Olipa kerran pyörälenkki

Nyt on helle. Perjantaihin asti pitäisi pyöriä lämpötilat siellä kolmenkympin pintaan. Eilen ei vielä ollut kuuma vaan olisi ollut jokseenkin sopiva ilma hölkkälenkille, mutta sitten tuuli oli (säätiedotteen mukaan) sellaiset 8m/s. Asutaan tosiaan keskellä peltoja ja täällä tuuli tosiaan tuntuu. En edes harkinnut lenkkiä enää siinä vaiheessa.

Tänään on tuuli laantunut ja lämpötila noussut. Huomista jalkatreeniä silmällä pitäen en yleensä tee mitään aerobista, mutta kun on tuollainen keli, niin pakko se oli jollain lailla siitä hyötyä. Normaalisti olisin makoillut parvekkeella, mutta siihen osuu aurinko noin neljästä kuuteen ja silloin on menoa, niin piti mennä päivällä oikein ulos asti. Täällä muuten päivän lämpöhuippu osuu myös aina tuohon alkuiltaan. Hassua.

Päätin siis käydä polkaisemassa treenin jälkeen lenkin pyörällä. En yhtään tiennyt mihin menisi, päätin vain että jos tunnin menisi yhteen suuntaan ja vasta sitten alkaisi etsiä reittiä takaisin kotiin. Aurinkorasvat iholle ja menoksi. Meinasi iskeä epätoivo kun pääsi pyörälle, kun kumit olivat tyhjät. Onneksi vieressä oli miehen pyörä, joka on samanlainen kuin omani. Laskin satulan alas ja siirsin satulapehmusteen (herkkä pyllyni kaipaa sitä!) siihen. Sitten menoksi!

Ja olihan lämmin. Koitin mennä rauhallisesti. Päätin mennä entuudestaan tuttua reittiä, jossa kävin joskus kolmisen kuukautta sitten. Eipä ole itsestäänselvyys, että jos jossain oli silloin tie, se olisi siellä edelleen.. Oli ihan umpeen kasvanut. Heinää, kukkia, ohdakkeita ja nokkosia. <3 Kymmeniä metrejä, eikä tietä. No menin silti. Ajattelin, että on se tie siellä jossain olemassa eikä tarvitse pelätä, että tipahtaisi yllättäen jonnekin kuoppaan. Kyllä vaan sattui, kun nokkoset hakkasivat sääriä ja sain iskuja niistä pikkurilliä myöten. Vähän hermostutti, että jos nuo menevät pinnojen väliin ja kaadun, mutta selvisin sittenkin! Poltti niin maan perkuleesti, mutta selvisin.

Tuon jälkeen aloin etsiä uutta reittiä ja tahdoin ylös, kun ylös oli mahdollista kiivetä, mäkeä riittää. Aloitin nousun, joka ei ollut suora jyrkkä, vaan loivasti meni. Sitä oli kiva polkea. Sitten bongasin juurikin suoran ja jyrkän loputtoman näköisen hiekkatien ylös mäelle, jonka päätin polkea ylös. No ei siinä hyvin käynyt. Miehen pyörässä ei nähtävästi voinut vaihtaa vaihteita niille pienimmille. Ensimmäiset seitsemän vaihdetta oli poissa pelistä. Ketjut vaan ruksuttivat ja meinasivat hypätä pois kokonaan. Niiden sijaan minä sitten hyppäsin pois, kun ei niillä suuremmilla vaihteilla ollut mitään toivoa polkea sitä mäkeä. Vähän harmittaa, olisin tahtonut nähdä josko olisin sen päässyt. Syke oli 173 tuossa vaiheessa, eikä se siinä taluttaessa niin hirveästi laskenut. Oli se jyrkkä. Mäen päällä hengitin vähän ja otin puhelimella pari kuvaa.

Tuolta jostain minä tulin mäelle.
Tuonne minä en lähtenyt.
Tuossa on kulkuväline.
Ja tuonne päätin lähteä.

Menin paljon ylämäkeä ja paljon alamäkeä. Kun lopulta löysin tien pois tältä mäeltä, se oli hurjan jyrkkä ja isoa kiveä täynnä oleva hiekkatie. Piti mennä hyvinkin hitaasti tien keskellä olevalla jonkin sortin nurmella. Sen verran sai jarrutella ja oli jännää, että syke oli kiitettävät 120 tuon laskunkin aikana. Siitä sitten kotia kohti.

Pyörä talliin ja sisälle. Iholla tuntui ja näkyi pieniä ötököitä. Varmaan satoja pieniä ötököitä. Kiemurtelivat ja kutittivat pitkin nahkaa. Tukassa oli isompi ötökkä. Naama oli täynnä niitä pieniä. Silmään oli mennyt muutama, taisin syödä pari ja snorttasin nenääni ainakin yhden. Join äkkiä vettä ja maitoa vielä palkkariksi, hylkäsin kokkaussuunnitelmani ja menin kiireellä suihkuun. Kuurasin ja jynssäsin. Viemäriin menossa oleva vesi oli täynnä mustia pieniä pisteitä.

Oli todella kiva lenkki, kaikki tekijätkin huomioon ottaen. Ei ehkä niin kevyt kuin suunnittelin, mutta mitäpä tuosta. Tykkäsin. Matkalle tuli mittaa 21.68km, aikaa kului 1:36, kaloreita paloi 628, keskisyke oli 134 ja maksimi oli sen 173.

Suihkun jälkeen kokkailin, nälkäkin jo oikein huusi. Lautaselle ilmestyi kasvissekoitusta, itse marinoituja tofupihvejä, kirsikkatomskuja ja raejuustoa. Ja ananasrengas, paistettu.

NAM. Vaikka tofupihvi vähän kärtsäsikin. :/