Perille menee, mutta ei se kyllä haittaa


Jos eilen oli maailman huonoin tuntuma jalkatreenissä, niin tänään oli kyllä maailman paras tuntuma olkapäissä! Aloitetaan sen verran vielä eiliseltä, että olipas kuitenkin kiva, kun peiliin vilkaisi kauppaan lähtiessä, että herramunjee! Mullahan on jonkinmoinen takareisikaari. Eli jotain on onneksi joskus mennyt sentään perille. Wohoo. :D
Poikkeuksellisesti ei Onlyja jalassa. :O
Nää on mun ainoat Levikset. Hyvä malli.
Mutta tähän päivään! Ojentajia ja olkapäitä oli edessä ja hieman muokatulla ohjelmalla mentiin. Selkein muokkaus oli tietty se, että vatsaa + kylkiä en tehnyt tällä kertaa laisinkaan, koska edelleen on maanantain tunnin vatsasetistä koko keskikroppa hellänä. :’) Mutta nii, jos viime olkapäätreenissä jäi se suurin pumppi puuttumaan, niin tänään se metsästettiin ja saatiin. Pystypunnerrukseen (tangolla) lisäilin painoa vaan lisää ja suurin parhauskeksintö oli tehdä viparit (90°) yksi käsi kerrallaan. Keskittyminen treenattavaan lihakseen on ihan eri luokkaa kuin että huitoo kaksin käsin menemään (vaikka ei niitä nyt huidota menemään silloinkaan, mutta kuitenkin :’).)

Siis tosi viehkeän näköistä taas.. :’D

Tein oikein hitaaaasti ja ylhäällä hetken pito. Uuuu mikä polte! Tästä mä tykkäsin ihan hirveästi. Tätä lisää! Mut ei heti. Ens kerralla sitten taas.

Pumppiin meni ja täti muuttui muikeaksi.

Ojentajat sai kanssa vähän erilaista kyytiä, kun otin mukaan viimeiseksi liikkeeksi dipin. Dippejä oon viimeksi tehnyt joskus joulukuussa ja silloin piti lopettaa, kun henki salpaantui ja olkapäät tuntui repeytyvän juuriltaan. :D Nyt kun edelleen päivittäin venyttelen tuota ryhtiä paremmaksi, niin uskalsin kokeilla taas, kun tiesin rintakehän olevan aiempaa enemmän auki ja olkapäätkin vähemmän huonossa hapessa. Superiparina dippi oli tälle:

Viimeisen toiston kauneutta. :DD

Hetken sitä mietin, että missä oikein dippailen, kunnes keksin kyykkytelineen. Ensimmäiset tein jalat pallolla, mutta siitä ei melkein tullut yhtään mitään, kun suurin osa energiasta ja keskittymisestä meni siihen, ettei pallo pyörähdä jonnekin muualle. Jalat penkillä tein seuraavat ja se sujui kivasti.

Tossa siis kädet. Se on tommonen vino tanko, eli kulma suoraan kämmentä vasten, mutta mitäpä siitä. Nätit jäljet jäi kämmeniin. :D

Tällä kertaa ei tosiaan olkapäät repeytyneet irti eikä henkeen ottanut, eli tätä voi siis jatkossakin tehdä. :) Tuolleen superin kakkosliikkeenä aika kiva, kun ihan uupuneille ojentajilla sieltä dippailee kädet finaaliin. Ei tartte lisäpainoja syliin!

Tunnin verran treenailin ja tosi hyvä fiilis jäi. Oisin mennyt kävelylle, jos aamun aurinkoinen sää ei olisi muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi. Joku toinen päivä sitten taas. Yllättäen se crossari ei vieläkään vedä puoleensa.. Suurin syy on varmaan se, että edellinen TV-sarjaboxi on katottu ja pitäisi aloittaa joku uusi. En ole vielä keksinyt minkä tahdon katsoa! Joku päivä sitten taas. ;) Onneksi saa mennä fiiliksen mukaan näitä treenejä, eikä oo pakko tehdä mitään mitä ei tahdo. Jee. :D

No sillä asenteella. :’)

2 vastausta artikkeliin ”Perille menee, mutta ei se kyllä haittaa”

Kommentointi on suljettu.