Pyjamakyykkyjä

Nähtävästi tästä on tulossa jonkin sortin tapa, että päivitykset tulee kirjoiteltua näin myöhään. Viime aikoina on vaan ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä ja asioiden hoitamista, että aiemmin päivällä ei ole vastaavia kirjoitushetkiä. Se on ehkä vähän harmi tämän bloggaamisen kannalta, kun ei sitä oikein muista enää tässä vaiheessa päivää kaikkea sitä, mistä tahtoi kirjoittaa, ja mitä ylipäätään siellä treeneissä tapahtui. Mutta sen voin sanoa, että jotain tapahtui, sillä mulla on jo nyt kankut vähän kipeät! <3

Tänään pääsin siis VIHDOIN kyykkäämään! Ja joka sorttista kyykkyäkin vielä! Kyllä tätä onkin odotettu! Viimeisestä kunnon jalkatreenistä on aikaa kolmisen viikkoa. Oli vatsatautia, kevyttä viikkoa, tatuoinnin parantelua.. Ja edelleenhän tuo tatuointi on paranemisvaiheessa (jalkatatuoinnit on hitaita..), mutta nyt sentään saa jo kengät jalkaan, eikä turvotusta ole, mikä aiheuttaisi tolkutonta hankausta. Siispä kyykyt palasivat. Ah! <3

Päivän treeniasuna mulla oli roikkuvat Hello Kitty -pyjamapöksyt ja toppi, jonka kanssa olin myös nukkunut. :D Heitin topin alle tuon urheilutopin, niin siinähän oli mulle kunnon kuteet kasassa! :’) Pesuun siis olivat seuraavaksi menossa, joten – kotitreenin parhaita puolia ;) – ei ollut tarvetta vaihtaa vaatetusta.

Kuminauhan käpälöintiä.

Ensimmäiset splitit tein ilman kenkiä, ajattelin sen onnistuvan, mutta olin kyllä väärässä. Tukijalka takana teki kipeää. Tuo treenihuoneen mikäliekumivinyylimatto ei vaan ole nyppylöineen se mukavin jalan alle. Kengät siis jalkaan ja sujui heti paljon paremmin. Painoissa himmailin paljon, sillä kolme viikkoa on todellakin tehnyt tehtävänsä. Splitti oli aikamoista hakemista ja kyykyt oli todella raskaita. Näin odotinkin olevan, joten mitään pettymyksiä ei tällä saralla tapahtunut. Päinvastoin (kyllä, se on yhdyssana), olin ihan fiiliksissä! Tässä välissä ei ole saanut kankkuihin kunnolla poltetta, eikä varsinkaan jälkilihaskipuja. Ei edes täsmäliikkeillä, kuten pakarapotkuilla. Ne onkin sellaista vemputusta ja vitkutusta, eikä sitä kunnon kehittävää treeniä, mistä mä tykkään. Hilavitkutukset sopii enemmän viimeistelemään kovaa treeniä. No nyt on tosiaan jo kankuissa arkuutta, eli ollaan palattu bisneksen pariin! Jiiihaa! Jonkin aikaa menee varmasti siihen, että päästään kolmen viikon takaiseen tilanteeseen jälleen. Saa mennäkin, kunhan suunta on oikea.

Vatsalle taas hirveät poltot pallon päällä tehtävistä rutistuksista ja voimapyörällä heti perään. Se on kyllä ihan lempparikombo tällä hetkellä! Ensin pallolla niin monta rutistusta, että vatsa menee kramppiin ja ylävatsa rutistuu rusinaksi ja melkein oksettaa. Pallolta pois ja jatkot voimapyörällä, niin monta kuin vatsa suinkin vain kestää. Ihan parasta.

Koska jalkapäivä on ruokapäivä ja ekstrahiilaripäivä, ruokalautaselle päätyi tänään riisiä. Riisin kanssa pieneksi silputtua parsakaalia ja yksi raastettu kesäkurpista. Tein nähtävästi niin paljon, että huomenna syödään tätä kanssa, vaikka ei olekaan jalkapäivä. :’) Ei haittaa, oli hyvää! Kesäkurpitsa tekee sapuskasta kuin sapuskasta sellaista pehmoista ja jännän kermaista. Siksi moni raastaa sitä myös aamun puuronsa joukkoon. Se ei välttämättä maistui ruoassa ollenkaan, mutta sen tunnistaa siitä kermaisuudesta. Ja sekös on mukavaa, että ruoka maistuu pehmoiselta!

Rahkahyvyyksiä tulossa. <3

Huomenna sitten olkapäitä, ojentajia, vatsaa ja vielä pari sarjaa hauiksiakin ekstrana! Jännä päivä edessä siis. :D Katsellaan onko huomennakin vielä samanlainen meininki, että postausta pitää naputella tähän aikaan. Mahdollisesti vähän rauhoittumaan päin nyt nuo muut jutut, joten ehkä saattaisi saada aikaiseksi postausta hieman aikaisemmin jo. Pitäisi noita muitakin blogeja päivittää, mutta aika on nyt vähän kortilla. Sen näkee siitäkin, että täällä kotona ei ole imuroitu kohta kahteen viikkoon ja sen ihan tosissaan huomaa. :D

3 vastausta artikkeliin ”Pyjamakyykkyjä”

  • Hihiii, kyykkyonnea! <3
    Tein tuossa joku päivä noitta pallovatsoja, vaikka yleensä en vatsoja erikseen treenaa, kun noita tulee niin paljon tanko ja akrobatiahommissa :) mutta oli kyllä hyvä liike, voi sitä poltetta…
    Yhdyssananatsi (kyllä se on sana) kiittää tuosta päinvastoin -huomautuksesta!
    Olenkin miettinyt että mistä se kesäkurpitsan kermainen vivahde mahtaa tulla. Olen siis havainnut saman ilmiön! Kesäkurpitsapuuro on nannaa :)

    Ps. Tämä mun onkin pitänyt sanoa ja kauan: tykkään hirveesti noista sun otsikoista! Ihan huippuhauskoja :D

    • Pallovatsat!<3 Mäkin sain inspiksen niihin Heidiltä ja oon niin rakastunut, että menen tänään ostamaan oman pallon Plussa-seteleillä. :’)

    • Aww ihanaiset pallovatsanaiset!! <3 :D Oma pallo on parasta ja pallovatsat superparasta! <3

      Ilo bongata muitakin yhdyssananatseja! ;) Välillä mun täytyy nähtävästi lukijoitakin vähän valistaa. :D

      Ja hei hieno homma, että otsikot uppoaa, niitä on hauska keksiä! :’) Mulla harvemmin on niiden suhteen vaikeuksia, vaikka semmoinen ilmiö tuntuu monen keskuudesta löytyvänkin.

      Toivottavasti Elina löysi ihanan oman pallon! :’)

Kommentointi on suljettu.