinne asti.

Kaikki tämä huomioon ottaen, päätin pitää päivän tosiaan treenistä lepoa. Jos tulehdus on päällä, ei varmasti ole hyvä treenata. Eikä olokaan ole maailman paras. Perkeleen pähkinä. :’D

Huomenna olisi joka tapauksessa ollut lepopäivä, kun olen menossa lääkäriin (muista syistä). Kahden päivän lepo tähän väliin ja toivotaan, ettei tuo pieni tulehdus tuolta kurkusta nyt leviä mihinkään muualle. Päivän olen tähän asti viettänyt sohvalla katsoen Täydellisiä Naisia dvd:ltä kissan kanssa. Paitsi kerran nousin sieltä laittamaan bikinit päälle, jotta sain ne kuvat siihen edelliseen postaukseeni. :D Olisi ollut siivouspäivä, mutta koska se ei tässä kämpässä ole mikään nopea ja kevyt toimenpide, jätän toiseen päivään. Nyt levätään!

Eilen oli kauppapäivä. Vähän piti tukkaa oikoa ja meikata.

27 vastausta artikkeliin ”Selkää, ällötystä ja lepoa”

  • Hui.
    Tosi outoa. Onneks mulla leikattiin penskana kaikki risat pois.
    Kantsii varmaan varmistua ettei ole nyt jäänyt sinne jokin tulehdus nalkkiin..? Että siis iho korjaantunut päältä mutta silti jotain pähkinän tai muun jäänteitä kudoksen sisällä..

    • Sen tiedän, etten ole ainoa tällaisilla onteloisilla risoilla, googlen maailma on ihmeellinen.. :’) Mutta juu. Seurataan, että menee nyt ainakin ohi. Voisi kanssa jotain suun desinfiointiin tarkoitettua tavaraa hankkia, millä voisi kurlutella. Pähkinänpala itsessään oli siisti ja näytti ainakin tulleen kokonaisena pois.

      Keskustelu aiheesta ehkä ällöttää mua vähän itseänikin. :’D

  • Miten sä muuten yleensä pidit levot? Ei nyt taida ajaa samaa asiaa kipeänä lepäily, mutta jos ajottuisi kevyt viikko muutenkin hyvin ;)

    • Pääsääntöisesti joka kuudes viikko. Mietinkin, että tää voisi mennä nyt kevyestä viikosta kun aerobistakin jäi maanantailta pois ja huomiselta myös. :) Mutta harmikseni toinen kevyt viikko on jo suunniteltu tuonne lokakuun alun tienoille, jolloin meille tulee taas majoittujia muutamaksi päiväksi, joten siihen tulee treenitaukoa silti. No, eipä näitä tällaisia odottamattomia oikein voi suunnitella. Eikä se elämä (tai lihakset..) tähän kuitenkaan kaadu. :D Tylsää silti!

  • Voi mä en kestä :D nauratti niin tätä lukiessa, vaikkei tuo tilanne todellakaan mikään hauska ole. Mutta pähkinä jumissa kurkussa monta kuukautta kuulostaa jo liian koomiselta :D Paranemisia <3

  • Parasta niissä palleroissa, mitä sieltä risoista nousee on se haju. :DD Onneksi itse kestän kaikenlaista, mutta se ei ole herkkänenäisille.. :D

    t. onkalorisainen ;P

    • Ahaha :D Mä olen kyllä lukenut noista, mutta mulla ei tuu sellasia! Mulle jää siis ihan konkreettista ruokaa, eikä tuu niitä proppuja, sellaisellako nimellä niitä kutsuttiin jos oikein muistan. Mulla jää vaan pähkinää ja raejuustoa :D Tyhjentelen sitten parin päivän välein niitä pois.. :’D

      Ai hirveetä tätä aihetta :D

  • Ne proput ovat juurikin sitä risoihin jäänyttä ruokaa joka sitten alkaa siellä onkaloissa mädäntymään. Jos ne onkalot eivät ole vielä kovin syvät niin ruoka ei pääse kovin syvälle eikä ala pilaantumaan vaan jää siihen pintaan. Vaiva ei valitettavasti parane vaan se mitä luultavammin pahenee ja saa aikaan kroonisen tulehduksen. Sen kanssa pystyy elämään jos sietää niitä proppuja ja ajoittaista kurkkukipua. Nielurisoja ei saisi missään tapauksessa kaivella eikä alituiseen huuhdella millään desinfioivalla aineella. Kerralla niistä ällötys propuista ja vaivoista pääsee eroon kun leikkauttaa nielurisansa pois – suosittelen lämpimästi. Itselläni ne leikattiin viime keväänä kroonisen tulehduksen vuoksi, leikkaus oli nopea, toipuminen kesti parisen viikkoa mutta nyt en voisi tyytyväisempi olla, vähän harmittaa kun en aikaisemmin mennyt sillä ehdin niitten kanssa potea toistakymmentä vuotta. Mitä nuorempana ne leikkauttaa sitä nopeampaa on toipuminen.

    Tsemppiä sulle risojen kanssa ;)

    t. risaton 37v.

    Sulla on kiva blogi

    • Mulle ei tosiaan tule tällaisia. Eli eivät mätäne sinne. Ihan on tunnistettavia tuoksuttomia pähkinänpaloja ja raejuustoa :D :D Lisäksi tämä läpi mennyt on ensimmäinen ikinä, mikä aiheuttaa yhtään mitään. Eli en ole kärsinyt asiasta ennen tätä millään lailla, en kurkkukivuilla tai millään muullakaan. Vielä lisäksi – Suomessa ei ainakaan leikata risoja ennen kuin ovat ihan todellinen haitta. Se vaatii sen kunnon tulehduksen. Eivät leikkaa pelkkien onkaloisten risojen takia. Toki varmasti yksityisellä puolella tilanne voisi olla eri.

      Ja kiitos! ;)

      t. Risallinen ehkä ikuisesti. :D

  • Onpa huisia! Täytyy sanoa etten ole tällaisesta aikaisemmin kuullut, vaikka vissiin suht yleistä onkin! Huulet pyöreänä luin tekstiä, ja varmaan ilmeet olisi ollut näkemisen arvoiset, kun myötäfiilistelin kirjoitustasi =D Toivottavasti ei nyt tulehdukset leviä ja pääset takaisin treénin pariin pikaisesti :)

    • :D Nyt sun maailmaasi on rikastettu uusilla tiedonjyvillä taas. Vai pähkinänjyviäkö ne olikin? :’D Mä kanssa toivon, että tästä pikaiseen paranisi ja pääsisi treenin pariin! Tämän viikon osalta heitin kyllä haaveet jo romukoppaan. :/ Mutta kyllä se tästä taas! :)

  • Wau mikä selkä!! <3 Ja ihana hiukset! Onko lisää punaista väriä piässä? :D
    Mulla tänään vuorossa selkä-hauis, toi eka kuva silmissä teen treenini! ;)

    • Jee ihanaa, että joku bongasi tuon selkänikin eikä pelkästään mun ällötysjuttuja :D :D Kiitti Monna! <3 Punasta on piässä jo toista purkkia ja taas jo haalenee. :( Tästä otetaankin järeemmät keinot käyttöön ja aletaan kuule läträilemään seuraavaksi Elumen -tavaran kanssa ja jo sais jämähtää päähän vaikka ikuisesti tää punanen! :D

      Toivottavasti sulla on kiva treeni tänään ja selkä ja haba huutaa hossiannaaahhh :’) Se on parasta!

  • Kun laittaa googlen kuvahakuun ”nielurisat” niin yksi tulos on toi sun selkäkuva. :’—D

    Ja näkyykö ne ihme reiät sun nielurisois ihan selvästi? :o

    • Eikä en kestä :D :D

      Joo ne on semmosia onkaloita, niin kuin oisi pieniä luolia risat täynnä.. :D

  • Respectiä täältä! Kunpa kaikki naiset ymmärtäisivät, että lihakset pukevat naistakin. No, bodarimiehet ja kaikki urheilulliset miehet tämän jo tietävätkin. Suomalainen perusnainen on vain sellainen läski, laihaläski ja voimaton siima, että kun se näkee tuollaisen joka on tehnyt duunia, kateus ja alemmuuskompleksihan siinä iskee. Sitten vieläpä nämä samat pyylevät naiset ihailevat lihasmassaa miehellä. Mutta itse lihaksikkaana miehenä voin sanoa, että eipä paljon suomalaiset siiderimahaiset tytöt kiinnosta! Kyllä se täytyy olla tällainen kuin Heidi. Uusi moderni naisen kuva on tämä, vahva ja tomera nainen. Siiderimahat salille vaan, loppuu itku.

    Ainoa mitä ihmettelen, että mikset siirry johonkin tositreenajien salille treenaamaan. Paremmat laitteet ja ryhmähenki on toista luokkaa, kun on paljon sporttisia ihmisiä ympärillä painamassa duunia. Mutta kotitreenillä tuohon kuntoon pääsemiselle suuri respect! Keep up the good work!

    • Kiitos respectistä! Kyllä lihakset miellyttää omaakin silmää tosiaan paljon enemmän kuin se, että niitä ei ole. Naisella ja miehellä. Ja itselläni tietysti! Jokaiselle taitaa silti ottajansa loppupeleissä olla. Joskus luin jostain, että kun parin molemmat osapuolet ovat keskenään yhtä viehättäviä, suhde kestää. Ihminen myös hakeutuu eniten yhtä viehättävän seuraan. Tätä on ollut jännä seurata, kun katselee pareja. Pitää suureksi osaksi paikkansa.

      Minä en viihdy salilla. En viihdy ihmisten keskellä. Kaikki ylimääräinen on häiriö. Kotiin tulee hankittua lisälaitteita sitä mukaan kun tarvitsee, tällä hetkellä en osaa kaivata juuri mitään. Eli tosiaan ryhmähenki on minulle täysin vieras käsite, minulle se on sama kuin suuri häiriö. :D

      Kiitos, kiitos paljon kommentistasi! :)

    • ”Respectiä täältä! Kunpa kaikki naiset ymmärtäisivät, että lihakset pukevat naistakin. No, bodarimiehet ja kaikki urheilulliset miehet tämän jo tietävätkin. Suomalainen perusnainen on vain sellainen läski, laihaläski ja voimaton siima, että kun se näkee tuollaisen joka on tehnyt duunia, kateus ja alemmuuskompleksihan siinä iskee. Sitten vieläpä nämä samat pyylevät naiset ihailevat lihasmassaa miehellä. Mutta itse lihaksikkaana miehenä voin sanoa, että eipä paljon suomalaiset siiderimahaiset tytöt kiinnosta! Kyllä se täytyy olla tällainen kuin Heidi. Uusi moderni naisen kuva on tämä, vahva ja tomera nainen. Siiderimahat salille vaan, loppuu itku.”

      Ja voi kumpa sinäkin ymmärtäisit, että ihmisillä on muitakin mielenkiinnon kohteita kuin salitreeni ja lihakset ja ns. täydellisen vartalon tavoittelu. (Yhtään Heidi sinun tekemääsi työtä väheksymättä.) Ymmärrän, että sinulla on mielenkiinnon kohteesi ja mieltymyksesi, mutta karsastan asennettasi väheksyä niitä, joilla mieltymykset on erit. Kyllä olen kateellinen (positiivisesti) Heidille hänen kropastaan, mutta tajuan, että se ei tule ilmaiseksi ja kunnioitan hänen omistautumistaan kroppansa ja terveytensä edistämiseksi. Omalla kohdallani olen hyväksynyt sen, että minulla ei ole aikaa, eikä halua järjestää sitä aikaa tuohon kuntoon vaadittavaan treeniin ja ruokavalioon ja tyydyn täten vähempään. Kun on muitakin harrastuksia (liikunnallisia ja ei-liikunnallisia), joista en halua luopua.

      *Anteeksi avautuminen, mutta saatoin hieman ehkä kuitenkin sittenkin loukkaantua vähäsen…*

      -Anna-

    • Mä olen Anna sun kanssa ihan samoilla linjoilla. Ei missään nimessä yhdenkään naisen tulisi salilla käydä miestä miellyttääkseen. Eikä tehdä mitään muutakaan ihan vain pelkästään miesten takia (eri asia tottakai oma mies, jonka kanssa voi mieltymyksistä ainakin keskustella ;).

      Minusta jokainen saa olla omanlaisensa. On aivan sama mikä on oma mieltymykseni – se ei tee toisten mieltymyksistä yhtään sen väärempää.

  • Olen se aiempi mies, joka kirjoitti tuon alkuperäisen Respectiä -viestin. Tulin katsomaan uteliaisuudesta onko Heidi vastannut mitään ja huomasin samalla Annan viestin.

    Eihän siinä mitään, jokaisella on omat kiinnostuksenkohteensa. Kuitenkin jos kaikki liikkuisivat kuten Heidi, kansanterveydellisesti vaikutus olisi suunnaton. Säästettäisiin verovaroissa, mitä menee (jo lievästäkin) ylipainosta johtuvien sydän-, verisuoni- ja nivelsairauksien hoitamiseen. Puhumattakaan siitä jokakesäisestä näystä, kun plussakoon suomitytöt koittavat ahtautua vuosi vuodelta lyhyempiin ja paljastavampiin vaatteisiin, joista läskit tirsuvat.

    ”Kaikki syyt jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä.” -Urho Kaleva Kekkonen-

    Ja ainoa mitä pyytäisin, että siiderimahat lakkaisivat hamuamasta lihaksikasta miestä itselleen. Tuntuu että mitä suurempi siiderivalas kyseessä, sitä kovempaan ääneen hän huutaa kaikille ettei hänelle kelpaa mikään muu kuin lihaksikas, tumma ja komea mies. Jotakin rajaa.

    Lihakset pukevat naistakin. Kavereinani on paljon urheilullisia ja fyysisiä miehiä, jotka pumppaavat rautaa ja urheilu on elämäntapa. He kaikki haluavat naisen, jolla on samat arvot ja kroppa kuosissa. Ei me lihaksikkaat miehet katsella teitä siideripalloja, vaan Heidin tapaisia tyttöjä. On paljon helpompi ymmärtää toisia, arvostaa toisia, kunnioittaa toista, kun on samat arvot. Eikä tarvitse kuunnella sohvan pohjalta valitusta, että ”Miks sä taas meet sinne salille… sun ruokiin menee hirveästi rahaa? Ja mitä nuo lisäravinnejauheet muka auttaa?” Pfff.

    Pitää ymmärtää että lihaksikas kroppa vaatii suuria uhrauksia, eikä pidä vaatia toisilta sellaista mitä ei vaadi itseltään, kuten valtaosa suomalaisista naisista. Vaaditaan lihaksikasta, vaikka oma liikunta on nollatasoa, tai jotakin kuntopyörän kevyttä polkemista ja juorulehtien lukemista salilla. Monien naisten mielestä hyvä kroppa on hoikka, ilman grammaakaan lihasta, mikä on todella typerää. Pelkkä hoikuus ei vielä kerro hyvästä kunnosta tai terveydestä, saatika näytä seksikkäältä. Heidi nyt on muutakin kuin pelkkä laihduttaja, en minä noista iänikuisista laihtumisuutisista jaksa innostua, mutta blogiin tulin katsomaan koska mimmi on kasvattanut LIHASTA! Ja näyttää muuten perkeleen hyvältä. Tästä oppia naiset.

    Jokainen tyylillään, mutta jos haluaa lihaksikkaan miehen, niin Heidin kaltaiset naiset ne vievät, siiderimahat jäävät useimmiten ilman, mikä onkin ihan reilua. Kiitti ja kuitti.

    • ”Siiderivalaan” ja Heidin upean vartalon välille mahtuu aika paljon erilaisia vartaloita, jotka ovat terveitä ja kauniita ja pysyvät sellaisina myös erilaisella liikunnalla.

      Parinmuodostuksessa tuskin ”reiluudella” on mitään merkitystä. Sitä valitaan ihminen joka sattuu miellyttämään, oli kyse sitten ulkoisista tai sisäisistä avuista tai vaikka tittelistä tai palkkapussista. En ole vielä tavannut yhtään ihmistä, joilla olisi täysin samat arvot kanssani. Ja silti arvostan heitä kaikkia.

      Ja se Kekkonenkin varmaan suosi kaikkia tapoja liikkua. Varsinkin kun hän itse oli yleisurheilija.

      -Anna-

Kommentointi on suljettu.