NÄLKÄ!

En tiedä johtuuko hormoneista vai mistä, mutta minulla on joka kuukausi noin viikon mittainen aika, kun olen koko ajan nälkäinen. En meinaa ehtiä sinne suunniteltuun ruoka-aikaan asti millään, koska kun nälkä iskee päälle, se tosiaan iskee voimalla. Kymmenessä minuutissa ensimmäisistä nälkäfiiliksistä tuntuu, että ihan kohta kuolen jos en saa ruokaa. Vastaavasti taas kuukaudessa noin kaksi viikkoa menee päinvastaisissa tunnelmissa; ei ole nälkä. Mitään ei tee mieli. Vatsa turpoaa ihan kaikesta ja se aiheuttaa ähkyoloa. Olisi huomattavasti mukavampaa, jos näläntunteen vaihetta kestäisi sen kaksi viikkoa ja turvonnutta ähkyoloa vain viikon. Mielellään sitä ähkyä ei tarvitsisi olla tietysti olemassa ollenkaan..

Hassua tässä kaikessa on se, että nälän tunne ja ähkyn tunne johtunee aineenvaihdunnasta. Sillä niinä aikoina, kun olen jatkuvasti nälkäinen, minun on oikeasti pakko syödä enemmän kuin normaalisti. Jos pysyn siinä täysin normaalissa ruokavaliossani, paino putoaa. On pakko lisätä vähän annoskokoa ja syödä ylimääräinen välipala jos toinenkin. Muuten luku vaa’alla senkun pienenee.

Ja sama toiseen suuntaan; silloin kun en tunne nälkää ja olen turvoksissa, joudun karsimaan syömisiäni. Muuten olen joka päivä turvonneempi. Nestepöhöä tai jotain, joka tapauksessa vaa’alla nähtävissä. Tämä pöhövaihe on todella ikävä. Olen huonolla tuulella kun olen turvoksissa. Vatsa painaa silloin koko ajan ja on ihan silminnähden kunnon pömpöllä. Jatkuva ähky, yyh. Ei mukava tunne. Vatsan fiiliksellä on ihan hirvittävän suuri vaikutus siihen, millä tuulella olen. Noina aikoina pidän annokset pieninä. Ja paino ei kyllä vahingossakaan tipu, vaikka söisin vähemmän.

Nyt on menossa se jatkuva nälkä -vaihe. Olen popsinut pari ylimääräistä välipalaa. Tässä on jotain kivaa, kun saa syödä esimerkiksi sellaisia ruokia ja määriä, jotka normaaliolosuhteissa turvottaa välittömästi (kuten vaikka hapankorput, sipuli ja sienet). Nyt ei vatsa oireile yhtään. Olen herkutellut mm. näillä luumuilla, joita oli ilmestynyt ovemme taakse eilen:

On meillä mukavat vuokranantajat! <3 Taitaa olla maailman parhaita luumuja. Uskomattoman makoisia. En edes muista milloin olisin viimeksi luumuja syönyt. Nyt tulee syötyä muutaman päivän. PARHAUTTA!

Ruoaksi tein tänään uunissa kesäkurpitsalohkoja ja herkkusieniä sipulin kera, päälle sivelin valkosipulista/mausteista oliiviöljyä. Ja voi pojat, olipas taas herkkua!

Kesäkurpitsa on ehkä mun lemppareista lempparein. Ja uunissa ollut sipuli on jotain uskomattoman hyvää. Ei kyllä herkkusienetkään paljoa häviä tässä kamppailussa.. :D
Lautaselle pääsi lisäksi jääkaapista tomaattista munakoisovuokaa soijarouheella. Olin taas ihan taivaissa kun söin tätä. Elämä on välillä vaan niin ihanaa. :’D

Tämä vatsan tapa kertoa mitä se haluaa ja mitä se ei halua, ja lisäksi kuinka paljon tai vähän, on minulle aika kiehtovaa. Oman kehonsa kuunteleminen on taito, jota olen opiskellut ahkerasti. Keho kertoo, mitä se haluaa ja mitä se ei halua. Kun se minulla nyt jostain syystä käyttäytyy näin sykleittäin kuin käyttäytyy, olen oppinut sitä kuuntelemaan. Kun se huutaa ruokaa, se saa ruokaa. Ei se huutaisi, ellei se sitä tarvitsisi. Se huutaa, koska muuten paino putoaa. Ja kun se on jatkuvassa ähkytilassa, se ei tahdo mitään ylimääräistä ja jopa normaalia vähemmän, koska muuten keho kerää nestettä ja sitten ei ole kenelläkään mukavaa.. Olen muutenkin sitä mieltä, että kehoa kuuluu ruokkia, ei mieltä. Ravinto, jota syön, on ensisijaisesti keholleni. Se saa mitä se tarvitsee ja se ei saa sitä, mitä se ei tarvitse, kuten turhia sokereita, rasvoja, liiaksi suolaa. Ei minulla tule olemaan koskaan kuin tämä yksi keho. En halua aiheuttaa sille turhaa stressiä huonoilla valinnoilla. Enhän voisi vaatia sitä edes palvelemaan minua hyvin ja mahdollisimman pitkään, jos sitä tahallani kiusaisin. Ei se olisi reilua.

Yksi keho. Kuuntele.

14 vastausta artikkeliin ”NÄLKÄ!”

  • No siis, nälkähän (ja samoin kylläisyys) johtuu nimenomaan hormoneista. Vastoin yleistä käsitystä, sillä ei ole juurikaan väliä, kuinka paljon kamaa on vatsassa. Vatsa voi olla hyvinkin tyhjä ilman että nälkä iskee, jos vain hormonit kertovat, ettei nyt tarvitse syödä.

    Erilaiset ruoka-aineet vaikuttavat eri tavoin hormonien eritykseen – eikä kyseessä ole ainoastaan kylläisyyteen/nälkään vaikuttavat hormonit, vaan myös monet muut. Ja jottei homma olisi varmasti yksinkertaista, niin myös ruuanlaitto- ja säilytysvälineistä voi irrota hormonitoimintaan vaikuttavia kemikaaleja (esimerkiksi pseudoestrogeenit erilaisista muoveista ja teflonista).

    Mitä enemmän asiaan koittaa tutustua, sitä monimutkaisemmalta se näyttää.

    Sinä olet kuitenkin siitä hyvässä asemassa, että oireesi ovat aika selkeitä. Jos kokeilet ruokavaliomuutoksia, niin myös tulosten pitäisi näkyä selkeästi. Joko muutoksesta on apua tai sitten ei. Rohkeasti vain kokeilemaan!

    • Kiehtova asia tämä ihmiskeho. Tällä kertaa tarkoitin hormoneilla lähinnä naisena oloa, eli kuukautiskiertoa, kun aika lailla samalla syklillä menee kuukausittain.

      Olen aika pitkälti kartoittanut ne ruoka-aineet, jotka saavat oireilemaan erityisen paljon, tästä syystä mm. pastat ja riisit on pääasiassa ruokavaliosta pois. Pääasiassa siksi, etten niitä itselleni kotona ainakaan laita. Toisaalta taas viljat itsessään eivät kaikissa muodoissa aiheuta mitään – esimerkiksi weetabixit. Ainakaan aamulla. Voisi tietysti olla, että jos vetäisin aamulla pastaa, ei sekään aiheuttaisi mitään. Aamulla olen aika pohjaton. Ehkä ajankohdalla on merkitystä tässä tapauksessa.

      Ja sehän tässä on hassua, että tässä nälkävaiheessa (iski muuten taas..) nuo normaalisti turvottelevat eivät aiheuta mitään oireita. Vai onko siihen jokin selitys?

    • Se, että aamulla vatsa vetää hyvin mutta illalla ei, saattaa olla seurausta ihan vain tottumuksesta. Aika usein keho voi tottua ”ennustamaan” milloin ruokaa on tulossa ja säätää hormonitoimintaa myötäilemään sitä (eli silloin on nälkä kun on todennäköisesti ruokaa tiedossa).

      Toisaalta se voi olla myös merkki siitä, että syöt päivän mittaan jotain sellaista, mistä vatsa ei pidä ja se signaloi lopettamaan syömisen. Yön aikana ärsytys ehtii mennä pois, jolloin pystyy taas syömään uudestaan.

      Mutta mikä sitten vaikuttaisi kuukausittaiseen vaihteluun? Hankala sanoa. Se, että joskus jotkut ruuat turvottavat ja joskus eivät, viitannee siihen, että joskus keho pystyy diilaamaan ärsytystä aiheuttavien ainesten kanssa ja joskus taas ei. Jos se on säännöllistä, niin silloin merkittävä tekijä on varmasti kuukautiskierto.

    • Uskoisin kanssa, että ihan tottumuksesta lienee kyse. Määrääkin pystyisi taas lisäämään jos tahtoisi. Jonkin aikaa neljännen weetabixin lisäämisen jälkeen oli vatsa aina tosi täynnä. Ei ole enää, taas voisi lisäillä, tosin ei tällä hetkellä ole tarvetta. Mulle tämä aamupala on todella hyvä ja selkeä paikka lisätä kaloreita ja ruokamäärää päivään, kun silloin tosiaan uppoaa eniten. Vaikka juuri ennen nukkumaanmenoakin syö kunnon rahka-annoksen.

      Olen kirjaillut viimeiset pari-kolme kuukautta ylös näitä oloja (lähinnä turvottaako/eikö turvota). Täytyy purkaa jossain kohtaa tuo tieto selkeäksi muodoksi paperille ja katsoa, meneekö se kuukautiskiertoa seuraten.

    • Itse en aikoinaan edes tiennyt, mitä turvotus on, koska vatsa oli käytännössä aina turvoksissa. Sitten vasta kun alkoi kiinnittämään huomiota ruokavalioon, niin tajusi, ettei mahan kuulu pömpöttää sillä tavalla koko ajan. Luultavasti viljatuotteet olivat iso tekijä siinä (ne voivat aiheuttaa matala-asteista mutta pitkäkestoista ärsytystä, jolloin lyhyistä tauoista ei huomaa vielä mitään). Jos nykyään tulee turvotusta, niin sille on yleensä aika helposti keksittävissä todennäköinen syy (kuten pikkuisen pilaantumaan päässyt ruoka).

      Et ilmeisesti käyttänyt kovin paljon rasvaa? Voisin kyllä suositella, että kokeilet lisätä sitä silloin kun turvottaa. Hyvälaatuisen rasvan pitäisi olla aika neutraalia vatsalle ja suolistolle.

      Ja joskus kannattaa kokeilla myös tiettyjen kasvi- tai ruoka-aineryhmien poistamista, eikä vain yksittäisen ruoka-aineen. Viljatuotteet (tai rajoitetummin, gluteeniviljat), palkokasvit, maitotuotteet, kananmuna, soija ja koisokasvit ovat sellaisia, joiden kanssa voi kokeilla pitää pidempää taukoa, jos on jotain selittämätöntä ongelmaa (etenkin vatsan kanssa).

    • Turvotuksen oikeastaan itsekin bongasi vasta, kun oli päässyt tilaan, jossa ei koko ajan turvottanutkaan. Kyllä mullakin vilja turvottaa, muttei aamuisin. Muuten ei päivällä oikein tulekaan syötyä viljoja, muuta kuin tässä vaiheessa, kun on pohjaton vatsa. Siksipä otin ne weetabixit sieltä alkuillasta myös pois, kun siellä sen vaikutuksen näki ja koki kunnolla.

      Rasvaa käytän oikeastaan ainoastaan oliiviöljynä ruoanlaitossa ja saksanpähkinöiden muodossa, joita on aina iltapalassa kunnon kourallinen ja myös päivällä tulee epäsäännöllisesti napsittua. (Hyviä) rasvoja en välttele – en vain ole saanut niitä tuon enempää ruokavalioon. Joskin silti niitä tulee näinkin noin 25% päivästä (hiilarit & protskut tasoissa).

      Kaikki ryhmät, jotka tuossa luettelit, on sellaisia joita olen itsekin ajatellut mahdollisiksi aiheuttajiksi. Kananmuna on niistä ainoa, jota en käytä ollenkaan keittiössäni. Muut näyttelevätkin suurta osaa – sen verran suurta, etten esimerkiksi maitotuotteita näe millään mahdolliseksi karsia kokonaan pois. Maitotuotteet onkin viimeisin, minkä vaikutuksia olen tutkinut.

  • Pari ekaa lausetta voisi olla suoraan mun suusta. :D Mulla menee ihan samalla tavalla sykleittäin. Ja tosiaan johtuu varmasti siitä kuukausikierrosta.. :/
    Mulla on nyt ihan lyhyen ajan sisällä tullut vielä vahvemmin noi ihmeelliset turvotushetket. Ja ihan samoja ruokia syön kyllä ympäri kuukauden. Outoa!

    Oman kehon kuuntelemisen opintiellä vielä olen. :)

    • Jee, tavallaan kiva että en ole ainoa! ;) Mä olen kanssa kummastellut sitä, että turvotukset on ihan selkeästi selvempiä kuin ennen. Mitähän meille tapahtuu? :D Mutta joo, turvonnut olo on kaikkea muuta kuin kiva. Sen tuntee koko ajan ja siksi sitä on vaikea vain sivuuttaa. Niin se pääsee vaikuttamaan ihan yleisfiilikseen. :/

      Oman kehon kuuntelemisen oppiminen onkin varmaan aika pitkä tie. Kun se sitten menee tällä tavalla vielä muuttamaan tapojaankin. ;) Mä monesti aavistelen mikä aiheuttaa mitäkin ja pois jättämällä päiväksi tai pariksi yleensä ratkaisee, oliko kyse siitä kiinni. Mielitekojenkin suhteen on jännä ajatella, että kaikkea ei tarvitse uskoa, mitä keho huutaa. Jos se huutaa salmiakkia, on todennköisesti suolan puutetta. Jos se huutaa karkkia, on todennäköisesti verensokeri alhaalla. Jos se huutaa vaaleaa leipää, keho tarvinnee lisää hiilareita. Ja näitähän ei tarvitse ottaa niistä epäterveellisistä lähteistä. :) Itse kuuntelen kehoani hyvinkin paljon, se kun kertoo miten minä voin. :) Mutta aina oppii uutta!

      Ja nälkähän voi olla oikeasti janoa. Jännä koneisto tämä ihmiskeho tosiaan! :)

    • ”Mä monesti aavistelen mikä aiheuttaa mitäkin ja pois jättämällä päiväksi tai pariksi yleensä ratkaisee, oliko kyse siitä kiinni.”

      Yleensä eliminaatiodieettiä suositellaan noudatettavaksi vähintään kuukauden verran. Päivä tai pari ei välttämättä kerro vielä yhtään mitään, etenkin jos kyse on esimerkiksi jonkin ruoka-aineen aiheuttama krooninen ärsytystila. Sen parantumiseen voi mennä aika kauankin.

      Toki löytyy sellaisia selkeitä tapauksia, joista huomaa suunnilleen jokaisen syöntikerran jälkeen, aiheuttaako se jotain negatiivista vai ei. Mutta ongelmallisempia ovat ne, joista ei yhden kerran jälkeen pysty sanomaan mitään. Niiden kanssa kannattaa pitää huomattavasti pidempiä taukoja ja sen jälkeen ottaa takaisin useammaksi päiväksi.

    • Juu, nämä mun on tosiaan olleet niitä selkeitä tapauksia, joista huomaa vaikutukset heti. Ja samoin huomaa vaikutukset, kun jättää yhdenkin kerran välistä. Harmikseni esimerkiksi omenoiden syöminen on vähentynyt huomattavasti tämän vuoksi. :( Ei sellaista napata niin vaan välipalaksi, kun sitten ollaan loppupäivä vatsa pystyssä. Surku.

  • Ahhh, ihanaa että joku muuki! Törmäsin tänään sun blogiin Ite puin -blogin kautta ja hyvältä näyttää (etenkin sun vatsalihakset,hih!). Tää teksti vois olla kyllä aivan mun omasta suusta.

    Ite huomaan selkeimmin just noi ”ei tee mieli syödä mitään” -kaudet. Se on ärsyttävää. Arvelin sen itekin johtuvan hormonitoiminnasta, mutta en oo kartottanu sen tarkemmin et mihin kohtaan kiertoa sijoittuu jne. Ja sitäkin vähän ihmettelin, kun syön kuitenkin e-pillereitä, että miten tällanen on ees mahollista niitten kanssa.

    Samoin toi mahan turpolu on osa mun elämää. :P Ja reaktion huomaa yleensä heti syötyä.

    Mutta hei, mielenkiintoisen oloinen blogi! Pitänee ruveta ihan seuraamaan.. :)

    • Aww, kiitos! :’)

      Ja jee, että muitakin samanlaisia löytyy! Selkeintä on mullakin nuo kaudet, kun ei tee mieli syödä mitään ja käytännössä kaikki turvottaa. Vaikutus näkyy ja tuntuu heti. Syöt vaikka yhden pienen omenan niin olet vatsa pystyssä pari tuntia. Taas on ruoka-aika, eikä tekisi mieli syödä mitään, mutta pakkohan se on jotain syödä. Protskupatukka, ja taas on vatsa pystyssä pari tuntia. Samaa rataa koko päivä. Aamulla on hetken aikaa toiveikas, kun vatsa ei olekaan ihan niin turvoksissa, mutta siitä se sitten taas päivän mittaan kasvaa ja kasvaa vaan. Huoh.. Välillä ei tahtoisi syödä yhtään mitään, että pääsisi siitä olosta eroon, mutta onneksi on sen verran fiksu, että syö silti. Ei ole helppoa olla nainen! Onneksi tietää, että jossain kohtaa se taas loppuu ja vatsa tasoittuu normaaliksi. Sitten ei taas turvota yhtään mikään, vaikka syö niitä ihan samoja ruokia ja vieläkin enemmän! :) Voi että, ne on niitä ilon päiviä. :D

      Tervetuloa seurailemaan!! :)

  • Oon itse huomannut, että aina juuri tuona tiettynä viikkona runsaampi veden juonti auttaa. :) En sitten syytä sen enempää ala analysoimaan, koska en voi varmasti tietää. :D

    • Ooo olipa kiva aikamatka elokuuhun kun luki uudestaan tämän postauksen – varsinkin kun olen tämän pystynyt ratkaisemaan sittemmin! :O Vilja se taisi minulla aiheuttaa tämän kaiken, ehkä sitten yhdistettynä hormonikiertoon. Nyt on tasaista, nesteetöntä, turvottelematonta, hyvää oloa ollut kehossa yli kaksi viikkoa putkeen. Ja se jos mikä on mahtavaa!

      Jos tämä ei olisi ratkennut, olisin kokeillut veden runsaampaa kittaamista. :D

Kommentointi on suljettu.