Rutiineista

Tykkään arjen rutiineista. Tykkään, että tiedän edes suunnilleen, mitä tulee tapahtumaan ja missä järjestyksessä. Sitä on oppinut sen parhaimman kaavan, millä päivänsä kuluttaa, ja silloin sitä pysyy energiatasot ynnä muut juuri sellaisena kuin niiden tahtookin pysyvän. Elämältä yleensä en vaadi enkä halua rutiineita. Haluan ehdottomasti vaihtelua siihen kaikkeen, mikä jää niiden perusrutiinien ulkopuolelle. Siitä Etelä-Saksa on loistava paikka, että täällä ei tekeminen, näkeminen ja kokeminen kesken lopu. Sitä voi hurauttaa halutessaan vaikka viereisiin maihin!

Olen siis Hausfrau täällä, eli kotirouva. Siihen oli useitakin syitä, miksi jäin kotiin, mutta ei niistä tässä kohtaa sen enempää. Tämä kotirouvailu on mahdollistanut aivan huimasti erilaisia asioita päiviini ja olenkin ne täyttänyt juuri sillä millä olen ne tahtonut täyttää. Saan keskittyä treenaamiseen, ulkoiluun, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja tietysti kodin hoitamiseen, mistä siitäkin on oppinut nauttimaan. Yllättävän kovin. :)

Päivieni peruskaavasta ja rutiineista: treeniä on siis kuutena päivänä viikossa. Ellei tietysti ole jotain menoa tai muuta järkisyytä. Pääasiassa kolmena päivänä on puntin lisäksi jokin aerobinen. Ihan huimasti on tullut kehitystä aivan nyt tämän vuoden puolella, vaikka pohja onkin ollut hyvin kasassa jo pidempään. Mutta Hausfrauna oleminen on mahdollistanut sen, että olen saanut kunnolla paneutua treenaamiseen. Eikä se ole koskaan ollut vielä ihan näin kivaa!

Päiviini oikeasti mahtuu paljon muutakin ja siksi tein tämän postauksen. Otetaan esimerkkinä arkipäivä, jolloin on punttitreenin lisäksi aerobinen. Silloin päivän noudattaa pääasiassa tällaista kaavaa, syömisineen kaikkineen:

05:00 Herätys. Kyllä, joka arkipäivä! (Yleensä vielä lauantainakin. Sunnuntaina ehkä vähän pidempään, ei kuitenkaan normiolosuhteissa koskaan yli kahdeksaan.) Syön siinä kunnon aamupalan, eli ne maailman parhaat neljä weetabixiä vaniljaprotskujauheisella maidolla ja lisäksi jättikuppi kahvia.

Sulattelen aamupalaa ja puuhastelen monesti koneella heräämisen jälkeiset kolmisen tuntia. Kirjoittelen tässä kohtaa myös päiväkirjaa, joita joutuu tätä kirjoitustahtia ostamaan uuden puolentoista kuukauden välein.. Kahdeksan aikoihin alkaa olla taas nälkä ja nappaan yleensä palan ruisleipää ja laitan reajuustoa päälle. Sitä sulattelen puolesta tunnista tuntiin. Pakko, kun muuten närästää. Jos ruoaksi on luvassa jotain paljon valmistelua vaativaa, saatan tehdä osan siitä jo tässä kohtaa. Kuten laittaa vaikka tofut marinoitumaan.

Yhdeksän aikoihin aloitan punttitreenin, mikä sitten onkaan ohjelmassa sille päivälle. Treeniin menee yleensä se puolitoista tuntia. Treenin jälkeen palkkari, jota sulattelen puoli tuntia – tunnin ennen crosstrainerille hyppäämistä. Joskus vuorossa voi olla vaikka pyöräilyä, kävelyä, tai se hölkkälenkki.

Crosstrainerilla menee sen 40 minuuttia. Tämän loputtua ei vielä ole nälkä, kun palkkari turvottaa vatsaani aika kivasti, vaikka sen määrä ei päätä huimaakaan. Mutta jotain sitä on fiksua suuhunsa laittaa ja kertoa keholle, että treeni on ohi. Usein hörppään maitoa tai nappaan jotain pientä, hiilihydraattipitoista, suuhuni. (Jos olen tehnyt pidemmän ja raskaamman liikunnan, syön ruoan.)

Crossailun jälkeen on vuorossa suihku. Suihkun jälkeen alan tehdä ruokaa. Ruoan tekoon menee toisina päivinä puoli tuntia, toisina päivinä vaikka kaksi tai kolmekin. Jos on niin pitkä valmistus-/kypsymisprosessi, niin teen sitä valmiiksi jo aikaisemmin, esimerkiksi heitän uuniin tai laitan kiehumaan ennen suihkua tms. Kun ruoka on valmis, syön. Ruoan jälkeen on aina kahvia. Joskus syön kahvin kanssa vielä vähän hapankorppua saksanpähkinöiden kanssa. <3

Das Perfekte Dinner -essu <3
Ruokaesimerkkinä toimii jonkin sortin kasvissyöjän pata. Vihannessekoitus,
tofua ja tomaattikastiketta.

Kun on ruoka syöty, kahvi juotu, on iltapäivä. Tässä kohtaa siivoan, jos on siivottavaa. Imurointi + lattioiden pesu vie aikaa yli tunnin. Liikaa neliöitä.. :’) Jos ei ole siivouspäivä, kirjoittelen esimerkiksi blogia, skypettelen äipän kanssa, kirjoitan päiväkirjaa tai puuhastelen jotain muuta. Pesen vaikka pyykkiä, kun sitähän riittää treenivaatteiden muodossa.. Tai sitten teen tätä, jos ilma sallii:

Mies tulee kotiin pääsääntöisesti joskus viiden nurkilla. Hänelle teen ruokaa, jos on jotain sellaista, mitä ei viitsinyt valmiiksi valmistaa, kuten esimerkiksi pihvin paistaminen tai vastaava. Höpötellään ja oleskellaan siinä yhdessä. Paljon tämän kohdan tekemiset riippuu siitä, onko miehellä punttitreenipäivä tai juoksulenkki, jota ei aamulla ennen töitä käynyt tekemässä.

Jos on kauppapäivä, niin sitten siellä käydään, kunhan mies on syönyt ja kahvitellut ensin. Sinne pitää (saa) tietysti vähän laittautuakin, eli meikkiä nassuun ja tukka kuosiin!

Ja farkut jalkaan! Onlyn Rodeo Drive -malli. <3
Mulla on näitä eri väreissä vissiin seitsemät. Farkkuja muuten
varmaan kolmetkymmenet. :D Näitä kyseisiä mulla on kahdet
samanlaiset.. Vahingossa ostin, kun en enää muistanut, että
oli jo kaapissa sellaiset. :’)

Joskus kuuden paikkeilla alkaa olla vähän nälkä, ja silloin syön sellaisen 60g protskupatukan, joita olenkin useampaan kertaan täällä hehkutellut. :) Sillä pärjää hyvän tovin. Telkkarista katsellaan arkipäivisin yhtä ohjelmaa, eli tietysti Das Perfekte Dinneriä. <3 Kyseessä siis Arvostele mun illallinen, saksalainen versio. Muita ei (tällä hetkellä) seurailla. Kaikkihan on saksaksi, tai dubattu saksaksi. Kaikki. Minä en kieltä osaa enkä juuri ymmärrä, mutta Das Perfekte Dinner on hurjan viihdyttävä ja pysyn useimmiten kärryillä. :D

Ohjelma kestää tunnin, seitsemästä kahdeksaan. Sen jälkeen on hieronta. Hierontapöytä siis leviäksi, minä siihen, ja puolisen tuntia hierontaa. Hartiat, yläselkä, trigger pointsit, joskus niskaa, yläpakarat. Nuo viimeiset siksi, että jos ovat kireällä, vetää mun alaselän toimintakyvyttömäksi kivun vuoksi.

Tuon jälkeen on yleensä pieni tietokonetuokio, tai sitten kirjoitan sitä päiväkirjaa. Sen jälkeen on paljon odotettu iltapalarahka-aika, joka on aina, joka päivä, aivan taivaallinen hetki. :D Se on vaan niin käsittämättömän hyvää. Siitä pesun kautta nukkumaan. Kello on silloin puoli kymmenen – kymmenen. Seuraavana aamuna taas viideltä ylös, pirteänä ja uuteen päivään riittää jälleen energiaa! Noin seitsemän tunnin unet on mulle (meille) se optimimäärä. Kahdeksan tuntuu olevan liikaa säännöllisesti nukuttuna ja aiheuttaa itsessään väsymystä. Kuudesta seitsemään tuntia on paras.

Ei tosiaan voi elämästä valittaa. Arki ja rutiinit on täällä itsessään jo täyttä luksusta. Tällä rungolla päivissä energiataso pysyy hyvänä, ruokailurytmi sopivana ja ylimääräistä aikaa jää kaikelle kivalle, mitä sitä sitten keksiikään tehdä. Tai sitten lepäilee, jos siltä tuntuu. Rutiinissani on itselleni kaikki tasapainossa – uni, liikunta, lepo, ravinto. Ja kun nuo on tasapainossa, voin itse hyvin. Kun voin hyvin, jaksan. Silloin pystyn antamaan itsestäni paljon. Kun panostan omaan hyvinvointiini, panostan myös minun ja mieheni väliseen suhteeseen. Ja tuohon suhteeseen panostaminen on loppupeleissä, tietysti, kaikista tärkeintä.

p.s. Luulin, että tästä olisi tullut lyhyt.. Oho. :D

12 vastausta artikkeliin ”Rutiineista”

  • onko Saksassa kotirouvittelu yleistä? Täällä Suomessahan kun kotiäitejäkään ei juurikaan ole. Jotenkin täällä on se häpeäkulttuuri, jos vain on kotona ”tekemättä mitään”, eli olematta töissä. Etenkin jos ei ole ”edes” lapsia. Tämä siis hyvinvointivaltiomme ajattelukaava. :/ Kotona oleva = työtön = yhteiskunnasta syrjäytynyt.. Huohh..

    No mutta siis ihanaa että saat käyttää aikasi oman hyvinvointisi ja parisuhteesi ylläpitoon, sillä se tosiaan on tärkeää! Itse uskon että vastaava tekisi hyvää, mutta minulle varmaan kuukauden loma riittäisi (olen ollut viimeksi niinkin pitkällä lomalla putkeen melkein 10 vuotta sitten) ja kaksi kuukautta niin kaipaisin opinnäytetyön ja muiden prijektien pariin :D Toisaalta, mitä ei ole kokenut, sitä ei tiedä.. :D

    • Täällähän on asian suhteen aivan eri kulttuuri, kotiin jäävä ei ole laiska tai huono. Täällä mm. yhteisverotus kannustaa siihen (mies tienaa enemmän kun vaimo on kotona). Kotirouvia pidetään arvossa ja niille, joilla on lapsia, tämä on aivan loistava juttu. Äiti saa olla kotona ihan vapaavalintaisesti niin monta vuotta kuin tahtoo. Vaikka kahdeksantoista! Tykkään tästä vanhanaikaisesta ajattelumallista, että mies tienaa ja nainen hoitaa kotia. Siinä on jotain ihan hirvittävän romanttista ja lämmintä.. :’) Ainoa vaatimus on olla naimisissa, niin voi valita jäädä kotiin. Hausfrau ei ole sama kuin työtön. Hausfrau on ihan vaan kotirouva. Papereissa ei lue työtön, vaan Hausfrau. :) Ehkä asiaan suhtaudutaan täällä näin, koska kotona oleva vaimo ei nosta mitään tukia valtiolta, koska tuo asia on hoidettu sen yhteisverotuksen kautta – mies tienaa enemmän. Ja siinä ei ole mitään huonoa tosiaan!

      Tämä systeemi on ihan käsittämättömän hieno. Ja nimenomaan lapsiperheille.. Surettaa kuulla noita uutisia Suomesta, kun toiset joutuu palaamaan töihin jo ennen kuin lapsi osaa edes kävellä, koska ei ole varaa olla kotona. :( Tällaisen Saksan systeemin kun saisi kaikkialle!

      Niin, että tänne vaan kaikki, suosittelen! :D

    • Niin ajattelinkin, että kulttuurikin olisi erilainen. Tuollainen ajattelumaailma Suomessa missä on paljon myös urasuuntaisia naisia olisi vain todella haastavaa saada tämänhetkiseen yhteiskuntaan istumaan. Mutta siis tosiaan Saksaan vain, jos alkaa Suomen malli ottamaan päähän :DD

    • Kyllä mä näkisin, että Saksasta löytyy samassa määrin myös niitä urasuuntaisia naisia. Suurimmassa osassa paikoista, joissa olen asioinut (virastot, lääkärit, pankit jne.), minua on palvellut nainen. Sanoisin, että hyvin on tasapainossa täällä tuo touhu, ja se on yhtä lailla ok valita kumpi tahansa vaihtoehto. :)

      Mutta joo, tänne tosiaan mahtuu. :D

    • Pakko vähän kommentoida tähän, että minusta tuo systeemi Saksassa ei ole pelkästään hieno juttu. :( Esim. ajatellaan vaikka maahanmuuttajanaisia, joille ei todellakaan tee aina hyvää jäädä pelkästään kotiin, vaikka siihen kannustetaankin. Ja maahanmuuttajiahan Saksassa on paljon. Miten naiset oppivat paikallisen kielen, kulttuurit ja tavat? Miten ehkäistään, ettei he jää pelkästään kotiin hellan ja nyrkin väliin? Entäpä maahanmuuttajien lapset? Miten he oppivat kielen, kun tarhan sijaan kannustetaan hoitamaan lapsia kotona? Ilman kieltä taas ei pärjää koulussa. Juuri tälläisten juttujen takia syntyy yhteiskuntia eri maalaisten välille ja turhaa kulttuurien välistä vastakkainasettelua. :/

      Hassua, miten eri tavalla vanhanaikaisuuden voi ottaa. :D Itse inhosin sitä siellä asuessani: opettajan teitittely, opettajan ”jumalallinen” asema ylipäätään, perheen kotiäidin ylenpäätön paapominen (itsenäisyyden totaalinen puute), isän asema… Tosin minun perheeni olikin vähän hmnn… persoonallinen, niin ehken sitten vaan nähnyt tuota systeemiä parhaimmillaan. =) Ja onhan tuo hienoa, että kotiäitiin/vaimoon suhtaudutaan positiivisemmin kuin Suomessa! Oma äiti on ollut paljon meidän kanssa ja poissa työelämästä, eikä kaikki sitä valintaa todellakaan tunnu sulattavan… Mikä tuntuu minusta pahalta, koska äidille me oltiin pienenä kaikki.

      Mutta joka tapauksessa mielenkiinnolla aina lueskelen sinun blogiasi ja näitä Saksa-kuulumisia. Ja siksi sytynkin välillä kommentoimaan turhan pitkästi. ;) Koet maan niin eri tavoin kuin, mitä minä koin, että saat melkein mut harkitsemaan uutta asuinvuotta Alpeilla, mutta OMASSA asunnossa, haha. Alpit on muutenkin jotain… <3 Ootteko käyneet jo Bodenseellä? :) Asuskelin melkein sen rannalla…

    • Onhan näissä asioissa aina kaksi puolta. Ymmärtääkseni suurin osa kuitenkin ihan vapaaehtoisesti hakeutuu kaikenmaailman kielikursseille, mitä on todella hyvin tarjolla erilaisissa opistoissa. Mitä lasten tarhassa käyntiin ynnä muuhun tulee, niin vaikka äiti olisikin kotona, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, ettei lapset olisi tarhassa. Äiti on kotona vaikka silloinkin, kun lapset ovat jo koulussakin. Yleisesti kannustus on tietysti se, että opitaan kieli jne. Mutta niin, voisi kuvitella että tässä on tosiaan myös tuo toinen puoli, varsinkin jos köyhemmistä maista tullaan. :/

      Bodenseella ollaan käyty. :) Ja useamman kerran siellä seuduilla ajeltu.. Se on kaunista seutua! Niin kuin ylipäätään tuntuu olevan koko tämä Keski-Eurooppa. :’)

      Mulla on muuten blogi myös pelkästään tähän Saksa -kokemukseen liittyen osoitteessa: http://noretreatbaby.blogspot.de jos et ole vielä vilkuillut. ;) Siellä on tekstejä alkaen siitä hetkestä, kun istuttiin laivassa matkalla tänne. Huh, vieläkin nousee kananlihalle kun miettii sitä hetkeä.. :’/

      Mutta joo, pitkästi saa halutessaan tarinoida, ei ole olemassa turhan pitkiä kommentteja! :D

  • Mäkin haluan kotirouvaks Saksaan :D HAHA! Ei vaan, mulla on kyllä kieltämättä maailman paras työpaikka ja nautin työstäni äärimmäisen paljon.. mutta silti, jos vois olla kotona ilman että on pakko tahkoa rahaa niin tekisin mielelläni paaaaljon vähemmän töitä :)

    • :D :D Ei muuta kun naimisiin ja Saksaan niin saat jäädä kotiin. Yksinkertaista! :’D Ja mieskin tienaa enempi kun istut itte kotona :D

  • Mitä vittua, etteks te ikinä pane vaa meette vaa nukkuu, huhhuh. on siinäki elämä.
    ja mitä helvetin alejuustoa se reajuusto on. täällä suomessa me syödään ihan raejuustoa.
    Ja millä rahoilla elelet siel? se varmaa ny on muutenki kyselty juttu mutta..

    • Kiitti nauruista! :’D

      Sä voit joistain muista blogeista etsiä niitä panojuttuja. Niiden läpikäyminen ei kuulu mun treeniblogiini.

Kommentointi on suljettu.