Se on siinä!

Jaa mikäkö? No ensimmäinen osa siitä tavoitteestani. Jee! Tänään pamahti ne maagiset kolmekymmentä senttiä verkkokalvoille treenin jälkeen. :)

Sitten kohti tavoitteen toista osiota, eli ne kolmekymmentä senttiä ilman pumppia. Voisi varmaan aloittaa sillä, että mittaisi tuon ilman sitä pumppia, sillä mulla ei ole mitään havaintoa kuinka monta senttiä sitä pitää kasvattaa. :’) Se on kuitenkin varma, että tuon toisen osion täyttymiseen menee paljon pidempi aika kuin mitä tähän meni. Tähän meni vähän päälle kaksi kuukautta, jonka aikana ympärysmitta kasvoi sentin.

Ennen mittauksia kuitenkin tehtiin luonnollisestikin se treeni (hauis/selkä/takaolkapäät). Siirryin tekemään tällä kertaa keskitettyä hauista tuohon penkin laitaan, jossa käden saa pehmustetta vasten. Vähän on liian korkea taso mulle, meinaan lentää eteenpäin kun ei saa jalkoja kovin tukevasti maahan. Ehkä joku koroke olisi hyvä sinne jalkojen alle. Tästä huolimatta tuo oli ihan tappokamaa hauiksille! Harvoin koskee ihan noin kovin. Ensin normaalit käännöt niin monta kuin suinkaan nousee ja vielä perään parit pakkotoistot. Se hapotus oli niin hirveetä, että kättä piti lepuutella hetken aikaa ihan paikoillaan, kun en kyennyt liikuttamaan sitä laisinkaan. Ihanuutta! <3

Takaolkapäille tein samaa kuin viimeksi, jolloin tein sitä ensimmäistä kertaa, eli tätä liikettä. Viimeksi harmittelin, että se neljä kiloa oli vähän liian paljon, jolloin vartalo tuli liikkeeseen mukaan, mutta kun ei kolmen kilon punttia yksinkertaisesti ole. Tänään keksin kokeilla kahta ja puolta kiloa tuolla yhdellä vinyylillä, joka tuntui sopivan käteen hyvin, ilman, että sitä pitää kovin puristella. Osoittautui oikein hyväksi keksinnöksi! Liike onnistui ilman vartalon apuja, eikä painokaan ollut kovasti liian pieni, sillä kaksitoista toistoa sillä sain per puoli. Kuvista kattomalla vien nähtävästi vammapuolella vähän liian taakse tuota kättä, eli saisi ymmärtääkseni pysähtyä kohtisuoraan. Ensi kerralla panostus tuon korjaamiseen. Tykkään kyllä liikkeestä ihan tosi kovin. Viime kerran jälkeen oli takaolat jopa kolme päivää kipeänä, ja tämmöstä ei ole koskaan ennen tapahtunut! Siinä oli kipu ihan uudessa paikassa, kun en ole tosiaan saanut noita takaolkapäitä ikinä araksi millään liikkeellä. Mutta tätä teen jatkossa, ei ole facepullia ikävä enää. Tää on niin kiva, että tekisi mieli veivata useampi sarja! Ehkä ensi kerralla teen neljä tai viisi sarjaa, kun tässä treenissä ehtii. Tänään koko treeniin meni tunti viisi minuuttia.

Posti toi currya tänään.

Ruoaksi haaveilin tekeväni hyvääkin soppaa, mutta taas tuli todistettua, että mun pitää aina vain kehittää näitä reseptejä omasta päästäni, eikä uskoa mitään mitä joku netissä sanoo. Googlettelin erilaisia palsternakkasoppareseptejä ja selailin niitä äkkiä läpi vaan. Jossain sanottiin, että Garam Masala -mauste oisi hyvää sinne sekaan. Itelle tuli sellainen fiilis, että tulee aivan liian tunkkaista soppaa sen kanssa, mutta myönnyin jostain kumman syystä sitä sinne joukkoon laittamaan. Ei olisi pitänyt, sillä tuli tosi tunkkaista soppaa, enkä saanut makua pelastettua enää edes tuomalla makeutta toisista lähteistä.

Pakko sanoa, etten tykännyt yhtään. Ihan liian tunkkaista jopa miehen makuun tällä kertaa, joka yleensä tykkää jopa tunkkaisista pöperöistä (siinä missä itse olen raikkaan pöperön ystävä enemmän). Kyllä tuota söi raejuuston kanssa, mutta loppukattilallinen lensi pytystä alas. Tästä lähtien pitäydyn niissä omissa resepteissä ja luotan vaistoihini näissä asioissa. Ja onneksi huomenna on luvassa takuuhyvää ruokaa intialaisesta, niin ei tämä harmita. ;)

Tämä bloggaaminen tapahtui seuraavanlaisissa maisemissa:

Mulla on oma jalkojenlämmitin. Talvi kun tuli niin kissasta tuli yhtäkkiä aivan totaalinen sylikissa. Suurimmaksi osaksi tämä on mulle ok. Huono se on silloin, kun pitäisi päästä vessaan, mutta kun ei voi.. ei millään voi. Ei ennen kuin on ihan tositositositosi pakko.

Huomenna jalkoja (pyllyä) raivolla heti aamusta ja siitä suihkun kautta valmistautumaan. Sitten ruokakauppaan, jonka jälkeen matka jatkuu kohti intialaista. Edessä on siis varsin riittoisaa ja herkullista syömistä :), vaikka joulua ei juhlistetakaan sen enempää. Namskis!

4 vastausta artikkeliin ”Se on siinä!”

  • Huisia, onnea tavoitteen saavuttamisesta!

    Tuollainen jalkojenlämmitin on tosi kätevä. Mulla on niitä täällä kolme kappaletta. :)

Kommentointi on suljettu.