No nehän jatkuu jo

Mulle tarjoutuikin tänään jo tilaisuus ensimmäiseen kevyeen treeniin, kun päivän muut aktiviteetit onnistuivat huomattavasti nopeammalla aikataululla kuin oli alunperin aavistellut. Harkitsin kävelyä (niiiiiin hieno ilma), mutta kun tämä takapuoli on jo jonkin aikaa ollut tyhjää täynnä ja koivetkin ilmoittelevat, että jotain kävelyä vaativampaa niillä voisi tehdä, niin jalkatreeniä oli luvassa. Että odotinkin sitä, että saisi edes hetkeksi vähän pumppia ja täytettä näihin kannikoihin!

Että terve vaan reenihuoneesta! Silmät on edelleen jossain mustien renkuloiden keskellä, mutta kyllä tää tästä.

Tänään aamulla sai kiskaista pitkästä aikaa farkutkin jalkaan. No ei ollut niissä enää pyllyn kohdalla muhkua ja vyötäkin sai kiristää yhdellä pykälällä, vaikka vatsa onkin muuten kuin ilmapallo ja ihon alla aika makoinen nestekerros. Kokeilin sitten huvikseni niitä ultimate lempparifarkkuja, jotka on pitänyt hylätä kaapinpohjalle jo pitkän aikaa sitten. Jalkaanhan se sujahti nätisti. :/ No, tästä sitä taas syödään ja treenataan ittensä niistä ulos. Tällä viikolla vaan herätellään lihaksia ja opetellaan taas syömään hirveitä määriä, ja ensi viikolla sitten koitetaan taas kasvaa.

Kevyitä vinokyykkyjä.. eiku syväkyykkyjä. Melkein piirsin itelleni perinteisen pallopääsensuroinnin, mutten lopulta jaksanutkaan.

Tämän päivän painoja kattelin viime kevyen viikon kirjauksista ja hyvin pitkälti samoilla mentiin. Teki kyllä niin hyvää päästä vähän äheltämään! Kroppahan heräsi laakista ja se hien määrä oli jotain ihan hirveää. Valui norona pitkin ohimoita ja vaatteet oli paikoin ihan likomärät. Ikkunat meni huuruun. Tuli vähän hassu olo, että onko tämä nyt kevyttä treeniä tällä hikimäärällä?! No, painot oli tosiaan normaalia huomattavasti pienemmät, eikä voimatkaan tuntuneet olevan vähissä. Alussa syke tuntui hakkaavan, mutta ensimmäisen sarjan jälkeen sekin rauhoittui. Kai se ensin järkyttyi, että mitä tapahtuu, eikö enää maatakaan sohvalla? Oloa kuunnellen mentiin ja se pysyi tosiaan hyvänä koko treenin ajan.

Jokusen sentin pienentynyt pylly.

Vähän tuntui sieltä ne kannikat onneksi heräävän ja koostumuskin muuttui myös pelkästä löysästä vähän tiiviimmäksi. Jo rullailu ennen treeniä tuntui auttavan vähän, sekä pakaroiden hermotusliikkeet, jotka bongasin ihanalta Voimariinilta jo muinoin. Noita olen muutenkin tehnyt lämmittelyn ohessa, sekä sarjatauoilla, jos on ollut tuntuma hukassa.

Russian twistin sarjatauolla tuli taas joku hyvä biisi. :D

Tunti ja kahdeksan minuuttia treenailin. Kevyesti, mutta hyvin hikisesti. Ja minä kun olin ajatellut, että ei tarvitse sentään suihkuun mennä treenin jälkeen, kun jo kerran oli muutenkin jo aamulla käynyt. No piti tietysti mennä.

Ruoaksi söin eilistä soppaa ja oli ilo huomata, että tällä kertaa se ei enää närästyttänyt. Olin jo Rennie -paketti kourassa valmiina, mutta ei lopulta tarvinnutkaan turvautua niihin. Tänään myös tartuin ensimmäistä kertaa rahkaan sitten viime keskiviikon. Ihan normirahkana en sitä syönyt, vaan tein siitä (paksua) smoothieta riisimaidon kanssa, jonne meni sekaan mm. jokunen jäinen marja. Pillien kautta sen imaisi huomaamatta kitusiin, eikä ällöttänyt laisinkaan, toisin kuin ajatus rahkan lusikoimisesta. Smoothiet tuntuu olevan tällä hetkellä helpointa ruokaa ja niiden avulla saa hyvät määrät energiaakin kehoon. Tänään muuten on heti tuon treenin jälkeen ollut ihan huomattava nälkä ja nyt uppoaa taas vähän enemmän.

Jännä miten mieli on muuttunut oman ulkomuodon suhteen. Otetaan vaikka poskeni, joista tykkäsin kasvoissani silloin joskus muinoin, kun olin vielä kevyempi. Niissä oli silloin pienet klommot. Sitten aloin syödä enemmän ja jossain kohtaa ne klommot hävisivät, kun poskista tuli pyöreät. Enkä tykännyt yhtään! Tuntui, että tukka oli olevinaan aina huonosti, kun naama ei ollutkaan sama kuin ennen, eikä esim. lippis tuntunut istuvan päähän, vaan se päässä näytti typerälle. Mutta kaikkeen vaan tottuu. Nyt sain nuo klommoposkeni takaisin vatsataudin myötä ja kappas, ne häiritsevät todella kovin. Peilistä katsoo nääntynyt ja ei niin terveen näköinen ihminen. Tahdon heti takaisin pulleat poskeni! Eli kasvatellaan niitä nyt sitten siinä samassa kuin persposkiakin. :)

Viikon tulevia treenejä en osaa aikatauluttaa laisinkaan, enkä ole varma montako niitä tulee olemaan. Kolme nyt vähintään, mutta ehkä neljäkin. Aerobisesta ei tietoa. En tiedä vielä edes mitä huomenna teen. Jos on aikaa, niin varmaan seuraavan kevyen. Katsellaan mitä keksin!

2 vastausta artikkeliin ”No nehän jatkuu jo”

  • Hihi voi sua. :’) Lommoposkien kasvattelija. <3 Mutta niin ihmeellistä se kyllä on. Tottumista, mutta mulla itselläni myös henkistä kasvamista ja ajatusten kokonaisvaltaista muuttumista.

    Ja ihana toi jammailukuva. Tshih.

    • Klommoja on ihan liikaa nyt joka puolella. :’) <3 Ja onhan se niinkin, että kyllä siinä tapahtuu tottumisen lisäksi ihan sitä henkistä kasvuakin.

      Jamitustarpeet eivät katso aikaa tai paikkaa. ;)

Kommentointi on suljettu.