Punttia kropalle ja aerobista mielelle

Kissa antoi tänään nukkua kahdeksaan asti, mikä on aika huima juttu! Nukkumassakin oltiin jo ennen yhtätoista vissiinkin, joten hyvin sai unta. Ja eiköhän sitä ollut sitten koko päivä ihan hirveä kiire, vaikka ei periaatteessa ollutkaan, mutta silti. Kun on tottunut, että tietyt asiat tapahtuu tiettyyn aikaan päivästä ja tietyllä rytmillä, niin on olevinaan heti hirveä kiire, kun ruoka onkin viideltä eikä yhdeltä ja kauppaan pääsee kolmelta eikä yhdeltätoista jne. Kriisi! Vai miten se meni. :D Hirveä nälkä ollut koko päivän, mikä onneksi suureksi osaksi helpottaa syömällä (mutta yllättävän vähän silti). Eilen oli jalkapäivä, siispä tänään on nälkäpäivä. Näin mulla tuntuu menevän aina.

Perustöyhtöhyyppäpallopää.

Oli selkävatsakylkitakaolkapääpäivä (on se sana). Vähän teki mieli tehdä jotain muuta kuin ainaisia samoja, ja toisaalta tietyt lempparit piti siellä olla. Vatsalle tulikin yksi liike lisää ja vähän rukkasin järjestystä kanssa. Aloittelin hooverilla ja heitin pitkästä aikaa myös 20kg selälle (2min-1:30min-1:30min). Superiparina nostelin koipia punttipenkillä maaten. Noiden jälkeen oli jo niin hirveä hapotus, etten tiennyt miten päin olisin ollut!

Näiden lisäksi tein superina voimapyörää (3×30) ja russian twistiä. Olin varma, että kädet oisi tuossa kohtaa jo niin poikki (hartiakireyksien vuoksi, kun alla oli hooverit ja voimapyörä), etten voisi heilutella venäläisessä 20 kilon kiekkoa, joten starttasin viidellätoista. No, eipä sitten tuntunut missään. Edes siis vatsassa. :D 50 veivasin. Seuraaville kahdelle kerralle 20kg niin kuin aina ja molemmilla meni 40.

Siihen päälle vielä pari sarjaa kylkiä (28,5kg 20 – 18/kylki) ja sitten oli keskivartalo tehty. Seuraavaksi selkää ja takaolkapäitä, triplana setillä kulmasoutu mutkatangolla -> alatalja kuminauhalla -> facepull kuminauhalla.

Tässä kuminauhailussa tulikin uusia haasteita, kun otin uuden paketista (koska olin sen edellisen sitonut eilen tuonne punttitelineeseen, as you may see), ja sehän oli näin alkuun aivan hemmetin jäykkä! Eihän se meinannut venahtaa laisinkaan. Alatalja otti hauiksiin ensimmäisinä ja facepull oli melkein vain yleisesti mahdoton, koska ei se yksinkertaisesti venynyt tarpeeksi, että oisi saanut haettua tuntuman oikeasta kohdasta.

Facepullia varten piti mennä ihmeellisiin asentoihin, laittaa toinen jalka eteen etten lennä nenälleni ja istua toisen nilkkani päällä. Ne on mun varpaat kun tuolta pyllyn alta pilkistää. :D No, kaiketi se meni jonnekin kuitenkin, vaikka ihan yhtä suurta tuntumaa ei tällä tullut kuin ensimmäisellä naamavetelyllä viime kerralla. Asentokin kun kärsi. Vaan eiköhän tuo tuosta löysty taas sopivaksi kun ahkerasti käyttää. Ja määhän käytän.

Ja vaikka oli olevinaan mukakiire, niin oli aivan järjetön himotus crossailla. Lähinnä teki hirveästi mieli taas kattella Big Bang Theorya ja näinhän mun oli pakko tehdä. Eikä yksi jakso vaan riitä, kun niitä pitää olla kaksi. Eli neljäkymmentä minuuttia painelin menemään ja vaatteet oli märät sen jälkeen. Oli ihan parhautta ja oisin jatkanut mielelläni vaikka kuinka pitkään. Vitsit, että tykkään tuosta! Tykkään tosiaan aerobisesta varmaan yhtä paljon kun puntteilustakin. Ehkä syynä on se, miten en joskus jaksanut tehdä yhtään mitään ilman, että hengästytti niin paljon, että luulin kuolevani siihen paikkaan. Se oikein sattui keuhkoihin ja sydän tahtoi rinnasta ulos. Muistan kun aloin aikoinani crossailla tuolla, niin aloitin ihan kymmenestä minuutista, en jaksanut enempää. Vaikka olin puntteillut joten kuten (eli räpeltänyt) jo jokusen vuoden, niin tuollaista aerobista en ollut tehnyt, koska luulin, etten vain pysty. Että sydän on huono. Olikohan vasta 2010 kun sain kipinän, että tahdon tehdä tuotakin siinä ohessa. 10 minuuttia ensin, sitten se nousi kahteenkymmeneen. Puoli tuntia, 45min, tunti.. Kerran kokeilin, että miten pitkään kykenisin ja menin 90min. Kyllä pitkä matka oli tultu siitä kymmenestä vaivaisesta minuutista! Sittemmin en ole moisia sessioita nähnyt tarpeelliseksi, luulen, että tällä hetkellä saisi mennä tuntikausia ja pitäisi varmaan lopettaa, kun tulisi nälkä tai pitäisi mennä nukkumaan. :D Soutulaitteella, jollainen mulla muinoin myös oli, olin ennen tuota tehnyt aerobista, mutta se ei ole niin rankkaa jo pelkästään siitä syystä, koska siinä istutaan. Se meni rikki kesken soudun ja jäin kaksin crossarin kanssa. Oli pakko tutustua. :D En toisaalta ole myöskään kyennyt kävelemään tällaisia kävelylenkkejä, joita nykyisin teen. Ne aloitin vasta 2011. Silloin en olisi ikinä voinut kuvitellakaan millaisiin mittoihin nuo lenkit venyy ja kuinka paljon niitä tekee. Kuinka paljon niitä pystyy tekemään, kuinka pitkälle pystyy kävelemään. Saati sitten esimerkiksi vaeltamaan Alpeilla hirmuisen haastavaa reittiä! Aivan käsittämättömän huikeaa ajatella miten pitkälle on tultu.

Painopiste mulla on aina puntilla, mutta aivan yhtä tärkeää on mulle nuo aerobiset ja niistä en tahdo luopua. En edes sen vuoksi, että kehittyisin nopeammin. Hirmuisen tärkeitä ne on. Ehkä eniten mielelle, vaikka kroppa ja sydän niistä on hyötynyt aivan tajuttomat määrät myös.

Ei pitänyt edes kirjoittaa aiheesta, mutta siinä sitä nyt on. :D Tässä kohtaa naputtelin otsikonkin postaukselle. Mutta palatakseni tähän päivään, ruoaksi tehtiin uunissa parsakaalia (vaihteeksi) ja kaveriksi ensimmäistä kertaa myskikurpitsaa jossain muussa muodossa kuin muussina. Laitoin ihan vain paloja uunipellille kaalien kanssa ja jätin kurpitsat maustamatta kokonaan, koska tuo on vain niin tajuttoman maukasta jo sellaisenaan. Ja niin tosiaan olikin. Lautaselle taas jättimäisen salaattivuoren päälle (kyllä, olen hamstrannut sitä aivan liikaa kaupasta viime aikoina ja on vaikeuksia ehtiä syödä pois). Ihan kyllä hassun näköisiä nuo kurpitsat tuossa, kun ei ole mausteita ja on tuon värisiä. Tuli itselle lähinnä mieleen, että oisi jotain jälkiruoka-aineksia siinä ruokalautasella.

Nyt jatkan lauantain viettoa (mm. syöden :D) ja oottelen, että tuleeko sitä migreeniä tänään enää sitten laisinkaan. En usko kyllä enää tulevaksi. Mutta ei se mitään. Huomenna mää kerron, että mitä nyt vahvasti epäilen syyksi. Yhdeksän päivää menty migreenittä nyt.

8 vastausta artikkeliin ”Punttia kropalle ja aerobista mielelle”

  • Mäkin oon ihan sekasin crossarista, se on ihan ylivoimasesti mun lempilaite salilla! :D Ihan sama mitä teen salilla ni pakko päästä heilumaan crossarin kanssa ees kymmeneks minuutiks treenin loppuun. Jotenki nautin ihan hurjasti siitä valtavasta hien määrästä sen huitomisen jälkeen… :D

  • Minä luulin löytäneeni crossarin ihanuuden noin kuukausi sitten, mut tän viikon jälkeen alan taas kallistua enemmän juoksemisen puoleen. Ulkoilmaa ja vaihtuvia maisemia ei vaan voita mikään – ihan sama, että mitä crossaillessa katselee ;)

    Ps. On se jännä, mihin kaikkeen pystyy.. kun viitsii yrittää. Huikee nainen <3

    • En yhtään epäile, että ne jotka tykkää ja kykenee juoksemaan, nauttii siitä kaikista eniten. ;)

      Ja on se jännä! Pitää vaan panostaa. :)) Kiitos toinen huikee <3

  • Noi sun tatuoinnit on niin hienot! <3 Ja toki, onhan toi sun kroppasikin ihan mieletön! ;)

    • Ooo, kiitosta! :) Mää kanssa noista tatskoista tykkään hirmuisesti. :) Paitsi lisää pitäis tietty saada hirveät määrät! :D

  • En voi olla ihailematta sun kroppaas. Ehkä mullakin nyt toivoa on kun sain itelleni yhden kokonaisen huoneen omaan käyttööni ja asinne iskin kaikki jumppavermeet. Tahtoisin vaan lisäks viel perus tangon ja levypainoja.. tietty myös käsipainosetti ei olis pahitteeks =)

Kommentointi on suljettu.