Saliton viikko 24: painopäivitystä, mäkivetoja ja parsakaalihulluutta + vegaanista pizzaa

Näin on kevyt viikko tullut päätökseensä ja salittomana se meni. Myös pitkälti muutenkin ilman liikuntaa, ellei lasketa töihin paluuta, eli fyysisen työn paluuta tähän elämään. Yksi liikunnallinen asiakin tässä viikossa oli, mutta sen takia en lähde päivien osalta tekemään tähän listaa. Sen sijaan kirjoitan tähän vain, että torstaina käytiin miehen kanssa kävelyllä (7km 1:33min), jonka aikana päässäni jokin naksahti ja menin mäet ylös juoksemalla. Siitä lisää myöhemmin. Nimittäin aloitetaan sillä, että kävin maanantaina puntarilla.

IMG-20150614-WA0000
Keskiyöllä otettu kuva. Meillä ei tuu pimeetä. Maagista! <3

Edellisen kerran kävin puntarilla noin kolme kuukautta sitten. Siitä kirjoittelin tässä postauksessa aiemmin, josta käy ilmi myös aika pitkälti mun painohistoriaani. Lisäksi se postaus sisältää paljon kuvia.

Silloin kolme kuukautta sitten painoin 57,9kg, mikä oli elämässäni eniten. Sen punnituksen jälkeen söin vähän kevyemmin kolmisen viikkoa, jonka aikana lähti nestettä ja vähän muutakin pois ja taisin lopettaa jonnekin noin 55+ kiloon. Sen jälkeen on taas syöty. Siis ihan tosissaan, aika jumalattomasti ja paljon. Olinkin sen vuoksi ihan varma, että nyt se 60kg on jo mennyt rikki. Sehän on ollut mulla haaveena jo tosi pitkään. Ajattelin jopa, että jos se oisi 62kg. Mutta ei se ollut edes kuuttakymmentä. Paljosta ei jäänyt kiinni.

2015-06-08 11.02.36

Tästä seurasi monenmoisia tunteita. Ensinnäkin harmitti, että 60kg ei mennyt vieläkään rikki. Toiseksi olin yllättynyt siitä, että olin kuvitellut itseni yli kaksi kiloa painavammaksi. Kolmanneksi hämmästelin sitä, että miten jumalattomasti sitä oikeasti saa syödä, että paino ylipäätään nousee. Siis niitä herkkujakin on vedelty niin paljon, ettei ikinä ennen. Ehkä tämän vuoksi odotinkin painon olevan yli kaksi kiloa enemmän.. Pieni pettymys oli myös, kun laski, että paljonko nousua on viikkotasolla ollut, jos laskee siitä kolmen kuukauden takaisesta 57,9 kilosta tähän painoon. Ei siitä tule kuin vähän päälle sata grammaa per viikko. Se ei minusta ole tarpeeksi, jos puhutaan ns. bulkkaamisesta. Enemmän oisi saanut olla (väh. 200g ja mielellään 300+ g). Toisaalta tämä on kuitenkin taas elämäni korkein paino ja nyt se on varma, että se kuusikymmentä menee rikki vielä joku päivä. Tässä välissä kuitenkin taas sulatellaan vähän ylimääräistä pois, eli herkut kuuluu vain viikonloppuihin ja silloinkin maltillisemmin kuin ennen. No, yritys on ainakin kova.. Tarkoitus on siis se, että vaikka tässä painoa nostellaankin, aina silloin tällöin kuoritaan hetki ylimääräisiä pois, jonka jälkeen jatketaan, jolloin sitä löysää ei ehkä keräänny ihan hirveitä määriä. Mikään dieetti se ei ole, eikä pitkäkestoinen muutenkaan. Kunhan katsoo aina jonkin aikaa mitä syö ja liikkuu samaan malliin kuin ennenkin, niin se hoituu itsestään. Ensi kerralla sitten, varmaan joskus kolmen kuukauden kuluttua, vaa’assa näkyy se kuusikymmentäjotain kiloa.

Kumartelua puolin ja toisin.
Kumartelua puolin ja toisin.

Viime tekstissä kirjoittelin kolmesta vaivasta (polvi, trigger ja rintakehän kramppaaminen). Näistä kaikki oli jo paremmin tässä välissä, kunnes kaksi niistä yltyi uudelleen kiusaamaan. Rintakehässä oleva kramppi helpotti parissa päivässä hieronnalla ja rullaamisella ja rinnan venyttelyllä. Triggeriä, mikä siis aiheuttaa mulle hyvinkin rampauttavia hermokipuja käteen, murjottiin auki viikko sitten ja käsi oli parempi. Kunnes ei hierottu taas viikkoon ja se yltyi jälleen, entistä pahemmaksi. Käden ei ole juuri mitenkään hyvä, se juilii jumalattomasti öisinkin ja pahimmillaan se on tuolissa istuessa. Sen pitää olla aivan tietyssä asennossa, jotta hermot ei ole jossain solmussa ja tuolissa röhnöttäessa käsi ei pääse siihen tiettyyn asentoon. Tänään tuskailin käden kanssa taas ja päätinkin, että nyt se jumalauta murjotaan auki ja sillä hyvä. Ja niin murjottiin.

2015-06-14 13.15.37
Arvatkaa missä mun triggeri on?

Murjominenhan tarkoittaa siis murjomista. Sitä ei auta silitellä tai edes normaali hieronta ei riitä mulla. Sitä pitää painaa. Niin kovin, kuin mieshenkilö vain pystyy painamaan. Niin kovin, että hierontapöytä liikkuu, minä mukanaan, pitkin lattioita. Niin kovin, että mieshenkilö laittaa siihen koko kehonsa voimat, siten miten seisten vaan pystyy sen tekemään. Ja se sattuu. Triggerit on sellaisia solmukohtia, palluskoja, jotka pitää painaa auki. Se kipu on ensin kamalaa, mutta sitten se siinä painaessa helpottaa aina pikkuhiljaa. Nyt paineltiin niin kauan, kun vain tuntui olevan tarpeellista. Sanoin miehelle, että jos ei omat voimat riitä tai jos sormiin alkaa sattua, niin ottaa jotain kapulaa avuksi vaan. Ei tosiaan silittelyllä aukea, ei.. Musta lähtevä ääni taas noita murjoessa on sitä luokkaa, että naapurissa varmaan mietitään hakataanko mua kotona. o.O En ihmettelisi, jos joskus oisi poliisit oven takana! Lopussa sain itkunauruhepulikohtauksen ja naama ihan märkänä nousin lopulta pöydältä pois. Kipu triggerissä helpotti tuon murjomisen seurauksena, mutta ei hermokipu kädessä ja liikeratojani en saanut vielä takaisin. Onhan se hetken aikaa tietysti ärtynyt myös tuosta käsittelystä ja päivä tai pari pitää oottaa jos tällä kertaa olisi jopa auennut. En kyllä tiedä paljoa mitään kamalampaa kuin nuo kivut käsiin, mitä siitä säteilee. Se juilii olkapäähän ja se juilii pitkin kättä. Ja se juiliminen on kamaluutta. Se helpottaa aina hetkeksi kun nostaa käden koukkuun niskan taakse (jolloin hermot on rentona), mutta siinä asennossa on aika vaikea elää normaalia elämää. Lisäksi puuttuvat liikeradat on aika haastava juttu myös. En pysty esimerkiksi siirtämään käsivartta suoraan kehosta sivulle tai kurottamaan jotain suoraan edestä tekemättä sellaista ihmeellistä mutkaa. Muuten nappaa kiinni ja kovin.

Voi niitä aikoja kun en vielä tiennyt, että nämä kivut johtuu noista triggereistä ja kärsin molemmin puolin tästä viikkokausia aina välillä. Se oli tuhannesti kamalampaa. Nyt asialle sentään voi jotain tehdä kun tietää mistä on kyse. Luojalle kiitos googlesta ja googletuskyvystä.

2015-06-09 21.17.11
Kesän parhaita puolia <3

Polvikipukin oli jo parempi, mutta viime yön jäljiltä heräsin tänään taas kipuilevana sen suhteen. En tiedä mistä se suuttui uudelleen, kuin ehkä sitten ensimmäisessä kuvassa tekemästäni loikasta. Niitähän loikkia piti tehdä kolme vai neljä, ennen kuin kamera pysyi perässä ja otti kuvan oikeassa kohtaa. En tiedä miten sillä taas tehdään jalkatreeniä, kun ensi viikolla pitäisi taas painaa täysillä treenien suhteen. Tai miten tuolla triggerilläkään tehdään esim. olkapäätreeniä kunnolla, jos se ei siitä helpota. No, jännitetään sitä sitten. Huomenna pitäisi latseja kiusata salilla ja latsissahan tuo triggeri sijaitsee. Katsellaan kuinka käy.

2015-06-11 19.52.38
Mieshenkilö kotimetsässä.

Torstaina tosiaan miehen juoksuohjelmakalenteri sanoi juoksusta lepopäivää ja hänellä ne tarkoittaa aktiivisia sellaisia tällä hetkellä. Esimerkiksi kävelylenkki on silloin sopiva. Ajattelin hullutella ja lähteä mukaan. Mullahan kävelylenkkikin on tällä hetkellä hulluttelua, sillä niin huonossa kunnossa mun jalkani ovat. Joka kerta kun olen käynyt kävelyllä, saan siitä lisävaivoja. Nyt ajattelin, että aivan sama, eli mukaan vaan! Lähdettin meidän takapihalta lähteville metsäteille. Reittivalinta sijaitsi paljon ylämäkeä ja se oli ihan tappoa mun jaloille. Pohkeet tuntui sementiltä ja menivät ihan maitohapoille. Se venytys niissä ylämäkeä kävellessä tuntui kamalalta. Siispä sainkin päähäni, että minähän spurttailen mäet ylös vauhdilla! Silloin venytys ei ole akillesjänteessä koko matkalla, kun jalka ei astu kantapäätä myöden maahan ja ylämäkikin on ohi nopeammin taas.

Näyttökuva 2015-06-14 kello 19.14.54
Spurtti!

Juosten oli paljon helpompi mennä ja jalat eivät menneet sellaiselle maitohapolle kuin kävellessä. Siispä spurttailin menemään alkumatkasta aika monet ylämäet. Totesin, että se on varmaan typerintä ikinä näitä mun koipiani ajatellen ja maksan siitä seuraavana päivänä, mutta yllätys oli aika suuri, sillä mitään seuraamuksia ei tällä touhulla ollut.

Matkan toisella puolikkaalla oli todella pitkiä mäkiä, enkä enää jaksanut spurttailla. Siispä kävelin. Ja kyllä surettaa, että jalat on siinä kunnossa kun ovat. Sain kävellä lyijypohkeilla ja jumalattomilla maitohapoilla lopun matkaa. Välillä piti levätä kesken mäen. En ymmärrä miten tähän on päädytty. :( Kaukana ovat ne ajat, kun esimerkiksi Saksassa asuessa kävelin vuodessa 256km ja seuraavana vuonna Skotlannissa 616km. Viime vuonnakin vielä 114km, vaikka kesällä jalat alkoivat mennä. Tänä vuonna on tähän mennessä kävelty 10km. Kymmenen! Ei tuu ennätysvuotta tästä, ei, ainakaan sinne suurempiin kilometreihin.. Vaikea kuvitella, että kävelen koskaan enempää kuin mitä Skotlannissa kävelin. Eikä siitä ole aikaa kuin kaksi vuotta. Lyhyessä ajassa voi paljon muuttua. Vaikka koko elämä. Väistämättä ajattelee myös niitä aikoja, kun täältä vihdoin päästään Uuteen-Seelantiin. Siellä suurin vetovoima on se luonto ja vuoristo ja vaeltaminen pitkin niitä Uuden-Seelannin Alppeja.

Vaan vaellanko siellä koskaan?

Siirrytään mukavampiin aiheisiin, eli ruokaan. Eilen tehtiin pizzaa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun tehtiin vegaanista pizzaa. Yhteen aikaan meillä tehtiin joka lauantai pizzaa, silloin kun vielä syötiin maitotuotteita. Täytteenä tuolloin oli niistä sellaisista mm. halloumia ja tietysti juustoraastetta. Nyt piti keksiä uudet täytteet ja juustoraasteenkin tilalle korviketta. Onneksi kaupat on pullollaan kaikenlaisia korvikkeita ja vegaanikin saa pizzansa maistumaan. :)

2015-06-13 18.28.47
Uutuuksia – eikä maksa kuin jotain 1,66e vai mitä se oli. Nam!
2015-06-13 18.32.01
Haisee juustolle ja maistuukin hyvälle.

Pohjan tein samaan tapaan kuin ennenkin, jolloin se ei siis sisällä viljoja laisinkaan (koska mun vatsani), eli riisijauhoon. Tuohon pellilliseen tulee 5dl riisijauhoa, 3tl leivinjauhetta, 3tl ksantaanikumia, 3dl vettä, loraus valkosipulista öljyä ja suolaa maun mukaan. Ksantaanikuminkaan määrästä en ole varma, koska en koskaan mittaa sitä. Kunhan roiskin. Veivaten ja pellille taputellen. Uuniin yksinään noin 15min ja sitten ulos ja täytteet päälle.

2015-06-13 18.45.25
Ennen juustonkorviketta.

Täytteeksi meille tuli tällä kertaa tomaattitököttiä (mitä se pizzatavara nyt onkaan), tomaattiviipaleita, tofukuutioita, pannulla paisteltuja herkkusieniviipaleita, pinaattia, valkosipulia, ja mulle vielä näiden lisäksi ananasta ja parsakaalia. Tietty parsakaalia! Tää viikko on ollut mulla parsakaaliviikko ja sen näette kohta lopuista ruokakuvista. Uuniin täytteineen noin 20 minuutiksi, ulos ja oreganot päälle ja lautaselle. Ja sitten suuhun.

2015-06-13 19.02.58
Uunin jälkeen. Tää ’juusto’raaste ei sula niin kuin oikea juusto.
2015-06-13 19.04.23
Lautasella.
2015-06-13 19.12.46
Läheltä.

Ja oliko hyvää? No oli hyvää! Ihan todella hyvää. Tehdään jatkossakin. Voisi melkein taas alkaa tehdä näitä joka viikonloppu. Oisi pizzalauantai joka lauantai! Voisiko kivempaa lauantaita oikein ollakaan? No ei ainakaan paljoa kivempaa!

Muut ruoat tältä viikolta, eli parsakaaliviikon aikaansaannokset:

2015-06-08 18.19.00
Parsakaalia ja linssejä
2015-06-09 18.18.11
Parsakaalia tomaattisessa kastikkeessa valkoisten papujen ja vihannesten kanssa.
2015-06-10 18.08.01
Parsakaalia herkkusienikastikkeen kanssa.
2015-06-11 17.11.02
Parsakaalia, vihanneksia ja punajuuripihvejä.
2015-06-12 16.47.36
Parsakaalia, kukkakaalia ja kidneypapuja tomaattisessa kastikkeessa.
2015-06-14 17.55.11
Parsakaalia ja herkkusieni-/tofukuutiokastikkeessa.

Parsakaali on parasta. Namnam. Parhautta on pakasteparsakaali. Siinä on jotenkin aivan ihana koostumus ja pakasteversiosta nämä kaikki annokset onkin tehty. Mmmhh.

IMG-20150614-WA0006

Tänään oltiin taas leffassa. Jurassic World oli vuorossa ja tykkäsin siitäkin. Dinot on kivoja. Nyt on lähiaikoina nähty aika paljon leffoja, kun Kurt Cobainin dokkarin jälkeen on käyty kattomassa San Andreas ja Mad Max + nyt tämä Jurassic World. Kaikista olen tykännyt. Jos tuota dokkaria ei lasketa mukaan niin kyllä Mad Max oli paras. Ensi kerralla sitten Terminator. Leffassa käyminen on hienoa. Tänään leffan alkupuolta vaan varjosti mun hermokipuileva käsi, minkä vuoksi olin aika tuskissani siinä pidemmän aikaa enkä löytänyt asentoa. Onneksi tajusin jossain kohtaa nostaa sen sinne niskan taa koukkuun ja pidin siinä hetken aikaa. Kun laskin käden alas, pidin huolen että se oli sellaisessa asennossa, missä sen ei kovin helposti pitäisi alkaa juilia ja onnistuinkin siinä. Loppuleffa oli lähes kivuton etuolkapään pientä jomotusta lukuunottamatta. Selvisin. Moni ihminen Jurassic Wordissa ei selvinnyt.. Leffan loputtua vahtasin raptoreita käytävillä, mutta ei niitä näkynyt. Eikä myöskään kotikadulla. Huh.

Uuteen viikkoon ja toivottavasti kunnolla treenien pariin taas. Jos kroppa suo! Kivutonta viikkoa kaikille. Mulle kanssa!

8 vastausta artikkeliin ”Saliton viikko 24: painopäivitystä, mäkivetoja ja parsakaalihulluutta + vegaanista pizzaa”

  • Onko sun selkää/niskaa kuvattu? Mietin vaan, että voisko sulla on välilevyn pullistuma tai useampia.

    • Niska on kuvattu. Kaikkea muutakin on kun nää jalat, eikä mikään semmonen selittäisi kun murto-osan kaikista jutuista. Vaikka se murto-osakin oisi kiva. :D Tää maitohapottelu on kaikista uusin juttu ja alkoi muutama kuukausi sitten. Mulla on aiheeseen liittyen rasitustesti tulossa parin viikon päästä, jossa mittaillaan mm. noita maitohappoja. Ja oon tosiaan potilaana nyt tosi hyvälle lääkärille, jonka kanssa koitetaan selvittää mikä mua vaivaa. Lihakset käyttäytyy joka tapauksessa todella kummallisesti muutoinkin kun näiden jalkojen osalta ja se on vaivannut mun kroppaani nyt jo seitsemän vuotta.

  • Onnea melkein tavoitettuun painotavoitteeseen!
    Painetaan muuten saman verran melkein ja minä taas olen hoikimmassa kunnossa kuin koskaan. :D Vaaka on siinä 59kilon paikkeilla ja vielä kaksi kiloa tikistettävää, vaikeaa!! (Varsinkin, kun pituutta on vain 154cm…)
    Täytyy ihailla tuota lihasten kasvua sinun erikoisruokavaliolla. Toista se on muilla, kun saa syödä melkein mitä vaan. :)

    • Kiitos paljon!
      On se jännää miten toiset pyrkii alaspäin ja toiset ylöspäin ja molemmat on menossa oikeeseen suuntaan ja matkalla kohdataan samassa painossa. :D
      Viimeiset kilot on monesti tiukassa. Mulla oli kanssa silloin aikoinaan viimeiset pari, mitkä eivät tahtoneet millään päästää irti. Sitten tuli kissan sterilisaatio ja sen jälkeinen kissan muutaman päivän hulluus johtuen nukutuslääkkeestä (ketamiini), minkä vuoksi ei ruoka maistunut mulla pariin päivään laisinkaan. Sinne meni ne kilot. En suosittele samaa metodia muille. :D
      Tsemppiä sulle niihin viimeisiin, kyllä se onnistuu ilman extreme -keinojakin! :)

  • Meikäkin täällä äimänä kun vegaani on noin lihaksikas. Nostan hattua. Tsempit vaivoihin! Sulla on ihailtava asenne, kun et voivottele ylimääräistä vaikka aika karseelta vaikuttaa toi käsikin. Onneks sulla on hyvät safkat :)

    • Jee kiva äimistyttää! :) Kyllä se lihaskasvu on ihan mahdollista vegaaninakin, niin monia vegaaneja on lavoilla asti, jotka pärjäävät kisoissa ja jotka ovat alusta lähtien rakentaneet kaiken pelkällä vegaanisella ruokavaliolla. Pitää vaan syödä. Paljon. :D Jee paljon ruokaa!
      p.s. Kyllä mää välillä vähän voivottelen täällä kotona, kun joka paikka hajoaa. Mutta tällä on vaan mentävä silti, kun tämmönen kroppa on saatu! Hyvät safkat piristää tietty aina. ;)

  • Toivottavast selvii syy/syyt vaivoihin tai ainaki löytyy jotain keinoja elellä niiden kanssa:D Mul oli kans tollanen ihme hapotus tönkköjalka kausi…kesti melkeen 2 vuotta…Itellä linkitty vahvasti mykoplasman sairastamiseen. Tai niin ainakin itse päättelin:D No mulla se onneks on vähentyny ja nykysin alkaa jo palautumaankin:D Välillä paremmin välillä huonommin:) tsemiiiiiii!

    • Voi möö kun mulla ei oo ees mitään flunssia tai muitakaan tauteja ollu yli kolmeen vuoteen! Kaikkee muuta on, muttei semmosia. :D KAKS VUOTTA omg. Ei käy mulle, vastustan!
      Onneksi sulla on jo parempi ja jalat taas toimii jotenkuten edes. Ehkä mullakin vielä! Tattista!

Kommentointi on suljettu.