RIP kuminauha nro. 3

Maanantaita! Elämä on ihanaa vielä tänäänkin! :’) Kai teilläkin?! Aloitin treeniviikon jalka- & vatsatreenillä. Uuden kuvauspaikan kunniaksi suollan näytöllenne aika pitkälti koko treenin kuvina. :D Jalkatreeni toteutettiin nyt hieman pumppailutyyliin, johon päädyin paristakin syystä. Ensiksikin on perjantain luistelusta edelleen nivuset/sisäreidet kipeät, joten mikään syväkyykky ei nyt houkutellut. Toiseksi eilisestä sulkapalloilusta kiukustunut niska ei myöskään kaivannut harteille kymmeniä kiloja tavaraa. Onneksi on eri tapoja tehdä näitä treenejä, eikä sitä tarvitse helpolla itseään päästää missään tapauksessa!

Tämän päivän jalkaliikkeisiin kuului mm. takareidet kuminauhalla – leg curl on ball -pari.

Kyykkytankoon sidotun kuminauhan lenksukka nilkkojen ympäri ja hommiin.
Leg curl on ball. Kolmannessa kuvassa jatkan sen jälkeen kun en enää jaksa liikettä kunnolla, tipautan takamuksen alas ja rullaan. Ottaa takareisiin edelleen.

Tein myös pakarapotkua kuminauhalla, superiparina split squat hyvin pienellä painomäärällä (vrt. normaali 54,4kg -> 24,4kg).

Eikä naureta mun tukalle yön jäljiltä. :’D

Pakarapotkuissa kesken kolmannen sarjan napsahti kuminauha poikki. :( Odotinkin sitä tapahtuvaksi, sillä tämä oli hyllytetty kuminauha halkeamiensa vuoksi, ja viime aikoina olen bongannut halkeamien hieman kasvaneen. Viime elokuussa postasinkin edellisistä kuminauhojen rikkoontumisista. Tällä kertaa ei tarvinnut pelätä napsahtamista, kun oli niin selkeä paikka mistä tulee menemään poikki ja suurempi riekale lennähtää itsestä toiseen suuntaan. Ei siis sattunut. Pelästyin kyllä, aika iso ääni siitä lähtee. Harmi, että otin videolle ensimmäiset, enkä kolmannet sarjat!

Siihen jäi pelkkä lenkki. :(

Hetken aikaa ihmettelin, että mitä nyt sitten teen, kun meni ensimmäisen jalan kohdalla poikki, toistossa kuusitoista. Jotain vetkuttelin kaveriksi toisellekin jalalle, ettei vaan toiselle puolelle kasva jättipakaraa ja toiselle jää minipakara. :D Hahaa, no varmuuden vuoksi kuitenkin!

Tein myös loitontajia/pakaroita kuminauhalla pallon päällä istuen.

Nnnnggghh! Joo on ne isot pöksyt. :D

Kahdet setit tein tuota, mutta jostain ihmeen syystä se ei tänään oikein tuntunut missään. Eka kerta ikinä. No en jäänyt taistelemaan sen enempää, vaan kolmannet paikkasin pistoolikyykyillä, mikä salettiin tuntuu aina jossain. Tuskaista se sitten olikin. Hyi olkoon ja aivan ihanaa samassa lauseessa. :D

Yhdellä jalalla alas ja yhdellä jalalla ylös. Tästä tokasta kuvasta mulle tulee mieleen rukoilijasirkka. Se vähän naurattaa.

Vatsoille perinteiset triplat loppuun, eli russian twistiä penkillä, ab wheeliä ja hoovereita. Sama kuvina:

Kukkuu! :D Sitten rullataan ja sitten hooveroidaan.

Treeni oli kestoltaan 1h23min, keskisyke 118 ja maksimit 167 (ja kulutus 258kcal). Sykkeet selkeästi normalisoituvat pikkuhiljaa! o/

Treenin jälkeen en tehnyt tänään mitään aerobisia, kun ulkona on semmoinen ilma, että joko lähtisi tuulen mukana lentoon tai sitten syväjäätyisi. Kiva pohjoistuuli (ei). Crossailu ei taas kiinnostanut tänään yhtään, joten jalkatreeni oli siis aivan riittävä, kun fiiliksen pohjalta tätä liikuntaa tosiaan harrastetaan.

Näitä kuvia kun katselee, btw, niin voi reppana noita mun pohkeita. Mutta siinä on asia mille en mitään voi, kun tommosilla synnyin. :D Vielä vuosi sitten en olisi koskaan laittanut nettiin kuvia, joissa pohkeeni näkyy. Vasta viime kesänäkin menin ulkona ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen päällä jotain muuta kuin kokopitkää. Eli monta kesää on tässä välissä hikoiltu oikein huolella. :’D Onhan noista ennenkin täällä puhuttu, mutta uusille lukijoille tiedoksi, että siinä on semmoinen asia, johon en voi edes treenillä vaikuttaa. Niiden pitäisi olla kaksi-kolme kertaa nykyistä suuremmat, jotta vastaisivat edes normaalin treenaamattoman ihmisen pohkeita. Ja ne on aina pienet, vaikka painaisin sen kymmenen kiloa enemmän. Oiskohan syynä sitten se, kun oli pienenä ja koko kasvuiän aina alipainoinen, niin jäivät kehittymättä. En osaa sanoa. Teininä olin jo päättänyt, että isona otan pohjeimplantit! :D En onneksi ottanut. Ne on mun rimpulat ja saavat siksi nyt olla tuommoiset rimpulat, ettäs tiiätte. Mallimaailmassa näitä suosittaisiin, pitäiskös?!? :’D Haha! Jooei. Mennään näillä.

Loppuun harhautan teidät taas aiheesta toiseen:

As always. You’re welcome.

6 vastausta artikkeliin ”RIP kuminauha nro. 3”

  • Ootko sie tehnyt takareisiä ikinä silleen, että laittaisit käsipainon jalkojen väliin? :) Mie yritin joskus, mutta ei oikein onnannut mutta siun taidoilla vois sujuakin! Ehkä miullakin ois onnistunut, jos en ois turhautunut niin äkkiä ja vaihtanut viereiseen reidenkoukistuslaitteeseen :D

    • Tää on nyt se mun seuraava missio sitten, näin mä meinasin tehdä kunnes on taas toinenkin kuminauha! Ei sillä että oisin koskaan tehnyt ennen ja tuntuu kovin haastavalta ja siinä tulee mustelmia ja varmaan luut menee poikki, jajajaja.. Mutta ei auta itku. :D Pakarapotkun pois jääminen harmittaa kovin, kun nyt jo tuntuu kannikoissa, että aiemmin tuli tehtyä, on se tehokas! No uutta matoa (kuminauhaa) koukkuun (kyykkytelineeseen)! :D

  • Mä vaan toivon ettei mun pohkeet kasva vaan pysyisivät minimaalisina :’D En kyl muutenkaan uskalla pohkeita erikseen treenata ku oon penikkavaivainen ja en halua ärsyttää yhtään penikoita pohjelihaksen kasvulla.

    • Päinvastaisia ongelmia siis! :D Mullakin joskus penikat vaivailee, ohimenevästi kylläkin. Syytän kireitä kalvoja tuossa säären etuosassa!

  • Hahaa, minäkin olen pohkeeton ihminen :D Kaipa ne siitä vähän kasvaneet on mutta edelleenkin aika pikkuriikkiset.

Kommentointi on suljettu.