Saliton viikko 29: 62 kilometriä askeleita

Tällä viikolla on vietetty kevyttä viikkoa salin osalta ja kuten on mulle jo tutuksi tullut, tälläkin kertaa vietin sen täysin salittomana. Olen huomannut tuon sopivan mun kropalleni hyvin ja monesti tuntuu, että keho sitä viikon taukoa oikein salilta kaipaa, vaikka muuten innostusta riittäisikin. Tämän(kään) salittoman viikon aikana en haikaillut salille, enkä edes ajatellut koko asiaa. Mulla oli muuta puuhaa, ja tässä tapauksessa se oli kävelyä. Kyllä, vieläkin kulkee eikä hapota! Tämä on ihan parasta. Ja joka kerta tiedostan sen, että voi olla ettei enää kuljekaan, joten joka kerta sitä edelleen yllättyy kun kulkeekin. En kuitenkaan usko vielä tässä vaiheessa, että pettyisin suuresti, jos ei enää kulkisikaan. Jotenkin sitä oletusarvoisesti edelleen ajattelee niin, että ei ne jalat toimi, kun siihen ehti tottua jo hyvinkin tehokkaasti.

Viikossa käveltiin lähes 62 kilometriä yhteensä ja ne jakautuivat näin:

Maanantai: 12km kävelylenkki, 2:12min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: 16.16km kävelylenkki, 2:57min.

Torstai: 10.4km kävelylenkki, 1:50min.

Perjantai: 12.2km kävelylenkki, 2:10min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: 11km kävelylenkki, 1:58min.

Näyttökuva 2015-07-19 kello 18.57.02
Näitä selfieitähän riittää.

Edelleen menen rauhallisesti näitä lenkkejä ja pysähtelenkin välillä. Lähinnä kuvia napsimaan tai muuten vaan ihmettelemään. Ainoastaan tämä sunnuntain lenkki oli vähän reippaampi ja fyysisesti raskaampi, kun kävin sen tekemässä tuolla takapihan metiköiden kuntopoluilla, joissa korkeusvaihtelua riittää ja välillä tie menee sen verran jyrkästi ylös, että meno muistuttaa enemmän kiipeämistä kuin kävelemistä. Mutta hyvin sujui sekin lenkki, eikä jalat ole vieläkään hapotelleet. Huomaan kyllä, että pohkeet alkavat ehkä vähän kiristyä, mikä on tuskin ihme ylipäätään, kun onhan tässä kilometrejä. Hapotus on kuitenkin toistaiseksi poissa ja se on se tärkein asia. Sitten kun alkaa hapottaa, on pohkeet jo niin kireällä, että niitä käydään taas aukomassa. Olen nyt kuitenkin sitä mieltä, että aiemmin en olisi töiden ohella kyennyt kuin ehkä yhteen tällaiseen pidempään lenkkiin (jos siihenkään), kun jalat oisivat olleet taas ihan p*skana. Uskon, että se ei-niin-hyvillä työkengillä päivät pitkät seisominen ja kävely oli se, mikä nuo jalkani rikkoi ja tämä ihmeparantuminen (siltä se tuntuu) kertoo juurikin siitä.

Näyttökuva 2015-07-19 kello 18.56.06
Lisää selfieitä.

Viime viikollahan aloitin nämä lenkit kahdella kymmenen kilometrin matkalla ja tällä viikolla jatkoin nostamalla parilla kilsalla maanantain lenkkiä. Tiistain lepäilin ja keskiviikkona tuli vähän pidempi lenkki mitä olin ajatellut. Olin suunnitellut maksimissaan 14 kilometrin lenkkiä, mutta kun sain päähäni piipahtaa keskustassa (satamassa), enkä tiennyt miten pitkä matka sinne on, tuli siitä sitten lopulta päälle kuudentoista kilometrin mittainen. Keskustaan näytti olevan 7 kilometriä suht suoraa tietä ja siitä vielä satamaan päästäkseni sain kilometrin seikkailla. Satamassa istuin hetken ja katselin järvelle. Ja sitten lähdin takaisin kotiin. Tuon jälkeen luonnollisestikin jalat oli vähän töttöröö loppupäivän kuten varmasti jokaisella olisi, mutta seuraavana päivänä ei taas enää tuntunut mitään.

Näyttökuva 2015-07-19 kello 18.55.04
Kaunista on tämä kotiseutu täällä, ei voi valittaa.

Torstaina ja perjantaina kävin käpyttelemässä keskenään samat lenkit, toisena päivänä vaan vähän pidemmän. Tuolloin menin aika suuren tien vierustaa pitkin pitkää siltaa, jonka alla yksi näistä meidän järvistä liplattaa. Ja huomasimpa, että siellä sillalla voi ihmistilanteen tarkistettua laulaa vaikka kurkku suorana jos sille päälle sattuu ja näinhän minä tein molempina päivinä, kun ihmisiä ei näkynyt missään. Ainoa yleisö siellä silloin on lokit ja muut mahdolliset siivekkäät, ja autojen melu muutoinkin peittää helposti alleen kaiken äänen. Mutta miten vapauttavaa on laulaa ihan sielunsa kyllyydestä julkisella paikalla, keskellä luontoa ja silti niin lähellä ihmisiä, ilman, että kukaan kuulee. Ihan parasta. Ei kaunista varmastikaan, mutta parasta. Saa tehdä perässä, haastan kaikki kokeilemaan samaa!

Näyttökuva 2015-07-19 kello 18.52.55
Käy ihan tosissaan pieneksi tämä paita, kun hihat ei jousta. Ei meinaa enää saada pois päältä. Se poisotto onkin ihan oma shownsa.. Harmi, tää on kyllä niin mieluinen paita. Adidakselta on ja ostin Saksasta outlet -myymälästä. Ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi.

Lauantaina oli lepoa kävelylenkkien osalta, kun käytiin Joroisten triathlonia ohimennen katselemassa, se kun ei ole mitenkään mahdottoman ajomatkan päässä meiltä. Siellä tietysti piti käydä kannustamassa Jaanabaa ja härreä, sekä Kauramoottoria. Olihan siellä meidän entinen pääministerikin (Stubb) perinteisesti myös menossa mukana, joten kuvia tuli hänestäkin näiden kolmen lisäksi vähän napsittua. Miehen yksi tuttu oli myös siellä ja hänet tuli yllätettyä, kun ei tiennyt että ollaan paikalla. Kivan oloinen tapahtuma ja paljon iloisia kilpailijoita.

IMG_0689
Vahinkolaukaus, mutta sen verran kiva kuva, että tänne pääsi.
IMG_20150718_171702
Otin kengät ja sukat pois ja seisoin siellä paljain jaloin. Paita yrittää antaa periksi ja se matkalla tuonne jo pitikin raksahdusäänen selän puolelta, kun kurottelin autossa. Apua.

Tänään sunnuntaina oli sitten taas kävelyn vuoro ja kuten kerroinkin, niin se tapahtui tuolla pururadoilla. Hyttysistä huolimatta oli mukava seikkailla siellä. Niitä teitä sinkoilee siellä ristiin rastiin ja en varmaan puoliakaan ajasta tiennyt missä menin ja missä olen, mutta onneksi niitä opaskylttejäkin löytyy ja löysin takaisin kotiin. Kotiovella alkoi ukkonen jyrähdellä ja hetken päästä satoi aivan kaatamalla vettä. Juuri silloin, kun mies lähti omalle parin tunnin juoksulenkillensä..

2015-07-15 15.06.55
Tyytyväinen eläin on ollut kun olen taas lenkiltä kotiin saapunut.

Syöty on taas yhtä sun toista. Lauantai oli lisäksi viljapäivä, jolloin yleensä tulee otettua ilo irti, kun on niin paljon kaikkea viljaista mitä tahtoo syödä. Lisäksi tällä kertaa piti jo aloittaa edellisenä iltana, kun piti syödä pois yksi viljaa sisältävä ruoka-aines, josta kuvaa alempana.

2015-07-13 16.44.30
Riisipastaa ja herkkusienikastike.
2015-07-14 17.21.12
Riisipastaa, parsakaalia ja kidneypapuja.
2015-07-15 19.01.20
Suikaloitua perunaa, parsakaalia ja soijapalluroisia.
2015-07-16 18.49.07
Aika nihkeän näköistä. :D Tämä on yleensä sellainen paniikkiruoka, kun ei jaksa tai ehdi kokata. Eli uuniin ristikkoperunat ja tofunakit ja se on siinä.
Näyttökuva 2015-07-19 kello 18.51.36
Tässäpä sitten se viljaa sisältävä sapuska. Löytyi viime Helsinginreissulta ja on odottanut jääkaapissa parin (eri sorttisen) kaverinsa kanssa. Nyt piti syödä jo pois.
2015-07-17 19.24.37
Riisipastan kanssa pääsi kastikkeeksi. Miehen mielestä suurta herkkua, mun mielestä ok.
2015-07-18 09.11.07
Lauantain viljapäivän aamiaista. Protskun lisäksi.
2015-07-18 12.27.17
Kissakin tykkää Arnoldsin saaliista.
2015-07-18 18.54.14
Hamppariateria! Söin vielä toisen.
2015-07-18 18.55.33
Miehellä oli täytteitä vähän runsaammin. :D
2015-07-18 19.05.15
Purilaislähikuva.
2015-07-19 17.44.51
Tänään riisinuudeleita ja tofukuutioita.

Ja tättärää, semmoinen viikko oli se saliton. Huomisesta lähtien taas täysi tohina salin puolella. Viikon vapaan jälkeen saa aina valita mistä treenistä aloittaa ja sehän tietysti tarkoittaa jalkatreeniä heti huomiselle. Jes!

Pitäkää kiva viikko!

p.s. Käytiin muuten katsomassa Amy -leffa torstaina. Itkin tietty alusta loppuun ja vielä jälkikäteenkin itketti pitkään. Edelleen tekee ikävää ajatella niitä kaikkia juttuja. Voi Amy. :(

p.p.s. Jos kaipaa rauhoittumista ja ajatusten hiljentämistä, niin tämä värityspuuha on siihen oiva juttu. Olen ihan koukussa ja saatan värittää tuntejakin putkeen. Kaikki muuhan jää silloin tekemättä, mutta se on sivuseikka! Suosittelen kyllä kaikille. Vaikutuksen ymmärtää kun sen kokee. Hienoa puuhaa, eikä vaadi kyllä mitään taiteellista lahjakkuutta. Kunhan värittää.

Näyttökuva 2015-07-19 kello 18.58.23

14 vastausta artikkeliin ”Saliton viikko 29: 62 kilometriä askeleita”

  • Onpa upeaa, että olet päässyt taas kävelemään! Mä harrastan myös tuota lauleskelua. Joskus jopa vähän turhan varomattomasti. :D

    • On kyllä ihan sairaan siistiä, että jalat tuntuu toimivan! Hehee, joo mullekin jää helposti se lauleskelu sitten päälle ja välillä ei meinaa tajuta, että tässä ois ihmisiäkin ympärillä. :D

  • Hyvät kävelyt ja tosi mukavalta tuntuu, että pystyt tekemään pitkiä lenkkejä. =) Sulla pitäisi vielä olla koira käsipuolessa, sais koirakin hyvän mittaiset kävelyt.

    Kiitos kannustuksesta, se oli mukavaa ja piristi hikistä juoksua. Oikein odotin ensimmäisellä kierroksella, että missä mahdollisesti olette ja kyllä tunnistin heti.

    Joo ei en laula. =D

    • Oon miettinytkin tuolla mennessäni että kyllä siihen koira sopisi kaveriksi tosi hyvin. Pitäisi joltain saada lainaksi. :)
      Olkaa hyvät vaan, oli mukavaa käydä seuraamassa kisaa ja oli jännää siinä törröttää ja oottaa, että kuka teistä tulee ekana ja pelotti välillä kun tuli isoja ryppäitä, että jos ei huomaakaan. No huomattiin joka kerta. :)
      No ei sun oo sitten ihan pakko laulaa. :D

  • Huomasin tuossa kesän korvalla noita värityskirjoja Arlandassa ja melkein lähdin kassan kautta lennolle. Pitää varmaan Hki-Vantaalla parin viikon kuluttua katsella josko sieltä löytyisi, tai sitten kohteessa eli Berliinissä. Vaasassa en ole noita nähnyt. Näyttää nimittäin kivalta puuhalta!

    Mukavaa viikkoa Heidi! Hymyilevät kasvot ja silmät

      • Nauroin tälle ihan katketakseni :’D Hymyilevät kasvot ja silmät.. aaaaawwww <3
        Mukavaa viikkoa Anumaaria! :)

    • Pitäisi löytyä ihan pikkupaikoistakin, vaikka Salesta. :D Lehtihyllyissä on vaihtoehtoja ja sitten ihan kirjaosastoilla, jos kaupoissa semmonen osasto on. Ja tietty kirjakaupat on näitä aika pullollaan. :) Kivaa puuhaa se tosiaan on!

  • En kestä miten huikeeta että voit taas kävellä! Kävely kun on myös sellaista mielenharjoitusta <3
    Olet kyllä tosiaan innostunut, aikamoisia kilometrimääriä :D toivotaan että kintut pysyvät jatkossakin mukana menossa.

    Ihanaa loppuviikkoa!
    ~Hilla

    • Älä muuta sano! Oon just taas lähdössä tuonne jonnekin ja vähän jännittää, että vieläkö jalat pelittää. Kyllä tuolla tallustellessa vaan mieli lepää ja rauhoittuu. <3
      Hehee, joo tuli kyllä ihan hyvät kilsat tuohon viime viikkoon. :D Ei ihan joka viikon juttuja sentään kuitenkaan, nyt oli helppo tallustella kun ei muita treenejä ollut. Salin ohella kuitenkin taas jatkossa kunnes tulee seuraava salilepoviikko! ;)
      Ihanaista loppuviikkoa sullekin Hilla! <3

  • Moikka!
    Lueskelin sun blogia joskus aikoinaan kun vielä asuit Saksassa(?) ja silloin mulle välittyi rehellisesti aika pakkomielteinen ja negatiivinen kuva sun blogista. Olinkin ihan super iloisesti yllättynyt, kun löysin tämän uudestaan pari kuukautta sitten ja lukaisin monta kymmentä postausta taaksepäin siltä istumalta. Vaikutat nyt tasapainoiselta treenien ja ruokien suhteen, sekä sun kroppa näyttää omaan silmään nyt tooosi paljon paremmalta kuin ennen! Booty gainz ennen kaikkea, tossa motivaatiota mullekin! :) Lisäksi nostan hattua, että pidät kiinni vegaaniudesta/kasvissyönnistä, vaikka maha ei kaikkea kestäkään. Itse kärsin ibs:tä ja lopetin äskettäin miltei 10 v kestäneen vegetarismiputken ja siirryin luomulihaan. Sapetti, mutta vatsa on nyt paremmassa kunnossa.

    Tosi paljon tsemppiä sulle, jatka motivoivaa menoa ja hyvää asennetta! :)
    t. Ida

    • Moikka Ida!
      Kiva kun oot löytänyt takaisin. :) Saksassa varmaan asuin silloin, kun olet aikoinaan mun blogia lueskellut. Mutta kuten oon tässä välissä muutamaan otteeseen sanonut, en ole koskaan ollut terveempi, hyvinvoivampi ja onnellisempi kuin niinä aikoina Saksassa. Jos pakkomielteinen kuva välittyi silloin, niin se on yksinkertaisesti ollut väärä kuva, enkä ota siitä vastuuta. En tällä hetkellä voi puoliksikaan niin hyvin mitä kehoni silloin voi. Se tapa elää silloin sopi mulle kuin nenä päähän. Nyt en vain enää jaksa elää niin, että söisin pitkälti samoja ruokia päivästä toiseen samoina kellonaikoina ja harrastaisin niin paljon liikuntaa kuin silloin. Silloin se oli oikea tapa, enää ei. Koska enää en jaksa. :D Vanha ja laiska!
      Kropan ulkonäön puolesta tykkään nykyisestä enemmän, koska olen aina halunnutkin olla mieluummin suuri kuin pieni. Mutta tätä kroppaa ei sitten taas esim. bikineihin laitetakaan, eli tikissä en ole, en sinne päinkään. :D Mutta juuri nyt en välitä.
      Ja mitä veganismiin tulee, niin sen kanssa en tee mitään kompromisseja. Tässä ollaan ja näin eletään ja se on sillä selvä. :) Vatsakin on alkanut tottua aika moneen juttuun, mitä se ennen vihasi, jee!

      Mutta kiitos kommentistasi, ja jatketaan siihen malliin mihin malliin elämä vie! ;)

Kommentointi on suljettu.