Oon mä vielä hengissä!

Olkoon tämä tällainen ’Olen vielä hengissä’ -tyyppinen postaus, kun ei sen suurempaa raportoitavaakaan ole. Yhteenvetona pari viime päivää siis, ja hirveä kasa kuvia ainakin jollei muuta. :’)

Treenit on siis jatkuneet ihmepikkuflunssailun jälkeen ihan normaalisti, niin kuin mitään tässä välissä olisi koskaan ollutkaan. Flunssa kesti siis käytännössä kolme päivää, eikä nostanut edes kuumetta. Joten täysissä voimissa treenaillaan taas! Heti alkuun vaatimattomasti lisäsin painojakin vähän sinne tänne ja hyvin on noussut. Pystypunnerruksissa (tangolla) nousee nyt 2,5 kiloa lisää, vipareissa kilon enempi, lying triceps extensioniin lisäsin 0,8 kiloa, tangolla tehtävään kulmasoutuun lisäsin 2,5 kiloa. Lisäksi vaihteeksi mylläsin vähän (joo tiedän, liikaa ja liian usein!), kun rutiinit hakee edelleen uriaan. Tosin turhaa myllätä niitä nyt kohdilleen, kun pian ne ovat jotain ihan muuta joka tapauksessa. Until then..

Suurimpana erona on se, että otin vatsalihasten tekemisen pois, siis POIS, selkä/hauispäivältä! Treenin aloittava (yksi) hoover jäi, mutta muut pois. En osaa edes sanoa miksi. Kokeilun vuoksi vain vissiin. :D Mitä minä sillä aion saavuttaa, en tiedä, en ehkä mitään. Tämä jätti tietysti tilaa kyseiseen treenipäivään ja piti niitä koloja jollain paikkailla. Paikkailin sitten rear delt inverted row -liikkeellä. Saa takaolkapäätkin vähän kyytiä. Ja selkä tietty entistä enemmän samalla.

Hauiksille otin treenin loppuun varsinaisten liikkeiden lisäksi kidutusta, eli pienillä painoilla ylimääräisenä niin paljon kuin menee. Ihanaa tuskaa, kun kädet on jo ihan kuolleet ennen niitä. Tänään ylimääräisenä kuudella kilolla meni loppuun 18 toistoa ja neljällä kilolla 28. Ooo sitä lihaksessa olevaa polttelua. <3

Ugh. :’D Toi hihojen rullaus vaan jotenkin muuttaa koko olemuksen semmoiseksi.. no, ugh -olemukseksi. :’D

Ja kun yhdeltä päivältä otti vatsat pois niin niitä pitää tietysti tehdä enemmän jonain toisena. Tässä (jopa oikeassa järjestyksessä tällä kertaa etenevä) kuvasarja tämän hetken lempparista, joita lisäsin 2 x maksimeista 3 x maksimeihin:

Oiiiikein ylös ja hiiiiitaasti alas. En muista milloin viimeksi olen saanut vastaavan poltteen vatsaan, se on kuin iso jättikramppi ja sitä jatkaa silti naama irvessä ja kyynel silmässä. No ei ihan, mutta ei se kaukana ole. :D Noiden nostojen jälkeen on kiva jatkaa hetki perinteisillä jalkojennostolla, jossa peppu ei irtoa alustasta. Se vasta tuskaa on, kun se polttelu vatsassa ei pääse helpottamaan välissä ollenkaan.

Loppuun pakko laittaa tätä ilmeellä -osastoa. :D Siis siinä ne kuudet kilot nousee vipareissa, mutta onko se sitten nättiä? :’D

:D:D:D Toi toinen silmä menee aina kiinni kun on rankka suoritus, siinä tietää että mennään äärirajoilla hei :D

Pahoitteluni aiheuttamistani painajaisista. :’D

25 vastausta artikkeliin ”Oon mä vielä hengissä!”

  • Eipähän sen treenin tarvii aina niin nättiä ollakaan (huomaa, kuinka tässä samalla yritän oikeuttaa myös omia naamanväänteitäni viimeisten toistojen aikana…);) Kyllä kunnon irvistykset kertovat kunnon treenistä!

    • Heheeh, joo ei se tosiaan aina niin esteettistä ole.. Joskus voi olla vaikka sammakkona räpiköimässä jumppapallon päällä :D :’D Se niin on paras kuva ikinä!!

  • Kunnon irvistelyt, tietää ettei millään pinkeillä painoilla söpöstellä ;-D !! Rupesin miettiin omia ilmeitäni salilla… En ole nähnyt, mutta voin vain kuvitella xD

    • :’D Mä aina huomaan että mulla menee toi toinen silmä kiinni kun joutuu oikein töitä tekemään kunnolla ja nyt on sitten kuviakin siitä. :’) Onneksi en treenaile missään salilla ihmisten keskellä :D

  • Noi kuvat selästä on sanoinkuvaamattoman ihania! Sun selkähän on upee! terv. Kateellinen!
    Tuo uus liike näyttää kivalta! Voisin itsekkin kokeilla :)

    • Voi kiitos Sartsa! :’)

      Noita jalkojen nostoja täytyy kyllä vielä vähän hehkuttaa – se niiiin polttelee! :)

    • Niitä tykkään kans tehdä! :)

      Toivottavasti pääsen pian taas reenaamaan, oli tänään sellanen reeni että oksat pois! Jaksaakohan huomenna edes sängystä ylös :D

  • Ugh kuva, tai siis teksti siinä alla alkoi naurattaa, koska juuri eilen illalla aloin samaisesta syystä ”pullistella lihaksiani” jalat reteästi levällään koukussa apinannaamailme kasvoilla. Ja kyse ei ollut mistään voimainharjoittelusta, vaan siitä että käärin yöpaitani hihat juuri noin naaman pesua vsrten. Hihat tekivät tosiaan juuri sellaisen ugh lookin, että oli pakko vähän pelleillä. :’D

  • Eipä liity tähän, mutta huomasin että monet anoreksian kanssa painiskelevat/painiskelleet kommentoi sulle kauheesti ”oi oot niin ihana, esimerkillinen, rakastan sun masuu, voi kunpa mäkin vielä, ahh!<3..”.
    Kertoo varmaan _jotain siitä miltä sä näytät? Ja anorektikoille se itsekuri on jotain enemmän kuin elämää, jota sulla tosiaan piisaa, sanoisin liikaa.
    Mulla ei itsel ole anoreksia-taustaa, et ole mun ihannekeho, en ihaile sellaista ettei syö mitään ”epäterveellistä”. Musta ihanne on se, että on timmi ja muodokas nainen, ei rasvaton kroppa. Ja musta sellainen ”voin syödä juhlissa mitä tarjotaan, oli se sitten kakkua, lasagnea, alkudrinkki ihansama” on paljon terveempää kuin ”kieltäydyn kaikesta paitsi omista turvaruuista joita syön vain kotona, tiettyyn aikaan samalla kaavalla”. Jos joku tulee ryppyilee, että olet vain kateellinen piste Joo, niin sanon jo nyt EN OLE KADE. Ja että millanenkohan ryhävalas siellä on, niin voin sanoa että en ole. Uskallan myöntää että olen laihahko, ei siihen vaadita BJn kroppaa.
    Musta vaan terveelliseen ruokavalioon kuuluu herkut edellämainitulla tavalla.
    Enkä tosiaan ymmärrä sun ”elämän” tapojen ihannointia, koska toi ei ole sitä täysillä elämistä, ei ainakaan mulle. Sä voit toki hujata itseäsi ja myöhemmin ehkä heräät siihen mihin se elämä tulikaan tuhlattua.
    Oli pakko purkaa mitä tää blogi mulle edustaa, en toki odotakaan saavasi sinulta tähän kunnon vastausta, korkeintaan ”voi kiitos puss! <3 ;)”.

    • Eipä tee mieli pusuttaa. Sanon vaan, että HUOH.

      Mielipideasioita jälleen kerran.

      Ja totean myös, että yllättäen ei ymmärretä sitä, että joku voi ihan täysillä elää näin, ihan syömättä jopa herkkuja (p*skaa), ja nauttia joka h*lvetin sekunnista. Sanoisin, että moni huijaa itseään sillä, että ajattelee minun huijaavan itseäni. Kai se tekee heidän omasta elämästään helpompaa.

      Ahdasmielinen maailmankatsomus on se, että on yksi ja oikea tapa elää. Minä taas en ole koskaan väittänyt, että oma tapani on se oikea tapa elää. Se on oikea tasan ITSELLENI ja veikkaampa, että se on 98%:lle ihmisistä täysin väärä.

      Anoreksia-/syömishäiriökortin heiluttelu on sitten jo niin vanhanaikaista ja loppuunkulutettua, että siihen en jaksa edes ottaa kantaa.

    • Anonyymille

      Huomasit, että monet anoreksian kanssa painiskelevat ihailevat tätä blogia? Ihanko lääketieteellisen diagnoosin teit useammasta BJ:n lukijasta jonkun ihailevan kommentin perusteella? Ja kaikenlisäksi pidät meitä lukijoita tyhminä lampaina, jotka ei osaa muutakuin ihailla ja matkia muita?
      Siitähän en tiedä mitään, elääkö BJ täysillä vai ei, koska en fyysisesti ole hänen elämäänsä näkemässä, mutta jos nämä kirjoitukset yhtään pitää paikkaansa, niin tämä mimmi ei juuri muuta tee kuin elää täysillä. En itsekään saa mitään nautintoa ja ”täysillä elämisen” tunnetta siitä, että syön herkkuja. Lähinnä niistä tulee maha kipeäksi ja finnejä naamaan. Pitäisikö minun silti syödä niitä, koska sinun mielestäsi se on oikea tapa elää? Jos kaikki eläisivät elämäänsä niinkuin sinä näet oikeaksi, vaikka eivät pitäisi siitä, olisiko se silti sitä täysillä elämistä? Eikö täysillä eläminen enään tarkoitakaan sitä, että tekee niitä asioita joista ITSE nauttii?
      Lopuksi vielä, toit tekstissäsi yhden järkevän asian esiin, nimittäin sen, että maailmassa on monia kauneusihanteita. Siinä olet oikeassa, ja sehän on maailman hienoin asia! Sillä eikö olekin tärkeintä, että meistä jokainen tuntee olonsa kotoisiksi juuri niissä nahoissa joissa elää, vaikkeivat muut olisikaan samaa mieltä?

      -Satu

  • Koklasin tänään tota sun takaolkkis liikettä ja oli kyllä hyvä! tulee jatkossakin varmasti käyttöön :)

  • Jos BJ on onnellinen ja omaan elämäänsä tyytyväinen, niin voiko paljon enempää toivoa? Anonyymi voisi harkita jonkun toisen blogin lukemista, kun ei kerta tästä saa itselleen mitään.

    Miten toi herkuttomuusasia on monelle niin herkkä?? Käsittämätöntä.. Jos niitä ei tee mieli, eikä niistä tykkää, niin miksi niitä pitäisi syödä?? Tunnen muitakin, kenellä vain ei ole tarvetta syödä herkkuja. Ja huomasin itsekin, että kun olin lapsen kanssa kotona ja oli aikaa suunnitella syöminen vähän järkevämmin, eikä ollut stressiä mistään, niin ei myöskään ollut minkäänlaisia mielitekoja herkkuja kohtaan. En siis niitä väkisin syönyt. Minusta siis BJ:llä on ihannetilanne. Toki jos herkuttomuus on työn ja tuskan takana, niin ei varmasti olekaan hyvä ja silloin on ihan ok syödä joskus jotai hyvää, mutta en näe mitään järkeä siinä, että niitä olisi kaikkien väkisin syötävä.

    Minusta BJ:n vartalo on todella kaunis! Kuten myös moni muu vartalotyyppi.

    Ja onhan täällä vilahtanut ainakin valokuvausharrastus, mutta se ei ole tämän blogin asia. En ymmärrä, miten joku voi käsittää niin, että koko elämä olisi siinä mitä tähän blogiin kirjoittaa, kun monta kertaa BJ on painottanut, että tämä on treeniblogi. Eihän me tiedetä BJ:n miehestäkään juuri mitään muuta kuin, että hän on maratoonari, älykäs ja komea ;)

    • Vahvistan tiedot miehestä oikeaksi. Lisäisin vielä, että vaatimaton ihmemies.

    • Miehen kommentille pitää ensin nauraa :’D Mun vaatimaton ihmemies.. :’) <3

      Ja Marille suurkiitokset. Puit ajatuksiani sanoiksi. Ja kyllä, oisihan se hirveää olla syömättä kaikenmaailman herkkuja, jos tämä taistelua olisi. Mutta kun ei tee tippaakaan mieli, en ymmärrä sitä käsitystä, että väkisin pitäisi syödä, ’koska kaikki muutkin’ tai ’kyllähän kaikkien nyt pakosti herkkuja mieli tekee!’. Yhtä vähän mun tekee mieli alkoholia, pitäisikö sitäkin väkisin? Entä tupakkaa? Toivottavasti muita aineita ei sitten ainakaan. :(

  • Hah, nuo ihmeelliset treeni-ilmeet on täälläkin tuttuja. Viimeksi tänään kyykkäillessä tuli kyllä väänneltyä naamaa niin, että on vain hyvä, että salini kyykkypaikalla ollessa olet aksvot seinää päin. Toki edessä on peili, että pääset itse todistamaan urpoilusi. Pitäisi ehkä joskus pyytää joku kuvaamaan treeniäni, niin saisi ikuistettua omia silmien- ja ohimosuonienpullisteluvääntelyitä.

    • Hihiiihh, mä olen iloinen että muutkin ilmeilee :D Ihan parasta on ottaa videokuvaa ja napsia sieltä niitä parhaita ilmeitä. :’D

  • Sun blogi on niin inspiroiva, ettet uskokkaan! Ite harrastanu potkunyrkkeilyä, mutta kuvasi ja blogisi inspiroi mua alottamaan myös cross circuitin muutama kuukausi sitten :) Aivan upeaa!

    startafight.blogspot.fi

    • Oi kiitoksia! Tulin tästä kovin iloiseksi! :) On aina mukava kuulla, että on inspiroinut aivan uuden aluevaltauksen pariin, loistavaa! :’) Ja pitää selkeästi vilkuilla sunkin blogin puolelle! ;)

Kommentointi on suljettu.