No sattuu!

Jalat on aika pitkälti kosketusarat. :) Pohkeet pahimpina. Nilkat sattuu, säären etuosat sattuu, etureidet, sivureidet, pakarat. Kävelen tänään vielä kehnommin kuin eilen. Eilen illalla iski taas vatsaan hirvittävä kuvotus. En tiedä onko niskajuttuja vai jotain muuta. Tänään ei ole kuvotellut, toistaiseksi. Seistessä puutuu toisen jalan isovarvas ja sen viereinen kaveri, mutta sitäkin tänään vähemmän. Mutta kyllä, pidin siis ehdottomasti treenittömän palautumispäivän tänäänkin. Kaupassa piti kuitenkin käydä. Mies otti videokuvaa kun koitin köpötellä leveällä haara-asennolla käytävän portaita alas. Siinä voinee jotain päätellä jalkojen kunnosta. :D Niin, ja en tosiaan aatellut huomenna jalkatreeniä vetäistä.. :’)

Lepopäivä on kauppapäivä.

Mutta palautuminen on kuitenkin vauhdissa. Ainoastaan hetken paikallaanolon jälkeen on liikkumaan lähtö vaikeaa, silloin sattuu. Mutta vetreytyy ne siitä. Huomenna varmasti huomattavasti paremmat, muttei kuitenkaan jalkatreenikunnossa. Katselen oloa vasta huomenna, että tekeekö sitä mitään treeniä sen tilalla vai palautellaanko vielä. Kyllähän tuo vaellus oli mun kropalle tosi iso juttu. Kun miettii jo pelkästään sitä nousua; kolme tuntia ja noin 148 keskisykkeellä, maksimit 178. No sehän on jo mulle semmoinen maraton, matkan mitasta viis! Sen lisäksi tietysti mentiin vielä neljä tuntia lisää. :D

Kropassa on varmaan aikamoinen rasitustila päällä, energiavajaus (ei tosiaan toivoakaan, että olisin syönyt sen noin kolmetonnia ylimääräistä kaloria päivään) ja varmaan vielä nestehukkakin. Puhumattakaan mun hartioideni kunnosta sen repun kantamisen vuoksi! Viime yönä heräsin kääntämään kylkeä ja totesin, että oli aivan hirveä nälkä, niin kova nälkä että oli paha olo. En noussut syömään, mutta keho tosiaan vähän kaipailee energiaa. Tietenkin. Olen antanut sille mm. leipää, pähkinöitä ja muuta pientä ylimääräistä, mitä on lisäilty sinne tänne. Olon mukaan kuitenkin mennään ja pakkosyöntiä en harrasta (kun siitä ei tule hyvä olo).

Kun kätevästi pääsi aiheeseen nimeltään ravinto..

..esittelyssä uusia tulokkaita ja vanhoja ystäviä. 100% hedelmäsosetta, ei sisällä muita aineita. Omena-mango, omena ja omena-banaani. Juuri tuhottiin tuollainen omenapänikkä (mikä oli paljon suurempi) ja tilailtiin uusi satsi ja uusia makuja. Eivät sisällä säilöntäaineita, joten yksi kerrallaan maistellaan purkki alusta loppuun, ettei pilaannu. Iltapalarahkan sekaan pääsi eilen kokeiluun omena-mango ja sinne se istui hienosti, kaikkien muiden miljoonien ainesosien lisäksi. :D Mandelmusia piti tilata suurempia päniköitä, kun viimeksi 4 x pienemmät purkit loppuivat yllättäen kesken, niin tilattiin nyt sitten yhteensä kaksi kiloa. Joskos ne hetkeksi riittäisi. :’) Rahkan joukkoon siis tätäkin.

Viimepäivien sapuskoja. Uunipaprikoista jäi sitä soijapalleroherkkusienisipulimitälie -täytettä ja sen kaveriksi piti jotain eilen tehdä, joten jääkaapin pari munakoisoa pääsi viipaleiksi, mausteet + puristettua valkosipulia päälle ja uunissa kypsäksi. Huippuyksinkertaista taas. Tänään oli sitten niitä munakoisoja ilman kavereita ja hirvittävä kasa salaattisekoitusta vanhaksi menossa, joten itselleni tein tuollaisen salaattiannoksen. Munakoisot laitoin siihen päälle ihan jääkaappikylmänä ja kasa raejuustoa tietysti sekaan. Tykkäsin, paljon.

Ja loppuun vielä pikkuesittelyä uudesta Garminista, joka saapui kotiin sopivasti keskiviikkona illalla, ennen torstain vaellusta.

Siinä se oli paketissa. Ja sitten siinä se oli paketista. Ja sitten siellä oli oikein suomenkieliset ohjeet. Oih. <3

Katsellaan tuleeko huomenna treenailtua vai ei, vielä en osaa sanoa yhtään kumpi on todennäköisempää. Kroppa saa kertoa tehdäänkö jotain vai ollaanko tekemättä. Treenatkaa te kuitenkin varoiksi mun puolesta kanssa. :)

22 vastausta artikkeliin ”No sattuu!”

  • Voi sinnuu <3 Tuo on varmaan se vaihe, kun se treenin aiheuttama ”hyväkin kipu” alkaa olla todellisuudessa jo aika inhottavaa… :/ Toivottavasti tokenet pian!

    • Kyllä nää jalkakivut kestää vielä hyvin, kävely nyt on ihan sivuseikka eikä tyylipisteitä jaella :D Mutta tuo kuvotusfiilis on tosi ikävää. Toistaiseksi on menty tänään ilman sitä, jospa se siitä taas! Kiitti! <3

  • Moimoi! Toivottavasti jalkakivut hellittää pian.

    Oletko kokeillut tuon Rapunzelin muita (pähkinä)tahnoja? Esim. hasselpähkinää? Huomasin, että niitä saa Suomestakin, joten aattelin kokeilla. Varmaan aluksi tuota mantelia.

    -Anna-

    • Heippahei! Mä toivon kanssa. :D Kiitti!

      Muita pähkinäisiä tahnoja en oo kokeillut. Suomestahan näitä tosiaan saa ja suomalaisesta blogista alunperin myös bongasin näiden olemassaolosta. :D Kuulemma cashewtahna on mantelia parempaa. ;) Itse en hasselpähkinän mausta juuri pidä. Tää manteli on kyllä kivaa tuolla rahkan joukossa, tulee mukava pähkinäinen yleismaku. Vaikka siellä on jo saksanpähkinää muutenkin, mutta vielä enemmän maistuu nyt sitten. :D En tiiä tuleeko itsellä koskaan kokeiltua muuta makua. Tää on hyvä.

  • Täytyy kyllä kiittää sinua siitä, että kehuit aiemmissakin kirjoituksissasi tuota Mandelmusia. Pari viikkoa sitten huomasin kauppareissulla, että sitä oli ilmestynyt kaupan hyllyyn ja innostuneena ostin. Enkä ole katunut hetkeäkään! On kyllä niin herkkua! Joten, kiitos kovasti erittäin hyvästä vinkistä:)

    • Mukava kuulla! Itse bongasin sen aikoinaan Ainon blogista, eli täältä: http://a-rou.blogspot.com

      Laitoin silloin heti tilaukseen ja seuraavana päivänä sitä ilmestyi. :D

      Joten ole hyvä, on laitettu hyvä vinkki kiertämään! ;)

    • heii, pitääks tota mandelmusia säilyttää jääkaapissa vai pöyällä ? :D

    • Me pistetään avattu jääkaappiin, muuten saavat olla kuiva-ainekaapissa. En sitten tiedä kuuluisiko ne aina olla jääkaapissa. :D

  • Kyllä kannattaa kuunnella kehoaan; jos se ruokaa kaipaa, niin vuorokaudenajasta viis. Olihan tuo poikkeuksellinen treenikin. Palautuminenkin on paljon nopeampaa, kun et anna kehon nakerrella itse itseään. Itse juoksen kuukausittain parinkymmenen kilometrin lenkkejä ja kyllä niinä päivinä pitää syödä kunnolla, tai tulee juuri tuo kuvotus ja palautuminen on hidasta. Ei se paha olo mikään turha signaali ole. Ylensyöntiin ei tarvitse mennä, kun syö tiheästi ja energiatiheästi.

    • Keskellä yötä en kyllä missään nimessä nouse syömään. :) Saati sitten, kun oli niin paha olokin. Ylös olisi kaikki tullut. Ja tuon kotona vaivanneen kuvotuksen uskon liittyvän niskaan sen perusteella, että eilisen illan superkuvotus lähti kallonpohjahieronnalla eikä ole enää onneksi palannut! Mikään ei ole niin kamalaa kuvotusta kuin niskan aiheuttama kuvotus. Siinä on vaan sitä jotain.. :S

      Mulle lähes kaikki on pakkosyömistä mikä tapahtuu nälän tunteen ulkopuolella. Jos ei nälätä ja on pakko syödä = pakkosyömistä. Tätä pystyy harrastamaan päivinä, jolloin nälkä ei vaivaa missään kohtaa, syö vain mitä normaalistikin syö. Silloin ei vatsa kärsi ja fiilis heittäydy huonoksi. Mutta kun tästä pitää poiketa ja syödä vieläkin enemmän, vaikka ei aluneperinkään olisi nälkä, no silloin on kyllä kaikkea muuta kuin hyvä olo. Ja plussallahan mä olen jonkin verran muutenkin perusruokavaliolla. Tosiaan totesinkin, että jotain pientä olen lisäillyt nyt sinne tänne pitkin päivää, kuten pähkinöitä. Eli tiheästi ja energiatiheästi.

      Palautuminen on mielestäni ollut nopeaa siihen nähden, että ensimmäinen näin rankka ja pitkä suoritus tuli tehtyä. Ei kai siitä päivässä kuulukaan jalkojen toipua, kenelläkään. Koko ajan on vähemmän kipuja ja nyt illalla on jo kävelykin onnistunut normaalisti, jee! :’) Huomenna varmasti kävelen jo hyvin, mutta antaa jalkojen toipua, enkä niitä rääkkää vielä. Sillä sehän olisi vain typerää. Eli kehoa tottakai kuunnellaan. Mutta keskellä yötä en nouse syömään. Keskellä yötä käännän kylkeä ja jatkan unia.

    • Juu, en tarkoittanutkaan mitään pakkosyömistä, sillä kirjoitithan tuolla, että yöllä oli niin kova nälkä, että oli paha olo, niin eikö se mielestäsi ole signaali siitä, että pitäisi syödä? Siis jos paha olo johtuu mielestäsi nälästä, niin loogisintahan sitä olisi hoitaa antamalla keholle energiaa. Itse joskus ajattelen, että keho on kuin pieni lapsi: jos se itkee yöllä nälkää, niin ei sitä tule itsepäisesti ignoorata: kyllä se tietää, mitä tarvitsee.

      Tarkoitan, että tässä kohtaa mielestäni et nimenomaan kuunnellut kehoasi kirjoittamasi perusteella, mutta ehkä tästä ei nyt sitten vain välittynyt kokonaiskuva, ainakaan tälle lukijalle :).

    • Kyllä järkevyys menee tässä ykköseksi. Jos söisin yöllä, tuskin jaksaisin edes aamupalaani, mikä on varmasti ihan tarpeeksi suuri kooltaan ja energiasisällöltään, että keho kestää kyllä oottaa sinne asti ja siitä sitten sen kaiken mitä yöllä itki. Pisin aika mitä olen syömättä on tuo yö, eli noin seitsemän tuntia. Kestäköön sen. Sitäpaitsi mistä tiedän, vaikka mulla olisi joka yö samanlainen nälkä? Tällä kertaa vaan satuin heräämään kääntämään kylkeä ja huomasin tilanteen. Seuraavalla kerralla kylkeä kääntäessä ei nälkää enää tuntunut. Eikä aamullakaan.

      Ehkä en sitten tosiaan aina kuuntele kehoani. Se on minulle täysin ok, sillä joku järkevyys saa tässäkin touhussa olla. Käyttämäni purentakiskon vuoksi saisin myös pestä hampaani uudelleen, ja kyllä siinä olisi sen kaiken jälkeen levolle heitetty hyvästit. Minun silmissäni keskellä yötä syöminen olisi siis aivan järjetöntä touhua.

    • Ok, no tulihan tuossa lisävalaisua asiaan. Näitä tietty kommentoi aina omasta näkökulmastaan, kun ei voi toisen ihon alle mennä, eikä tiedä kaikkea, mitä alkuperäisessä postauksessa ei lue. Itselläni kun ei ole purentakiskoja (ja muutenkin nukahdan ja nukun täsmälleen silloin kun haluan), niin omalla kohdallani olisi nimenomaan järkevintä syödä vaikka sitten yöllä, jos niin paha olo herättäisi. Enkä tarkoittanut, että olisi pitänyt isoa mättöä syödä, mutta vaikka hieman pähkinöitä ja rusinoita sen verran, että hiljenee.

      Arvelen, että tietäisit, jos sulla olisi joka yö nälkä. Eiköhän se normaali energiansaantisi ole kuitenkin kohdillaan, ja tuskin unikaan olisi niin hyvää&syvää, jos keho huutaisi ruokaa.

  • Hei ja tervehdys Italiasta,
    Rapunzelilla on myös ihana Porridge Base. Puurohiutaleita, manteleita ja pähkinöitä + hitunen vaniljaa. Ei toki Nalle-puuron veroista, mutta ainakin Italiassa auttaa kaurapuuron himoon.

    • Kuulostaa (ja näyttää, googletin) herkulliselta! Ainoa ongelma näissä nallepuuron korvikesapuskoissa on hinta. Meillä kun sitä puuroa menisi niin paljon, että nallepuurossa se alle 70 senttiä kilolta on sopiva. :D Lisäksi sen pitäisi olla siis mikrotettavaa, nopeaa. Ollaan aamuisin nälkäisiä. :D :D

      Ja onhan täällä tosiaan kaurahiutaleita vaikka kuinka. Ovat vaan kalliita ja ainoastaan keitettäväksi soveltuvia. :/

    • Tähän kaadetaan vain kuuma vesi päälle ja annetaan ”hautua” pari minuuttia. Kallista se tosin on.

Kommentointi on suljettu.